Varusteet kuntoon!

HUOM! Kirjoitin postauksen jo perjantaina, joten aikamuodot ovat vääristyneet. Kuvitelkaa siis lukevanne tätä viime perjantaina. En kerennyt julkaista tätä loppuun, kun koeviikko painoi päälle.

Nyt kun Lupulla on saanut alkaa ratsastaa kevyesti viikon ajan , niin olen alkanut miettimään varusteiden sopivuutta. Olen tietenkin ennenkin panostanut laadukkaisiin varusteisiin, mutta jatkossa haluan olla erityisen tarkka niiden sopivuudesta. En halua, että varusteiden takia tulisi mahdolliseja jumeja, vaan nyt kaikki pitää saada kuntoon viimeistä silausta myöden. Kun varusteet ovat kunnossa, niin hevosenkin on mukavempi aloittaa kuntoutus ja treenikausi!

Ensin aloitettiin satulasta..Viime viikon torstaina eräs meidän tallilainen katsoi sopiiko vielä nykyinen satulamme Lupulle.Tämä ihana Antareksen satula on ollut meillä vajaat 2,5 vuotta käytössä ja ostohetkellä Lupu oli silloin aika luikussa kunnossa verrattuna nykyiseen. Kuten arvasinkin, satula oli epäsopiva. Itse en ole koskaan ollut mikään satulaekspertti, mutta viime keväänä aloin epäillä satulan sopivuutta, kun Lupu ryhtyi satuloidessa äkäiseksi ja satula tuntui edestä aika ahtaalta. Kuitenkin kaiken sen muun häslingin keskellä satula-asiat unohtuivat. Tiedän kyllä, ei ollut kovinkaan hyvä juttu unohtaa sitä, mutta hyvähän se on aina jälkiviisastella.. 

Satulan toppaukset ovat painuneet liian lyttyyn ja Lupu on saanut enemmän lihasta, joten satula on käynyt liian kapeaksi. Jatkossa muistetaan kyllä tarkastuttaa satulan sopivuus riittävän usein, ettei enää pääse käymään tällaista. Tiedä vaikka sekin on vaikuttanut Lupun liikkumishaluuttomuuksiin ja kieltelyihin. 

Ratsastinkin sitten muutaman päivän ajan ilman satulaa. Ensimmäiset pari päivää käytiin Heidin kanssa maastoilemassa. Silloin oli vielä ihanat syyskelitkin, toisin kun nyt saa paleltua kuollakseen. Toisella kerralla tehtiin jo aika pitkä lenkki, tosin kevyt sellainen. En muistanutkaan, että meidän perus "lentokentän" reitti kestää noin kauan, mutta aikaisemmin ollaan se vedetty suhteellisen reippaassa temmossa. Lupulla ei saa pariin viikkoon mennä rankasti, joten siinä vierähti 1,5h vajaan 15km lenkillä. Hauskaa oli kaikilla ja Lupu käyttäytyi todella hienosti ottaen huomioon, että takana oli kolmen viikon kävelytysrupeama.

Maneesissa ollaan työskennelty vajaa viikko ja Lupu on ollut ihan mukava ratsastaa! Raspaus selvästi on auttanut, sillä Lupu ei enää pure kiinni kuolaimeen. Ainoastaan tänään (viime perjantaina) se oli vähän kiinni vasemmalta, toivottavasti ei rupea painamaan enempää. Vinohan se on vielä kuin mikä (mihinpä se olisi kadonnut loman aikana :D), mutta sen kanssa pitää tehdä talven aikana erittäin ahkerasti töitä. Ollaan tehty ihan vaan perusjuttuja näin alkuun. Olen yrittänyt pitää Lupun työskentelymotivaatiota yllä kehumalla paljon sitä ja pitämällä mahdollisimman monipuolista viikko-ohjelmaa. 

Ongelmaa eniten on tuottanut tällä hetkellä Lupun pohkeeseenreagointi. En voi käsittää miten muuli se välillä osaa olla sen asian suhteen. Aloitan ratsastuksen aina herättelyillä; Lupun pitää vastata heti maiskutukseen, pohkeeseen ja raipan kosketukseen. Sitten vihdoinkin kun heppa reagoi toivotulla tavalla ja aletaan muihin hommin, niin vartin päästä kaikki on jo unohdettu.. Huoh :D Jos satun kerran muistuttamaan kannuksella, niin välillä herra ottaa siitä nokkiinsa ja kokeilee jumittavansa. Ei se kuitenkaan onneksi kertaakaan ole vielä pysähtynyt, mutta on kieltämättä ärsyttävää kun haluaisin ratsastaa enemmän jalalla eteen, niin Lupu ei siihen kunnolla reagoi. Eiköhän sekin asia korjaannu pikku hiljaa, kunhan itse muistan olla liikaa paineistamasta sitä jalalla, koska selvästikkään Lupu ei siitä tykkää.

Miten niin muuli? :D Älkää kysykö mitä tässä tapahtuu, en tiiä itsekään ;D

Torstaina kävi satulaseppä katsomassa, mitä voisimme satulalle tehdä vai pitääkö hommata uusi. Selkeästi satula oli liian kapea edestä. Kokeilimme myös paria tuttujen satuloita Lupun selkään, mutta oma istui niistä parhaiten. Testasimme laittaa satulan alle meidän karvaromaanin ja kappas vain satula ei ollut enää läheskään niin ahdas edestä. Romaania olen käyttänyt todella vähän, koska meidän satulavyö on ollut liian lyhyt (ainakin edellisessä satulassamme). Nyt se kuitenkin meni hyvin kiinni tässä satulassa. Satulan alla saa nyt käyttää romaanin lisäksi ainoastaan ohutta satulahuopaa, jottei mene liian ahtaaksi. Tällä viritelmällä menemme siis jonkin aikaa, kunnes löytyy jokin parempi ratkaisu. Mietimme paljon eri vaihtoehtoja mm teettämällä uusi satula, mutta pitää katsoa mihin päädytään.

Satulan kanssa Lupu liikkuikin ihan hyvin ratsastaessa ja toivotaan, että sen puolesta asiat lähtisi sujumaan. Satulan lisäksi näin syksyn tullen aloin myöskin miettimään loimien sopivuutta. Ulkoloimet meillä on kaikki hyvässä jamassa, mutta osa sisäloimista ei istu tarpeeksi hyvin. Niissä on liian iso kaula-aukko Lupulle, joten ne valuvat ikävästi taakse puristaen. Mitkään poppaskonstit eivät ole auttaneet, joten ne täytyy pistää halvalla myyntiin, kun on kuitenkin käytetty aktiivisesti parin vuoden ajan. Otan niistä kuvat jokin päivä, niin joku voi ostaa, jos on tarvetta. Molemmat on 155vm kokoisia ja toinen on villaloimi ja toinen Horzelta ostettu fleeceloimi, jonka päälykangas on liukas eli kuivike ei tartu.

Olen lukenut viime viikkoina paljon Back on Track tuotteista ja lopulta päädyin ostamaan Lupulle sellaisen verkkoloimen. Kyllähän se hinta tietysti kirpaisi normaaliin loimeen verrattuna, mutta toivottavasti on joka pennin arvoinen! Hööksistä tilasin sen hintaan 189e (normaalisti 222e). Joissakin putiikeissa loimea myydään jopa  n. 240 eurolla, joten säästettiin useampi kymppi kuitenkin.  Vaihtoehtona oli myös fleeceloimi, mutta verkkoloimea voi käyttää ympäri vuoden myös toisen talliloimen alla. Jospa Lupun selkäjumit hellittäisi tuon käytön myötä. Lupultahan piikitettiin kesän lopussa ristiselkä ja nyt se oli meinaan taas jumissa kun sieltä paineli. Hööksistä tuli tilattua myös alennuksesta paksu tallitoppaloimi kaulakappaleella, toivottavasti molemmat ovat sopivia! En ole vielä edes klipannut Lupua, koska sillä on vielä aika lyhyt karva. Muutenkin kun ollaan menty vain ihan kevyesti, niin ei ole ollut tarvetta.

 Haluaisitteko muuten erillistä postausta siitä, miten päivittäin hoidan hevostani ja ennaltaehkäisen vammoja?

Kohta pistetään menoksi

EDIT: Postaus kirjoitettu tiistaina, mutta oli taas ongelmia julkaisussa.. Pahoittelen uusien kuvien uupumista, sillä oma tietokoneeni on huollossa. Oli jo aikakin, kun miljoona varoitusmerkkiä ponnahti aina esiin ja ilmoitti, että "13 569 tekijää hidastavat tietokonettasi" :D

Mihin tämä aika katoaa? Tuntuu ettei vuorokauden tunnit riitä mihinkään! Blogissakin on ollut edelleen hiljaista ja koeviikon lähestyminen ei siihen ainakaan auta. Tai no mistäpä sen tietää vaikka juuri kokeeseen lukiessa "eksyisi" tietokoneen pariin...

Mitään ihmeellistä ei ole edelleenkään Lupun kanssa tapahtunut. Kävellään kävellään ja vielä kerran kävellään. Monipuolista eikös? Kerran sen ehdin kävelykoneeseen tunkea ennen kuin siitä loppui öljy. Saanpahan itsekin vähän liikuntaa kävellyttäessä. Pari kertaa Lupun kanssa ollaan kävelty selästä käsin ilman satulaa. Toisella kerralla ystäväni Terhi oli selässä ja Lupu osasi olla melkoinen muuli! :D Aina kentän vieressä olevan kukkulan päälle se jumitti ja yritti kaikin keinoin kiskoa syömään ruohoa. Melko rohmu porsas!Lopuksi poju oli kuitenkin kiltisti.

Samalla itse ratsastin yhtä meidän tallilaisen hevosta Essiä, jolla olen kerran aikaisemminkin mennyt. Tämän otuksen kanssa pääsee kyllä todellakin töihin!! Kiltti ja nöyrä se on, mutta saa ihan todella ratsastaa, että saa tarpeeksi hyvän lopputuloksen. Essi kuitenkin omaa hyvän työskentelyinnon, eikä vedä herneitä nenuun kun joutuu tekemään vähän enemmän töitä. Voin sanoa, että sekä kuski että hevonen oli tunnin ratsastuksen jälkeen hikisiä. Meinasi oikeasti välillä kunto loppua, kun laukassa heppa yritti välillä kiskoa minua irti satulasta ja samalla sai puristaa pohkeella, jotta laukka varmasti säilyi. Kivaa oli päästä taas ratsastamaan kun viime aikoina sitä ei liiaksi ole tehty! Myöskin yksi päivä ratsastin Heidin minipollella Pretalla. Sekään ei ollut sillä kertaa helpoimmalla päällä ja meinasi vähän jo välillä epätoivo iskeä kun Putte vaan meni pääpystyssä juoksien alta pois. Huh huh, ei päässyt kuski helpolla ei!

Yks mun lempparikuvista :)

Lupu on muuten ollut oikein kilttipoika ja on aina tullut höristen vastaan tarhasta hakiessa.
Kävellessä ollaan samalla tehty vähän maastakäsin juttuja ja Lupu nykyään kunnioittaakin vähän paremmin tätä säälittävää kirppua ;) Voishan se toki vielä paremminkin mennä, mutta pääasia, että jotakin edistystä tapahtunut. Vieläkö joskus pystyisi taluttaman sitä ilman narua nenän ympärillä, niin olisi aika mahti juttu!

Eipä mulla oikeastaan mitään muuta kerrottavaa ole. Parjantaina pupulla saa alkaa ratsastamaan kevyesti parin viikon ajan. Sitä ennen olisi hyvä keretä tarkistamaan satulan sopivuus. Olen Terhi Treenaa -blogista lukenut paljon uusia vinkkejä ratsastukseen ja miettinyt mitä parannettavaa jatkoa ajatellen minussa on ratsastajana ja valmennettavana. Hyvät pläänit olen kehitellyt jokseenkin valmiiksi tulevaa treenikautta varten. Tehdään kaikkemme, että oltaisiin ensi vuonna iskussa ;)

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Ärrhh huomasin juuri, ettei blogger ollut julkaissut perjantaina yhtä postausta. No, siinä kerroin että olimme vaihteeksi matkalla Oulun klinikalle, kun tuli pari mutkaa taas matkaan. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt.

Viime viikon ratsastin siis vielä vain ravia ja käyntiä. Lupu ei edelleenkään ollut mikään kovin kehuttava ja se keskiviikon superpäivä jäi ainokaiseksi. Kokeilin Lupulle yhtä baucher -kuolainta, jolla se toimi vähän paremmin. Ensimmäiset raviaskeleet se tuntui vähän tahdittavan, mutta hetken verryttyään liikkui puhtaasti. Silti se jäi vähän hampaankoloon mietityttämään. Lupulla myös lähti kentällä ratsastaessa aika useasti takapää alta, joten ratsastin loput päivät vain maneesissa. Kentän pohja ei tällä hetkellä ole ihan paras mahdollinen, enkä sinne viitsinyt mennä enää Lupun kanssa.

Nyt vasta sain tilattua Fotomedialta viime vuoden Venetsialaisista kuvia! Vielä pitäisi Kemiön kuvat tilata.. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikös?

Super Lupu Venetsialaisissa, luokka 130/120cm <3

Keh keh keskellä estettä.. 110cm?

Wruuum wruum!

Tiistaina Hannan eläinlääkäri oli käymässä Oulunsalossa hoitamassa hevosia ja Lupu oli tietysti mukana myös. Tarkoitus oli vain pliistrata takapolvet, jotta päästäisiin normitreeniin, mutta... Ensin katsottiin maneesissa, miten Lupu liikkuu. Ympyrällä se yllättäen könkkäsi selvästi ja samoin myös ulkona kovalla alustalla. Pihdeillä kaviota puristaessa Lupu reagoi oikeaan etujalkaan ja Lupulla oli ollut edellisenä päivänä kengitys, jippii! Positiivista oli, että Lupun takajalat näytti hyvältä sekä selkä ei ollut enää kipeä. Mitään hoitoja ei siis tehty, vaan ell kehotti meidän käyvän varalta klinikalla ultraamassa oikea etujalka.

Äidin laadukas kännykamera <3 Mutta Lupu päätti vaihteeksi kouluttaa minua :D

Asiaan liittyvä kuva? Supersyöpön päiväkirja osa 123456789. Niitä harvoja päiviä, kun koulussa on syötäväksi kelpaavaa ruokaa, silloin otetaan kaikki irti! ;D

Saatiin klinikka-aika jo perjantaiksi. Ultrassa ei onneksi löytynyt mitään suurempaa. Vähän turvotusta vuohiskuopan yläpuolella. Ohjeeksi saatiin kaksi viikkoa kävelytystä ja sen jälkeen kaksi viikkoa kevyttä ratsastusta. Jalkaa pitää kylmätä ja seurata turvotusta. Mahdollisesti kuukauden päästä kontrolliin, jos haluaa. Samalla kertaa otettiin Lupusta verikokeet ja ne näytti hyvälle. Aikaa jäi myös raspaukselle, joka oli erittäin hyvä juttu, koska viime raspauksesta on vajaa vuosi aikaa. Lupu antoi raspata paljon paremmin, mitä viime kerralla. Silloin se oli lievästi sanottuna hurjan näköistä touhua, vaikka rauhoittavaa olikin annettu. Lupulla olikin aika isoja piikkejä suussa, kuten osasin odottaa. Puolen vuoden väli olisi parempi! Lupulle annettiin myös rokotus, kun se rokotetaan puolen vuoden välein. Lopuksi yritin vielä leikata pojan korvakarvoja, jotka ovat melkoiset tursakkeet. No, arvatkaas vaan antoiko se niihin koskea rauhoituksesta huolimatta :D

Heippa! :DD

Nyt siis kävellään paljon Lupun kanssa kahden viikon ajan ja tehdään maastakäsin juttuja. :) Toivottavasti sitten päästään reenaamaan! Jutan kanssa juttelin vähän yksi päivä ja hänen tsempeistä sain paljon motivaatiota jatkaa Lupun kanssa. Ehkä me vielä noustaan täältä pohjalta! ;))

Here I am!

Hei vaan kaikille! Viimeksi olen postaillut teille jo yli kaksi viikkoa sitten. Koulun alkaessa ylimääräinen aika on ollut vähissä ja lukioon siirtyessä hommiakin on tullut alusta asti hieman enemmän. Lisäksi kirjoitusmotivaatio oli ollut jo pitkään nollassa, eikä hevosrintamalla tapahtunut mitään mullistavaa. Uusia kuvia ei ollut, joten turhaa olisi ollut kirjoittaa kuvatonta postausta tyylillä; eilen kävelytin 10 minuuttia ja tänään 15.. :D Jospa nyt jaksaisi/ehtisi taas postailla edes kerran pari viikossa niin tekin pysyisitte paremmin kärryillä. Kuitenkin koulu ja hevosen hoito menee blogin edelle! Viime lauantaina iskän luona pidettiin hänen 50 -vuotisjuhlat, joten siinäkin härdellissä meni oma aikansa. Tässä muutama kuva pippaloista;

Kyllä kelpas tällaiselle herkkusuulle!!

Tai no kyllä mää mielummin niitä rössypottuja söisin.. ;)

Salaattia, karjalanpiirakoita + munavoita, kinkku -ja lohivoileipäkakkua <3

Aina pitää olla vähän blinblingiä!

Välillä meinas käydä aika pitkäksi :D

isoveli ja Jenni <3

Jos ootte huomannut, niin oon aina tosi edustava..

En tiedä itekkään mitä tässä oikeen tapahtuu :DD

Ja itse päivänsankari :)

Eheiii huomaa yhtään et on otettu puhelimella..

Iskä polttaa kokkoa part 1000000.. Aluksi näytti vähän pahalta ;D

Tää kuva on jotenkin tosi kiva :)

Yön ritari

Lappeenrannan kisojen jälkeen Lupu vietti elämäänsä karsinassa 8 päivää. Ensimmäisenä päivänä sitä sai kävelyttää 10min ja joka päivä lisäsin määrää. Lopulta kävelimme n.40 minuutin pituisia lenkkejä ja Lupu sai lopputunnin syödä vihreää. Lupu aina hörisi karsinasta kun hain sen kävelylle. Poika oli niin innoissaan päästessään jaloittelemaan ulos, joten minullakin oli hommaa pitää riiviö kurissa. Ilman ketjunarua turvan ympärillä ei olisi hommasta tullut mitään ja aika monesti sai pysäyttää ja käskeä hevosta peruuttamaan yrittäessään kiilata minun ohitseni :D

Loput kuvat (c) kännykkä.

Mun perus Coffee house -ateria ;)

Eläinlääkärin mukaan puhe oli, että viikko kävelytetään ja sitten voi laittaa satulan selkään ja pikku hiljaa alkaa ratsastamaan. Niinpä sunnuntaina hyppäsin pojan kyytiin ja suurimmaksi osaksi työskenneltiin käynnissä ja ravattiin reilut 5min suoria pätkiä maneesissa. Meidän tallin maneesi ei mikään maailman pisin ole, joten melkein heti kun sai muutaman askeleen hyvää ravia piti siirtyä käyntiin. Muistaakseni keskiviikkoon asti jatkoin ratsastamista lisäten ravia ja ottaen suorilla myös hieman laukkaa maastossa. Ravissa tein myös jo ympyröitä jne. Lupu tuntui jokaisella ratsastuskerralla ihan mukavalta, tosin edelleenkin se oli vino kuin mikä, mutta sehän ei katoa hetkessä taivaan tuuliin.

Pupu kävi vähän piehtaroimassa :)

Lupun mielipide rauhallisesti kävelemisestä!

 Äiti oli yrittänyt koko viikon saada ell kiinni, koska olisin halunnut tarkemmat ohjeet ratsastuksen suhteen. Keskiviikkona eläinlääkäri saatiin kiinni ja kävi ilmi, että tämäkin viikko olisi pitänyt kävellä.. Se tuli ihan olan takaa, mutta aika selkeästi hän silloin sanoi, että viikko kävelytystä ja sitten pikku hiljaa ratsastamaan. No vähän pänni, kun olin mennyt ratsastamaan liian aikaisin, mutta mistäpä minä tai äiti oltaisiin tuo tiedetty. Ainakin tuli opittua, että jatkossa kysytään kunnolla tarkat minuuttiaikataulu -ohjeet!

Innostunut sonni <3

Ei jumpe oikeesti!! Repesin kun näin tän kuvan XD "Hei mami, voitaisko tehä vähän jotain kivempaa?"

 Loppuviikko siis käveltiin jälleen ja sunnuntaina laitoin hepon pitkästä aikaa kävelykoneeseen (tai oikeastaan matolle) tekemään myös vähän ylämäkitreeniä. Tänä maanantaina aloitin uudelleen ratsastamisen ja ohjeena oli, että kevyesti saa ravata. Tiistaina äiti soitti Antille vielä tarkennusta ohjeisiin ja Lupulla saa koko viikon ratsastaa kevyesti ravissa tehden loivia ja isoja ympyröitä ja suoria. Väistöjä ei saa tehdä (ihan hyvä tietää tämäkin, sillä olin niitä aikaisemmin  tehnyt  käynnissä). Nyt kahtena päivänä, kun olen Lupulla ratsastanut, niin se on tuntunut aika huonolta tai sitten en vaan osaa ratsastaa, mikä on hyvinkin mahdollista.. Maanantaina alku sujui vielä ihan kivasti, mutta sitten ravissa Lupu oli vaan todella suustaan ja painoi siihen visusti kiinni, jee. Yritä siinä sitten tehdä pieniä pidätteitä ja kaiken lisäksi heppa kulki ravissa kivasti mutkalla. Lopulta homma muuttui molemmin puoleiseksi kaksintaisteluksi. Onneksi lopuksi heppa pehmeni 10 sekuntiksi, niin siihen oli syytä lopettaa.

Pitkästä aikaa oman hepokatin kyydissä!

Eilen sentään meni vähän paremmin ja alku olikin ihan lupaava. Lupu vaan vänksläsi suullaan koko ajan ja kunnollinen tuntuma oli hankala pitää, mutta parempi näin kuin pureminen kiinni. Jossain vaiheessa vänksläys muuttuikin ilokseni kiinni puremiseen ja siihen se hauskuus sitten loppuikin. Yritin kaikin keinoin saada hevosta pehmeäksi ja suoraksi, mutta ei. Lopuksi en meinannut saada Lupua enää ravaamaan, kun sitäkin rupesi ärsyttämään koko touhu. Tajusin hetken rauhoittua ja antaa pitkät ohjat hepalle ja miettiä mitä tekisin toisin. Kun otin ohjat käteen ja ratsastin paremmin, niin yhtäkkiä heppa muuttui paljon helpommaksi ainakin edelliseen verrattuna.

Kamelikaula!

Kukkuu!?

Lopusta jäi siis ihan hyvä mieli, mutta siltikin alkoi pännimään oma osaamattomuuteni. Miksi aina hyvä ei riitä vaan aina pitää mennä paremmin ja paremmin? Miksei Lupu voisi olla yhtään helpompi tapaus? Onko minulla liian vaikea hevonen? Paranisiko asiat vaihtamalla hevosta?, ehkä ehkä ei. Näitä kysymyksiä ja monia muitakin tulee mietittyä jonkun verran, mutta turhaa niitäkään on liikaa miettiä. Eletään tällä hetkellä päivä kerrallaan ja koitetaan nyt edes saada heponen kuntoon :) Se olisi edes se lähtökohta.

Kävin viikko sitten ratsastamassa Putella yks päivä maastossa. Heheee tääkin kuva otettu melko reippaassa laukassa ;) Onneksi luottopolle alla! + Ratsastin myös yhtenä päivänä yhden meidän tallilla asuvan hevosen. Eli ihan kokonaan ei tarvinut olla ratsastamatta!

Eeve vihdoinkin päätti ajella säärikarvansa!!

Ensi viikon tiistaina Antti tulee Ouluun hoitamaan hevosia mukaanlukien Lupun. Tällä kertaa pliistrataan polvet ja varmaankin piikitetään se kaula paremmin. Raspataan myös hampaat mikäli vain aikaa riittää, muuten lähdetään tekemään se homma klinikalla. Viime raspaulsesta alkaakin olla melkolailla vuosi aikaa. Toivottavasti se auttaisi tuohon kuolaimeen puremis -ongelmaan. Viime vuonna ei auttanut.. :D Tai sitten alan taas ratsastamaan hahckamorella tai kohta mennään varmaan vaan maastossa täysiä laukaten ilman mitään vermeitä ;) ryhdytään-puskaratsastajaksi.com

EDIT: Tänään Lupu-pupu oli vuorostaan ihan super, kun heti alusta asti ratsastin turhaan jalalla paineistamatta. Ihan huippu fiilis, kun parin epäonnistuneen päivän jälkeen pystyin ryhdistäytymään! On tämä laji vaan niin pirun hankala.. Aina vaan toistaa ne samat virheet, ääh en koskaan opi ;DD