Vuosi 2014

Hei! Päätin jälleen tuttuun tapaan tiivistää kuluneen vuoden tapahtumat. Aikaisempien vuosien postaukset pääsette lukemaan näistä linkeistä: 2011, 2012 ja 2013. 

tammikuu

Tammikuu meni uuden hevosen kanssa säätöjä etsiessä. Edelleen meno oli varsin villiä Hannan valmennuksissa, mutta kehitystä oli jo kuitenkin tapahtunut. Heppa ei enää niin usein mennyt pomppulaukkaa ennen esteitä tai ryöstellyt esteille. Aloimme tekemään esteillä pysäytyksiä aina, kun Foxi oli ottamassa ohjat hallintaansa. Pysähdyksiä jouduinkin tekemään kymmenittäin valmennuksien aikana. Pari kertaa onnistuin saamaan Foxin "kieltämään", kun en osannut päättää pysäytänkö sen vai mennäänkö yli. 

Sileällä (kolmipalalla) saavutus oli jo parin pääty-ympyrän tekeminen rauhallisessa laukassa. Vasen laukka oli paljon hankalempaa kuin oikea. Kävin Foxin kanssa ensimmäistä kertaa Petra Aittolan valmennuksissa. Valmennus isommassa hallissa vähän mietitytti, mutta ilokseni huomasin, että F keskittyi paljon paremmin vieraassa paikassa. Molempina päivinä pidin kuitenkin gramaaneita mukana hätäjarruna.

Pari viikkoa olimme ilman estevalmennuksia pakkasen takia. Kerran hyppäsimme Iidan kanssa jumppasarjaa keskenämme. Seuraavassa Hannan valmennuksessa kokeilimme belhamia hypätessä, se ei kuitenkaan ollut sopiva.

helmikuu

Kuun alussa meillä oli Petran kaksipäiväinen valmennus. Ensimmäisenä päivänä meillä oli huonoa onnea matkassa, sillä kesken puomilinjan kuolain katkesi ja sen seurauksena Foxi paineli kiitolaukkaa pitkin maneesia. Pääsimme episodin jälkeen lopulta jatkamaan valmennusta. Menin edelleen molemmat treenit gramaaneilla, sillä en vielä luottanut siihen, että F pysyisi riittävän hyvin hallinnassa isossa hallissa.

Helmikuussa oli satulaongelmaa, kun Lupun vanha Antareksen satula ei ollut hyvä Foxin kanssa. Tilasimme Foxille CWD:n mittatilaus-satulan. Menin pari Hannan valmennusta kolmipalalla ja meno oli sen mukaista! Kokeilin myös Hannalta kahta uutta kuolainta Foxille, joista toinen "lukituskolmipala" siirtyikin väliaikaisesti käyttöömme esteillä.

Vuoden ensimmäinen ja viimeinen hankitreeni.. Lunta oli tosi kehnosti!

Meillä oli myös toiset Petran treenit, jotka hyppäsin uudella kolmipalalla. Ensimmäisenä päivänä käytin vielä gramaaneita, mutta toisena päivänä Petra pakotti ottamaan ne pois. Yllätyksekseni Foxi pysyi hanskassa ilman niitä. Hyppäsimme ensimmäistä kertaa koeratsastuksen jälkeen isompaa rataa 110-130cm.

Hannan valmennuksessa Foxi ei kuunnellut yhtään pidätteitteitä ja ikävikseni huomasin seuraavana päivänä suupielen auenneen. Olin myös muutaman kerran stunttiratsastajana Hannan kuusi vuotiaalle ruunalle, joka oli ollut viikon karsinalomalla. Ratsastin myös kerran uudella tuttavuudella Vikellä, sekä tutulla Pretalla.

maaliskuu

Maaliskuu aloitettiin hackamoretreenillä, sillä kuolainta ei voinut suuhun laittaa. Uusi satula tuli vihdoin. Harjoittelin tekemään Foxille sykeröitä muutaman kerran. Hannan treeneissä Foxi toimi aika hyvin lukituskolmipalalla, mutta jälleen sen kuolaimen käytöstä Foxilla aukesi suupieli ja jouduin ratsastamaan uudelleen hackamorella. Niillä hyppäsin myös yhdet Hannan treenit ja tuli todettua, ettei toista kertaa hypätä hakkiksella.

Ypäjälle lähdimme ensimmäisiin kisoihimme! Ensimmäisenä päivävä hyppäsin warm up 100cm lukituskolmipalalla ja pysäytin hevosen radan aikana neljästi. Kävimme ostamassa hätäavuksi uuden happy mouth gägin, joka toimi hyvin loput kaksi rataa: 110cm ja 120cm. Kympin rata meni puhtaasti ja sijoituskin saatiin. 120cm meni loistavasti viimeistä estettä lukuunottamatta.

Nämä juuttui yhden vk käytön jälkeen oven kahvaan, ai että ärsytti!

Ekat kisat ja eka 120cm

Äimäraution hallikansallisissa 110cm meni hyvin 0/4vrp. 120cm oli sen sijaan vähän hakemista ja viimeisellä linjalla rymäytettiin yhden okserin läpi. Jatkoin Diamantinolla ratsastamista ja pikku hiljaa pystyin antamaan sille enemmän ohjaa, kun se ei enää ihan joka minuutti yrittänyt heittää minua kyydistä. Myös kolmen muun hevosen kyydissä tuli jokunen kerta ratsastettua. Toteutin maaliskuussa myös yhden erikoispostauksen. 

huhtikuu

Foxilla oli kisojen jälkeen rennompaa. Kävimme viikonloppulomalla meidän mökillä Rukalla. Osallistuin Sanna Backlundin treeneihin, jotka meni täysin penkin alle rataa hypättäessä. Seuraavat Hannan treenitkin meni pipariksi, kun F kuumui niin paljon ja ryösteli esteille. Päädyin pohtimaan sitä, valitsinko itselleni liian vaikean hevosen. En kuitenkaan halunnut luovuttaa.

Kokeilin lautailua ekaa kertaa!

Taas vaihtui kuolaimet, sillä esteille happy mouth gägi ei selvästikkään ollut riittävä jarru ja sileällä vaihdoin normi kolmipalan fullcheekiin. Meidän tilattu gägi tuli vihdoin, joten palattiin esteillä saamaan kuolaimeen, mistä aloitimmekin. Koulupuolella huomasin kehitystä tapahtuneen, sillä Maijan valmennuksissa pystyi tekemään jo muutakin kuin laukkaamaan yhden pääty-ympyrän.

Hannan treenit ennen kisoja meni hyvin ja päästiinkin ensimmäistä kertaa hyppäämään kotona pidempi rata ilman pysäytyksiä. Ypäjä spring show meni hienosti ja tuntui siltä, että vihdoin aloimme löytää oikeaa tatsia Foxin kanssa: Warm up 120cm vikan esteen pudotuksella, seuraavan päivän 120cm tuli harmillinen pudotus, jolloin kolmas sija vaihtui 10.:een sijaan. Meidän eka 125cm:n luokan hyppäsimme tuplanollilla ja sijoitus oli toinen!

Kisojen jälkeen Foxi käytettiin klinikalla raspattavana ja rokottamassa. Kuun lopussa pääsimme vihdoin kentälle ratsastamaan ja hyppäämään yhdet Hannan treenit. Ratsastin edelleen usein Diamantinolla sekä myös Wiwwellä, joka jäikin n. kuukaudeksi minun ratsastettavaksi.

toukokuu

Petran treenit ulkona Äimäraution isolla kentällä meni yllättävän hyvin molempina päivinä ja Foxi pysyi kontrollissa! Hommassa alkoi olla jo jokin idea, tosin välillä jäin kädellä vielä liikaa jarraamaan esteiden noustessa. Kävin myös yhdessä Hannan valmennuksessa Wiwwen kanssa ja muuten menin sillä itsenäisesti. Ratsastin Diamantinon lisäksi myös Hannan muita hevosia.

Meillä oli kolmen viikonlopun kisaputki. Korpikylässä tulimme 120cm:n luokassa toiseksi ja seuraavana päivänä viidenneksi. Sunnuntaina hyppäsimme 125cm:n luokan yhdellä harmittavalla pudotuksella, ilman sitä olisimme voittaneet luokan. Pikkaralassa hyppäsimme vain yhden luokan 125cm. Sillä kertaa ei sujunut ihan niin hyvin ja tulos oli kaksi puomia.

kesäkuu

Kisaputken viimeisenä oli vuorossa Ypäjä horse show. Sinne lähdimme oikeastaan vain sen takia, että pääsisimme hyppäämään edes yhden 130cm:n luokan ennen SM:ejä. Ensimmäisenä päivänä hyppäsin vain junnujen 120cm luokan. Kovan helteen takia olimme molemmat vähän unessa ja heti ensimmäinen este tuli alas. Seuraavana päivänä oli vuorossa ihka ensimmäinen 130cm:n luokka. Tulos oli varsin kelpo 0/4vrp. 

Eka 130cm (c) Aada Lätti

Teimme Hannan kanssa kahdet viimeistelytreenit SM:ejä varten. Hyppäsimme kotona n.120-140cm:n rataa, joten oli ilo huomata, että kotonakin hevonen oli jo vastaanottavaisempi avuille. SM:ät meni meidän osalta huomattavasti odotettua paremmin, sillä lähdimme sinne vain harjoittelemaan; 125cm 0/12vrp 6.sija, 130cm 0vrp 4.sija, jonka jälkeen olimme kokonaistuloksissa  ensimmäisellä sijalla, finaalipäivänä 130cm 4vrp ja viimeinen kierros 140cm nollilla.

(c) Heidi Alanko

(c) Fotomedia

Kultamitalin saatua päätimme skipata Hattelin kisat ja Kettu sai ansaitun kilpailutauon. Pidimme kotona kivat mitalijuhlat ja juhannuksen vietin ystävien kesken. Kesäkuussa myös vihdoin tein kysymyspostauksen ja kirjoittelin meidän normaalista viikko-ohjelmasta. Ratsastin useamman kerran Hannan Luxilla.

Salossa hyppäsimme kaikki kolme rataa nollilla ja saimme joka luokasta sijoituksen, hyvä tatsi siis jakui vain! 120cm 5.sija, 130cm 8.sija ja viimeisenä päivänä ensimmäinen avoin 135cm:n luokka myös nollilla ja 7.sija!

heinäkuu

Ajoimme Salon jälkeen suoraan Savonlinnaan ja siellä majailimme viikon. Savonlinnan kilpailut menivät myös todella hienosti. 130cm 4vrp, 125cm 0vrp 4.sija ja ja sunnuntaina voitimme 130cm:n luokan todella kovassa porukassa, jes!

Savonlinnan jälkeen oli jälleen kolmen viikon kisatauko, jolloin päästiin vähän huilaamaan. Tuon tauon aikana harmittavasti hyvä tatsi pääsi katoamaan.  Rovaniemelle lähdin turhan suurilla odotuksilla, joten pakkohan se oli palata takaisin maan pinnalle. 130cm kaatosateessa ohjat valuen perusradalta 4vrp, 135cm 8vrp kaksi hipaisu puomia, mutta muuten super rata, viimeisen päivän 130cm oli täysi floppi, kun hypättiin yhden pystyn läpi.

(c) Fiia Lappalainen

(c) Fiia Lappalainen

Rovaniemen jälkeen osallistuin Mikko Piiralan valmennukseen, kun hän tuli tallillemme. Muuten ei yhtä Maijan kouluvalmennusta lukuunottamatta käyty valmennuksissa, kun Hanna ei tuossa vaiheessa enää pitänyt treenejä. Olin pari viikkoa tallilla töissä ja ratsastin lähes päivittäin kolmesta viiteen Hannan hevosta. Varsinkin nuorilla ratsastaminen oli todella antoisaa. 

elokuu

Maijan puomitunnilla Foxi oli aivan kauhea ratsastaa ja sen takia päätimme ottaa parin viikon gägikuurin. Kuuri auttoi, sillä parin viikon jälkeen hevonen toimi jälleen hyvin myös estekuolaimella. Otin Maijalta myös yhden estevalmennuksen. Meillä oli pitkästä aikaa Petran valemennus Äimärautiolla ja päästiin sitten ihan urakalla harjoittelemaan linjojen ratsastusta. Ratsastin vielä melko useasti Hannan hevosia ja muutaman kerran myös Wiwwellä.

Kisatauon jälkeen oli vuorossa taas kolmen viikon kisaputki. Oulussa ei sujunut kovin hyvin, vaikka hyppäsimme pienemmän luokan. 120cm:n luokasta perusradalta 4vrp ja hevonen vei minua kuin märkää rättiä. Kiuruvedellä ensimmäisenä päivänä 120cm:n luokassa voitto oli niin lähellä, kunnes möhlin viimeisen linjan ja sarjalta tuli molemmat puomit matkaan. 130cm meni ihan mönkään ja tulos oli kolme puomia.

Seuraavan päivän 130cm:n luokan vaihtoin pykälän pienempään. Se kannatti, sillä rata tuntui hyvältä ja lopulta voitimme koko luokan! Kalajoella pääsimme vihdoin starttaamaan tasollamme. 130/120cm:n luokasta tuplanolla ja 5.sija, 130cm luokasta 8vrp hätäisellä radalla, enkä ollut siihen tyytyväinen. Viimeisenä päivänä 130cm luokka meni super hyvin, kunnes viimeiselle okserille en malttanut ja puomi matkaan.

syyskuu

Käytimme Foxia Kaustisilla klinikalla rapauksessa ja kiropraktisessa käsittelyssä. Samaan syssyyn myös vakkari hierojamme kävi hieromassa Foxin. Foxin liike parani huimasti käsittelyn jälkeen. Jatkoimme treenejä vielä ulkokentällä, vaikka ulkokausi olikin jo ohi. Hanna pääsi pitämään meille pitkästä aikaa valmennuksen ja se meni mukavasti. Ratsastin vielä pari viikkoa Hannan hevosia, kunnes hän pääsi itse satulaan.

Kävimme Petran treenissä, joka pidettiin jo hallissa. Kävin yhdessä Mikon valmennuksesssa kotona ja Mikkokin huomasi Foxin liikkeessä muutoksen parempaan. Juulia Jyläs tuli myös pitämään tallillemme kahden päivän treenit, joihin osallistuin. Toisena päivänä rataa hypätessä sain todella hyviä vinkkejä Foxin ratsastukseen. 

lokakuu

Meillä oli jälleen Petran treenit, jotka olivat viimeiset laatuaan ennen HIHS:iä. Kävimme vain yhdissä hallikisoissa hyppäämässä yhden pienemmän luokan ennen HIHS:iä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut käydä myös Ypäjällä. Äimärautiolla hyppäsimme siis 120cm:n luokan, jonka himmailin menemään ja sieltä napsahti aikavirhe.

Meidän tallille tuli Nina Fagerström pitämään kaksipäiväisen valmennuksen. Foxi oli kotimaneesissa vähän pösilö, mutta tehtävät kuitenkin selvittiin ilman mitään pysäytyksiä. Ennen HIHS:iä otin Hannalta vielä valmennuksen, joka tosin muuttui gägiremmin katkettua Hannan ratsutukseksi ja seuraavana päivänä kokeiltiin paremmalla onnella.

HIHS meni vähän alisuorittaen: 130cm perusradalta 5vrp ja 135cm 8vrp. Valmistelut sinne ei mennyt ihan putkeen ja ensi vuonna ollaan taas fiksumpia. Petralta saimme noottia siitä, että olin syksyn aikana käynyt liian monen eri valmentajan tunneilla. Tottahan se oli ja huomasin sen itsekin, mutta jotenkin kummasti onnistuin vain haalimaan itseni valmennuksiin..

marraskuu

Kisakausi oli ohitse ja pidimme vähän rennompaa, sillä Foxin jalat vähän turvottelivat mystisesti. Pidimme Hannan kanssa palaverin, jossa vähän suunniteltiin ensi kautta. Kävin Hannan treeneissä ja teimme paljon puomityöskentelyä. Kävin pitkästä aikaa Maijan kouluvalmennuksessa ja kerran Maija myös ratsasti Foxilla.

Tallillamme kävi tuttu eläinlääkäri Kaustisilta hoitamassa hevosia ja päätimme viedä Foxin tarkastettavaksi. Se oli hieman tahdittanut ravissa vasenta etusta, vaikkakin muuten liikkunut hyvin. Etunen lopulta piikitettiin ja Foxi jälleen raspattiin sähköraspilla.

joulukuu

Piikityksen takia Foxi oli viikon kävelyllä ja sen aikaa pääsin pari kertaa ratsastamaan Pretalla. Toisella viikolla Foxi sai pikku hiljaa palailla töihin ja ratsastin sillä ensimmäiset viisi päivää ilman satulaa. Foxi oli melko innoissaan, kun päästiin taas Hannan treeneihin. Kahden viikon kevyempi jakso teki tehtävänsä, sillä Foxilla oli ylimääräistä energiaa ja se heittäytyi melko hankalaksi ratsastaessa.

Maija kävi kerran ratsastamassa hepan ruotuun, eikä sen jälkeen ollut enää ongelmia. Foxi alkoi ratsutuksen jälkeen toimia paremmin ja Hannan treenit, sekä kouluvalmennus sujui mukavasti. Heppa sai jouluna vapaata pakkasen vuoksi. Kävimme myös pitkästä aikaa maastossa kavereiden kanssa ja päästiin vähän ratsastamaan hangessa, kun lunta satoi sen verran runsaasti.

Vuosi tuli 6.12 täyteen!

Hieno ja opettavainen vuosi Foxin kanssa takana! Toivotaan tulevasta vuodesta 2015 vähintäänkin yhtä mukavaa :)

Ensimmäinen vuosi!

Foxin kanssa tuli 6.12 täyteen yksi vuosi yhteistä taivalta! Vuosi on ollut kerta kaikkisen uskomaton, enkä olisi voinut kuvitella mitään tällaista. Foxi on jo nyt antanut minulle niin paljon ja olen sen kanssa päässyt kehittymään ratsastajana aivan uudelle tasolle. Olen iloinen siitä, että kerrankin osasin tehdä oikean ratkaisun hevosen vaihtamisesta. Vaikka vuosi on sisältänyt myös epäonnistumisia, niin kuitenkin onnistumisia  on ollut ylivoimaisesti enemmän.

Tein vuodestamme neljän minuutin koosteen. Oli aika vaikeaa tiivistää vuosi noin lyhyeen videoon, joten paljon jouduin jättämään materiaalia pois. Videossa on kuitenkin pääpiirteittäin vuosi 2014. En ole koskaan aiemmin tehnyt muuta kuin valmennusvideoita, joten antakaa vähän armoa tälle ensimmäiselle tekeleelleni. Movie makerin kanssa sain jonkin verran tapella, mutta sainpahan tehtyä!

Myöhemmin on tulossa ihan kunnon postausta kuluneesta vuodesta!

Vihdoinkin HIHS 2014

Olen pikkusen myöhässä tämän postauksen kanssa! :D Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeaa, sillä vastahan me oltiin tuolla hyppäämässä. 

Tosiaan SM:istä sain paikan HIHS:iin U25 tourille, joten minun ei erikseen tarvinut käydä karsintakilpailuissa. Alun perin luulin saaneeni paikan juniori touriin, mutta kutsua lukiessa asia lopulta selkeni. Aluksi vähän järkytyin, sillä en ollut koskaan aikaisemmin hypännyt hallikisoissa 125cm:n luokkaa isompaa, mutta Hanna oli sitä mieltä, että pystyisimme osallistumaan.

Heta kävi klippaamassa Foxin ennen HIHS:iä. Ei siitä paljoa karvaa irronnut, mutta olipahan ainakin siisti!

Foxi oli vähän yli-innokkaana lähdössä matkaan...

Keskiviikkona starttasimme matkaan kolme tuntia aikataulusta myöhässä, kun odottelimme kyytiä. Foxi pääsi siis tuttujen heppa-auton kyydissä matkustamaan, joten sen ei tarvinut yksin matkustaa trailerissa. Matka sujui ongelmitta, mutta perille päästyä vastassa oli pieni järkytys. Olimme tietoisia siitä, että hevoset majoittuvat ulkona, mutta se, ettei jaba-alueella ollut minkäänlaista valaistusta, otti hieman pannuun. Yleensä en jaksa valittaa tuhasta, mutta siinä vaiheessa, kun väsyneenä illalla saavuimme perille ja jäätävässä kylmyydessä ja pimeässä etsittiin hevosen boxia ja raahailtiin ylämäessä tavaroita, niin olisi melkein tehnyt mieli suunnata saman tien paluumatkalle :D

Vihdoin kun kamat oli saatu kasaan ja rannekkeet hommattua, kuulimme, että areena menee vajaan tunnin päästä kiinni. Ei muuta kuin hirveällä kiireellä puhelimen näytön valossa harjaamaan hevosta ja laittamaan varusteita päälle, jotta kerkeäisimme käydä ratsastamassa. Foxi oli juuri käynyt piehtaroimassa puruissa, joten puoleksi puruisen hevosen kanssa lopulta suuntasimme porukalla kohti areenaa. 

Foxi ei ollut moksiskaan erilaisemmasta kisapaikasta ja olikin ihan oma itsensä. Jotenkin tuntui epätodelliselta ratsastaa niin kirkkaalla kuitupohjalla, kun on tottunut ruskeisiin hiekkapohja versioihin, heh. Ratsastuksen jälkeen kävellessäni takaisin tallialueelle vastassa oli kymmenkunta hevosta taluttajineen, sillä tallialueen portit olivat menneet kiinni, eikä kukaan päässyt sinne sisälle eikä sieltä pois. 45 minuutin päästä portti saatiin auki, joten vihdoin pääsimme laittamaan hevoset yöpuulle.

Puolilta öin olimme viimeinkin scandicissa ja nälkä oli melkoinen, kun oltiin viimeksi syöty joskus päivällä. Kyllä muuten nukutti yöllä!

Ready to go!

Torstaina olikin sitten vuorossa ensimmäinen kisapäivä ja luokkana oli 130cm. Ihme kyllä minua ei hirveästi jännittänyt. Hanna ei päässyt Helsinkiin mukaan, joten pyysin Tiinaa avukseni verkkaan. Verkka oli kyllä yksi katastrofi! Ratsukoita oli n. 40 kappaletta  ja koko ajan sai pelätä jäävänsä jonkun alle. Voin vain kuvitella minkälaista aikaisempina vuosina Hartwall areenalla on ollut... En saanut yhtään ajatuksiani kasaan, saatikka rentoutumaan hevosen selässä, joten valmistautuminen ei onnistunut ihan nappiin. Meille tuli kaiken lisäksi vähän kiire, kun radankävelyssä piti juosta rata läpi, (kun sille oli asetettu aikaa reilu 10min), kunnes ensimmäinen kuulutettiinkin jo radalle. Foxi oli myös kaiken kukkuraksi juuri silloin ihan kauhea ratsastaa, joten radalle lähdin vähän huonoissa fiiliksissä.

Kaikki kuvat tästä eteenpäin lukuunottamatta viimeistä (c) Annika Wall, kiitos paljon kuvista!

Putkessa odotellessa Foxi kävi ihan kuumana, eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Radalle päästyäni koitin nollata hetkeksi kaiken, silitin hevosta ja rauhassa lähdin kohti ensimmäistä estettä. Minusta tuntui siltä, että laukkaan riittävästi, mutta järkytyin videota katsoessani, kuinka putputi vauhtia eteninkään... huoh. Kaarteissa himmailin oikein olan takaa ja sarjalle jouduinkin sitten hieman etenemään, mikä kostautui heti puomilla, jotka olivat "normaalia" kevyempiä. Loppusaldoksi tuli perusradalta 5vrp, joista yksi tuli enimmäisajan ylityksestä. Suorastaan ärsytti taas tuo himmailu, kun OR:n kisoissakin sain silloin yliaikavirheen... 

Perjantaina Petra tuli auttamaan valmennettaviaan, joten heti oli paljon varmempi olo. Tällä kertaa estekorkeus oli 135cm, eikä se näyttänyt hallissakaan liian isolta. Veryttelyssä oli huomattavasti rauhallisempaa edelliseen päivään verrattuna, joten pystyin panikoimisen sijaan keskittymään ratsastukseen. Edelleenkin Foxi oli vähän hankala verkassa, mutta pysyin luottavaisena siihen, että se radalla tuntuisi taas paremmalta.

Foxi käyttäytyi paremmin myös putkessa odotellessa, mutta edelleen sen kanssa sai pyöriä ympyrää. Ensimmäiselle esteelle lähdin vähän turhan kaukaa, mikä ei ole Foxin kanssa se ihanteellisin vaihtoehto. Kuitenkin toinen ja kolmas este sujui ongelmitta, kunnes neljännelle esteelle nyin väliin yhden ekstra askeleen ja Foxi joutui todella pinnistelemään päästäkseen okserista yli. Siitä Foxi otti sen verran nokkiinsa, että loppu rata oli täysin hevosen. Foxi otti ja lähti ja minä yritin tehdä epätoivoisesti puolipidätteitä, jotka menivät kuin kuuroille korville.

Lentävä Kettu!

Täysiä kohti viimeistä estettä.. Huomatkaa kuskin kärsivä ilme :D

Seuraava okseri keilattiin matkaan, kun Foxi tuli siihen niin kovalla paineella. Myös sarjan a-osa tuli alas. Sarjan jälkeen paineltiin taas menemään ja juuri ja juuri kerkesin saada hevosen jotenkin hallintaan ennen seuraavaa estettä. Epätoivoisesti jatkoimme rataa eteenpäin ja viimeinen linja sarjalta pystylle kuudella laukalla oli täysi floppi. Päätin, etten tee puolipidätteitä ollenkaan, sillä niistä ei ollut mitään hyötyä. Siispä paineltiin viimeiselle esteelle viidellä laukalla... Luultavasti jos olisin koittanut välissä hevosta pidätellä, niin tulos olisi ollut viisi ja puoli askelta.



Huh hengissä selvittiin, vaikka kamalaa olikin! Ei ollut kyllä yhtään hauska tunne, kun ei ollut minkäänlaista kontrollia hevoseen. Fiilis oli huono radanjälkeen. Petra yritti kuitenkin tsempata, sillä kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta näin isoissa kilpailuissa ja tällä korkeudella, joten siihen nähden tyytyväinen saisi olla. Tosin minä en ollut! Olisi tehnyt mieli kadota maanrakoon häpeästä, sillä rata oli vaan niin kamalan näköinen. Edelleenkin tekee kipeää katsoa se videolta.

Foxi näyttää hyvin tyytyväiseltä itseensä, minua ei paljoa näytä hymyilyttävän :D

"Hei näittekste kuinka lujaa menin?!"

En tiedä sitten oliko sillä uudella naruremmillä mitään vaikutusta asiaan, sillä Foxi ei ole vielä kertaakaan lähtenyt kisoissa noin pahasti kontrollista. En kuitenkaan pistäisi kaikkea varusteen piikkiin, sillä ratsastin muutenkin huonosti.

Meidän osalta kisat olivat sitten siinä. Kymmenen parhaan finaaliin ei päästy, mutta kisoihin lähtiessäni jo tiesin, että aivan nappisuoritusta vaadittaisiin sinne päästääkseni. En kyllä noiden ratojen jälkeen mitään 140cm:n luokkaa olisi mennyt hyppäämäänkään rämpimäänkään :D  Noh, yhtä kokemusta rikkaampana ollaan taas ja ensi kerralla varmasti kaikki on paljon helpompaa. Kuitenkin näiden parin minsan aikana oli todella mahtavaa päästä hyppäämään HIHS:iin ja varsinkin radankävelyssä fiilis oli huikea.

Paluumatkalle lähdössä.

Meidän kolmen poppoosta kukaan ei päässyt finaaliin, mutta jäimme kuitenkin sunnuntaihin asti hevosten kanssa Helsinkiin, kerta rannekkeet oltiin saatu joka päivälle. Lauantaina kävin aamulla ratsastamassa Foxin ja muuten sitä kävelytettiin useamman kerran päivässä. Kaiken kaikkiaan reissu oli opettavainen! Kotimatkalle oli kuitenkin erittäin mukava lähteä viiden päivän ulkona palelun jälkeen ;D

Hyvää joulua!

Toivoo Kettu ja Kirsi! :)

HIHS -valmistelut osa 2

Ninan valmennuksien jälkeen otin kuitenkin Hannalta vielä yhden valmennuksen. Halusin saada tutulta valmentajalta viime hetken ohjeet tulevia skaboja varten. Valmennus ei sujunutkaan ihan suunnitellusti, joten meinasi iskeä pieni paniikki viimeisinä päivinä. Yksi valmennus vaihtui kahdeksi ja pelkäsin sitä, että Foxille tulisi liikaa hyppyjä alle ennen kilpailuja ja se olisi väsynyt. Kisoissa väsymyksestä ei ollut onneksi tietoakaan, mutta viimeisten päivien sähläily saattoi ehkä näkyä suorituksissa.

Valmennuksen alussa päätimme kokeilla uutta tekniikkaa verrytellä kuumaa hevosta. Jälkiviisaana voin sanoa, ettei ainakaan kokeilla uudestaan kyseistä tekniikkaa! Tarkoitus oli tehdä maneesin ympäri kahdeksikkoa puomien yli laukassa, niin että minä pyytäisin hevosta jalalla koko ajan eteen isossa laukassa. Näin olisi ollut tarkoitus saada energiaa purettua Foxilta niin, että se olisi hypättäessä rauhallisempi. Noh kuten osasin aavistaa, niin Foxin kohdalla vaikutus oli päinvastainen. 

Laura ja tallikissa Lassi :)

Foxi kirjaimellisesti laukkasi maneesia pitkin täysiä ja minä kiikuin kauhuissani selässä :D Lopulta tehtävä päättyi siihen, kun meiltä hajosi gägiremmi! Ei voi olla totta, laskeskelin jo että meillä on tänä vuonna hajonnut tavaraa n. 600e edestä ellei enemmänkin, huhheijaa... Ihan älyttömän huonoa tuuria ollut mukana, kun on mennyt rikki varusteita kuolaimista jalustimiin asti. Remmin mentyä rikki iski paniikki, että mitäs nyt tehdään, mistä saan uuden samanlaisen remmin? Tallilla ei ollut yhtään ehjää gägiremmiä, joten laitoimme Hannan jonkin kuolaimen suuhun ja Hanna hyppäsi pitkästä aikaa Foxin kyytiin. 

Foxi oli laukkaharjoituksen jäljiltä ihan höyryissään ja ratsastuksesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Hanna otti Foxilla myös hyppyjä ja vasta ihan viimeiset hypyt olivat rauhallisia. Kävin itse vielä loppuravit ravailemassa, mutten halunnut hypätä, sillä kuolain ei tuntunut omaan käteen sopivalta.

Sovimme uudet treenit seuraavalle päivälle ja siihen mennessä minun piti hankkia uusi gägiremmi. Valitettavasti mistään ei löytynyt samanlaista nahkaista remmiä, vaan löytyi ainoastaan naruremmi. Hanna käski olla murehtimatta tilanteesta, mutta väkisinkin tämä härdelli pisti stressaamaan.

Seuraavana päivänä tunnustelin, miltä F tuntui uudella remmillä. Foxi tuntui aavistuksen huonommalta, mutta sillä täytyi nyt pärjätä. Laitoin verkkaan gramaanit ja niillä hyppäsin myös verkkahypyt. Aloitimme pienellä ristikolla, jonka edessä ja takana oli puomit. Myöhemmin tulimme myös okseria, jonka edessä oli puomi. Foxi hyppäsi normaaleita hyviä hyppyjä, eikä ollut yhtään hätäinen. 

Lopuksi tulimme vielä kaksi  kertaa radan ensin pienenä ja sitten vähän isompana. Isommalla radalla vikalle pystylle otin ylimääräisen askeleen, joten tulin sen vielä uudestaan. Toinen kerta oli jo parempi, muttei silloinkaan paikka täysin optimaalinen ollut. 

Treenistä jäi lopulta positiivinen fiilis kaiken sähläämisen jälkeen. Vähän kuitenkin mietitytti, miten kisoissa uusi remmi toimisi... Ensi postauksessa sitten vihdoin ja viimein itse kilpailuista :)

HIHS -valmistelut osa 1

Jei, vihdoin alkoi joululoma, joten päätin ottaa tavoitteeksi päivitellä blogia ahkerammin.

Oulun kisojen jälkeen Foxilla oli pari rennompaa päivää, jonka jälkeen meillä oli kotitallilla Nina Fagerströmin valmennukset parina päivänä. Itse en ole aikaisemmin Ninan valmennuksissa käynyt, joten vähän jänskätti, mitä tulevan pitää. Olisin joutunut olemaan molempina päivinä koulusta useamman tunnin pois, joten minut siirrettiin molemmiksi päiviksi viimeiseen ryhmään. Aikaisempi ryhmä olisi ollut tasoltaan tasaisempi, mutta ei minun ryhmän eri tasoisuus juuri haitannut. 

Foxi yritti syödä kameran.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme alkuverkan jälkeen ympyrällä laukkapuomeilla. Ensin tulimme puomeja vaihdellen keskeltä sisäreunaan tai vuorostaan ulkoreunaan, jolloin välit olivat pidemmät. Foxi oli yllättävän rauhallinen, vaikka tehtävää toistettiin usemman kerran. Toki se kävi kuumana, mutta oli kuitenkin ratsastettavissa. Hankalinta oli mennä ulkoreunasta puomit, sillä en seuraa laukassa kädellä riittävästi mukana, jolloin jään kädellä kiinni ja F joutui tekemään enemmän töitä. Heti oli paljon helpompaa, kun koitin vähän liioitellusti laittaa kättä eteenpäin. Puomeilla piti olla erityisen tarkkana, että tuin ulkopohkeella riittävästi hevosta ja johdin sisäohjalla kaaren suuntaan.

Tämän jälkeen  tulimme kahta ristikko kahdeksikolla ja päädyissä teimme aina ympyrän puomin kanssa. Foxi kävi kyllä kuumana! Heppa vaan tuntui katoavan alta ja hypyt olivat kovin kiireisiä. Foxista oli hurjan jännää, kun kotimaneesiin oli ilmestynyt katsomo ja siitä se otti vähän extra kipinää. Seuraavan tehtävän alku oli samanlainen, mutta se jatkui vielä neljän askeleen linjalla ja parilla esteellä, joiden jälkeen otettiin seis. Neljän askeleen linjalla jouduin päästämään Foxia turhan paljon etenemään, jonka jälkeen oli taas hankala pitää pakka kasassa. Sama neljän laukan linja toisesta suunnasta oli paljon sujuvampi.

Näin Oulunsalossa...

Jatkoimme myös muilla pienillä radoilla, mutta niistä en sen enempää rustaile tänne. Videolta kaikki olennainen jo näkyykin eli F oli koko valmennuksen aika villinä ja jouduin tekemään kovasti töitä, jotta sain pidettyä sen jotenkin rauhallisena. Lopuksi korjasin vielä samaisen neljän laukan linjan niin, että ratsastin jo edeltävän kaarteen rohkeasti eteenpäin. Näin heppa pysyi tasaisempana myös linjalla. Nina piti siitä, kuinka hyvin osasin korjata asiat ohjeiden avulla. Kunpa myös muistaisin samat jutut valmennuksien ulkopuolella..



Toisena päivänä hyppäsimme enemmän ratatyyppisesti. Aloitimme valmennuksen menemällä laukassa päätypuomin yli, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja mentiin ravissa parin puomin yli maneesin halki ja toisessa päässä jälkeen laukassa yhden puomin yli. Ravipuomeilla Foxi ei mainannut laukan jälkeen rentoutua ja sen seurauksena askel jäi kovin lyhyeksi ja F otti extra-askeleen väliin tai laukkasi niiden ylitse. Laukassa koko homma olikin sitten huomattavasti helpompaa, tosin Kettu meinasi  vähän villiintyä.

Verkkahypyt sujuivat rauhallisemmin kuin edellisenä päivänä, tosin edelleen oli kuskilla tekemistä. Kettu oli ihan kelvollinen ottaen huomioon, että hyppäsimme kotona. Verkkahyppyjen jälkeen tulimme pidemmän radan kahteen kertaan.  Tulimme ensimmäisten esteiden jälkeen kaarevan pysty-okseri -linjan ensin viidellä laukalla, jonka jälkeen hypättiin sarja. Sarjan jälkeen piti kasvattaa laukkaa suuremmaksi ja tulla samainen linja neljällä laukalla. Noh voitte vain kuvitella mikä höyrypää Foxista tuli sen linjan jälkeen! Oli pikkaisen hankalaa saada hevonen rauhoittumaan viimeisiä esteitä varten.


Lopuksi tulimme saman radan uudelleen vähän isompana. Rata sujui ehkä hitusen paremmin, mutta edelleen Foxilla oli kovin kiire ja teki normaalia huonompia hyppyjä. Olisin kieltämättä halunnut hypätä vähän isompia esteitä, kun HIHS lähestyi kovaa vauhtia Vähän siis jäi hampaan koloon, sillä luvassa oli kuitenkin areenalla 130-135cm:n luokat. Muussa tapauksessa esteiden korkeus ei olisi haitannut.

Nina oli todella mukava valmentaja ja hän tuntui pitävän Foxista. Kuitenkin olin ikävä kyllä hieman pettynyt, sillä odotin valmennuksilta enemmän. En tiedä olinko asettanut liikaa ennakko-odotuksia vai mikä oli syynä, mutten saanut loppujen lopuksi valmennuksista niin paljoa irti kuin olisin toivonut. Samat ohjeet olen saanut Hannalta ja Petralta, joten mitään uutta ei varsinaisesti jäänyt käteen. Eihän sitä tietenkään aina uutta voi saadakaan, mutta sen verran tyyriiltä valmennukselta olisin halunnut enemmän (ohjeita, vinkkejä jatkoon tmv). Kyselin muilta valmennuksissa ratsastaneiden fiiliksiä ja porukka oli aika kahtia jakautunutta. Mutta niinhän se on, ettei kaikki valmentajat sovi kaikille :)

Keiden valmennuksissa te lukijat käytte?