maanantai 20. lokakuuta 2014

Syyskuun treenejä

Ulkokauden kisojen jälkeen jatkoimme treenejä edelleen kentällä. Kaksi kuukautta oli HIHS:iin aikaa treeneilla ja tiedossa oli pidempi kisatauko. Kalajoen kisojen jälkeen käytimme Foxin Kaustisilla klinikalla vuositarkastuksessa, jotta mahdolliset pienet vaivat hoidettaisiin ennen Helsinkiä. Foxia ei taivutettu ollenkaan, vaan eläinlääkäri kävi Foxin läpi kiropraktisesti ja näin hoiti pahimmat jumit pois. Foxi oli jokseenkin toispuoleinen, eikä aivan kaikkia jumeja saatu auki yhdellä hoitokerralla. Seuraava kerta onkin sitten vasta HIHS:in jälkeen.



Hevonen oli siis täysin treenikunnossa, eikä tarvittu yhtään sairaslomaa, mahtavaa! Lupun kanssa oltiin vähän väliä saikulla, joten on ollut ihanaa, kun heppa on pysynyt täysin kisakunnossa koko kauden (*koputtaa puuta). Osteopaatti kehotti hierotuttamaan Foxin käsittelyn jälkeen, jotta kaikki teho saataisiin irti. Niinpä vakkari hieroja Kirsi Hölmström tuli hieromaan Foxin ja hän sanoikin, ettei F ole koskaan ollut niin hyvän tuntoinen.


Hannan estevalmennus 8.9

Pitkästä aikaa Hanna pääsi pitämään treenejä! Tehtävänä oli tällä kertaa vähän haasteellisemmat linjat, nopeilla kaarteilla. Esteet pysyivät tarkoituksella maltillisina. Minulla oli taas joku ihme ongelma maapuomeilla, kun en osannut laskea oikeita askelmääriä. Kuvittelin tulleeni linjan kuudella laukalla, vaikka todellisuudessa tulinkin sen viidellä. 



Lopuksi tulimme pitkällä lähestymisellä okseria, jota sitten nostettiin vähän reippaammin 140cm:n pintaan. Siinä ei ilmennyt mitään ongelmia. Minun on Foxin kanssa helppo tulla pitkiäkin lähestymisiä, eikä ole pelkoa siitä, ettenkö näkisi askelta. Viimeisellä rundilla este alkoi olemaan jo esteen kokoinen, jolloin en ihan uskaltanut laukata sitä kohti niin reippaasti kuin aikaisemmilla kerroilla.

Petran treenit 14.9

Ensimmäiset hallitreenit pitkään aikaan! Oli vähän masentavaa hypätä hallissa, hyi talvi tulee... Aloitimme kavallettilinjalla, jota tulimme eri askelmäärillä molemmista suunnista. Foxi oli aika villinä ja sitä sai pidätellä melko paljon, jotta pysyi housuissaan. Tämän jälkeen teimme erilaisia pieniä ratoja, jotka näkyvät videolla. Noottia sain epätasaisesta kädestä, mikä ei vaan meinaa pysyä paikallaan. 



Jumppalinjalle onnistuin ensimmäisellä kerralla survomaan kolmen laukan linjaan neljä laukkaa, joten tulin sen uudestaan niin, että vain rentoutin oman käden. Foxia ei tarvitse käskeä eteenpäin, jos jossakin välissä täytyy edetä, vaan pelkkä käden rentouttaminen riittää. Lopuksi tulin kerran jumpan vähän isompana. Minun täytyy muistaa esteiden jälkeen pysyä vakaana satulassa, kun helposti Foxin laukatessa huojun edestakaisin.

Mikon valmennus 20.9

Aloitimme ravityöskentelyllä niin, että vaihtelimme askelpituutta. Heti sain Mikolta kommenttia, että Foxin liike oli viime kerrasta parantunut huomattavasti. Jatkoimme ravityöskentelyä ympyrällä puomeilla ja puomien jälkeen piti ravata enemmän eteen ja vasta puomeille koota enemmän. Samaa tehtävää teimme myös laukassa.


Ihana syksyinen keli! Enää ei voi sanoa samaa..
Mikko kiinnitti erityisen paljon huomiota käsiini, sillä en myötää niillä tarpeeksi liikkeen mukana. Jätän kädet jäykästi paikoilleen, jolloin Foxi nakkelee enemmän päätään. Myös hypyssä pitäisi muistaa rentouttaa kättä enemmän. Kädet ovat aina olleet minulle se isoin ongelmakohta, joten sitä ei ole helppo korjata. Pikku hiljaa hyvä tulee, ovat ne sentään tasaisemmat mitä neljä vuotta sitten :D 


Ollaan me reenailujen keskellä pidetty hauskaakin!

Kaikki tehtävät näettekin videolla, joten niistä ei sen enempää. Kerran mokasin täysin lähestymisen yhdelle ristikolle, en vain nähnyt sille mitään askelta, heh. Muuten meno oli aika sujuvaa. Pitää vain muistaa laukata ne kaarteet, jotta pääsee odottamaan estettä, eikä toisinpäin. Minulla on myös Foxin kanssa pinttynyt tapa heti esteen jälkeen ottaa kiinni kädellä, vaikka huomattavasti sujuvampaa olisi antaa hevosen laukata muutama askel rauhassa ja sitten vasta tehdä pidäte. Tätä on hankala korjata, sillä se tulee niin automaattisesti. Ehkä vielä jonain päivänä...


Ensi kerralla sitten lisää valmennusmateriaalia, olettekohan jo ihan kyllästyneet näihin? Eipä me paljon muuta olla tehtykään. Kohtahan saan jo blogikirjoitukset kiinni nykyaikaan , wohoou!


Tallikirppis lopuillaan.
Onko teillä ratsastaessa jotain pinttynyttä tapaa, josta on vaikea päästä eroon?

8 kommenttia:

  1. Kyllä näitä treenipostauksia jaksaa lukea, lissä vaan :D
    Itselläni on ärrrsyttävästi tapana tuijottaa hevosen niskaa! Varsinkin jos ratsastelen itsekseni halissa/kentällä jossa ei ole montaa muuta hevosta, jumiutuu katse usein niskaan kun ei tarvitse olla niin tarkkaavaisena siitä, että ratsastaako jonkun päälle. Onneksi tiedostan asian niin olen saanut sitä jo onneksi korjattua.
    Tsemppiä teille kisoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Täytyy kyllä tunnustaa, että itsekin sillon tällöin katselen hepan niskaa yksin ratsastaessani. Nykyään pystyn jo melko hyvin katsoa muuallekin :D joskus vuosi pari sitten en muuta tehnytkään kuin katsellut niskaa, joten muutaman kerran tuli melkein törmättyä muihin ratsukoihin, heh.

      Poista
  2. Mäkin tuppaan tuijottamaan hevosen niskaa ja ratsastamaan vähän liian pitkillä ohjilla. Viime aikoina oon kyllä omasta mielestäni parantanut kumpaakin, muistan ihailla maneesin seiniä vähän enemmän ja ohjatkin alkaa ehkä pikku hiljaa pysyä kädessä :D

    Tsemppiä HIHSiin, toivotavasti menee hyvin! Siellä sitten nähdään. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua tuo niskaan tuijottaminen! Mulla on päinvastainen ongelma ohjien kanssa, sillä meinaan keriä niitä liian lyhyeksi.. Varsinkin viime talvena se oli yleistä, kun heppa lähti laukatessa aina täysiä, enkä osannut siihen muullakaan tavalla reagoida :D

      Samat sanat sulle!! :)

      Poista
  3. Tosi varman näköstä teidän meno :) isot tsempit hihsiin, mä tuun katsomoon ihailemaan teidän (ja ehkä vähän muidenkin samalla :D) ratoja!

    VastaaPoista
  4. Kädet ovat täälläkin suuri ongelma, tai oikeastaan ylipäätään koko myötäykseen pitäisi löytää se kultainen keskitie. Ratsuna on hätäilyyn taipuvainen kaveri, joka hätäilee entisestään jos myötää liian nopeasti ja liikaa, ja hätääntyy myös jos jää liian pystyyn. Siitä jänislaukasta onkin sitten mielenkiintoista lähestyä yhtään mitään. :D Hyvän näköistä treeniä teillä, tsemppiä koitokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla välillä käsi on turhan passiivinen, etten myötää tarpeeksi. Toisaalta teen vähän turhan nopeita liikkeitä käsillä, esim suuntaa vaihtaessa. Vaatii hirveän paljon keskittymistä pelkkiin käsiin, jotta saan ne pysymään rauhallisempana. Ei oo helppoo! :D jänislaukka on myös tuttua täälläkin!

      Kiitos paljon!!

      Poista