Super fiilis!

Hei! Nyt ehdin pikaisesti istumaan koneella, vaikka minun pitäisi olla lukemassa fysiikan kokeeseen. Pakko minun on kuitenkin päivittää, kun huomenna lähden koko syyslomaksi Jordaniaan. Ah ihanaa kun pääsee pois täältä vesisateesta +30 asteen lämpöön :) Noniin kuten otsikko kertookin, niin viime päivinä on ollut yhtä hymyä ratsastaessa. Sannan treenit menivät hyvin ja mikä parasta Lupu on toiminut pitkästä aikaa varmaan kahteen kuukauteen super hyvin kuolaimella. Älkää kuitenkään säikähtäkö, en minä hackamoreja ole pois sulkemassa, vaan tästedes käytän kuolaimia maastoillessa ja sileällä. Lupu toimii niin hyvin hypätessä hackamorella, etten ole vaihtamassa takaisin kuolaimeen. On paljon kivempaa (kisoissa) hypätä radalla, kun hevonen ei jännityksestä vänkslää suutaan ja nakkele päätään kohti taivasta. Hackamorella Lupu pysyy tasaisena edestä, mutta ainut ongelma on vaan se, että hevonen helposti jää pohkeen taakse ja painaa kädelle. Sannan valmennuksessakin huomasi, ettei hevonen juurikaan reagoinut jalkaan. Ennenkään Lupu ei jalkaan mitenkään huipusti reagoinut, mutta hackamorella ongelma korostuu entisestään. Minun täytyy vaan treenata paljon sitä, että hevonen vastaisi pohkeeseen pienestäkin hipaisusta.

Olen muuten unohtanut mainita yhden todella tärkeän asian! Katja poni sai uuden kodin 6.10.2012. <3

Maanantaina oli siis pitkästä aikaa Sanna Backlundin valmennus. Olen käynyt aikaisemmin kahdessa valmennuksessa Lupun kanssa ja olen tykännyt todella paljon. Tämänkin valmennuksen jälkeen jäi kyllä positiivinen fiilis. Olin Eevan kanssa kahdestaan valmennuksessa. Me ei hypätty hirveän paljoa, mutta se oli ihan hyvä juttu, koska edellisenä päivänä oli kisat. Valmennus oli lähinnä HIHS:iin menijöille tarkoitettu valmistautumiskerta, mutta tehtävät olivat silti meillekkin hyödyllisiä. Aluksi tulimme kaarevasti kahta kavallettia kahden laukan välillä. Tämä onnistui ihan hyvin, pari kertaa tulimme vähän liian vauhdikkaasti. Sanna jo totesi tässä vaiheessa, että hackamore näyttää toimivan sillä. Tämän jälkeen tulimme ravista pienelle jumpalle, jonka takaokseria levennettiin lopulta todella paljon. Tälle Lupu teki tosi hienoja hyppyjä ja minun piti muistaa tukea tarpeeksi pohkeella.

Seuraavaksi tulimme lävistäjillä olevia linjoja, toinen oli: puomi, jolta kolme laukkaa pystylle ja toinen oli: puomi kaksi laukkaa okseri. Näillä linjoilla huomasi, että hackamore tosiaankin välillä tekee Lupusta liian rauhallisen. Minun piti aina ponnistuksessa potkaista jalalla, jotta hypystä tuli edes vähän terävämpi. Ponnistuksesta puuttui semmoinen pieni säpäkkyys. Ponnistus oli turhan löysä, mutta itse liitovaihe oli hyvä ja pitkäkestoinen. Lopuksi otettiin vielä radanpätkä. Rata alkoi vähän pohkeen takana, joka näkyi pysty okseri linjalla, joka oli neljän laukan väli. Käskin Lupua etenemään, muttei se vastannut pohkeeseen ja meinasi käydä okserilla kehnosti. Tämän jälkeen rata sujuikin sitten ihan ongelmitta. Lopuksi otettiin vielä sama linja uudestaa ja sujui hyvin. Sanna totesi hackamoren toimivan Lupulla, ainut vaan, että sen täytyy vastata paljon paremmin pohkeeseen :) Lisäksi Sanna sanoi, että kerta kun Lupu noin hyvin sillä toimii, niin ei kannata turruttaa sitä niihin. Eli sileällä pitää ratsastaa mielummin kuolaimella.



Tiistaina päätin ratsastaa kuitenkin vielä hackamorella, kun Lupu näytti olevan niin kiukkuisella päällä. En halunnut turhaa mennä sen kanssa kuolaimella tappelemaan. Lupu toimi hackamorella ihan hyvin, vähä oli taas hidas pohkeelle ja siitä piti välillä muistuttaa. Ratsastin vain ihan pikaisesti askellajit läpi ja sen jälkeen käytiin vähän ravailemassa ja kävelemässä ulkosalla.

Keskiviikkona ratsastin "pitkästä aikaa" kuolaimella. Vähän pelotti ajatus mennä niillä, että alkaisi vaan kauhea tahtojen taisto. Aluksi Lupu vastustelikin aikalailla kuolaintuntumaa. Sain sen kuitenkin pikkuhiljaa käynnissä rauhoittumaan. Ravi oli aika kamalaa, mutta jatkoin vain kärsivällisesti ratsastamista. Lupu oli niin hankala suustaan, ettei suostunut välttämättä kunnolla liikkumaan eteen, joten välillä muistuttelin sitä siitä. Päätin nostaa kokeiluksi laukan, aluksi Lupu jatkoi vastustmista, mutta TSADAAM tapahtui ihme! Lupu muuttui laukassa todella hyväksi, eikä vastustellut kuolainta ollenkaan! Ja helkkari soikoon, kun siittyin raville. Lupu meni aivan uskomatonta ravia, aivan yhtä hienosti, kun kesälläkin, ennen kuolain ongelmaa. Tosin nyt se vain tuntui entitäkin mahtavemmalta, kun Lupu ei ole pitkään aikaan mennyt mitenkään päin kuolaimella. Voi, että sitä fiilistä! Laurakin katsoi ihmetellen, että mitä Lupun päässä oikein vinksahti. Kun Lupu toimi niin mahtavasti, niin hyppäsin hetken kuluttua äkkiä kyydistä pois ja se sai paljon rapsutuksia ja haleja. Näytti heponenkin olevan ylpeä itsestään ;)

Tämä fiilis <3

Tänään jatkoin taas kuolaimella työskentelyä. Välillä Lupu vastusteli ja kun lopulta antoi periksi, niin se oli taas ihan super! Laukassa tein paljon vastalaukkaa. Vasen vstalaukka osottautui hankalammaksi kuin oikea, ennen siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Tätä sitten työstettiin jonkun aikaa. Tein myös kolmikaarista kiemurauraa vaihtaen aina keskellä laukan. Lupu teki tosi hyviä ja puhtaita vaihtoja. Loppuravit olivat taas yhtä hymyä. Ratsastin vain puoli tuntia, kun meillä oli kiire äidin voittamaan kasvojen tuotetestailuun.

Tosiaan huomenna lähden lomalle ja blogiin tulee taas vähän hiljaista. Tämä viikko on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tekemään seuraavalle viikolle ajastettuja postauksia. Kun palailen teen sen Saksa postauksen, videopostauksen ja mahdollisesti myös sieltä reissusta postauksen :) Näkyillään!

PS. Enkä ole myöskään ehtinyt vielä tekemään aluevalkku katsastuksista videota, saa nähdä ehdinkö tekemään ennen reissua. Pitäsi vielä tehdä vaikka ja mitä mm pakatakkin! ja lukea kokeeseen... onhan täsä koko yö aikaa..