Kohta pistetään menoksi

EDIT: Postaus kirjoitettu tiistaina, mutta oli taas ongelmia julkaisussa.. Pahoittelen uusien kuvien uupumista, sillä oma tietokoneeni on huollossa. Oli jo aikakin, kun miljoona varoitusmerkkiä ponnahti aina esiin ja ilmoitti, että "13 569 tekijää hidastavat tietokonettasi" :D

Mihin tämä aika katoaa? Tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä mihinkään! Blogissakin on ollut edelleen hiljaista ja koeviikon lähestyminen ei siihen ainakaan auta. Tai no mistäpä sen tietää vaikka juuri kokeeseen lukiessa "eksyisi" tietokoneen pariin...

Mitään ihmeellistä ei ole edelleenkään Lupun kanssa tapahtunut. Kävellään kävellään ja vielä kerran kävellään. Monipuolista eikös? Kerran sen ehdin kävelykoneeseen tunkea ennen kuin siitä loppui öljy. Saanpahan itsekin vähän liikuntaa kävellyttäessä. Pari kertaa Lupun kanssa ollaan kävelty selästä käsin ilman satulaa. Toisella kerralla ystäväni Terhi oli selässä ja Lupu osasi olla melkoinen muuli! :D Aina kentän vieressä olevan kukkulan päälle se jumitti ja yritti kaikin keinoin kiskoa syömään ruohoa. Melko rohmu porsas!Lopuksi poju oli kuitenkin kiltisti.

Samalla itse ratsastin yhtä meidän tallilaisen hevosta Essiä, jolla olen kerran aikaisemminkin mennyt. Tämän otuksen kanssa pääsee kyllä todellakin töihin!! Kiltti ja nöyrä se on, mutta saa ihan todella ratsastaa, että saa tarpeeksi hyvän lopputuloksen. Essi kuitenkin omaa hyvän työskentelyinnon, eikä vedä herneitä nenuun kun joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Voin sanoa, että sekä kuski että hevonen oli tunnin ratsastuksen jälkeen hikisiä. Meinasi oikeasti välillä kunto loppua, kun laukassa heppa yritti välillä kiskoa minua irti satulasta ja samalla sai puristaa pohkeella, jotta laukka varmasti säilyi. Kivaa oli päästä taas ratsastamaan kun viime aikoina sitä ei liiaksi ole tehty! Myöskin yksi päivä ratsastin Heidin minipollella Pretalla. Sekään ei ollut sillä kertaa helpoimmalla päällä ja meinasi vähän jo välillä epätoivo iskeä kun Putte vaan meni pääpystyssä juoksien alta pois. Huh huh, ei päässyt kuski helpolla ei!

Yks mun lempparikuvista :)

Lupu on muuten ollut oikein kilttipoika ja on aina tullut höristen vastaan tarhasta hakiessa.
Kävellessä ollaan samalla tehty vähän maastakäsin juttuja ja Lupu nykyään kunnioittaakin vähän paremmin tätä säälittävää kirppua ;) Voishan se toki vielä paremminkin mennä, mutta pääasia, että jotakin edistystä tapahtunut. Vieläkö joskus pystyisi taluttaman sitä ilman narua nenän ympärillä, niin olisi aika mahti juttu!

Eipä mulla oikeastaan mitään muuta kerrottavaa ole. Parjantaina pupulla saa alkaa ratsastamaan kevyesti parin viikon ajan. Sitä ennen olisi hyvä keretä tarkistamaan satulan sopivuus. Olen Terhi Treenaa -blogista lukenut paljon uusia vinkkejä ratsastukseen ja miettinyt mitä parannettavaa jatkoa ajatellen minussa on ratsastajana ja valmennettavana. Hyvät pläänit olen kehitellyt jokseenkin valmiiksi tulevaa treenikautta varten. Tehdään kaikkemme, että oltaisiin ensi vuonna iskussa ;)

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Ärrhh huomasin juuri, ettei blogger ollut julkaissut perjantaina yhtä postausta. No, siinä kerroin että olimme vaihteeksi matkalla Oulun klinikalle, kun tuli pari mutkaa taas matkaan. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt.

Viime viikon ratsastin siis vielä vain ravia ja käyntiä. Lupu ei edelleenkään ollut mikään kovin kehuttava ja se keskiviikon superpäivä jäi ainokaiseksi. Kokeilin Lupulle yhtä baucher -kuolainta, jolla se toimi vähän paremmin. Ensimmäiset raviaskeleet se tuntui vähän tahdittavan, mutta hetken verryttyään liikkui puhtaasti. Silti se jäi vähän hampaankoloon mietityttämään. Lupulla myös lähti kentällä ratsastaessa aika useasti takapää alta, joten ratsastin loput päivät vain maneesissa. Kentän pohja ei tällä hetkellä ole ihan paras mahdollinen, enkä sinne viitsinyt mennä enää Lupun kanssa.

Nyt vasta sain tilattua Fotomedialta viime vuoden Venetsialaisista kuvia! Vielä pitäisi Kemiön kuvat tilata.. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikös?

Super Lupu Venetsialaisissa, luokka 130/120cm <3

Keh keh keskellä estettä.. 110cm?

Wruuum wruum!

Tiistaina Hannan eläinlääkäri oli käymässä Oulunsalossa hoitamassa hevosia ja Lupu oli tietysti mukana myös. Tarkoitus oli vain pliistrata takapolvet, jotta päästäisiin normitreeniin, mutta... Ensin katsottiin maneesissa, miten Lupu liikkuu. Ympyrällä se yllättäen könkkäsi selvästi ja samoin myös ulkona kovalla alustalla. Pihdeillä kaviota puristaessa Lupu reagoi oikeaan etujalkaan ja Lupulla oli ollut edellisenä päivänä kengitys, jippii! Positiivista oli, että Lupun takajalat näytti hyvältä sekä selkä ei ollut enää kipeä. Mitään hoitoja ei siis tehty, vaan ell kehotti meidän käyvän varalta klinikalla ultraamassa oikea etujalka.

Äidin laadukas kännykamera <3 Mutta Lupu päätti vaihteeksi kouluttaa minua :D

Asiaan liittyvä kuva? Supersyöpön päiväkirja osa 123456789. Niitä harvoja päiviä, kun koulussa on syötäväksi kelpaavaa ruokaa, silloin otetaan kaikki irti! ;D

Saatiin klinikka-aika jo perjantaiksi. Ultrassa ei onneksi löytynyt mitään suurempaa. Vähän turvotusta vuohiskuopan yläpuolella. Ohjeeksi saatiin kaksi viikkoa kävelytystä ja sen jälkeen kaksi viikkoa kevyttä ratsastusta. Jalkaa pitää kylmätä ja seurata turvotusta. Mahdollisesti kuukauden päästä kontrolliin, jos haluaa. Samalla kertaa otettiin Lupusta verikokeet ja ne näytti hyvälle. Aikaa jäi myös raspaukselle, joka oli erittäin hyvä juttu, koska viime raspauksesta on vajaa vuosi aikaa. Lupu antoi raspata paljon paremmin, mitä viime kerralla. Silloin se oli lievästi sanottuna hurjan näköistä touhua, vaikka rauhoittavaa olikin annettu. Lupulla olikin aika isoja piikkejä suussa, kuten osasin odottaa. Puolen vuoden väli olisi parempi! Lupulle annettiin myös rokotus, kun se rokotetaan puolen vuoden välein. Lopuksi yritin vielä leikata pojan korvakarvoja, jotka ovat melkoiset tursakkeet. No, arvatkaas vaan antoiko se niihin koskea rauhoituksesta huolimatta :D

Heippa! :DD

Nyt siis kävellään paljon Lupun kanssa kahden viikon ajan ja tehdään maastakäsin juttuja. :) Toivottavasti sitten päästään reenaamaan! Jutan kanssa juttelin vähän yksi päivä ja hänen tsempeistä sain paljon motivaatiota jatkaa Lupun kanssa. Ehkä me vielä noustaan täältä pohjalta! ;))