keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ypäjä Spring Show

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Meidän osaltamme kilpailut meni oikein kivasti ja kotimatkalle lähtikin kaksi ruusuketta, sekä iloinen ratsukko :) Kivat kisat olivat jälleen ja oli mukava huomata kehitystä tapahtuneen kuukauden aikana. 120cm:n radat tuntuvat jo sujuvilta ja ensimmäistä kertaa Foxin kanssa uskalsin vähän ratsastaa aikaakin.




Näin sujui meidän kouluvalmennus ;D
Ennen viikonlopun kisoja minulla oli alkuviikosta Maijan kouluvalmennus ja Hannan estetreenit. Kouluvalmennukset ovat kaiken hulinan keskellä vähän jääneet sivummalle (yhdessä välissä oli melkein kuukauden tauko), mutta silti sileänpuolikin oli mennyt harppauksen eteenpäin! Olen vaihtanut Foxille sileälle kuolainta kolmipalasta Lupun entiseen varsiniveleen (Fullcheek) ja sillä Foxin ratsastettavuus on muuttunut hurjasti. Laukassa pystyn menemään vaikka monta kierrosta kentän ympäri ilman, että hevonen katoaa jalkojeni alta ;) Kyllä Foxi edelleenkin muuttuu laukassa ajoittain vahvaksi, mutta kaikkea ei saa yhdellä kerralla.



Keskiviikkona oli viimeiset estetreenit ennen kisoja ja päätimme vaihtaa (taas) hyppykuolainta, sillä kuten viime postauksen videoista näkeekin, Foxi ei kuunnellut erityisen hyvin pidätteitä. Tällä ohuella nivelgägillä hyppäsin ensimmäiset kuukaudet Foxin kanssa, joka silloin Petran treeneissä lopulta katkesi. Uuden samanlaisen kuolaimen saapumisessa kesti älyttömän kauan aikaa. Paksummalla omppugägillä Foxi toimi Ypäjän sekä Äimäraution kisoissa hyvin, mutta treeneissä puolipidätteillä ei ollut mitään virkaa. Nyt F toimi tällä ohuella gägillä paljon paremmin kuin pari kuukautta sitten! Ainut miinuspuoli on se, että Foxi viskelee jonkin verran enemmän päätään tällä kuin ompulla. Se ei vaikuta selkään mitenkään, ainoastaan näyttää vähän karulta.





Sanokaahan onko nää videoilta otetut pikkukuvat ihan turhia, vai laitanko näitä jatkossakin? En pahemmin voi näitä isontaa, kun laatu menee vain entistäkin pahemmaksi..
Treenit sujuivat miljoona kertaa paremmin kuin viime postauksen mikään valmennus :D Muutaman kerran pidätin jälleen liikaa laukkaa, jonka seurauksena otin kerran yhteen väliin extra-askeleen ja pari kertaa F siirtyi laukasta raviin ennen estettä, hups! Radalla sarjalle tulin aivan liian isosti sisään ja väli kävi todella ahtaaksi. Toisella kerralla maltoin odottaa a-osalle rauhassa.

Minulla on joku käsivamma menossa, sillä muutamista videoista olen katsellut, että otan vasemmalla kädellä enemmän puolipidätteitä kuin oikealla, jolloin käteni ovat epätasaiset. Varsinkin kaarteissa huomaamattani saatan vetää vasemmasta ohjasta... Sileällä ratsastaessa taas tilanne on päinvastainen ja oikea käteni on rauhattomampi. Olen yrittänyt tähän kiinnittää huomiota, mutta se on yllättävän haasteellista keskittyä käsiin esteradan aikana. Aina minulla on on ollut enemmän tai vähemmän epätasaiset kädet ja kolmisen vuotta sitten käteni heiluivat minkä kerkesi, joten nyt näyttää sentään siihen nähden paremmalta.


Perjantaina lähdimme taas viiden aikaan aamusta ajelemaan kohti Ypäjää. Iida lähti hevosensa kanssa mukaamme ja heidän isompaan traileriin mahtui myös kaikki heinät ja kisakaappi. Tällä kertaa hevoset majoittuivat kolmostallissa ja me asustimme kivassa porkkanahuoneistossa.

Perjantaina hyppäsin warm up 120cm. Verkassa stewardi ja eräs kengittäjä tulivat sanomaan minulle Foxin ontuvan. Ihmettelin sitä kummasti, sillä en tuntenut selkään mitään tavallista poikkeavaa, eikä äitikään havainnut mitään erikoista. Selittelyt eivät auttaneet, vaikka 8h automatka oli takana ja varmasti F saattoi olla vain jäykkä lavoistaan, minkä takia mahdollisesti tahditti pikkuisen. Kengittäjän mielestä F mukamas näytti könkänneen kunnolla, joten lähdimme sitten porukalla ulos eläinlääkärin luokse. Pari kertaa ravasin Foxilla selästä käsin suoralla ja ell vain totesi hevosen olevan jäykkä, kuten olin yrittänyt sanoakin. Ei siinä mitään, minut siirrettiin luokan viimeiseksi ja sen jälkeen pysyivät kengittäjä ja stewardikin hiljaa. Vähän kyllä kummastutti kyseinen tilanne, mutta työtäänhän he vain tekevät.

:DDD
Paras Kettu!
Verkkaan Oliver tuli auttamaan ja häneltä sain ohjeeksi välttää lähtemästä Foxin kanssa vetokilpailuun. Radalle menin hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Rata oli tasainen ja sujuva, harmittavasti viimeiselle esteelle Foxi pääsi aavistuksen pitkäksi ja otimme hipaisusta puomin matkaan. Parasta kuitenkin oli se, ettei tällä kertaa tarvinnut tehdä kolmea pysäytystä ja voltteja kesken radan, kuten viimeksi warm upissa! :)

(Huom, kaikki kisavideot vasta postauksen lopussa!)

Lauantaina vuorossa oli kansallinen 120cm:n luokka. Luokassa oli hirvittävän paljon lähtöjä (peräti 99!), joten luokka jaettiin kahtia rankingpisteiden mukaan. Minä hyppäsin a-osassa, jossa oli ratsukot, joilla oli alle 30 rankingpistettä. Verkassa Iida oli tällä kertaa auttamassa, kuten myös sunnuntainakin. Foxi tuntui jälleen hyvältä, joten radalle oli kiva lähteä.

Olin suunnitellut kääntäväni vähän tiukemmat tiet ensimmäistä kertaa ja kaikki ne pääsin myös toteuttamaan. 2-3 -linja oli reipas kuuden laukan linja, jonja olin suunnitellut tulevani seitsemällä, jotta pääsisin helpommin kääntämään sarjalle ennen trippeliä. Kakkosen jälkeen jäin nyppimään laukkaa liikaa ja otinkin epähuomioissani väliin kahdeksan laukkaa... Tämän seurauksena puomi tippui, mutta skarppasin silti loppuun asti ottaen aikaratsastuksen harjoituksen kannalta. Foxin kanssa olisi päässyt vielä paljon nopeammin, mutta aika oli silti aika hyvä näin ensimmäiseksi kerraksi. Ilman puomia olisin sijoittunut kolmanneksi! Sijoituimme silti 10./51, kun puhtaita ratoja ei tullut kovinkaan montaa. Ei siis yhtään hassumpi tulos :)

Kaikki hyppykuvat sunnuntailta! Ensimmäistä estettä ei oltu laitettu turhan isoksi :D
Hurja kolmoissarja!
Apua en kestä, Foxi näyttää näissä kuvissa ihan ponilta!!
Kuskiakin hymyilytti viimeisellä esteellä :)
Sunnuntaina hyppäsin junioriluokan korkeudella 125cm. Ratapiirrosta katsoessani kauhistelin kolmoissarjaa, sillä en ole koskaan kisoissa, enkä varsinaisesti treeneissäkään kolmoissarjaa hypännyt. Kyllä olen mennyt erilaisia jumppasarjoja, mutta jotenkin kolmoissarja vaan kuulosti hankalalta. :D Rataa kävellessä estekorkeus näytti jopa pieneltä?!, joten korkeuden puolesta ei tarvinnut panikoida.

Verkassa Foxi oli jälleen super hyvä ja rauhallinen. Radalla fiilis oli kohdillaan ja Foxi oli jälleen hyvin ratsastettavissa. "Pelkäämäni" kolmoissarjakaan ei tuottanut ongelmia, joten turhaan panikoin! Uusinnassa tulin turhan isosti sarjalle sisään ja seuraava viiden laukan väli meinasi käydä hieman ahtaaksi. Kettu oli kuitenkin ketteränä, eikä ottanut puomia alas. Vitsit mikä fiilis oli, kun päästiin maaliin NOLLILLA! :) Siinä vaiheessa luokkaa otimme vieläpä kärkipaikan, joten olin kyllä super tyytyväinen. En todellakaan odottanut tällaista tulosta ja tavoitteenani oli vain selvitä maaliin asti mahdollisimman sujuvasti.



Aivan luokan lopussa yksi ratsukko kiilasi ohitsemme, joten sijoituimme toiseksi! Todella kiva lopetus kisaviikonlopulle ja vihdoinkin tuntui siltä, että oikea tatsi alkoi löytyä. Hyvillä mielin lähdimme kotimatkalle, joka meni yllättävän nopeaa hyvässä seurasssa.

Hopee ei oo häpee!
Noiden kisojen jälkeen ollemme hypänneet pari kertaa kotikentällä, sekä vappuna olimme Äimärautiolla Petran treeneissä. Niistä kirjoittelen sitten alkuviikosta viikonlopun kisojen jälkeen! Suuntaamme perjantaina kohti Korpikylän kansallisia, joten pitäkäähän peukut pystyssä! :) 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Menneen kuukauden valmennuksia

Huh ei tee hyvää päästää postausväliä liian pitkäksi, kun näitä valmennuksia on tosiaan kertynyt! Itse tykkään katsoa valmennusvideoita, sillä niistä oppii jälkikäteen paljon ja näkee selkeästi mitkä asiat onnistuivat ja mitkä tarvitsevat vielä lisää treeniä. Toivottavasti ette ihan kyllästy näihin "vanhentuneisiin" videoihin ;) Onpahan nämä ainakin itseäni varten!

Ypäjän ja Äimäraution kisojen jälkeen Foxilla oli n. viikon ajan vähän rennompaa. Foxilla kävi myös hieroja ja hän sanoi, ettei F ole vielä kertaakaan aikaisemmin ollut niin hyvä ja vetreä, ja hän on tosiaan hieronut Foxia jo sen ollessa Hannalla. Jotain olen siis tehnyt oikein :) Ainakin paljon ollaan tehty väistöjä!


Huhtikuussa käytiin meidän Rukalla meidän mökillä, kokeilin ekaa kertaa ikinä lautailla ja oli kyllä huippu kivaa ja riittävän haasteellista :D 
Hahah nämä kuvat ei liity postaukseen kyllä mitenkään, mutta pakko hehkuttaa, kun Rukalla teimme itse sushia!! Jos mulla ei ois heppablogia, niin ruokablogia voisin harkita pitäväni ;) Terveisin super syöppö..

30.3 oli Hannan estevalmennus.Verkkahypyt sujuivat hyvin ja niiden jälkeen tulimme pari kertaa molempiin suuntiin pystyä vähän lyhyemmällä tiellä. Foxin kanssa kääntäminen on niin ihanan vaivatonta ja se toimii kuin ajatuksella. 

Tämän jälkeen tulimme okseri-pysty -linjan 5:llä laukalla. Ensimmäisellä kerralla Foxi törkeästi otti itse aloitteen ja säntäsi omin päin kohti estettä... Sen jälkeen tein välissä yhden pysäytyksen, jonka jälkeen Foxi muisti kuunnella kuskia. Tosin myöhemmin se teki saman jutun uudestaan, muttei niin rajusti.. Sen jälkeen  oma ratsastus meni vähän kiskomiseksi, kun jäin varmistelemaan sitä, että minä määrään mistä hypätään.



Rata jonka tulimme erissä, kun heppa ei pysynyt hanskassa, ei sujunut kovin mallikkaasti. Itseäni ärsytti ja olisin voinut lopettaa valmennuksen siltä erää :D Hanna päätti että tulemme kerran vielä eri radan korotettuna. Ei kait siinä, estekorkeus ei haitannut, mutta jarruja eniten kaipasin. Ei auttanut  muu kuin tsempata ja tulla rata. Ja kas kummaa hevonen keskittyi kun esteitä nostettiin! Se otti jopa niin hyvin pidätteet vastaan, että jäin liikaa pidättämään, jonka seurauksena sarjan a-osalta puomi putosi. Viimeiselle esteelle tulin vähän turhan lentämällä, mutta muuten ihan kelpo rata!

Tulin vielä uudelleen sarjan ja viimeisen linjan. Sarjan jälkeen jäin kaarteeseen nyppimään liikaa, joten pystylle tuli pieni hyppy. Ajattelin tulla välin kuuden sijasta seitsemällä, mutta en ottanut riittävästi hevosta kiinni, joten Foxi vähän säikähti ja kielsi viimeiselle esteelle. Uudestaan viimeinen linja sujuvalla kaarella ja sujuvalla kuudella askeleella, niin johan onnistui!

Ensimmäisistä kisoistamme Ypäjältä maaliskuulta, luokasta 120cm
2.4 menin ensimmäistä kertaa Foxin kanssa Sanna Backlundin treeneihin. Hevonen oli Sannalle jo ennestään tuttu, joten suurempia esittelyjä ei tarvittu. Alkuverkka + hypyt menivät todella hyvin ja Foxi tuntui olevan hyvin kuulolla. Pari kertaa jouduimme tulemaan pysty-okseri-pysty -linjan uudelleen, kun väleihin piti ottaa lyhyt neljä laukkaa, mutta viimeisessä välissä en saanut Foxia riittävästi takaisin, joten tulimme sen kolmella. Toisella kerralla sen sijaan otin liikaa kiinni ja Foxi otti raviin, joten jouduin pysäyttämään hevosen.

Rata, jonka tulimme oli reilu 110cm, joten ei kovinkaan iso, mutta sitäkin enemmän siinä oli tekemistä. Ahdas maneesi, jossa oli kunnon rata pystyssä ja paljon linjoja, tuotti meille ongelmia, kuten osasinkin olettaa. Mokasin heti 1-2 -linjan tekemällä pidemmän kaaren, joten jouduin tyrkkäämään välissä, jotta sain sen tultua neljällä laukalla. Sanna totesikin, ettei mikään paras aloitus kuuman hevosen kanssa, jolloin se jo heti alku radasta pääsi villiksi. Aloitinkin sitten radan uudestaan ja tulin linjan paremmin. F tuntui linjan jälkeen todella vahvalta, joten tein voltin, josta sain huutia.. Noh enempää en jaksa radasta kertoa, sillä videolta näette kuinka pipariksi se meni.. Foxi vedätti minua 100/0 ja yritin vain epätoivoisesti ohjata sen joko esteelle tai esteen ohi. 



Sanna sanoi, ettei Foxi ole paras mahdollinen harjoitteluhevonen, mutta erinomainen kilpahevonen. Tottahan tuo periaatteessa on, mutta olen siitä kuitenkin vähän eri mieltä. Toki ihanteellisintahan Foxin kannalta olisi se, että sillä kotona hypättäisiin vain kavalletteja ja kisoissa sitten hypättäisiin kunnolla. Sen sijaan minä taas tarvitsisin paljon treeniä.. Kisoissa Foxi on rauhallinen ja keskittynyt, mutta treeneissä sillä saattaa keittää yli. Itselle tuli valmennuksen jälkeen huono fiilis ja kieltämättä tuli ajateltua, olenko taas valinnut vääränlaisen hevosen itselleni, kuuman ja vain ammattilaisen ratsastaman. Noin viikon asiaa pohdittuani käänsin asian positiiviseksi niin, että minä haluan oppia ratsastamaan kuumalla hevosella ja yritän pärjätä sen kanssa mahdollisimman hyvin.

Ei mitään hajua, mitä tuossa ekassa kuvassa tapahtuu.. :D
Muutaman päivän päästä minulla oli vuorostaan Hannan treenit. Laitoin Foxille pitkästä aikaa gramaanit avuksi. Äiti poisti vahingossa muistikortilta suurimman osan videoista, joten valmennuksesta on vain muutama klippi. Niistä kuitenkin huomaa, ettei mennyt silloinkaan ihan putkeen. Minulla oli edelleen vähän huono fiilis edellisestä treenistä, joten ratsastin huonosti, eikä huvittanut edes kunnolla yrittää. Foxi oli aivan mahdoton, eikä minulla tuntunut olevan mitään päätäntävaltaa vauhdin suhteen.. Onneksi sentään oli ne gramaanit, sillä muuten oltaisiin menty seinienkin läpi. Yksittäiset esteet eivät tuottaneet ongelmaa, mutta kolmen laukan linjalla Foxi lähes tulkoon sekosi! Monta kertaa pysäytimme sen ekan esteen jälkeen ja hädin tuskin sain sen pysähtymään.. Esteet eivät olleet erityisen isoja, mutta pari kertaa käänsin hevosen pois, kun pelkäsin, että se menee oikeasti niiden lävitse.


Treenin jälkeen oli entistäkin huonompi fiilis ja aloin itsekin jo uskoa Sannan "tuomion" olevan täysin oikein.. Seuraavan viikon treenasin joka päivä kavalletteja ja viikonloppuna lähdin kavereiden kanssa Rukalle pienelle lomalle, joka tuntui oikein sopivalta ajankohdalta. Maija ratsasti Foxilla kerran tuona aikana ja hänen mukaansa hevonen oli muuttunut paljon paremmaksi muutamassa kuukaudessa! Onhan siinä vielä paljon työmaata, mutta nykyään sentään pystyy laukassa jo työskentelemään enemmän kuin yhden pääty-ympyrän verran ;) 

Seuraavassa postauksessa sitten Ypäjän kisoista! Vinkkinä voisin antaa sen verran, että miten kuolaimen vaihdos voikaan muuttaa hevosen 1000 kertaa rauhallisemmaksi ;) Koitan saada postauksen tehtyä ennen viikonlopun kisoja.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Elossa ollaaan!!

Tosiaan yksi kuukausi vierähti ohitse, enkä postaillut teille kertaakaan! Olin heti Äimäraution kisojen jälkeen raapustanut teille tätä postausta, mutta kirjoittaminen kuitenkin tökki sen verran pahasti, etten saanut sitä lopulta julkaistuksi. (Ei olisi tarttenut kuin vain kirjoittaa pari riviä tekstiä lisää :D) Ei ollut kirjoitusmotivaatiota, ei aikaa ja ylipäänsä pieni tauko kuulosti hyvältä. Monta kertaa olisi tehnyt mieli tulla kirjoittamaan, mutten vaan saanut sitä aikaiseksi. Kun postausväli pitenee, niin kynnys tulla kirjoittamaan kasvaa ja tuntuu hankalalta aloittaa kirjoittaminen.

Mulla on ollut nyt n. kuukauden ajan uusi puhelin(Samsung galaxy s3), jolla saa paljon parempia kuvia, kuin edellisellä!
Ypäjän kisojen jälkeen ennen seuraavia kisoja teimme kontrolliharjoitusta pienillä esteillä. Hevosta säästellen esteitä ei nostettu, mutta pienet kavaletit osoitautuivat ihan riittävän haastaviksi! Foxilla alkaa monesti pienet esteet keittämään ja nytkin meno oli välillä melko sähellystä. Toistojen kautta saimme hyviäkin pätkiä aikaiseksi. Video treenistä alla, heheh siitä tuli vähän pitkä kun tungin vain kaikki klipit yhteen..



23. maaliskuuta suuntasimme kohti Äimäraution hallikansallisia. Olin värvännyt tällä kertaa Jutan tekemään Foxille letit, joten ensin vein hevosen ravikatokseen letitettäväksi. Meinasi tulla vähän kiire, kun luokkani aikaistuikin vajaalla puolella tunnilla. Hevoselle laitoimme ripeästi varusteet päälle ja suuntasimme kohti maneesia. 

110cm:n rata ei oltu tehty turhan helpoksi näin kauden alkuun. Minua ei radan haasteellisuus haitannut yhtään, vaan päin vastoin on mukavaa, että tänne Pohjois-Suomeenkin on pikku hiljaa alkanut tulemaan ratoihin haastetta. Ainoastaan ensimmäinen este oli yksittäinen ja loput 12 estettä oli linjoilla. Ei auttanut muu kuin opetella muistamaan linjojen eri askelmäärät, sillä ne vaihteli 4:stä -7:ään laukkaan.


Verkassa Foxi oli vähän nihkeä, enkä ehtinyt taaskaan kunnolla verryttelemään. Ulkokentällä pystyi menemään vain käyntiä ja verkassa sai olla 8 ratsukkoa, joten hirveästi aikaa ei ollut. Laukassa meno tuntui lähinnä vetokilpailulta ja Jutta yrittikin huutaa hellittämään kädellä enemmän.  

Radalla Foxi oli taas kuin eri hevonen -tasainen ja rauhallisempi. Siellä se ei enää tuntunut ollenkaan vahvalta edestä. Rata oli oikein sujuva ja siihen saan olla tyytyväinen! 2-3 linja meinasi jäädä pitkäksi, sillä vähän viime tingassa muistin sen olevan sujuva 7 laukan väli. En alusta asti edennyt tarpeeksi, joten paikka jäi aavistuksen kauas. Uusinnassa tuli 9. este alas, sillä neljän laukan linjalla Foxi ei ihan tullut riittävästi takaisin ja tulimme aavistuksen lähelle. Toiseksi viimeiselle esteelle Foxi alkoi vähän kuumuessaan pomppimaan kaarteessa, mutta ratkaisin tilanteen onneksi eteenpäin, enkä taakse. 


120cm.n radan kävelin ensin tallikaverin kanssa, jonka jälkeen vielä kertaalleen Hannan kanssa. Rata ei ollut ylitsepääsemättömän hankala. Lähinnä tuskailin kolmea viimeistä estettä: kaarteesta okseri - suora linja neljällä laukkalla pystylle - kaareva neljällä laukkalla leveälle okserille. Ensimmäinen väli oli normaali, mutta toinen lyhyempi.

Verkkaan Hanna pääsi auttamaan ja Foxi oli jo yhden luokan jäljiltä huomattavasti parempi ratsastaa! Verkka sujui hienosti lukuunottamatta viimeistä pystyä, joka tulin vähän pohjaan. Jätettiin verkkahypyt kuitenkin siihen, sillä kuitenkin oli jo yksi luokka takana. Ehkä olisi jälkiviisaana kannattanut hypätä pysty sujuvammin vielä kerran, tiedä sitten jäikö minulle tuon takia radalla käsijarru päälle, vai mikä lie oli taas syynä.

Tosiaan edellisessä luokassa rytmin kanssa ei ollut ongelmaa, mutta toisessa luokassa sen sijaan ratsastin koko radan alitemmossa pidättäen liikaa hevosta.. Huomasin asian itse radan aikana, mutten tehnyt asialle mitään?!? Jo ensimmäiselle esteelle tulin aavistuksen alitemmossa, mutten pahasti kuitenkaan lähelle. Toiselle esteelle sama juttu, mutta hevonen joutui tekemään enemmän töitä päästäekseen puhtaasti esteen yli. Kolmoselle tulin hyvin, mutta en tajua miksi pidätin liikaa viiden laukan normaalissa välissä survoen mukaan yhden extra askeleen. Kahden laukan sarjalle tulin ihan ok, kuten myös 6-7 -linjalle ottaen väliin kuusi normaalia askelta.


Sitten tulikin tämä loppuhuipennus, jota "pelkäsin" jo ennen starttia. Kaarteessa Foxi jäi taas vähän pomppimaan ennen estettä, mutta tällä kertaa reagoin tilanteeseen väärin eli pidättämällä hevosta vielä lisää. Näin ollen tulimme okserille liian lähelle ottaen puomit matkaan. Olisin hyvin voinut kuitenkin jatkaa radan loppuun asti, mutta päätin jostain syystä x tehdä voltin? Kokosin itseni kasaan ja vielä tulimme viimeisen linjan ottaen tyylikkäästi neljän laukan sijaan viisi viimeiselle okserille, hienoa Kirsi!

Radan jälkeen ei todellakaan ollut mikään huippu fiilis, mutta hevonen sai kuitenkin paljon kehuja! Foxi selvitti radan hienosti, vaikka kuski tekikin sen hommasta turhan hankalaa. Hanna sanoi radan jälkeen, ettei rata näyttänyt mitenkään katastrofilta ottaen huomioon , että nämä olivat vasta meidän tokat kisat ja toinen 120cm. Puhuttiin myös, että jatkossa pyritään jättämään radalla turhat voltit pois ja yritetään sinnitellä loppuun asti :)

Jottei tästä postauksesta tule älyttömän pitkää, niin kerron menneen kuukauden treeneistä ( Hanna  lisäksi ollaan käyty Backlundin ja Petran valmennuksissa) ja Ypäjän kisoista ensi kerralla! Voin kuitenkin sanoa, että kehitystä on tullut huomattavasti ja nyt alkaa palaset loksahtelemaan vihdoin paikalleen :)