Astetta erilaisempi viikko

Huhheijaa kiirettä pukkaa! En ole pahemmin ehtinyt Lupun tilanteesta kirjoittamaan tänne blogin puolelle, mutta näin alkuun voin sanoa, että asian ydin on tiedossa ;) Nimittäin ongelma ei ole suinkaan hevosessa vaan ratsastajassa eli minussa. Ehdittiin jo varata kaikenmaailman klinikka-aikoja, kunnes Hanna ratsasti Lupulla, eikä mitään ongelmia ollut. Tämä tapahtui siis tiistaina ja Hanna myöskin hyppäsi paria estettä maneesissa. Niissäkään ei ilmennyt ongelmia ja päinvastoin Lupu näytti hyppäävän tosi hyvin! Vähän se aluksi oli hieman epävarma ja jätti itsensä vähän liian kauas esteistä, mutta lopuksi uskalsi jo tulla lähemmäs. Este oli lopussa siinä 120cm tienoilla, eikä ollut mitään ongelmia.

Tässä jo varmistuimme siitä, ettei Lupu ole varsinaisesti kipeä mistään( lukuunottamatta mahdollisia jumeja), sillä ei se olisi muuten liikkunut ja hypännyt noin hyvin. Ja turhaa lähtä klinikalle turhaan maksamaan siitä, kun hevosesta ei vain löydy mitään. Vastahan me siellä ramppasimme, eikä vikaa vain löytynyt. Hanna sanoi, että vika on lähinnä minun pää kopassani. Kunhan itse vain relaisin vähän, enkä niinkään välittäisi siitä missä se hevosen pää on.

Tän kuvan lataamisessa ei kestänyt kuin tunti.. Ja välillä näyttää ettei näkyisi edes ollenkaan nyttenkään...

Kisojen jälkeisenä sunnuntaina ja maanantaina kävin ilman satulaa maastossa. Lupulla on vielä hokit jaloissa ja ne pitäisi nyt viikonloppuna ottaa pois. Kuitenkin molempina päivinä Lupu käyttäytyi tosi hyvin, eikä kertaakaan niskuroinut. En vaatinut siltä oikeastaan mitään, kunhan vain liikkui eteenpäin. Meillä oli Lupun kanssa tosi hauskaa ja heppakin näytti nauttivan maastoilusta. Maanantaina meidän mukana oli myöskin Heidi oman hevosensa kanssa ja Lupu meinasi vähän innostua liikaakin. Parit iloloikat se vetäisi, mutta muuten pysyi täysin hallinnassa. Lopuksi kävin vielä kentällä laukkaamassa "järven" läpi kukkulan päälle ja siinäkin Lupu yritti vähän vetää päätä alas :D ilmeisesti meidän kenttä on nyt ollut pari päivää ihan täysin kuiva, mutten itse ole siellä vielä päässyt ratsastamaan.

Kesä tule jo!

Hanna on tiistaista asti ratsastanut Lupua. On kuulemma aika jäykkä, mutta jo paljon parempi. Itse olen saanut ratsastaa vuorostaan Hannan hienoilla kilpahevosilla ;) Keskiviikkona menin Foxilla, joka on myöskin myynnissä. Tämän näköinen kaveri siis kyseessä. Foxilla ei oltu ratsastettu viikkoon Italian matkan takia, joten arvatkaas vaan oliko hepalla vähän virtaa? Ravi meni vielä ihan hyvin, tosin yritti välillä juosta pois alta, mutta laukka.... Herttileilaa kun kuntoni/habani joutui ihan toden teolla koetukselle. Heppa olisi halunnut vain mennä täysiä ja ei oikein mennyt pidätteetkään läpi. Vaikka sillä olikin gägi suussa kahdella ohjalla, niin ei juuri mitään vaikutusta. Toisessa suunnassa sain sen vähän rauhoittumaan, mutta toisessa en juuri ollenkaan. Ratsastuksen jälkeen oli pikkasen hiki!

Torstaina ratsastin sitten vuorostaan Luxilla, joka on Lupun puoliveli. Täysin vastakohta eiliselle ratsulle, nimittäin Lux on hieman laiskahko perusratsastuksessa. Aluksi käynnissä en meinannut saada kunnolla hevosta eteen siispä siirryin raviin. Aluksi oli vähän nihkeää, mutta pikku hiljaa hevonen alkoi liikkua sikahyvin! Lux oli todella kiva ratsastaa, kun hiffasin miten se toimii. Laukkakin oli ihanan ilmavaa ja sainkin vain lähinnä nautiskella kyydissä. Hannakin kehui, kuinka
Lux liikkui hyvin.

On ollut todella kiva ratsastaa vähän eri hevosilla, kun normaalisti menen aina vain Lupulla ja joskus harvoin Pretalla. Kummasti sitä oppii eri hevoselta aina jotain uutta. Menen aina ilomielin ratsastamaan jollain hevosella, jos vain joku pyytää. Eihän tuo paljoa haitannut päästä ratsastamaan tuollaisia kv-tason tykkejä ;) Ihan mukavaa vaihtelua!

Tänään Lupu oli ollut heti alusta asti kivan tuntuinen. Kuitenkin laukatessa se oli Hannallekkin yrittänyt vähän niskuroida ja pukittaa. Ei kuitenkaan pahasti, mutta kyllä sillä selvästi selässä/takapäässä on jotain jumia. Huomenna tuleekin osteopaatti hoitamaan Lupun ja koetetaan myös varata aika Brunolle, joka on arvostettu kiropraktikko. Itse en tänään ratsastanut, sillä Hannan hevoset olivat rokotettu. Olinkin sitten vaihteeksi orjailemassa eli putsaamassa varusteita Ainon kanssa. Huomenna mulla on myöskin Tuire Kaimion luento ja sieltä menenkin sitten suoraan tallille ja jään näillänäkymin Hannalle Oulunsaloon yöksi :) Tällaista siis tällä kertaa!

Fiilikset nollassa

Ärsyttää, vituttaa ja itkettää...

Siinäpä tuli oikeastaan kisapäivän fiilikset..  Kirjoitusintokin on nyt aivan nollassa, mutta pakko tulla purkamaan vähän päivän ajatuksia blogin pariin. Jos jotakin ei kiinnosta lukea "ei niin positiivista" tekstiä, niin voin suosiolla vaihtamaan jollekkin toiselle sivulle. 

Tosiaan tänään oli siis Ruukissa alue-estekilpailut. Heti aamusta tuttuun tapaan ruoka ei oikein maistunut, mutta yritin väkisin sitten survoa jotakin suuhun. No, kohta sainkin käydä oksentamassa, kun se pieni leivänpalanen alkoi ikävästi möyrimään mahassani :D Tätä piirrettä vihaan itsessäni todella paljon, sillä en pysty oikeastaan juuri mitään syömään ennen starttia ja jos satrtti on vasta (ilta)päivällä, niin silloin on jo aika nälkä ja pahaolo. Fiksuna olin myös sanonut, että Lupun voi aamulla laittaa ulos tarhaan ja tietysti se oli sitten ihan mudassa ja veteli pukkilaukka rallia ympäriinsä..  Ei siinä auttanut, kun alkaa pesemään herran jalkoja uudelleen.

Virtahopo

Matkaan lähdettiin aivan liian aikaisin. Olin kuvitellut, että kisat menee ripeästi ohi, mutta toisin kävi. Perillä olimme varmaan kaksi tuntia liian aikaisin.. No eipä tullut ainakaan kiire ja ehdin opetella hyvin radan. Lupulle hommattiin päiväkarsina, jottei sen tarvinnut vinkassa seisoskella. Pekka pääsi onneksi kisoihin auttamaan verkassa, joten äidin ei tarvinnut olla puomipirkkona. 110cm verryttelyssä Lupu oli vähän nihkeän oloinen ravissa kuin laukassakin. Hypyt kuitenkin onnistui suhteellisen hyvin lukuunottamatta yhtä sähläyskieltoa okserille. Itse lähdin sille ensin puskemaan ja sitten yhtäkkiä otin kiinni ja Lupu tökkäsi. 

Itse rataan sitten. Ensimmäinen este oli vähän hassusti keskihalkaisijalla, mutta tämä onnistui kuitenkin hyvin. Sitten olikin vuorossa pitkä lähestyminen trippelille ja siihen tuli kielto! Itse säädin siihen vähän taas jotain, kun lähdin puskemaan, mutta paikka ei ollut kuitenkaan niin huono etteikö Lupu sitä olisi voinut hypätä... No loppurata menikin sitten tosi hyvin, kun muistin käyttää hypyissä jalkaa ja lyhentää tarpeeksi laukkaa, ettei Lupu pääsisi liian pitkäksi. Toiselle vaiheelle ei siis päästy ja meidän osalta rata jäi varsin lyhyeksi.

120cm verkassa Lupu tuntui paljon paremmalta ravissa ja laukassa. Sain laukkaa hyvin lyhennettyä aina kaarteissa. No mitäs sitten kävikään... Pari ensimmäistä verkkahyppyä meni ihan jees. Mutta kun pysty nostettiin tappiin, niin Lupu kielsi!? Tulin pystylle uudestaan ja uudelleen tuli kielto. Estettä madallettiin ja jälleen kielto ja vielä suraavallakin kerralla kielto... Ei siinä sitten voitu alkaa tappelemaan verkassa sen kanssa vaan oli pakko päästää muut hyppäämään. Kokeiltiin vielä kuitenkin okseria ensin ihan matalana, mutta jälleen tuli kielto. Seuraavallakin kerralla töks ja vielä ihan säälittävän kokoiselle ristikko-okserillekkin Lupu junttasi jo kaukaa, ei meinannut edes laukkaa nostaa... Tietenkin harmitti jättää hypyt lukuisiin kieltoihin, muttei verkkatilanteessa voi alkaa "kouluttamaan" hevosta ja täytyy lähteä pois vain toisten jaloista. Kuten varmaan arvasitte, niin ei startattu ollenkaan. Pekkakin sanoi, että nyt on kyllä jotakin hevosessa vialla, sillä se ei ole ikinä kieltänyt missään tilanteessa noin monta kertaa! Lähdin sitten hiittisuoralle ottamaan loppuravit ja käynnit ja lähdettiin kisapaikalta varsin vikkelää.

Ei ollut automatkalla kovinkaan puheliasta porukkaa, kuten arvata saattaa. Ainut positiivinen asia kisareissussa oli se, että Lupu käyttäytyi oikein mainiosti jälleen kerran ja on selvästi rauhoittunut viime vuodesta. Ja toinen positiivinen asia oli se, että Lupu hyppäsi tosi hyvin sen loppu 110cm:n radan. Muuta positiivista ei sitten ollutkaan. Nyt itselleni iski aika moinen epätoivo tulevasta. En yhtään tiedä mitä lähi viikot tulevat pitämään. Juuri kun ehdin intoilla, että olisin osallistunut kolmen viikon päästä olevaan Nina Fagerströmin valmennukseen, kun hän on tulossa kerrankin tänne päin. Mutta taitaapi jäädä tämä reissu välistä, kuten ehkä monet muutkin, riippuen siitä, mikä nyt tällä kertaa tuota hevosta vaivaa. Varmaan joudutaan varaamaan klinikalle taas aika. Onhan sitä nyt tässä talven aikana tutkittu, mutta kun mitään suurempaa vikaa ei tunnu löytyvän. Mutta se nyt on aivan ilmiselvää, ettei kaikki ole täysin kunnossa. Toivottavasti ei kuitenkaan mistään hirveän vakavasta asiasta ole kysymys, sillä sitten on koko tuleva kisakausi vaakalaudalla. Mutta tietenkin hevosen terveys menee kaiken edelle ja se on tällä hetkellä kaikista tärkeintä.

Ainakin nyt pari päivää mennään ihan rennosti maastoillen ja sitten Hanna aikoo kokeilla Lupua, että miltä se hänestä tuntuu. Onhan kuitenkin Lupu Hannan entisen hevonen. Ensin kuitenkin katsomme pystyykö tätä asiaa ratkaisemaan ihan kotikonstein ja sitten vasta menemme klinikalle. Hieroin tnä Lupulle arnikaa kaulaan,lapoihin ja selkään ja uskon, että se on myös aika jumissa, sillä sen verran reagoi hierontaan. Lupulla onkin viikon päästä hierojalle tilattu aika. Tällä hetkellä omat fiilikseni ovat ihan nollassa ja tuntuu etten vain enää jaksaisi näitä jatkuvia hankaluuksia. Eihän sitä tietenkään aina voi sujua, mutta kun sitä alamäkeä on ollut tässä jo aika monta kuukautta, niin alkaa pikku hiljaa oma usko loppua. Onhan tässä ollut myös onnistumisia parin viime kuun aikana, mutta pääosin hankalaa on ollut.

Nyt kuitenkin mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin suuntaan tästä jatketaan. Palailen takaisin tänne blogin pariin sitten kun asiat selkenee! Kiitos muuten teille ihanille lukijoille, jotka olette lähettäneet piristäviä kommentteja! Olette olleet viime aikoina niin ihanan aktiivisia, kiitos paljon :)

Tunteita laidasta laitaan

Heissulivei! Hupsista, on unohtunut tulla kirjoittamaan teille vähän kuulumisia. Kauhee kiire tuntuu olevan joka paikkaan ja koulussakin on nyt hirveästi kaiken maailman projekteja.. Kesäloma tule pian! No, mites meillä sitten viime viikko on sujunut? Lyhykäisyydessään ei mitenkään kovin kehuttavasti ja Lupu on tuntunut todella hankalalta. Pekan treenit meni aika perseelleen ja kotitreeneissäkin on ollut jos jonkin moista ongelmaa. Onneksi Hanna tänään palaa takaisin Suomeen ja pystyy taas auttamaan meitä tumpeloita!! (tai on jo varmaankin palannut) Ja hei muuten, mistä teitä lukijoita on yhtäkkiä tupsahtanut noin paljon? Mahtavaa, että joitakin kiinnostaa lukea näitä sekavia tekstejäni :)

Aloitetaanpa vaikka ensin maanantain Pekan treeneistä. Tehtäviä oli jälleen vähän muutettu ja maneesiin oli ilmestynyt jumppasarja. Tykkään hypätä tosi paljon jumppiksia, sillä niissä pystyn korjaamaan hyvin omat virheeni ja hevonen saa itse huolehtia hyppäämisestä. Lisäksi jumppasarjat ovat aina olleet meille helppoja, mutta kuinkas kävikään... Eli jumppis koostui ekana olevasta laukkapuomista, jolta yksi laukka ristikolle-yksi laukka-okserille-kaksi laukkaa ja okserille. Aluksi tulimme ilman viimeistä okseria, jotta hevonen tottuisi jumppikseen. Pikku hiljaa otettiin viimeinenkin este mukaan ja esteitä alettiin nostamaan. Viimeinen okseri taisi olla lähemmäs 130cm, ei siis mikään hirmu iso. "Hankalan" jumppiksesta teki sen, että se oli 2m normaalia lyhyempi, joten hevosen tuli lyhentää itse riittävästi askeltaan. Tämä sujui meiltä vielä ihan hyvin!

Seuraavaksi siirryttiin linjoihin, jotka kävimme vain kerran läpi. Nämä tulimme aika pienellä korkeudella, eikä niissä ilmennyt pahempia ongelmia. Tosin yhteen väliin otin yhden laukan liikaa, muttei kummempia. No, sitten ne varsinaiset ongelmat alkoivat, kun siirryttiin rataan. Ensin tulimme jumppasarjan, jolta kaikki linjat läpi ja lopuksi vielä sama jumppasarja. Tai niin siis piti tulla..Rata ei alkanut kovin lupaavasti, sillä tunsin Lupun olevan jumppiksella todella nihkeä ensimmäisellä okserilla. Patistin sitä kunnolla eteenpäin ja se tuntuikin auttavan, mutta Lupu kuitenkin päätti kieltää viimeiselle okderille?! Olin ihan ällikällä lyöty, sillä Lupu on aina hypännyt mielellään jumppikset, eikä äsken samaisessa jumppiksessa ollut mitään ongelmaa... Viimeinen okseri ei muutenkaan ollut kovin iso ja Pekka oli sitä vähän laskenutkin. Siinä rytäkässä löin myös kivasti käteni ja siihen sattui ihan hemmetisti. Seuraavalla yrityskerralla Lupu tyssäsi jo ristikon kohdalla! Esteitä madallettiin sitten seilusti ja Pekka otti juoksutuspiiskan avuksi, jotta Lupu varmasti menisi. Kyllähän se sitten menikin, mutta edelleen tuntui vähän nihkeältä.

Pari kertaa tulimme vielä jumppiksen ja sama rata uudelleen ( tai no eihän me sitä aikaisemmin kauas ehditty aloittaa :D) Rata sujuikin yhdelle oksrelille asti ihan mukavasti. Sille piti käääntää todella lyhyt tie, niin että hevonen ikäänkuin istuisi kaarteessa, mutta lähdin tekemään liian jyrkkää kurvia ja käänsin hevosen pois ennen estettä. Olisi se ehkä siitä päässytkin, kun videolta katsoo, mutta itselle tuli hetkellinen paniikki, enkä halunnut joutua okserin sekaan. Uusi yritys ja nyt onnistui! Valmennuksesta jäi ei niin mahtava fiilis tällä kertaa. Viimeksi meni loistavasti ja nyt taas vähän huonommin... Lauantain kisoja odotellessa...

Tiistaina käytiin vähän Pahajärventiellä maastoilemassa. Halusin työskennellä myös maastossa tällä kertaa, eikä vaan pää pystyssä hölköttelemistä. Lupu ei ollut asiasta oikein samaa mieltä ja meni juurikin pää taivaissa ja kyttäsi kaikkea mahdollista. Siinä sitten hieman tahtojen taistossa lopuksi alkoi sujumaankin ihan kohtuudella, mutten ollut kovin tyytyväinen päivän maastoretkeen. Ja kaiken kukkuraksi saappaani vetoketju hajosi taas!! Tällä kertaa toinen saapas, eikä edellisestä saappaan korjaamisesta ollutkaan kuin kolme viikkoa.. Huoh! Aina just ennen kisoja pitää hajota...

Keskiviikkona Lupu sai vapaan ja itse kävin pitämässä kaverilleni ja hänen vuokrahevoselleen tunnin.

Torstai oli aivan katastrofi päivä!!Alku ratsastus sujui vielä oikein mainiosti. Itse olin rauhallinen ja heppa liikkui kivasti. Välillä ravissa puri kuolaimeen ja eteenkin vasemmalle oli hankala. Sitten muistin kesällä Petran treeneistä saamani neuvon, että ratsastan Lupun ihan kunnolla läpi, niin että se antaa periksi niskastaan. Pidin kärsivällisesti sisäohjan lähellä omaa polveani kiinni ja ulkoohjan myös tuntumalla. Ravissa, myös vasemmassa kierroksessa onnistuin siinä oikein hyvin. Oikea laukkakin vielä meni ihan hyvin, mutta vasen.... Siitä se alamäki sitten alkoikin. Lupu puri ihan peskuleesti kuolaimeen kiinni, eikä millään suostunut asettumaan rehellisesti vasemmalle. Käsivoimani joutuivat todella koetukselle, sillä Lupu ihan kunnolla veti vastaan. Meinasi tulla aika avuton tunne, kun en saanut sitä millään läpi. Löysäsin jopa ohjien pituuttakin ja helpotin Lupun laukkaamista. Sitten yhtäkkiä Lupua ei enää kiinnostanut pätkääkään koko touhu, kun tuli jälleen hankalaa ja stoppasi kesken laukan. Yritin nostaa uudestaan, mutta hevonen vain jäkitti paikoillaan. Yritin ottaa ravia, mutta sama jatkui... Hyvä että edes suostui kävelemään... Iski epätoivo ja tunne siitä, että ollaan jouduttu taas siihen pari kuukautta sitten olleeseen samaan jamaan, kun Lupu vain pysähteli toistamiseen.

Huusiks se mua?

No jaa, eih jaksa!

Ei minun auttanut muu kuin hypätä alas hevosen selästä ja soittaa äidille. Äiti siinä sitten aikansa talutteli hevosta maneesissa ja itse koitin rauhoittaa itseni, kun alkoi lievästi sanottua ärsyttämään koko touhu. Tällä kertaa kuitenkaan stoppailut eivät olleet kokonaan minun syytäni, koska en hermortunut, vaan Lupu päätti itse sanoa sopimuksen irti.Tietenkin olisin voinut tehdä pari asiaa toisen. Esim kävellä välikäynnit välissä, kun olin ratsastanut vain yhteen putkeen koko ajan. Kun maneesista väheni porukkaa, niin äiti tuli avukseni. Aina kun Lupu pysähtyi/yritti pysähtyä, äiti auttoi maasta juoksutuspiiskalla. Muutamaan kertaan tätä saatiin toistaa, kunnes Lupu tajusi, että parempi on liikkua eteenpäin. Lopuksi sitten hevonen toimikin ihan super hyvin ja sain sen toimimaan niin laukassa kuin ravissakin.

Tänään (tai no eilen) ratsastin Lupun levyesti läpi. Rukoilin sormet ristissä, ettei se pysähtyisi. Aluksi olinkin aika varuillani, kun ratsastin, mutta kohta uskalsin jo ratsastaa normaalisti. Lupu olikin ihan superhyvä!! Aluksi ravissa menin vähän pidemmällä ohjalla ja pikku hiljaa kokosin ohjia käteen. Myös vasen kirros onnitui ongelmitta. Laukkakin, eteenkin oikea luonnistui hyvin :) Vasen oli hankalampaa, mutta ihan siedettävää, eteenkin lopuksi. Kertaakaan Lupu ei edes yrittänytkään pysähtyä ja muutenkin liikkui mielellään. Jes, jes!

Toivotaan nyt sitten, että huomisen (tämän päiväiset) kisat sujuisivat hyvin ja päästäisiin molemmat radat (110 ja 120cm) nollilla maaliin. Toivottavasti Lupu käyttäytyy asiallisesti, eikä virittele omaa showta pystyyn. Myöskin minä muistan täydellisesti radat, enkä unohda niitä! :) Noniin nyt nukkumaan! (pahoittelen pitkää ja sekavaa tekstiä)

Kuolain kamppailua jälleen

Heipsan kaikille lukijoille! Täällä Oulussakin näyttäisi olevan kevät tuloillaan, kun mittarikin näyttää kepiästi plussan puolella olevan :) Joistakin blogeista olen lueskellut, että he pääsevät jo treenaamaan piakkoin kentällä. Meillä sinne ei ole vielä pitkään aikaan asiaa, kun kentällä on vielä puolisen metriä lunta ;D No, mutta toivottavasti lumet sulaisi pian ja starttaisi ulkokausi! Ensi viikon lauantaina on varmaankin kevään viimeiset hallikisat Ruukissa. Ypäjä taidetaan jättää välistä tämän herpes-virushässäkän vuoksi. Mielummin otetaan varman päälle, onhan sitä koko kesä aikaa kiertää kisoja.

Kulunut viikko on mennyt kutakuinkin näin:

Tiistaina menin ilman satulaa. Aluksi hommat tuntuivat natsaavan ja meni ihan hyvin. Lupu kuitenkin alkoi puremaan kiinni kuolaimeen, enkä saanut sitä millään irroitettua siitä. Ratsastus muuttui aika hankalaksi, sillä Lupu oli suustaan todella raskas, enkä saanut sitä edes asettumaan, kun puri niin tiukasti kuolaimeen. Ihan toivoin, että Lupu olisi mielummin venkslannut suullaan kuin purrut siihen kiinni. Eihän koko hommasta tullut sitten mitään ja itsekkin aloin hermostua. Lupukin hermostui ja muistaakseni stoppasikin kerran. Lopuksikkaan ei oikein mennyt kuin elokuvissa.

Tuo Lupun kyltti on niin totta!! :D

Keskiviikkona päätin laittaa eilisen kamppailun tuloksena gramaanit. Niillä Lupu painoi aika paljon ohjalle ja oli vähän raskas edestä. Tein siinä sitten paljon väistöjä ja siirtymisiä, jotta saisin etupään vähän kevyemmäksi. Välillä löysytin gramaaniohjan lähes kokonaan pois ja ratsastin pelkästään normiohjalla. Lupu olikin sitten huomattavasti kevyempi. Laukassa taipuminen oli edelleenkin hyvin hankalaa, mutta lopuksi sain kuitenkin ihan siedettävää laukkaa. Tein taas paljon temmonmuutoksia, jotta sitten esteradallakin kaasu ja jarru toimisivat. Loppuraveissa jätin gramaanit omaan varjoonsa ja  Lupu liikkuikin ihan super hyvin!

Torstaina Lupu sai vapaan ja itse innostuin jopa käymään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle lenkillä. En tehnyt mitään hirmu pitkää lenkkiä, vaan vähän alle puoleen tuntiin juoksin 4,7 km.

Perjantaina oli sileäntyöskentely päivä. Aluksi näytti jopa ihan lupaavalta, muttei sittenkään... Taas Lupu puri kuolaimeen kiinni, eikä siinä sitten ollutkaan enää mitään tehtävissä. Ratsastus meni ihan kiskomiskilpailuksi ja lopputulos ei ollut kovin kehuttava. Ratsastin n.tunnin ja vasta ihan viimeisillä metreillä tuli ihan kivaa ravia ja laukkaa. Kaikki muu olikin sitten yhtä tuskaa.

Löytyisipä Lupulle nyt nopiasti joku uusi ohuempi kuolain. Kuten olen joskus täällä maininnutkin, meidän nykyinen Sprengerin kolmipala on aivan liian paksu Lupulle. Se Hannan yksi kuolain oli aivan täydellinen Lupulle, muttei sellaista tunnu mistään oikein löytyvän. Se on saman tyylinen kuin tuossa kuvassa, mutta paljon paljon ohuempi.

Joskus epäilen onko Lupu sittenkin joku kirahvi...

"Kato mami kun oon tosi hurja!"

Eilen oli Eevan treenit meidän kotitallilla. Otin kokeiluun yhden ohuemman kolmipalan, joka oli Lupun suuhun hitusen liian pieni. Joopa joo, voin sanoa, ettei ollut paras mahdollinen ratkaisu. Heti jo alussa Lupu kiskoi aika paljon. Se ei kuitenkaan kertaakaan purenut kuolaimeen kiinni, mutta välillä vänksläsi suulla aika paljon tai vastaavasti kiskoi minua satulasta minkä kerkesi. Kuitenkin silloin kun se ei kiskonut eikä venkslannut, niin Lupu liikkui oikein kivasti, muttei niin hyvin kuin sillä toisella kuolaimella :D

Valmennuksen aiheena oli tiukat käännökset, jotka joskus ovat olleet meille hyvin hankalia. Aluksi tulimme ihan vain ristikkoa rennossa laukassa pari kartaa, jonka jälkeen samaista ristikkoa ympyrällä lyhyemmässä laukassa. Tämän jälkeen tulimme lävistäjillä kahta estettä, joiden päällä ei saanut vaihtaa laukkaa vaan piti jatkaa vähän matkaa vastalaukassa ja pyynnöstä vaihtaa uralla laukka. Aluksi ei oikein sujunut, kun Lupu kiskoi ihan sairaan paljon ja itse vain marmatin selässä. Tulin liian reippaasti esteille, joten laukka vaihtui aina itsestään. Lopuksi kuitenkin tuli muutama onnistunut pätkä kun muistin lyhentää tarpeeksi laukkaa.

Sitten siirryttiin niihin varsinaisiin käännöksiin ja tulimme lähinnä kolmea pystyä mutkitellen. Se sujui ihan hyvin, kunhan muistin kääntää ulkoavuilla enkä sisäohjalla! Lopuksi tulimme pari kertaa rataa, joista viimeinen onnistui ihan hyvin. Välillä Lupu kiskoi kaarteissa joka hankaloitti menemistä esimerkiksi yhdelle päädyssä olevalle "sianselälle". Muuten Lupu liikkui ja hyppäsi hyvin ja pelasti kuskin välillä pinteestä. Lopuksi tulimme peljästään pitkällä lähestymisellä yhtä aika pitkää okseria, jonka alla oli vesimatto. Minulle kaikista hankalinta onkin juuri nämä pitkät lähestymiset, kun en oikein näe paikkaa ja alan hätiköimään. Kerran käänsikin Lupun juuri ennen estettä pois, mutta pari viimeistä kertaa onnistui tosi hyvin.

Tunnista jäi ihan jees fiilis. Esteet pysyi aika maltillisella korkeudella, mutta se minusta oli oikein hyvä ratkaisu. Testikuolain ei osoittautunut kovinkaan hyväksi, vaikkei Lupu siihen purrutkaan kiinni. Omalla kuolaimella se on kuitenkin toiminut hypätessä ihan hyvin, muttei sileällä niinkään. Tänään ajattelin silti testata samaista kuolainta vielä sileällä. Maanantaina onkin sitten Pekan treenit Pikkaralassa!

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Muistakaahan käydä äänestämässä tuossa oikella olevassa kyselyssä, sillä siihen on tullut vain neljä vastausta ja teitä lukijoita on kuitenkin päälle pari sataa! Hyvää sunnuntaita kaikille! :)

Onnistunut treenikerta

Huhheijjaa, jos sitä nyt saisi jotakin tekstiä aikaiseksi. Viikko on taas vierähtänyt nopsaa vauhtia ja kouluakaan ei ole onneksi enää montaa päivää jäljellä ;) Tosiaan meillä piti olla viime sunnuntaina kilpailut Kajaanissa, mutta ne sitten peruttiin tämän herpes-virusepäilyn takia. Eipä tuo nyt paljoa haitannut, mutta olisihan se ollut ihan kiva käydä hyppäämässä pari rataa alle. Muuten meillä onkin mennyt ihan hyvin Lupun kanssa ja eteenkin eilisen valmennuksen fiilikset ovat aivan mahtavat! Ennen treeniselostusta kertaan kuluneen viikon mahdollisimman lyhyesti.

Tiistaina jouduin törmäyksen kohteeksi liikuntatunnilla, joten pystyin hädin tuskin kävelemään saatikka ratsastamaan. Ratsastukset jäivät siis tältä päivältä välistä, mutta sen sijaan juoksutin Lupun ensin juoksutustsydeemillä liinassa ja jonka jälkeen päästin sen irti juoksentelemaan maneesiin. Lupu oli normaalista poiketen vähän vaisu juoksemaan irti, kun yleensä rallittelee melkoista kyytiä. Kuitenkin yhdessä kaarteessa heppa onnistui lentämään nokilleen ja polkaisi itselleen haavan huuleen. Muuten Lupu säästyi ruhjeilta, eikä mitään dramaattista sattunut.

Viime viikon ainoaksi jäänyt kuva.. :D

Keskiviikkona ratsastin Lupun sileällä. Ratsastaessa jalkaani ei sattunut, mutta käveleminen oli aika tuskaisaa edelleen. Otin itseäni niskasta kiinni ja tehtiin myös niitä "ei niin mukavia" juttuja. Kuten raviväistöjä, sulkuja ja etu -ja takaosakäännöksiä. Lupu toimi erittäin hyvin ja oli muutenkin todella mielyttävä ratsastaa! Laukassa ajattelin myöskin ratatempoa ja sekin löytyi oikein kivasti.

Torstaina ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Ratsastin kengillä, sillä en pystynyt laittamaan saappaita jalkaan (kuten myöskin keskiviikkona), joten pohkeeni heilui tavallista enemmän. Lupua alkoi ärsyttämään jatkuva kannuksilla kaivaminen ja itse aloin ratsastamaan jälleen huonommin. Lupu hermostui ja pysähtyi. Rauhotuin ja keskityin ratsastamaan paremmin. Lupu toimikin tämän jälkeen ihan ok:sti, mutta oli edelleen todella raskas edestä.

Ootteko muuten te lukijat huomanneet Lupun banda silmät? Ne vaan suurenee päivä päivältä ja ell mukaan siinä on joku pikmenttivika yms.

Viime kesän lopussa oli vain pieni piste

Ennen ei ollut mitään :)

Perjantaina Lupulla oli vapaapäivä ja lauantaina käytiin vähän maastoilemassa n.45min Pahajärventiellä. Kunnon maastoihin ei oikein nyt päästä, kun siellä menee ladut. Tie oli paikoittain ihan hyvä, mutta välillä oli aika liukkaan näköistä. Ei siis revitelty pahemmin. Lupu aluksi kyttäsi vähän kaikkea, mutta lopulta suostui kulkemaan rennosti eteenpäin.

Lauantaina läpiratsastin Lupuskan. Aluksi Lupu tuntui oikein mukavalta ja kaikki tuntui sujuvan. Sitten otin välikäynnit ja sen jälkeen hommasta ei taaskaan meinannut tulla yhtikäs mitään. Tämän takia harvemmin annan Lupulle vapaat ohjat kesken ratsastuksen, sillä se lopetta työnteon tyystin. Lupu muuttui vahvaksi ja alkoi painamaan kädelle. Puri kuolaimeen kiinni, joten asettamaminenkin oli hankalaa. Argghh.. Laukassa tein temmon vaihteluita ja Lupu aluksi vastasi aika hitaasti pohkeeseen. Tulin myös yhtä kavallettia ympyrällä ja kahdeksikolla. Siihen osuttiin joka kerta hyvin, mutta Lupu oli edelleen aika vahva, eikä halunnut pyöristyä. Vasta loppuraveissa tuntui menevän ihan hyvin.

Eilen oli Pekan valmennus Pikkaralassa. Alkuverkassa Lupu tuntui aivan kamalalta ja oli edelleen raskas edestä. En kuitenkaan jaksanut alkaa siitä vääntämään, vaan keskityin eteenpäin ratsastukseen ja pidätteiden läpi menemiseen. Valmennuksen aiheena oli tällä kertaa trippeli. Ensin tulimme pari verkkahyppyä, jonka jälkeen kaarevalla tiellä okserilta trippelille 8 laukkaa. Kerran itse kämmäsin laskuissa ja aloitin laskemisen vasta toisella askeleella, mutta onneksi este oli pieni, eikä aiheuttanut ongelmia. Lopuksi trippeli laitettiin oikeisiin mittoihinsa, leveyttä oli n.170 cm ja korkeutta 125cm. Kerran tulimme sen ilman apuestettä ja se onnistui ihan hyvin.


<
 Trippeli jätettiin sikseen ja tulimme kontrollointitehtäviä. Ensin okserilta pystylle kaarevatie 7 laukkaa ja siitä s-kiemura, jossa oli kolme estettä välein 3 ja 4 laukkaa. Tämäkin sujui tosi hyvin, tosin laskin seitsemään, vaikka piti laskea 1,2,3,4, ja 1,2,3 :) Lopuksi sitten tulimme radan 110-120cm korkeudella, johon sisältyikin sitten aika kivasti tekemistä. Alku oli sama kontrollitehtävä ja se onnistui hyvin. Kolmen askeleen linja meni myös ihan hyvin, seuraavalla viiden laukan linjalla olin aivan liian hidas tekemään pidätteen, mutta onneksi heppa kuunteli ääniapuja ja selvittiin yli okserista. Sitten itse jäin vähän lagittamaan ja unohdin ratsastaa edeten seuraavalle vinopystylle. Se kuitenkin onnistui ongelmitta. Viimeiselle linjalle otin kuuden sijaan 7 laukkaa ja ajauduttiin vikalle okserille vähän pohjaan. Mutta kuitenkin rata sujui tosi hyvin ja Pekka oli tyytyväinen! :D

Hevoseen olin todella tyytyväinen, sillä se skarppasi hienosti, eikä kieltänyt kertaakaan, vaikka tulimmekin lähelle! Ilmeisesti ratatempoharjoittelu sileällä on tuottanut tulosta, sillä Lupu vastasi radalla hyvin pohkeesta eteenpäin ja tuli hyvin pidätteistä takaisin. Maltoin myöskin pitää hyvin käteni kurissa, enkä juurikaan värkännyt niillä :) Jes, tästä on hyvä jatkaa!

Huomenna olisi pitänyt olla Pekan treenit, mutta ne peruuntuivat. Seuraavista treeneistä en olekkaan ihan varma, sillä Pekka sanoi, että katsotaan mihin suuntaaan tuo virushässäkkä etenee. Saattaa olla, että Pekka tulee Marttilaan pitämään minulle valmennusta, mutta sen näkee sitten. Eeva ehkä pitää mulle treenit viikonloppuna, ettei ihan päästä ruostumaan ;)

Mitäshän sitä nyt tekis?

Hui, sinne se pääsiäinen sitten vierähti! Kauheeta, kun aika tuntuu kuluvan näin nopsaa! Tänäänkin sain vielä kirota kellojen siirtoja, sillä meinasi tulla vähän kiire valmennukseen :D En saanut loman aikana millään aikaiseksi postausta kirjoitettua, vaikka välillä aikaa siihenkin olisi ollut. Ei vain huvittanut ollenkaan, kun ei ollut mitään uutta materiaalia. Lupu muutenkin keskiviikkona rokotettiin, joten se sai sitten muutaman kävelytyspäivän. Lähdimme myös käymään mökkeilemässä Posiolla pari päivää ja siellä tuli kelkkailtua ihan urakalla! Nyt on paikat ihan kipeenä 6h kelkkareissun jäljiltä...

Eilen sunnuntaina ratsastin Lupulla neljän rennomman päivän jälkeen. Aluksi homma ei meinannut oikein sujua ollenkaan ja aloin ratsastamaan tosi huonosti. Hevosta alkoi puolestaan ärsyttämään kuskin typeryys ja pisti vain enemmän vastaan. Lupu oli taas ihan kiinni oikeassa ohjassa.... No, päätin vähentää vaatetusta ja ottaa jalustimet pois ja rauhoittua. Tsadaam, homma alkoi sujumaan! Heti kun itse korjasin virheeni ja ratsastin sievemmin, niin hevonenkin toimi. Tämän välikohtauksen jälkeen tehtävät sujui helposti ja molemmilla oli jälleen kivaa. Olin myös laittanut kavallettilinjan 17m maneesiin ja tulin sitä taas eri askelmäärillä. Eipä ne sitten kauaa pysynytkään kavalletteina, kun Lupu pudotti molemmat puomit, enkä jaksanut niitä käydä nostamassa. Lopuksi tulimme sitten niitä puomeina. Laukan jälkeen tein vielä vähän ravityöskentelyä, mutta Lupu alkoi jo hieman väsähtämään ja täten painamaan ohjalle.

Käytiin tänään  isoveljen kanssa vähän kelkkailemassa ;)

Tänään olikin sitten Pekan valmennus. Tulimme ihan hyvissä ajoin tallille ja istuskelin siinä sitten tovin keittiössä. Katselin keittiön kellosta, että mites me nyt näin aikaisin ollaan tallilla, kun kello näyttää 9.40 ja valmennus alkaa vasta klo12. Äiti sitten tuli viittä vaille 11 sanomaan, että kannattaisiko minun hakea Lupu jo tarhasta. Tajusin sitten että keittiön kello on tunnin jäljessä ja hain hippulat vinkuen Lupun tarhasta. Huhheijaa, oli heponenkin vähän ihmeissään, kun laitoin sen puoli juoksua lastauskuntoon. Onneksi kerkesimme Pikkaralaan ihan hyvissä ajoin ja ehdin vähän verkata ennen valmennuksen alkua.

Aluksi Pekka piti "luennon" hevosen verryttelystä, miten se kannattaa tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Valmennuksen aiheena oli tällä kertaa rytmi. Aloitimme hypyt pienillä radan pätkillä ja rytmin piti pysyä kokoajan samana. Ensimmäinen rundi menikin oikein hienosti! Toinen alkoikin sitten vähän huonommin. Ensimmäiselle esteelle tuli hitusen liian lähelle ja esteen jälkeen kaarteessa Lupu protestoi jalkaani pukittamalla. Tämän jälkeen hukkasin rytmin ja ajatuksen ja seuraavalle linjalle olin survomassa 9 laukkaa, vaikka se piti mennä kahdeksalla. Lupu päätti sitten stopata sille esteelle. Tulimme linjan uudelleen ja se sujui ongelmitta, mutta sitten seuraavalle linjalle, joka piti tulla 7:llä laukalla, niin otin kahdeksan.... Tulimme linjan uudelleen ja nyt se onnistui. Tehtiin uudestaan sama neljän esteen tehtävä ja ensimmäisen linjan jälkeen taas kaarteessa, kun annoin pohjetta, niin Lupu veti tpukit...



Ei muuta kuin alusta taas ja eka linja onnistui vielä ihan hyvin, mutta toisen linjan ekalle esteelle Lupu otti kiellon. Este ei ollut edes kovinkaan suuri, joten se tuli vähän olan takaa. Itse en tosin nähnyt siihen kunnollista paikkaa, mutta normaalisti Lupu olisi sen hypännyt. Seuraavalla yrityksellä päästiin yli ja oikeilla askelmäärillä viimeiselle esteelle. Sama juttu vielä kertaalleen ja nyt alkoikin jo sujumaan. Tämän jälkeen tulimme sitten rataa. Alku alkoi kivasti, joka oli sama kuin aikaisemmassa tehtävässä, tosin normaaleilla askelmäärillä seitsemän ja kuusi. Tämän jälkeen mulle tuli taas blackout ja unohdin radan... :D Tää alkaa olemaan mulle jo ihan arkipäivää.. No rata jatkui, vitoselle hyvin, mutta sitten kutoselle, joka oli talo, jolta kolme laukkaa pystylle, niin Lupu kielsi taas. Eikä ollut taaskaan kovin huono paikka, mutta tulin linjalle aavistuksen liian vinossa. Loppurata sujui kuitenkin sitten hyvin...

Vähän viime päivien kännykkäkuvia :-)

Lupun kanssa kävelyllä

Mää syön sun jalan, jos joudun viel pysyy tässä paikallaan!!

Kertaalleen tulimme vielä saman radan. Ennen sitä kuitenkin viritettiin Lupua ympyrällä kunnolla. Pyysin sitä muutaman askeleen eteen ja sitten hidastamaan ja taas eteen jne. Lupu ei meinannut millään vastata pohkeeseen ja lähti eteenpäin tosi nihkeästi. Lopulta se vastasi kuitenkin ihan kohtuu hyvin ja tulimme radan. Rata sujuikin ainakin tuhat kertaa paremmin kuin edellisellä kerralla! Nyt siihen löytyi sitä oikeaa rytmiä. Mietittiin kuitenkin Pekan kanssa mistä tämä nihkeys voisi johtua. Kaarteessa kun pitää juurikin työstää laukan rymiä, mutta onhan se aika hankalaa, kun hevonen vain protestoi kaarteessa pohjetta. Pekka antoi kotiläksyksi viritellä hevosta joka päivä sellaiseen rytmiin, että olisin valmis hyppäämään vaikka 160cm:n radan :D Ollaan näköjään taas menty sileän työskentelyssä vähän sieltä mistä aita on matalin, niin että molemmilla on vain kivaa. Pekka sanoikin, ettei ne huippujuoksiatkaan käy vain 5km lenkeillä juoksemassa hissukseen ajatellen; onpas tämä helppoa ja mukavaa! Jotenka nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja oikeasti työstää hevosta joka päivä siihen vireeseen, mikä pitäisi olla radallakin! Ei se auta sitten valmennuksessa voivotella, kun hevonen ei vastaa pohkeeseen ja menee aina päin persettä..

Tnä oli hieno auringonlasku! Ehdin just ottamaan kuvan, ennen kuin aurinko laski ja tuli hirvee sumu

Että tällaista tällä kertaa. Näköjään joka toinen valmennus menee hyvin ja jokatoinen huonosti. Eihän tuokaan mikään katastrooffi ollut, mutten menisi kovin kehuskelemaankaan, varsinkaan kun estekorkeus oli max110cm. Nyt sitten kovasti mietin lähtäänkö sunnuntaina Kajaaniin kisoihin vai ei? Siellä on vähän "huonosti" luokkia, sillä ainut hyvä olisi 120/110cm, joka on meille aika passeli. Mutten halua lähtä sinne vain yhden luokan takia ajamaan n.2,5 tuntia... 110/100cm luokka on aivan liian pieni meille, sillä kymppikin tuntui viime kisoissa niin helpolta. Kun taas 130/120cm tuntuu vähän turhankin isolta tähän hätään.. Vieläpä kun Kajaanin halli ei ole mikään maailman suurin, mutta on se kuitenkin isompi, mitä meidän kotihalli. Ja jos menisin noihin kahteen viimeisiin luokkiin, niin niiden verryttely tapahtuu verkkaryhmissä, mikä ei ole mikään paras mahdollinen juttu... Toisaalta taas haluaisin saada lisää kisarutiinia alle, kun se on tässä talven aikana päässyt vähän ruostumaan. Vai jättäisikö Kajaanin kisat välistä ja menisi sen sijaan vaikka Pekan valmennukseen :D Mutta taas jos ei mentäisi Kajaaniin, niin seuraavat kisat olisivat vasta vajaan kolmen viikon päästä...ÄÄH näitä elämän hankalia valintoja :DD

PS. Käykää vastaamassa vieressä olevaan kyselyyn!