Juulia Jyläksen valmennukset

Syyskuun lopussa Juulia Jyläs tuli valmentamaan meidän tallille. Hän siis pitää myyntitallia Hollannissa, minne Lupukin reilu vuosi sitten meni. Juulian kautta Hanna aikoinaan myös osti Foxin, joten heppa oli jo ennestään tuttu Juulialle.

Näin syyskuussa, jipii!

Ensimmäisenä päivänä hyppäsimme pelkkää jumppasarjaa. Yllätyin positiivisesti, kuinka fiksusti Foxi oli myös useamman toiston jälkeen. Se nimittäin kuumenee monesti erittäin paljon, mikäli jotain tehtävää toistetaan useasti. Ainoastaan vasemmasta kierroksesta tultaessa jouduin välillä tekemään kaarteeseen muutaman voltin, jotta heppa ei vaan menisi lapa edellä kohti jumppista.

Keskityttiin siihen, että kaarteissa sain hevosen kunnolla sisäpohkeen läpi ja esteillä pysyn mahdollisimman pystyssä ylävartalolla.

Toisena päivänä hypättiin rataa. Foxi oli verkkahypyillä turhan villi ja epätasainen edestä. Esteiden jälkeen se lähti tuhatta ja sataa laukkaamaan. Kerran jouduinkin esteen jälkeen melkein kymmeneksi minuutiksi laukkaamaan ilman jalustimia kenttää ympäri niin kauan, kunnes hevonen rauhottui. Huh, ei päästä Foxi minua helpolla! :D

Tärkeintä kuuman hevosen kanssa on, ettei itse lähde siihen hössötykseen mukaan, vaan pysyn rauhassa pääkylmänä. Sain Juulialta aivan älyttömän hyviä vinkkejä tätä varten, joita on hieman hankala tekstin muodossa selittää. Tiivistetysti minun pitäisi ajatella kaikki hieman hidastettuna ja esteen jälkeen vain hengittää syvään, antaa hevosen laukata muutama askel ja istunnan tiivistämällä hidastaa hevosta. Tämän kun hoksasin, niin ero lopputuntiin oli hevosessa valtava! Se ei kiirehtinyt esteille, vaan odotti minua ja mikä parasta, esteen jälkeen se ei kadonnut ratsastajan alta. Myöskin minun tulee ajatella, että lähestyn estettä samalla lailla kuin puomia. Minun ei tarvitse paineistaa taikka kerätä vauhtia, jotta F pääsisi esteiden yli.

Fiilis oli aivan uskomattoman hyvä, sillä tajusin viimein, mitä lähden jatkossakin Foxin kanssa hakemaan ja mihin pyritään. Sain paljon kehuja siitä, kuinka hyvin pystyn muuttamaan omaa ratsastusta annettujen ohjeiden mukaisesti, ainakin valmennuksen aikana. Eri asia onkin sitten, miten muistan tämän jatkossakin korjata. Korjaus vaati vielä sen verran paljon ajattelua, joten automaattisesti se ei todellakaan vielä tule. 

Äiti ja Prinssi

Meidän ihana sinisilmäinen <3

Oli mukavaa kuulla myös Juulialta, että sovimme Foxin kanssa hyvin yhteen. Ei voi muuta sanoa, kuin hevosenvaihto oli erittäin onnistunut ratkaisu.

Nyt ollaankin sitten syyskuu käyty läpi. Lokakuussa meillä on ollut mm. Petran treenit, hallikansalliset, Hannan pari valmennusta sekä Nina Fagerströmin valmennukset. Vähän stressaa kisat, sillä eilen (sunnuntaina) hajosi gägiremmi treeneissä ja meinasin päätyä taas hevosen kanssa ilman suitsia laukkaamaan täysiä pitkin maneesia... Käytiin ostamassa uusi naruinen remmi, kun ei löytynyt nahkaista, joka meillä on ollut jo pitkään käytössä. Toivottavasti Foxi toimisi tmyös tuolla naruisella. Viime talvena meillä oli Hannan naruinen remmi käytössä, mutta se ei ollut ihan niin hyvä.

Tsemppi päälle ja kohti Helsinkiä vaan! Ollaan me ennenkin hengissä selvitty :)

Syyskuun treenejä

Ulkokauden kisojen jälkeen jatkoimme treenejä edelleen kentällä. Kaksi kuukautta oli HIHS:iin aikaa treeneilla ja tiedossa oli pidempi kisatauko. Kalajoen kisojen jälkeen käytimme Foxin Kaustisilla klinikalla vuositarkastuksessa, jotta mahdolliset pienet vaivat hoidettaisiin ennen Helsinkiä. Foxia ei taivutettu ollenkaan, vaan eläinlääkäri kävi Foxin läpi kiropraktisesti ja näin hoiti pahimmat jumit pois. Foxi oli jokseenkin toispuoleinen, eikä aivan kaikkia jumeja saatu auki yhdellä hoitokerralla. Seuraava kerta onkin sitten vasta HIHS:in jälkeen.

Hevonen oli siis täysin treenikunnossa, eikä tarvittu yhtään sairaslomaa, mahtavaa! Lupun kanssa oltiin vähän väliä saikulla, joten on ollut ihanaa, kun heppa on pysynyt täysin kisakunnossa koko kauden (*koputtaa puuta). Osteopaatti kehotti hierotuttamaan Foxin käsittelyn jälkeen, jotta kaikki teho saataisiin irti. Niinpä vakkari hieroja Kirsi Hölmström tuli hieromaan Foxin ja hän sanoikin, ettei F ole koskaan ollut niin hyvän tuntoinen.

Hannan estevalmennus 8.9

Pitkästä aikaa Hanna pääsi pitämään treenejä! Tehtävänä oli tällä kertaa vähän haasteellisemmat linjat, nopeilla kaarteilla. Esteet pysyivät tarkoituksella maltillisina. Minulla oli taas joku ihme ongelma maapuomeilla, kun en osannut laskea oikeita askelmääriä. Kuvittelin tulleeni linjan kuudella laukalla, vaikka todellisuudessa tulinkin sen viidellä. 

Lopuksi tulimme pitkällä lähestymisellä okseria, jota sitten nostettiin vähän reippaammin 140cm:n pintaan. Siinä ei ilmennyt mitään ongelmia. Minun on Foxin kanssa helppo tulla pitkiäkin lähestymisiä, eikä ole pelkoa siitä, ettenkö näkisi askelta. Viimeisellä rundilla este alkoi olemaan jo esteen kokoinen, jolloin en ihan uskaltanut laukata sitä kohti niin reippaasti kuin aikaisemmilla kerroilla.

Petran treenit 14.9

Ensimmäiset hallitreenit pitkään aikaan! Oli vähän masentavaa hypätä hallissa, hyi talvi tulee... Aloitimme kavallettilinjalla, jota tulimme eri askelmäärillä molemmista suunnista. Foxi oli aika villinä ja sitä sai pidätellä melko paljon, jotta pysyi housuissaan. Tämän jälkeen teimme erilaisia pieniä ratoja, jotka näkyvät videolla. Noottia sain epätasaisesta kädestä, mikä ei vaan meinaa pysyä paikallaan. 

Jumppalinjalle onnistuin ensimmäisellä kerralla survomaan kolmen laukan linjaan neljä laukkaa, joten tulin sen uudestaan niin, että vain rentoutin oman käden. Foxia ei tarvitse käskeä eteenpäin, jos jossakin välissä täytyy edetä, vaan pelkkä käden rentouttaminen riittää. Lopuksi tulin kerran jumpan vähän isompana. Minun täytyy muistaa esteiden jälkeen pysyä vakaana satulassa, kun helposti Foxin laukatessa huojun edestakaisin.

Mikon valmennus 20.9

Aloitimme ravityöskentelyllä niin, että vaihtelimme askelpituutta. Heti sain Mikolta kommenttia, että Foxin liike oli viime kerrasta parantunut huomattavasti. Jatkoimme ravityöskentelyä ympyrällä puomeilla ja puomien jälkeen piti ravata enemmän eteen ja vasta puomeille koota enemmän. Samaa tehtävää teimme myös laukassa.

Ihana syksyinen keli! Enää ei voi sanoa samaa..

Mikko kiinnitti erityisen paljon huomiota käsiini, sillä en myötää niillä tarpeeksi liikkeen mukana. Jätän kädet jäykästi paikoilleen, jolloin Foxi nakkelee enemmän päätään. Myös hypyssä pitäisi muistaa rentouttaa kättä enemmän. Kädet ovat aina olleet minulle se isoin ongelmakohta, joten sitä ei ole helppo korjata. Pikku hiljaa hyvä tulee, ovat ne sentään tasaisemmat mitä neljä vuotta sitten :D 

Ollaan me reenailujen keskellä pidetty hauskaakin!

Kaikki tehtävät näettekin videolla, joten niistä ei sen enempää. Kerran mokasin täysin lähestymisen yhdelle ristikolle, en vain nähnyt sille mitään askelta, heh. Muuten meno oli aika sujuvaa. Pitää vain muistaa laukata ne kaarteet, jotta pääsee odottamaan estettä, eikä toisinpäin. Minulla on myös Foxin kanssa pinttynyt tapa heti esteen jälkeen ottaa kiinni kädellä, vaikka huomattavasti sujuvampaa olisi antaa hevosen laukata muutama askel rauhassa ja sitten vasta tehdä pidäte. Tätä on hankala korjata, sillä se tulee niin automaattisesti. Ehkä vielä jonain päivänä...


Ensi kerralla sitten lisää valmennusmateriaalia, olettekohan jo ihan kyllästyneet näihin? Eipä me paljon muuta olla tehtykään. Kohtahan saan jo blogikirjoitukset kiinni nykyaikaan , wohoou!

Tallikirppis lopuillaan.

Onko teillä ratsastaessa jotain pinttynyttä tapaa, josta on vaikea päästä eroon?

Elokuussa 2/2

• Maijan estetreenit 20.8

Ennen Kiuruveden kisoja pyysin kouluvalmentajaani Maija Kärkkäistä pitämään minulle hyppytreenit, kun Hanna ei enää kyennyt pitämään. 

Teemana oli hevosen jumppaaminen. Aloitimme ravipuomeilla, F ravasi oikein letkeää ja mukavaa ravia, eikä yrittänyt laukkailla puomien yli. Kuten edellisessä postauksessa jo sanoin, ero oli suuri verrattuna edelliseen kertaan! Gägikuuri siis teki tehtävänsä ja tuon parin viikon kuurin jälkeen F oli jopa päinvastoin huonompi ratsastaa kolmipalalla.. :D Ravipuomien jälkeen otimme muutaman ravihypyn portille, jonka edessä oli puomi. Ensimmäisellä kerralla en osannut varautua niin voimakkaaseen hyppyyn, joten jäin vähän suusta kiinni.

Foxi menossa innokkaasti kohti estettä.

Esteen jälkeen mopo vähän lähti toisessa päädyssä.

Jatkoimme ravilähestymisiä "laiskan miehen jumppasarjalla", jossa oli normaalisti okseri ja pysty viiden laukan linjalla, mutta väleissä oli puomit innarivälein. Ensimmäisellä kerralla F oli vähän ihmeissään minne jalkansa laittaa, mutta heti seuraavilla kerroilla oli täysin hommassa mukana. Usemman toiston jälkeen tulimme radan: eri sarja ravista, laukassa puomi-portti, toinen puomi-pysty-puomi tehtävä ja lopuksi jumppalinja ilman välipuomeja. Jouduin linjalla tekemään yhden isomman puolipidätteen, sillä puomit eivät olleet enää hidastamassa ja F oli syöksymässä kohti okseria neljällä ja puolella askeleella. 

Ongelmaksi muodostuivat oma epävakaa istunta esteiden välissä, sekä Foxin syöksykiito toisessa päädyssä aina jumppalinjan jälkeen. Tuo perseeni pysyminen satulassa on ollut aina ongelmana, kun hyppään Foxilla. Se saa helposti kiskottua minut irti penkistä, mutta olisi silti tärkeää päästä istumaan satulaan. Jalustimilla killuminen ei ainakaan auta Foxin hidastamisessa esteiden jälkeen. 

• Kiuruveden kansalliset 23-24.8

Heti Äimäraution kisojen jälkeen seuraavana viikonloppuna oli Kiuruvedellä kilpailut. Lähdimme vasta lauantaiaamuna ajamaan kisapaikalle. Kisapaikka oli jo ennestään tuttu parin vuoden takaa, jossa muuten hyppäsin Lupun kanssa ensimmäisen 130cm:n luokkani. Siihen se sitten jäikin.

Kisapaikalla meillä oli hyvin aikaa laittaa tavarat kasaan ja seurailla kisoja ennen oman luokan alkua. Petran kanssa olimme sopineet, että hyppään vielä yhden 120cm:n luokan alle, kun pieni epävarmuus edelleen heijastui ratsastukseen.

Kettu ei paljoa stressaa kisoissa. Kisakuvia tulossa myöhemmin, kunhan saan ne ostettua! :)

Verryttelin oikein ajatuksen kanssa sileällä, jotta F tulisi oikeasti läpi, eikä vain vähän sinnepäin. Olen monesti estekisoissa vähän laiska verryttelemään, enkä vaadi asioita loppuun asti. Verkka onnistui hyvin ja sitten ei muuta kuin radalle.

Rata oli arvostelulla A.2.0, joten olin suunnitellut lyhyet ja nopeat tiet, jotka myös pääsin toteuttamaan. Ennen ykköstä F alkoi yhtäkkiä viskelemään päätään, mutta päästiin kuitenkin yli puhtaasti. Alkurata olikin erittäin sujuva ja kutosen jälkeen ehdin jo ajatella, että nyt menee hyvin. Ikinä ei pitäisi ajatella noin, sillä seuraava linja menikin pipariksi, kun tulin linjan kuuden laukan sijaan viidellä laukalla?! Näin en ole ikinä tehnyt kisoissa Foxin kanssa, vaan ennemmin olen ottanut yhden exra-askeleen. Kuten arvata saattaa Foxin kaltainen kuuma hevonen tuli linjan jälkeen erittäin vahvaksi. Jäin tyhmänä vain pitämään vastaan ja killumaan jalustimille sen sijaan, että olisin ottanut yhden kunnon pidätteen ja istunut satulassa. Näin ollen viimeiselle esteelle eli sarjalle kahdeksan laukkaa ajautui aivan liian lähelle, jolloin sarjan a-osa tuli alas. Pudotus otti niin päähän, etten edes viitsinyt välissä tasapainottaa yhtään vaan jätin hevosen yksin, jolloin b-osakin tuli alas... 

Prrrkele, että ärsytti! Aika olisi riittänyt voittoon ja itse munasin kaiken viimeisellä esteellä.

Seuraavaksi oli vuorossa 130cm:n luokka, joka oli myös aikaluokka. 1,2,3 ja nelonen sujuivat vielä mallikkaasti. Vitoselle käänsin lyhyen tien, joka onnistui hyvin. Kutoselle oli sama linja kuin edellisessä luokassa kuudella laukalla, mutta tällä kertaa nyin siihen seitsemän. Seiska onnistui hyvin, mutta sarjalle jäin liikaa pitämään kädellä, josta tuli taas molemmat puomit alas! Ja seuraavalta okserilta myös puomi! Viimeinen linja sentään onnistui, mikä oli sama kuin edellisessä luokassa. Tosin siihenkin väliin otin yhdeksännen askeleen...

Ei taaskaan sujunut sitten yhtään, ei kumpikaan luokka! Toisessa luokassa pidätteet eivät menneet läpi ja otin askeleen pois välistä/ajauduimme liian lähelle esteitä ja toisessa luokassa vaan pidin ja nyin väleihin liikaa askelia. Kultainen keskitie oli täysin kadoksissa.

Noiden ratojen jälkeen tuumasin, että käyn vaihtamassa sunnuntain luokan pienempään. Joten taas palattiin hyppäämään kahtakymppiä.

Sunnuntaina luokan vaihdoksen takia lähdin heti ensimmäisenä. Meinasi tulla kiire verryttelyssä, sillä en voinut verkata ennen radankävelyä, kun verkkakenttää huollettiin. Niinpä otin vain muutaman hypyn ja kiirellä menin radalle valmistautumaan. Tuomaritornissa kuitenkin säädettiin jotain, joten lopulta ravailinkin kisakentällä n.5-10min. Onneksi F ei kerennyt hyytymään tuossa, sillä vähän olisi ketuttanut, jos eka este olisi tullut alas.

Rata oli oikein sujuva, kultainen keskitie löytyi eli pääsin kaikki välit oikeilla askelmäärillä. Uusinnassa toteutin suunnittelemani tiet ja maaliin pääsimme 0-0 tuloksella, wohooou! Tuntui oikealta työvoitolta viime aikojen munailujen jälkeen. Niinhän siinä sitten kävi, että pidimme kärkipaikan luokan alusta loppuun saakka! Kiva kaatosade alkoi juuri ennen palkintojen jakoa, joten kerkesimme kastua litimäriksi. Oli tosi inhottavaa pakata kamat kasaan vesisateessa ja kuraisena lähteä matkaan. Siinä kiiruhtaessa unohdimme kameran kisapaikalle, mutta onneksi Kukkolat nappasivat sen mukaansa.

• Kalajoen venetsialaiset 29-31.8

Ulkokauden viimeiset kisat olivat Kalajoella -ehdottomasti yksi suosikkikisapaikoista! Jutta lähti perinteisesti mukaamme groomiksi, joten F sai joka päivä hienot letit harjaansa. Mukava reissu oli tälläkin kertaa, mikä huipentui lauantain sykähdyttävään ilotulitukseen. 

Äiti ja Kettu <3

Ja super groomi Jutta!

(c) Elli Kivari

Kolmen kopla :)

Perjantaina hyppäsin 130/120cm:n luokan. Foxi oli todella paljon menossa radalla, eikä minulla ollut paljoa vaikutusvaltaa. Pääsimme kuitenkin kaikki esteet puhtaasti ja linjat oikeilla askelmäärillä. Uusinnassa en kääntänyt suunnittelemiani lyhyempiä teitä, sillä en olisi saanut hevosta tarpeeksi takaisin. Foxi sai pariin otteeseen jopa kiskottua minut kunnolla irti satulasta. Tulos oli kuitenkin 0-0 ja viides sija. Ihan kelpo tulos siis!

Lauantaina oli 130cm:n aikaluokka. Olin suunnitellut jälleen tiukat tiet ja pakotin itseni myös toteuttamaan ne, vaikka kaikki esteet tulisivat alas. Meinasin nimittäin jänistää ja olisi tehnyt mieli vain kierrellä ja kaarrella rauhassa mukavuusalueella. Jos ei koita, ei voita! Noh radalla todellakin käänsin ne tiukat tiet ja aikakin oli ylivoimaisesti monta sekuntia voittajaa nopeampi, mutta minkäs teet jos muuten ratsastit huonosti, minkä seurauksena kaksi puomia tuli alas. 

Heti ykkösesteelle lähdin puskemaan, mikä on ehdottomasti kielettyä. F tuli sen seurauksena hirveän hätäiseksi ja kolisutteli melkein joka ikiseen puomiin. Ei siis yhtään tyypillistä Foxille. Ensimmäinen puomi tuli lopulta kuudennelta esteeltä, kun minulla ei taaskaan ollut minkään laista ajatusta linjalla. Ensin jäin pitämään liikaa, jonka jälkeen jouduin etenemään ja jäin okserista aivan liian kauas. Kahdeksas este tuli myöskin alas, sillä jäin kaarteeseen himmailemaan, eikä Foxilla ollut mahdollisuutta venyä leveästä okserista ylitse.



Sunnuntaina hyppäsin myös 130cm:n luokan arvostelulla AM5. Perusradalta tavoittelin nolla rataa, jotta pääsisimme korotettuun uusintaan. Radalla ratsastin huolellisesti ajatuksen kanssa. Rata oli aivan nappi suoritus viimeiselle okserille saakka. Okserille oli vähän haastavampi tie kaarteesta, joten radankävelyssä suunnittelin ottavani enemmän tilaa menemällä lähelle aitaa. Mutta mitä tekeekään Kirsi radalla? -On hurmioitunut hyvin menneestä radasta ja tulevasta nollasuorituksesta, oikaisee tien okserille, eikä näe askelta okserille. Ratsastaja lähtee puskemaan kohti estettä ja hevonen joutuu ottamaan miniaskeleen ennen estettä ja näin ollen puomi lähti matkaan. Hyvä minä!



Ja taas ärsytti radan jälkeen! Olisi pitänyt vain odottaa estettä rauhassa pää kylmänä, mutta ei. Olisi ollut niin kiva päästä uusintaan, kun vain kolme siihen lopulta pääsi. Positiivista ainakin oli, että pääsin hyppäämään kaikki radat "omalla korkeudella", eikä tarvinnut vaihdella luokkia pienempään. Siihen se positiivisuus sitten jäikin.

Yllä olevat kuvat (c) Krista Sumen

Kalajoen kisojen jälkeen ollaan pääasiassa vain treenailtu, sekä viikko sitten kävimme yksissä hallikansallisissa. Vajaan viikon päästä onkin sitten kauan odotettu ja pelätty HIHS! 

Elokuussa 1/2

Päätin jakaa elokuun kahteen osaan, sillä elokuussa oli paljon kolmena viikonloppuna kisoja. Huh pakko kyllä sanoa, etten enää mielellään jätä näin pitkää postausväliä! Hirveä homma etsiä, koota ja ladata kaikki videot.

• (Itsenäisiä hyppyjä 17.7)

Viime postaukseen unohdin laittaa yhden youtubeen lataamani videon. Tämä oli siis ennen Rovaniemen kisoja, jolloin halusin vähän hypätä pientä ennen kisoja, kun edellisestä valmennuksesta oli jo pidemmän aikaa. F oli energinen, kuten aina ja oli ehkä tavallista levottomampi edestä, kun ei ollut martingaalia. Jouduinkin parisen kertaa ottamaan seis esteen jälkeen tai ennen. Lopuksi otin vielä muutaman ravihypyn, jotta hypyistä tulisi rennompia

• Maijan puomitreeni 7.8

Foxi ei puoleen vuoteen ole ollut noin kamala ratsastaa, mitä se oli tuona päivänä! Kaiken kruunasi oma sähläily puomeilla ja liika kädellä ratsastaminen. Meno ei ollut todellakaan mitään kaunista katsottavaa ja Foxi alkoi loppua kohden kuumumaan turhankin paljon. Taas laukkailtiin ravipuomeja ja hypittiin puomien yli hirveillä loikilla. En osannut ratsastaa edes puomeille, joten soppa olikin sitten valmiina. 

Tuon valmennuksen jälkeen alkoi gägikuuri eli aloin ratsastaa useamman kerran viikossa kolmipalan sijaan gägillä. Ennen F oli parempi ratsastaa gägillä ja kolmipalalla kiikutti minua tuhatta ja sataa. Nykyään F toimii kolmipalalla todella hienosti ja on erittäin kevyt suustaan ja gägillä sen sijaan paljon epätasaisempi. Gägikuuri teki tehtävänsä, sillä jo viikon jälkeen ero oli huomattava!

• Petran treenit 11.8

Aloitimme verkkapuomeilla ympyrällä. Väliin piti ottaa kolme tai kaksi askelta. Tehtävä sujui hyvin lukuunottamatta ensimmäistä kertaa. Kentälle oli sopivasti rakennettu paljon eri linjoja, joten pääsin heti harjoittelemaan linjoja Rovaniemen epäonnistumisen jälkeen. Ennen linjojen tuloa, hyppäsimme muutaman kerran vinohyppyjä verrytelynä. 

Foxi oli valmennuksen ajan oikein hyvä ja kuunteli pidätteitä. Edelleenkin minun pitäisi uskaltaa kaarteessa laukata ennemmän, jotta voisin esteelle odottaa. Monesti se meinaa olla meillä vähän toisinpäin eli jään kaarteessa himmailemaan ja sitten joutuu turhaan kiihdyttämään kohti estettä. Varsinkin linjojen ensimmäisille esteille jäin aivan liikaa pitämään, jolloin jouduin välissä sujumaan ja seuraava linja vastaavasti kävi ahtaaksi.

Linjoilla jouduin oikeasti keskittymään, jotta pääsimme oikeilla askelmäärillä perille. Foxin kanssa olisi niin helppo ottaa yksi askel lisää väleihin, mutta sekään tapa ei joka tilanteessa ole kovin hyvä. Kaareva linja viisi laukkaa ja siltä kolmella laukalla seuraavalle linjalle oli hankalin tehtävä. Eka väli piti sujua ja oikaista hieman ja seuraava väli olikin sitten lyhyt kolme laukkaa. Lopulta siitäkin selvisimme ihan kelvollisesti. Tietääpähän mitä pitää treenata tulevana talvena.

• 16.8 pari hyppyä ennen kisoja

Videolla yksi pätkä, kun kisoja edeltävänä päivänä hyppäsin muutaman pienen hypyn. F oli mukavan rento, mutta esteiden jälkeen jäin vähäksi aikaa työskentelemään laukassa, jotta heppa saataisiin rauhoittumaan.

• OR:n kisat 17.8

Äimärautiolla oli kansalliset estekilpailut. Tuntui varsin mukavalta vain 15 minuutin kisamatka. Petran kanssa tuumailimme, että Rovaniemen flopin jälkeen olisi hyvä hypätä pienempi luokka tähän väliin. Siispä pitkästä aikaa hyppäsin kansallisen 120cm:n luokan. Kolmen viikonlopun kisaputki oli suunnitelmissa, joten päätin hypätä vain yhden luokan säästellen hevosta tulevaan rupeamaan.

Elokuussa tuli myös ratsastettua paljon Hannan heppoja.

Yhden päivän treenit.

Heppa pesulle treenien jälkeen...

... ja myöhemmin iltapäivällä kävin syömässä tosi hyvää frozen yogurttia!

Radankävelyssä esteet näyttivät ihanan pieniltä ja helpoilta. On se vain jännä, miten silmä tottuu esteisiin, kun ennen 130cm:n esteet näyttivät ylitsepääsemättömän korkeilta ja nyt nekään eivät näytä isoilta. 

Verkassa F oli alkuun todella paljon kiinni vasempaan, mutta sain sen melko hyvin korjattua ennen esteverkkaa. Kuulutukset eivät oikein kuuluneet halliin, joten luulimme jo, että meillä on hirveä kiire radalle. Ensimmäiset verkkahypyt mentiinkin vähän tohottaen ja lopulta jouduimmekin melko kauan odottelemaan. Jutta oli verkassa apuna ja muistuttelemassa, etten jää liikaa pitämään vastaan esteillä.

Kuvassa näkyy osa tänä kesänä tehdystä nurmikentästä.

Ykköseste onnistui hyvin, tokalle tulin aavistuksen lähelle, jolloin sain yhtäkkiä päähän, että minun täytyy edetä seuraavalle esteelle, jotta pääsisin välin seitsemällä askeleella. Noh ihan suotta lähdin kiirehtimään, sillä ajauduin kolmoselle liian lähelle ja puomi siitä matkaan. Ai, että ärsytti, kun taas tuli tuollainen tyhmä virhe! Pudotuksen jälkeen Foxista tuli todella vahva, enkä meinannut saada sitä muilla linjoilla takaisin. Rata menikin vähän hätäisesti loppuun ja viimeiselle sarjalle tulin vähän turhan kovaa, jolloin kahden laukan väli päästiin nippa nappa puhtaasti. Uusintaan ei pudotuksen takia päästy.

Rataan en ollut järin tyytyväinen, mutta ainakaan ei menty läpi mistään esteestä. Esteet tuntuivat todella pieniltä, mutta suoritus oli silti ala-arvoinen. Jos jotakin positiivista, niin enpähän pystynyt jäädä liikaa pitämään, kun ei pidätteet mennyt läpi :D  

Seuraavassa postauksessa sitten Kiuruveden ja Kalajoen kisoista. Vielä Kiuruveden kisoissa ekana päivänä olin jotenkin ihan hukassa ja päädyinkin vaihtamaan jälleen pienempään luokkaan. Kalajoella sentään päästiin hyppäämään alkuperäiset luokat, mutta aivan ei päästy enää viimeisissäkään ulkokisoissa takaisin alkukesän tatsiin. 

Pitkästa aikaa!

Hui kauhistus, kun olen jättänyt tämän blogin ihan unholaan... Useampi kuukausi on vierähtänyt ilman postauksia. En oikein tiedä edes mistä aloittaisin, sillä tuntuu vähän tökeröltä palata takaisin heinäkuuhun! Hirveästi olisi kisa -ja valmennusraportteja kirjoittamatta, mutten tiedä kiinnostaako teitä lukea niin vanhaa materiaalia? Toisaalta tuntuu tyhmältä jättää niin paljon asiaa välistä, jolloin muutama viime kuukausi jäisi melko lailla pimentoon. Ehkä päädyn kirjoittamaan erittäin tiivistetysti (ainakin yritän!) kisoista ja valmennuksista ja lätkäisen vain miljoona videota kaikkiin postauksiin. Eihän niitä kenenkään ole pakko lukea ;)

Lukion toinen vuosi on lähtenyt käyntiin ja siinä onkin varmaan suurin syy, miksen ole tänne rustaillut. Ei vaan ole ollut aikaa, eikä jaksamista kirjoittaa, ja kuten ennenkin minulle on käynyt - mitä kauemmin yrittää postauksen tekoa venyttää, sitä suurempi kynnys on tulla takaisin kirjoittamaan .Blogi on ollut joka päivä mielessäni, mutta ajatustasolle se onkin sitten jäänyt.. 

heinäkuun loppupuolisko

• Rovaniemi arctic tour 18-20.7

Tallikissa olisi halunnut lähteä Rovaniemelle! Oli muuten hankalaa saada se tuolta pois :D

Olimme Rovaniemellä perinteisesti hyppäämässä jo viidettä vuotta peräkkäin ja ehdottomasti kuuluu lempparikisojen joukkoon! Varsinkin, kun viime vuodesta lähtien kansalliset luokat on hypätty upealla nurmikentällä. Harvemmin missään on noin hyvää nurmea, joka on vesisateen sattuessa melkeinpä parempi hypätä kuin kuivana. Foxi pääsi jabojen sijaan majoittimaan ihanassa kymmenen hevosen tallissa ja heppa pääsi kisojen aikana myös tarhailemaan, luxusta!

Kun Lapissa kerran oltiin, niin tietysti poroon piti törmätä. Meinasin jo lähteä itse karkuun juoksemaan, kun tollainen sarvipää vain hölkkäsi kohti! Kävi siinä edessäni pissalla, kääntyi takaisin ja lähti. :D

Jaba-aluetta, oikealla oli talli, jossa Foxi majoittui

Yläkenttä, jossa hypättiin alueluokkia.

Verkka ja kisa-areena kauempaa

Rovaniemeä ennen olimme kisanneet viimeksi kolme viikkoa sitten Savonlinnassa ja Salossa ja siellä kisaturnee oli mennyt paremmin kuin hyvin. Ehkä liiankin hyvin, sillä nälkä kasvaa syödessä ja odotukset olivat Rovaniemen kisojen suhteen korkealla. Olihan lähtijämääräkin pienempi kuin etelän jumboluokissa... Noh ei pitäisi koskaan vähätellä mitään, vaikka kyseessä olisi vaikka harjoituskisat! Viikonlopun aikana oli mukana niin huonoa tuuria kuin huonoa ratsastusta, joten kuski tiputettiin takaisin maan pinnalle. Epäonnistumiset kuuluu tähän lajiin, sille ei vaan mitään mahda!

F löysi poikakaverin! 

Kisakaapin päällä olleet herkut menivät parempiin suihin.

Perjantaina hyppäsin kaatosateessa 130cm:n luokan. Harkitsin jo startin perumista, sillä vettä oli tullut monta tuntia kaatamalla ja pelkäsin nurmen olevan liukas. Sain Mintulta lainaan kunnon pultit hokeiksi ja päätin suunnata kohti verryttelyaluetta. Edellisen luokan hyppääjiltä sain raportiksi, ettei nurmi ollut liukas, jotenka päätin sitten hypätä luokassa. Nurmi ei osoittautunut meidän ongelmaksi, vaan erittäin liukkaat ohjat! Jo verryttelyssä kirosin, kuinka ohjat ei pysynut kädessä, eikä ne pysynyt radallakaan.

Vettä tuli ihan kiitettävästi perjantaina.

Ensimmäistä kertaa ikinä olin onnellinen, etten päässyt yhden puomin takia uusintaan. Se tunne oli aivan kamala, kun yritti varsin energistä hevosta pitää aisoissa radalla, kun ohjat liustavat käsistä heti, kun saat ne kerättyä takaisin. Välillä koitin pitää ohjia nyrkeissää kiinni, muttei sekään auttanut. Viimeiselle esteelle pidin enää ohjien päistä vain kiinni ja silmät kiinni lähestyin estettä toivoen, että hevonen hyppäisi. Hyppäsihän se, ja lähdettiin äkkiä takaisin talliin kuivattelemaan.

Seuraavana päivänä vuorossa oli 135cm:n luokka. Vähän meinasi jänskättää ennen starttia, kun uhkaavat vesisadepilvet lähestyivät horisontissa, mutta luojan kiitos ne kiersivät nippa nappa kisapaikan. Sain Päivi Granatin auttamaan verkkaan ja radalle mentäessä oli hyvä ja rento fiilis. Naureskelin radalla toimihenkilöiden kanssa, kun kysyin missä onkaan tuomaritorni, jotta tietäisin minne päin tervehtiä. Edellisenä päivänä nimittäin mulla ei ollut mitään hajua, minne suuntaan käteni nostan.. :D 

Rata oli mielestäni todella sujuva ja olen siihen tyytyväinen. Kaksi turhaa puomia tuli mukaan, paikat olivat ihan hyviä, mutta Kettu ei vaan riittävästi nostellut jalkojaan. Puomit eivät kuitenkaan haitannut.

Sunnuntaina hyppäsin 130cm:n luokan. Minua jännitti pitkästä aikaa melko paljon, johtuen keskustelusta yhden henkilön kanssa. Omat ajatukseni harhaili jossain aivan muualla ja kirsikkana kakun päälle lähdin radalle näyttämään sitten, että kyllä me osataan, vaikka toiset sanoisivat mitä. Niinpä niin, vieläkin saa hävetä silmät päästä kyseistä rataa.. Jo radankävelyssä pohdiskelin yhtä kaarevaa linjaa tulenko sen kuudella oikasten vai seitsemällä tehden enemmän kaarta. Päätin sitten katsoa tilanteen mukaan, minkälainen hyppy linjan ekalle okserille tulisi. Tämä päätös johti totaaliseen black outtiin, ja jäin vain pitämään vastaan välissä. Tulos oli seitsemän ja puoli askelta, jolloin mentiin läpi seuraavasta pystystä. 

Ai että nolotti ja inhotti noinkin typerä virhe, jota ei pitäisi enää tuolla korkeudella tapahtua! Tuommoisen tilanteen jälkeen en osaa jatkaa ratsastusta, vaan menen ihan lukkoon, joten teinkin siinä sitten voltin ennen kuin jatkoin matkaa. Saman jutun siis toistin, minkä tein Äimäraution hallikisoissa viime keväänä, jolloin sain noottia siitä, kun volttasin epäonnistuneen hypyn jälkeen. Jotenkin tuossa rytäkässä katosi täysin rytmi, joten seuraavalle linjalle en viitsinyt heti jatkaa. Päätin jatkaa radan kolme vikaa estettä loppuun, okserin jälkeen Uku huusi verkasta, että Foxin suoja on auki. Ajattelin vain, että yksi solki kenties aukesi, joten päätin hypätä vielä viimeiset pari estettä, mutta maaliviivan ylittäessä kauhistuin kun näin miten pahasti suoja oli jalassa!

Kuvat sunnuntailta, kiitos Fiia Lappalainen!

Este nro 1

Este nro 2

Este nro 4 ja perhanan kaareva linja..

Holy shit! Kettun ilme on just sellanen, että nyt ei taida onnistuu tää hyppy.

Nyt näille voi ehkä vähän jo nauraa :DD Mun ilme on aika tuskainen!

Tuosta ois kyllä ollut melko mahdotonta jatkaa seuraavalle linjalle.. 

Ei paljoa naurattanut radan jälkeen. Kettu kävi niin kuumana, ettei ratahenkilökunta voinut ottaa suojaa pois jalasta, joten päätin mennä ottamaan sen heti verryttelyssä pois.

Itkuhan siinä radan jälkeen pääsi ja tunsin olevani täysin surkea ratsastaja. Fiilikset eivät siis olleet kotimatkalla järin hyvät. Tekevälle sattuu, mutta tuo rata oli täysi fiasko! Jälkeenpäin vähän naurattaa, kun yksi rata oli lähes tulkoon maailman loppu :D. Leuka rintaan ja treeniä vaan! Täytyy kuitenkin muistaa, että vasta toukokuun lopusta lähtien olen hypännyt tuolla korkeudella, joten se on kuitenkin vielä vähän harjoittelemista, vaikka pääasiassa hyvin on mennytkin. 

• Mikko Piiralan valmennus 25.7

Osallistuin ensimmäistä kertaa Mikon treeneihin, kun hän tuli meidän tallille valmentamaan. Hyppäsimme maneesissa, sillä kentän pohja olisi vaatinut hirmuista kastelua. Teimme huolellisen alkuverryttelyn ravissa ja laukassa. Lyhentäminen ja pidentäminen suoralla ja kaarevilla urilla oli pääpainona. Sain Mikolta korjaukseksi mm. mukautua kädellä liikkeeseen paremmin, välttää sisäohjasta liikaa vetämistä varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa F on jäykempi, sekä vääntyvät ranteet saivat noottia. 

Kaikki puomi/estetehtävät näkyvätkin videolla. Kuten huomaatte, F kuumui hallissa melko paljon ja kun tehtävät tulivat lopussa melko nopeasti, niin F ei malttanut ravata ravipuomeja, vaan laukkaili niidenkin ylitse. Jee jee hallikausi täältä tullaan...! Minä myös tein hevosesta kuumemman, kun jäin useasti liikaa kädellä pitämään vastaan. Jotenkin kaikki tehtävät olivat aika kaoottisia, enkä ollut tyytyväinen suorituksiimme. Rentous puuttui menosta kokonaan ja Foxi oli ihan sairaan vahva edestä, plääh.

• Itsenäisiä pikkuhyppyjä 29.7

Hyppäsin kentällä vähän yksittäisiä esteitä. Oma varustautuminen ei ollut parhaasta päästä ja muutenkin koko ratsastuskerta meni ihan plörinäksi. Kun yksin hyppään, niin oma keskittyminen ei aina ole parhaasta päästä, tässä on siis paljon petrattavaa! Tein aluksi vinohyppyjä innareiden välissä. Ekalla kerralla F ei oikein tajunnut minne suuntaan ollaan menossa, kun tiedotin suunnasta kehnosti ja sen jälkeen muuttui jotenkin hätäiseksi. Päätin parin toiston jälkeen vaihtaa tehtävää, sillä F ei tuntunut siinä omalta itseltään ja jotenkin tuntui jännittyvän. Tulin parisen kertaa innarin yksistään, viimeisellä kerralla esteitä nostettiin vähän korkeammiksi ja itse meinasin lentää kyydistä, kun F ponnisti niin voimakkaasti ylöspäin :D

Tosi tyylikästä ;D

Tulin vielä lopuksi yksittäisiä miniesteitä, joissa ei ollut vähintäkään ajatusta. Kuskilla ja hepalla sentään oli hauskaa, välillä on ehkä ihan hyvä olla ottamatta kaikkea niin vakavasti ;)

Okei tiivistetystä tämä taisi olla kaukana.. heh. Koitan raapustaa Raapustan viikonlopun aikana koostetta elokuusta, mikäli sellainen kiinnostaa? Elokuuhun mahtui mm. Maijan valmennuksia, Petran treenit,  ja kolmen viikonlopun kisaputki,

Kesä tule takaisin...