What does the fox say?

Varoitus! Vuosisadan romaani tulossa ja paljon videomateriaalia.

Heipä hei pitkästä aikaa! Tosiaan viime kerrasta on vierähtänyt useampi viikko ja siinä ajassa on tapahtunut ihan järjettömästi! Ja kukuneella viikolla vasta onkin tapahtunut! Jouduin viimeinkin tekemään sen kauan mielessä pyörineen päätöksen, joka muutti oleellisesti heppailuani. Päätös ei ollut helppo, mutta koko sydämestäni toivon sen olleen oikea.

Tosiaan sulfakuuri auttoi Lupun tukkijalkaan ja viikolla 46 aloitimme pikku hiljaa ratsastelemaan. Lupu tuntui oikein hyvältä viikon tauon jälkeen. Menin saman viikon torstaina Foxilla Maijan kouluvalmennuksessa, kun en vielä Lupulla voinut mennä. Foxille laitoin poikkeuksellisesti gägin suuhun, koska viime kerralla jarrut eivät oikein toimineet. Nyt kuitenkin sain Maijalta paljon uusia vinkkejä täysin erilaisen hevosen ratsastamiseen ja tunti sujui oikein kivasti! Perjantaista sunnuntaihin olin Turussa, joten Lupua ratsasti Eeva ja Hanna. Sunnuntaina sain valitettavasti viestin äidiltä, että Lupulla oli taas jalka turvoksissa.

Viikolla 47 maanantaina Lupulla oli kaikki jalat turvoksissa ja haimme sille metacamia. Ratsastin Foxilla maanantaina ja tiistaina harjoitellen valmennuksen asioita. Torstaina oli taas Maijan kouluvalmennus Foxilla, joka meni paremmin kuin viimeksi.

Viime viikon maanantaina oikeastaan kaikki lähti liikkeelle. Ratsastin Lupulla normaalisti hallissa ja tauon jälkeen oli aika jäykkää menoa. Silti yritin kaikkeni rauhassa sitä verkkailla, mutta hevonen ei näyttänyt haluavan liikkuvan eteenpäin. Sain tyyliin joka askelella käskeä eteenpäin ja lopulta Lupu veti liinat kiinni, enkä saanut sitä ollenkaan liikkeelle. Tunnen kyllä, milloin itselläni alkaa pikku hiljaa nousemaan ärsyyntymistaso ja jäin hetkeksi seisomaan hevosen kanssa paikalleen. Tuumasin, etten oikeasti saa hevosta liikkeelle ja hyppäsin mielummin selästä alas, kuin olisin lähtenyt jälleen tappelulinjalle. Itkukurkussa sitten luovutin kesken ja purskahdinkin itkuun, kun en enää pystynyt pidättämään.

Muutama viikko sitten täällä oli kivat ilmat! Ekat "hankitreenit"päästiin tekemään.

Maija sitten päätyi ratsastamaan Lupulla ja minä loppuverkkasin hänen heppaansa. Kas kummaa Lupu liikkui hienosti Maijan kanssa. Maija vielä halusi jutella kanssani. Hän ymmärsi, ettei minusta tunnu kivalta, kun joudun aina käskeä Lupua eteenpäin, eikä hevosen motivaatio päätä huimaa. On inhottavaa mennä ratsastamaan Lupulla, kun tuntuu että se mielummin jäisi talliin, ellei olla lähdössä maastoon. Loppuaikoina talleilu alkoi mennä siihen, etten meinannut haluta mennä Lupulla ratsastamaan. Mutta jos esimerkiksi Heidi pyysi ratsastamaan Pretalla, niin ilomielin olin menossa.

Asianmukainen vaatetus!

Hanna ja Maija olivat asiasta keskustelleet keskenään ja tiistaina Lupun valmennus vaihtuikin yllätyksekseni Foxin ja Winolan koeratsastukseksi. :) Hannakin tuumasi, että tässä vaiheessa ratsastuksen tulisi olla kivaa, eikä jatkuvaa taistelua. Vielä kun olen nuori, niin on tärkeää, että minulla olisi hevonen joka vie minua eteenpäin ja pääsen kehittymään kuin toisin päin. Olisi ikävää, jos tämän takia loppuisi innostus kokonaan.

Siispä ensin suuntasin Winolan selkään. Winola on 10-vuotias äksy kimotamma, joka on hypännyt Hannan kanssa 145cm tasolle asti. Muutaman kerran olin aikaisemmin käynyt sen selässä. Laukka tällä hevosella on hyvin voimakas ja aluksi se tuntui ihan heittoistuimelta! Esteet sujuivat ongelmitta, eikä ensimmäisenä päivänä hypätty kovin isoa. Minulla vaan meinasi kunto loppua, koska oli hieman haastavaa istua sen laukassa :D Kokeilun jälkeen fiilis oli hyvä ja salaa jo haaveilin vihdoinkin "siitä valkoisesta hevosesta".

Foxi taas on hieman pienempi ja säpäkkä 12-vuotias kiltti tamma, jolla olen useasti mennyt ennenkin. Hirveästi se ei ole aikaisemmin minuun iskenyt, mutta hyppyjen jälkeen olin toistamieltä! Foxi on kilpaillut 130-140cm tasolla ja on oikea aikaratsastus spesialisti. Gägillä Foxi on huomattavasti kuuliaisempi ja kevyempi ratsastaa ja aluksi pienillä esteillä se pysyi hyvin lapasessa. Esteiden noustessa tietenkin heppa innostui ja välillä saattoi värkätä päänsä kanssa, joka ei kuitenkaan haitannut menoa. Lopuksi esteet olivat 120-130cm korkeudella ja ne tuntui suorastaan helpoilta! Näin Foxin kanssa hyvin askeleet ja vaikka pari kertaa tulinkin yhdelle pystylle huonommin, niin se siltikin selvitti sen hienosti. Vähän esteiden jälkeen oli kontrolli ongelmia, kun Kettu oli niin innoissan ;) Hanna sanoikin, että Foxin kanssa hän uskaltaa huoletta nostaa esteitä, sillä se menee aina.



Seuraavana päivänä ratsastin Lupulla, jonka kanssa meni paremmin kuin edellisellä kerralla. Kerran se yritti stopata, mutta ymmärsi ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin liikkua. Hyppäsin vähän alle metrisiä esteitä ja Lupu meni niitä tasaisen varmasti. Oli jännä huomata, että Foxin ja Winolan kanssa osuin lähes aina hyvin esteille heti ensimmäisellä ratsastuskerralla. Kun taas Lupun kanssa ollaan treenattu melkein kolme vuotta, enkä meinannut saada välillä ristikollekkaan askelia :DD Lupu ei hirveästi ime esteille ja sen takia paikan osuminen on hankalampaa ja varsinkin jos puhutaan isommista esteistä.

Viime viikon torstaina oli toinen kokeilupäivä. Tällä kertaa aloitin Foxin kanssa. Kokonaisuudessaan sujui paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt heppa pysyi paremmin kontrollissa. Lopuksi tulimme pari kertaa 120-130cm radan; ensimmäisellä kerralla työnsin vähän liikaa esteille, jonka takia Foxi kuumui liikaa. Toisella kerralla maltoin odottaa eteenkin viimeiselle esteelle hyvin. Foxista jäi super hyvä fiilis ja ennen kaikkea tunsin sen kanssa oloni varmaksi, vaikka vauhtia välillä olikin hieman liikaa. Esteet eivät tuntuneet isoilta enkä potenut rimakauhua.

Juhlissa on tullut käytyä, mm. karonkassa ja lakkiaisissa.

Foxin jälkeen kokeilin vielä Winolaa. Sen kyydissä oli jo helpompi istua kuin viimeksi. Alkuverkka sujui hyvin, mutten yhtään tajua mitä sähläsin pienelle aurinkoportti pystylle.. Askel oli osumassa ihan hyvin, mutta itse olin lähdössä hyppyyn askelta aikaisemmin?! ja hyökkäsin kaulalle. Winolalla meni vähän pasmat sekaisin herkkänä hevosena ja ryysästiin esteen keskelle. Heppa lähti äkkiä peruuttamaan ja itse ns hyppäsin selästä alas siltä varalta, että heppa olisi lähtenyt laukkaamaan. Nousin takaisin kyytiin ja hommat jatkuikin ihan hyvin.

Kuitenkin esteiden noustessa itselläni oli Winolan kanssa epävarma fiilis ja vaikka tulimmekin radan ensimmäiselle esteelle (okserille) ihan hyvin, niin otettiin kielto. Sen jälkeen minulle jäi vähän tuo kieltäminen takaraivoon, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Hävettää ihan katsoa videota, kun itse paniikissa ryykäisen millon mistäkin paikoista.. Kerran Hanna pyysi tekemään ennen estettä ympyrän, mutten sen jälkeen uskaltanutkaan mennä esteelle vaan käänsin äkkiä toiselle ympyrän. Winola on sen verran herkkä tamma, että tarvitsee esteiden noustessa aina hyvät paikat ja varman ratsastajan. Myöskään Hanna ei halua myydä meille kieltelevää hevosta, sillä se pidemmän päälle syö ratsastajan varmuutta. Ei tietenkään minkään hevosen tarvitse mahdottomista paikoista hypätä, mutta tässä vaiheessa kun itse olen kokematon isommilla esteillä, niin tarvitsen hevosen jolla on suuri sydän esteitä kohtaan.

Loppuviikosta ratsastin Lupulla itse viimeisiä kertoja. Lauantaina hevonen oli taas niin haluton, että jouduin luovuttamaan kesken. Maneesissa oli useampi ratsukko, joten olin vain tien tukkona jumittelevan hevoseni kanssa. Sunnuntaina päätin yrittää uudestaan. Tällä kertaa otin avukseni gramaanit ja ai että Lupu oli mukava koko ratsastuksen ajan! Eihän se siltikään mikään vauhtihirmu ollut, mutta pääasia, että liikkui rennosti eteenpäin. :) Mukava lopetus yhteiselle ajallemme!

Tämän viikon maanantaina ja tiistaina Hanna ratsasti Lupulla ja me kävimme maanantai-iltana hänen luonaan illallisella. Siellä juteltiin lisää Lupusta ja Foxista. Illan jälkeen päätös oli selvä ja hevonen olisi ostotarkastusta vaille meidän!

Heti jo tiistaille saatiin klinikalle varattua aika. Foxi läpäisi tarkastukset kirkkaasti läpi ja Henkka ihmetteli kuinka hyvät ja kuivat jalat Foxilla on ikäisekseen. Fiilis oli ihan epäaidon oloinen; en voinut käsittää, että kaikki tapahtui näin helposti ja nopeasti, vaikka toisaalta olimmehan me miettineet hevosen vaihtoa jo pitkään. Samaan aikaan tajusin myös sen tosiasian, että Lupun lähtisi jo parin päivän päästä Winolan kanssa Hollantiin myyntiin. Samaan aikaan olin siis onnellinen, että surullinen! Kyyti järjestyi yllättävän nopeaa, mutta parempi näin, niin en ehtinyt kauaa murehtimaan.

Ulkomailta hevosta ostaessa on aina omat ongelmansa, kun ei voi koskaan täysin tietää, millainen hevonen todellisuudessa on. Siksi tämä järjestely tuntuikin hyvältä, koska siitä hyötyi niin minä sekä valmentajani. Hanna tuntee Foxin ja osaa varmasti auttaa meitä sen kanssa. Lisäksi saimme Lupun helposti vaihtokaupalla eikä meidän tarvitse huolehtia sen myynnistä.

<3 17.2.2011 - 4.12.2013 <3

Valitettavasti meillä ei ole mahdollista pitää kuin vain yhtä hevosta. Ikävä tosiasia on, että jos haluaa päästä etenemään korkeammalle tasolle tässä lajissa, niin silloin voi joutua myös vaihtamaan hevosta. Lupu oli meillä lähes kolme vuotta ja koko sen ajan oli enemmän tai vähemmän ongelmia. Toki hienoja ja hyviäkin hetkiä on ollut, mutta suurin osa ajasta on ollut hankalaa. Pidemmän päälle se ei ole enää mukavaa ratsastajalle eikä hevoselle. Eikä se myöskään kehitä eteenpäin! Inhottavaa se on myöntää, että Lupu on turhan hankala hevonen minulle, mutta mielestäni ei ole häpeä vaihtaa, jos on kaikkensa yrittänyt ja pistänyt likoon. Tietenkin olisin toivonut Lupusta olevan minulle vielä iloa moneksi vuodeksi.. Tärkeintä on, että tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Varmasti joku kokeneempi saa Lupusta vielä paljon irti ja taas minä pääsen Foxin oppilaaksi :)

Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen näistä vuosista Lupun kanssa. Kaikkea sitä on mahdotonta tiivistää sanoiksi, mutta yritän joskus väsätä postauksen yhteisistä ajoistamme. Nyt on kuitenkin aika siirtyä elämässä eteenpäin ja katsoa mitä uusi hevonen tuo tullessaan :)

Sulfakuurilla

Jep jep, täällä ollaan tiistaista asti katseltu Lupun kipeää jalkaa ja sen takia ratsastukset ja kaksi valmennusta ovat jääneet välistä. Just, kun taas pääsimme vauhtiin, niin eiköhän taas jotakin.. Onko oikeesti kellään näin huonoa tuuria??! Noh onneksi olen saanut tällä viikolla ratsastaa Hannan hevosia ja kerran Pretalla, joten on päässyt kuitenkin ratsastamaan.

Maanantaina tosiaan kaikki oli vielä ihan normaalisti. Minulla oli Hannan valmennus ja menimme puomi/kavallettityöskentelyä. Lupu oli edelleen todella jäykkä, vaikka sainkin sen edellisenä päivänä lopusta super hyväksi. Ratsastus olikin suurilta osin aika tuskaisaa, kun Lupu ei meinannut myödätä niskastaan millään eikä taipua rehellisesti pohkeen ympäri. Hanna laittoi Lupun martingaalin kiinni sen turparemmiin, jottei se saisi päätä nostettua liian ylös, muttei tästä ollut juurikaan apua, koska remmiä ei saanut riittävän tiukalle. Vasta lopuksi jumppatehtävillä Lupu alkoi myötäämään ja jumppailu menikin kivasti. Kuten viime postauksessa kerroinkin, niin Lupu oli viikonloppuna myös ollut jäykkä ja hankalampi ratsastaa. Hannalta sain käskyn laittaa lämpimämpää loimea niskaan, koska Lupu menee aika herkästi kylmästä jumiin.

Treenin jälkeen ratsastin vielä Foxilla. Joka kerta se on ollut parempi, eikä se tällä kertaa enää kuskannut minua sata-nolla laukassa pitkin maneesia ;D Käynnissä tein ensin avotaivutuksia ja sama juttu myös ravissa. Kun ravi alkoi tuntua riittävän hyvältä, niin otin oikean laukan ja yllätyksekseni Foxi oli oikein rauhassa ja otti pidätteet vastaan. Tein sen kanssa samaa kolmen puomin ympyrää, mitä teimme Lupunkin kanssa. Puomitkin sujuivat oikein hyvin joten päätin vaihtaa puomin päällä suunnan. Noh sen jälkeen Foxi heräsi ja pakka vähän levisi käsistä. Kettu on aika menevä kaveri ja laukassa osaa kyllä kiskoa minua satulasta, joten välillä oli täysi työ pidättää vastaan. Vasemmassa kierroksessa puomit eivät sujunutkaan ihan niin mallikkaasti ja kerran heppa tekikin melkoisen loikan yhden puomin yli. Hanna käski tehdä paljon siirtymisiä ja välissä ravityötä, jotta saisin hepan takaisin kuulolle. Lopuksi sain vielä suht hyvin askeleet osumaan puomeille ja otin enää vain loppuravit.

Meidän BOT -loimi tuli vihdoinkin pitkän odotuksen ja virhetoimituksen jälkeen. Oon ollut kyllä tyytyväinen :)

Tiistaina menin normaalisti maneesiin ratsastamaan. Tarkoitus oli saada Lupu rennoksi läpi ja ottaa kuitenkin vähän kevyemmin, koska keskiviikoksi oli sovittu estetreenit. Alkukäyntien aikana valitin jo Heidille, ettei tänään tästä kuitenkaan tule mitään (hyvä asenne jo alusta alkaen, eikös?) Noh eipä siitä tullutkaan sitten mitään, kun ravasin ensimmäiset 10 metriä ja heti huomasin, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Kysyin muilta maneesissa olleilta, että liikkuuko Lupu puhtaasti ja vastaukseksi sain, että se ravaa jotenkin todella oudosti ja tönkösti takaa. Jatta käski kokeilla hetki laukata ja testata sitten ravia uudelleen, josko olisi vain jäykkyyttä tms. Hetken siinä laukkailin löysin ohjin molempiin suuntiin ja Lupu oli aika nihkeän tuntuinen. Laukan jälkeen ravi oli hieman huonompaa, joten samantien ratsastus sikseen ja tyydyin kävelemään Lupun kanssa vielä 30min.

Oisko vähän pähee se uusi Lumia? ;D Tai kyl tää mun kännykän 2 megapikseliäkin mennee ;)

Jalat olivat epänormaalin lämpimät liikuntamäärään nähden, eteenkin vasemman puolen jalat, joten laitoin niihin hetkeksi kylmäyspatjat. Yöksi jätin joka jalkaan lämpöpatjat.

Keskiviikkona vasen takajalka oli sitten ihan tukki ja myöskin vasen etujalka oli vähän nesteinen. Valmennukseen ei siis ollut mitään asiaa ja kävimme vain maneesissa Hannan kanssa katsomassa liikkuuko Lupu puhtaasti. Ihan ok se kuitenkin ravasi. Ei muuta kuin heppa takaisin talliin ja jalkoja hoitamaan.

^^ tuollanen kiva tukkijalka.. Kuvista ei vieläpä näytä niin turvonneelle, mitä livenä

Kerta en voinut Lupulla ratsastaa, niin kerkesin sitten ratsastaa Pretalla Heidin pyynnöstä. Preta oli aivan super hyvä heti alkuraveista alkaen! Tein paljon väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin sekä siirtymisiä niin että hevonen pysyisi rentona. Laukassa Preta oli ensimmäiset ympyrät vähän jäykempi, mutta vertyi nopeasti ja sen jälkeen oli jälleen super :D Maneesissa oli samat puomit ja kavalletit kuin maanantainakin, joten tulin myös Pretan kanssa niitä. Näen jotenkin Pretan kanssa paljon paremmin askeleer puomeille ja istun sievemmin kyydissä kuin Lupulla. Onhan Lupulla ja Pretalla aika paljon kokoeroa, kun Preta on sellainen miniheppa, joten sikäli sillä on helpompi ratsastaa. Laukkapuomit ja kavalletit meni nappiin joka kerralla ja oli kyllä yhtä hymyä ratsastuksen jälkeen! Mikä parasta Preta pysyi rauhallisena myös laukan jälkeen eikä kerännyt liikaa kierroksia. Hieno heppa :)

Kameli tai sitten muuten vaan järkyttynyt hevonen!

Heidi on Lupun tyttökaveri ;)

Torstaina jalka oli jopa vähän paksumpi ja en varmaan koskaan ennen ole nähnyt niin paisunutta jalkaa! Lupulla kun muutenkaan ei ole koskaan ollut turvoksissa jalat, mitä nyt silloin muutama viikko sitten ekan kerran. Hanna soitti ell Antille ja hän määräsi Lupulle sulfakuurin, josko turvotus alkaisi laskemaan. Hanna oli jo kerran kylmännyt jalan ja myöhemmin laitoin vielä uudelleen kylmäsuojat. Yöksi taas takajalkoihin lämppärit.

Eilen jalka oli ollut aamulla yhtä turvoksissa. Päivällä se oli ehkä hitusen laskenut, kun hain Lupun sisälle. Olin tallilla puoli kolmesta puoli kahdeksaan, joten kerkesin kahdesti kylmäämään jalan ja laittamaan betadinehauteen. Harjasin ja venyttelin Lupun kuten muinakin päivinä. Yöksi vielä takasiin lämppärit.

Lupulla on hullunkiilto silmissä!

Sori, kun ei mitään järkevää materiaalia! Vaan tällaisia randomseko kuvia..

Hanna pyysi ratsastamaan Junnulla ja Winolalla ja tottakai se kävi minulle ;D En ollutkaan aikaisemmin vielä Junnuvauvan kyytiin päässyt ja ihan hauska nelivuotias ratsunalku se oli. Yllätyin kuinka mukava se oli varsinkin ravissa ratsastaa ja ihanan mielyttävä ravi. Hirveästi Junnu ei vielä osaa joten tein vain ihan perusjuttuja käynnissä ja ravissa. Kengän puuttumisen takia ravailin vain lyhyitä pätkiä ja tein paljon käynti siirtymisiä. :)

Junnu_aasi ;)

Junnun jälkeen vuorossa oli Winola, jolle laitoin gramaanit kuten Junnullekkin. Kerran aikaisemmin olen Winolalla mennyt ja silloin vain käyntiä ja ravia. Käynnissä oli selvästi kaikista hankalinta työskennellä, koska neiti ei olisi millään halunnut kävellä rauhassa tai sitten meni turhankin hitaasti. Käynnissä sain tehtyä kuitenkin avoja ja sulkutaivutuksia ja samaa myös ravissa. Madam oli oikein mukava ratsastaa ja herkkä. Laukassa virtaa piisasi, mikä oli mainio juttu, koska heppa ei kuitenkaan painanut kädelle vaan oli edestä kevyt. Yllätyin kuinka vahva laukka Winolalla oikein onkaan ja sai ihan tosissaan käyttää vatsalihaksia kun laitto perseen penkkiin. Hahah meninkin aika paljon kevyessäistunnassa vain nautiskellen keinuhevoslaukasta. Muutamat vaihdot tein laukassa ja ne tuli kyllä melko lennokkasti! :-D

Tällainen viikko siis takana. Tänään käyn ratsastamassa Junnulla ja tietenkin hoidan Lupuskan. Toivottavasti jalan turvotus alkaisi laskemaan, niin ei tarvitse lähteä minnekkään klinikalle, plääh. Ei mitään halpaa lystiä tämä hevosenpito varsinkaan klinikoilla käynti ja lääkkeet. Hanna epäili, että Lupulla on mahdollisesti imppari, muttei kylläkään siinä jalassa ole haavaa... Voihan se tietenkin olla jokin viruksen aiheuttama juttu. Nyt kyllä pitäisi kiiruhtaa koulujuttujen pariin, heipsan!

Päivä kuvina; lauantai

Pitkästä aikaa päätin kuvailla teille jonkinlaisen päivä kuvina -postauksen lauantailta. Te lukijat olette viime aikoina olleet hyvin hiljaisia. :( Noh kai tästä blogista on tullut tylsä pitkine kirjoituksiineen ja videoineen :D Banneri pitäisi pikaisesti vaihtaa, nimittäin tuota on katseltu jo ihan tarpeeksi kauan. Ei vaan jaksaisi taas alkaa bloggerin kanssa tappelemaan ulkoasunvaihdon kanssa, kun se ei anna muuttaa taustaa, fonttia yms. (= ei mitään) Onko muilla ollut tällaisia ongelmia?

Perjantaina Lupu sai vapaapäivän ja kävin sitä taluttelemassa n.40 min kentällä. Otettiin myös muutama ravipätkä ja pariin otteeseen piti herraa muistuttaa, että kumpi se olikaan taluttamassa kumpaa. Lupu hurjana kerran vähän hypähti pystyyn, kun ei ensin suostunut peruuttamaan pyynnöstä, mutta muuten poika oli kiltisti.

Lauantai meni kutakuinkin näin:

Heräsin joskus 10 aikoihin, mutta vetkuttelin vielä vähän aikaa peiton alla

Espressoa <3

Aamupalaa :-)

Ulkona oli vähän sateisen näköistä..

Elmeri vaati hoitoa, tällä kertaa ei ollut metsästämässä oravia ;D

Huoneen siivousta...

ja valmista!

Katsoin ipadilta leffa-aikatauluja ;)

Datailua, koulukirjat odottaa vieressä.. 

Ennen tallille lähtöä poikkeuksena meikkasin, koska tallin jälkeen lähdimme suoraan kaupunkiin

Almost ready! Tosin en jaksanut harjata hiuksia ennen lähtöä..

Pari vammailu kuvaa, näitä otoksia on varmaan tuhat, muttei yhtäkään onnistunutta :D

Iskän tekemää ruokaa nassuun!

Ja eikun menoks!

Isoveli halus käydä ottamassa muutaman kuvan matkalla :)

Ja vihdoinkin tallilla! Kävin ensin vaihtamassa vaatteet. Meillä on muuten nykyään ihanat tiimitakit!

Heinien laittoa.

ja ruuat myös valmiiksi.

Valmiiksi karsinan eteen odottamaan :-)

Karsinan putsaus

Lupun haku sisälle

Pupu pääsi harjauksen ja varusteiden laiton ajaksi lämpölamppujen alle. Huomatkaa innostunut ilme ennen satulan laittoa :D

Apua, meidän satula on vähän likainen! :/ Huomaa, että on ollut flättäri käytössä. Harmi, kun ei voi käyttää kaikkia satulahuopia, koska osa on liian paksuja satulan väliin.. (ja meillä on siis Antareksen penkki, mutta päälinen Batesin :D)

Hieman likaiset saappaat :S Putsaan lähes joka pv hevosen varusteet, mutta jostain syystä omat saappaat jää vähän harvemmalle..

Ready to go!

 Seuraavat kuvat onkin sitten kännykkälaatua

Pitkästä aikaa menimme kentälle, joka oli oikein hyvässä kunnossa. Toinen pääty oli vähän pehmeä, muttei siellä menty. Kentällä ei ole valoja, joten arkisin on monesti liian hämärää, joten suosiolla mennään maneesiin.

Lupu liikkui kentällä paremmin eteen, mutta sen sijaan painoi paljon ohjalle ja oli etupainoisen oloinen. En meinannut millään saada hevosta kevyeksi kädelle ja ratsastus meni vähän säheltämiseksi. Lopulta minulla meni hermot ja sen jälkeen hevonen oli entistäkin hankalampi. Lopuksi sain itseni koottua, rauhoituin ja hevonen olikin sitten hyvä ratsastaa! Silti tuo alun huono ratsastus jäi kaivelemaan ja ärsytti, etten tajunnut tehdä vaikka välikäyntejä ja hengähtää pari kertaa syvään ja koittaa sitten uudelleen. Noh, onneksi nykyään osaan pitää hermoni paremmin kurissa ja viime kerrasta on jo todella pitkä aika! Siinä mielessä Lupu onkin minulle juuri hyvä hevonen, jotta oppisin pysymään paremmin rauhallisena, vaikka hevonen ei liikkuisi mitenkään päin, heh.

Valmiina lähdössä elokuviin :) Meinasi tulla tallilla vähän kiire, kun tein ennen ratsastamaan lähtöä tallihommat vähän hitaasti.. Leffa alkoi klo 18 ja menimme katsomaan siis Leijonasydämen.

En muistanut ottaa Finnkinolla yhtään kuvaa mun poppareista :D Kotia päästyä lösähdin hetkeksi lagittamaan.

Ei hele, tajusin juuri kuvia selaillessa, että tänään tuli otettua muutama kuva omasta pärstästä, kun yleensä en ota yhtään :D Tästä tuli siis enemmänkin "Päivän pärstäni" -postaus.

Htnetin ihmeellinen maailma ;D

Iltapalaa :3 + puoli litraa Aino ihana maitosuklaajäätelöä <3 (josta en kerennyt ottaa kuvaa ennen kuin olin syönyt sen)

Illalla katsoin vielä jonkun ihme örkkileffan, jossa ne örkit olivat valloittaneet maailman vai olikohan se vaan Los Angelisin? Sitten nukkumaan joskus ennen kahtatoista.

Sunnuntaina eli tänään ratsastin Lupun hallissa. Aluksi Lupu oli aika vänkslä suustaan, jolloin on vähän hankala tehdä yhtään mitään. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja ajattelin vaan eteenpäin. Taivuttelin huolellisesti kaarteissa. Ravi oli sen verran hankalaa, joten melko pian siirryin laukkaan. Aikansa sitä ympyröillä taivuttaen hevonen alkoi rentoutumaan ja lopetti suulla värkkäilyn. Tein kerran vastalaukkaa helpompaan suuntaan (unohdin toisen suunnan! :D) ja ympyrän pienentämis -ja suurentamistehtävää. Hevosen rentouduttua tein myös muutamat laukka-ravi siirtymiset ja Lupu nosti hienosti laukat. Loppuravit olivat todella mageat, kun Lupu omasta tahdostaan liikkui eteen ja polki hyvin takaa! Kuulostin varmaan todella idiootilta, kun koko ajan kehuin hevosta ääneen tyylillä; "Hieno", "Upee", "Supeerrr", jotta Lupullekin tulisi hyvä mieli :-)

Huomenna on Hannan estevalkku ja näillä näkymin perjantaina Maijan kouluvääntötunti.

Mitä piditte päivä kuvina -postauksesta? Muistaakseni viimeksi tällaisesta tykättiin paljon, joten katsotaan miten käy tällä kertaa, jäiks.