Hengissä ollaan!

Heipähei pitkästä aikaa! Viime postauksesta onkin vierähtänyt parisen viikkoa. Kauheeta, kun aika on mennyt nopeaa, kohta on jo syysloma. Itselläni on ollut kauhea hinku päästä postailemaan, mutta valitettavasti aika on ollut aika kortilla. Olin siellä Saksassa vaihdossa kymmenen päivää. Oli oikein mukava reissu,mutta kyllä oli jo kiva tulla takaisin kotiin :) Jos haluatte, niin voin tehdä reissusta erillisen postauksen? En sitä tee, jos teitä ei kiinnosta.

Berliinin muurilla

Danin ja minun viimeiset yhteiset kisat vuosi sitten

Voittajaponi maalissa :)

Hevosrintamalla on tapahtunut lyhyessä ajassa todella paljon. Suurin muutos on se, ettei Lupun suussa ole enää kuolaimia, vaan ainakin toistaiseksi jatkossa meillä toimii hackamore. Eeva ratsasti Lupulla sen ajan kun olin Saksassa. Kuulemma oli toiminut kuolaimella ihan jees. Kuitenkin kun itse hyppäsin reissun jälkeen kyytiin, niin oli kyllä aika epätoivoista menoa. Hevonen vastusteli kuolainta minkä kerkesi, vaikka hampaat ovat nyt kunnossa. Kahdessa valmennuksessa ollaan käyty hackamorella hyppäämässä. Lupu on toiminut sillä todella hyvin, itselläni on taas joku kamala ongelma paikkojen ja rytmin löytämisen kanssa. Lisäksi minun täytyy vielä opetella ratsastamaan uudella kuolaimella. On se kuitenkin aika erinlaista mennä hackamorella kuin kuolaimella. Yksi ongelma on myöskin minun myötäämisen puute, johon tulevaisuudessa pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kerta käytössä on hackamoret, ei saisi pahemmin jäädä hypyssä ohjasta roikkumaan. Hevosen nenä on kuitenkin todella herkkä ja se voi pahimmassa tapauksessa murtuakkin. Ei sillä, että suuhun kiinni jääminen olisi hyvä juttu... En pahemmin jää koskaan hypyissä jälkeen, mutta käden myötäämisliike on aika olematon. Se vain lukittuu paikoilleen ja vastaavasti vartaloni tekee enemmän liikettä.

 

 

Lupu lentsikka eka 110cm

 

 

 

 

Olimme siis viime viikonloppuna aluevalmennus katsastuksissa Ruukissa. En ole hakemassa aluevalmennuksiin, koska en näe sille tarvetta, kun kerta minulla on hyviä valmentajia. Vaan olen hakemassa maajoukkuevalmennuksiin. Olisi kyllä aika epätodennäköistä, jos minut Ypäjälle maajoukkue katsastuksiin lähetettäisiin, mutta aina saa yrittää :) On niitä niin paljon minua parempiakin ratsastajia olemassa. Itse valmennus oli aika perseestä. Ratsastin toista kertaa uudella kuolaimella ja itse olin aivan hukassa paikkojen suhteen. Lopuksi alkoi vähän rytmiä löytyä, mutta oli siltikin vähän haparointia. Ainoa kommentti taisi valmentajalta tulla, että suorista hevonen. Siinäpä se! Lisäksi minun ryhmässäni oli about metrin tason hyppääjiä, joista yksi toisensa jälkeen sinkoili satulasta alas. Jouduin siellä sitten aika paljon odottelemaan ja seisoskelemaan.

Torstaina oli Pekan valmennus pitkästä aikaa. Aloitimme hyppäämällä pientä pystyä verkaksi. Ajauduin monesti aika lähelle estettä. Siinä jo sain istunnastani kovaa palautetta. Onneksi on koko talvi aikaa sitten treenata istunta kuosiin. Tämän jälkeen siirryimme innarille, jonka aikana piti koko ajan olla perse pois penkistä ja käsien tuli myödätä liikkeen mukana. Tämä sujui ihan jees, Pekka vaan totesi, että nyt pitäisi olla jumppasarja pystyssä, niin pääsisimme paremmin korjaamaan istuntaani. Tämän jälkeen kävimme kaikki linjat läpi. Ensimmäinen oli puomi pysty pysty linja 5 ja 5 laukalla. Pekka sanoi, että viimenen väli saattaa käydä ahtaaksi. No jäin sitten matkustelemaan sinne kyytiin ja kas kummaa lasken viiteen ja vielä mahtuisi kuudes laukkakin ja hevonen pysähtyy. Vitsit, kun otti päähän! Seuraavalla kerralla meni sitten paremmin, ja sain joka kerta ratsastaa kunnolla eteen laukkaa.



Seuraava linja oli puomi pysty tynnyri linja 5 ja 4 laukalla. Taas jotain ihme himmailua siellä selässä ja hevonenkaan ei kunnolla tiennyt minne mennä. Oho menin vielä sekaisin ääneenlaskussa ja hevonen ottaa viidennen laukan. Sen seurauksena aivan karsea hyppy ja jäin pahasti jälkeen. Vai että sillä lailla? Pitäisiköhän mennä seuraavissa kisoissa sittenkin 90 ja 100? Laskimme sitten Pekan kanssa yhteen äänen ja rupesi lopultakin sujumaan. Vielä viimeinen linja ennen rataa oli sarjalta seitsemällä laukalla portille. Tulimme sarjalta aika lentäen sisään ja laskut meni taas ihan sekaisin, mutta selvisimme portin ylitse. Seuraavalla kerralla taas jotain maisemien katselua ja ihan typerä kielto portille! Arggghh nyt alkoi jo vituttaa suuresti. Lopuksi viimeinen rata meni ihan kohtuu hyvin ja tottakai kun ei tarvinnut laskea ääneen. En ymmärrä miten se on vaan niin pirun vaikeaa laskea ääneen yksi kaksi yksi kaksi kolme jne. Pitäisi alkaa menemään vähän useammin noita puomeja köh köh. No viimeinen rata oli ihan jees ja tietenkään se ei tullut kokonaan videolle.

Huomenna olisi sitten hallikisat pitkästä aikaa. Mennään hyppäämään tämä perussetti 110 ja 120cm. Odotan mielenkiinnolla miten Lupu reagoi uuteen kuolaimeen kisoissa. Pitänee kuitenkin varalta ottaa kuolaimetkin mukaan. Hei ja muuten videopostauksen editointia en ole ehtinyt vielä aloittaakkaan ja ensi viikolla saatte siitä katsastuksesta videon. Meillä on myös heti maanantaina Sanna Backlundin valmennus ja siitäkin saatte koosteen heti kun kerkeän sen tekemään. On ollut niin paljon kaiken maailman kokeitakin aika huonolla tuloksella.. Noniin lopetan nyt, ennen kuin tästä tulee ihan jäätävä romaani. Pointsit sille joka jaksoi lukea koko postauksen! Heippa! :)