Pikkaralan palkinto

Järvenpään kisojen jälkeen vietimme viikon rennommin Ketun kanssa. Kävimme paljon merellä ja maastossa. Foxi niin rakastaa merellä laukkailemista. Laskuveden aikaan siellä voi vääntää koulutreenin tai vaikkapa spurtata täyteen laukkaan pitkin rantaviivaa. Unohtamatta loppukäyntejä kahlaillen vedessä. Kesällä toivon mukaan käydään Ketun kanssa myös uimassa, mikäli tänä kesänä vielä on helteitä. Tällä hetkellä Oulussa on viisi astetta plussan puolella ja vettä tulee kaatamalla, hyrr!

Viikko GP-kisojen jälkeen meillä oli Tiinan kavalettitunti. Kettu oli jälleen kerran niin innoissaan, mutta oli kuitenkin ratsastettavissa. Tiina haki meiltä vain tasaisuutta ja rauhallisuutta tehtävien välillä. Tasaisuudella tarkoitan, että laukka-askeleet pysyivät yhtä pitkinä, eikä vauhti lähtenyt kiihtymään ennen estettä.

Pienellä puomi/pysty jumppalinjalla Foxi olikin sitten vähän turhan paljon menossa. Ensimmäinen kerta sujui ongelmitta, mutta toisella kerralla F jätti yhden askeleen pois ja veti välin innarina.. Onneksi ei sattunut mitään! Täytyy vain todeta, että on mulla ketterä poni! Tulimme jumpan vielä muutaman kerran onnistuneesti. Emme nostaneet pystyjä isommiksi, sillä tehtävä oli Ketulle jo muutenkin tarpeeksi hankala. 

Lopuksi tulimme vielä jumppasarjaa ja siinä Kettu väläytteli kivoja hyppyjä. Viimeisellä kerralla tosin hypyt olivat turhan hätäisiä, kun olin jo ravaillut loppuraveja luultuani vahingossa, ettemme hyppää enään.

Seuraavalla viikolla (vk20) kävimme maanantaina jälleen merellä ja äitini pääsi myös käymään Saran hevosen selässä. Minulla oli töissä vielä kauheaa kiirettä avajaisviikosta johtuen, joten alkuviikon ratsastelut olivat kevyitä. Torstaina hyppäsimme Saran kanssa keskenämme kavaletteja ja pieniä esteitä sunnuntain Pikkaralan kisoja silmällä pitäen. 

Sunnuntai olikin sitten jännä päivä! Sain lähteä töistä yhden tunnin aikaisemmin eli pääsin kolmelta töistä. Olin ilmoittautunut Pikkaralan kisojen 135-140cm pääluokkaan, jonka arvioitu alkamisaika oli neljältä. Eli minulla oli tunti aikaa olla töiden jälkeen starttaamassa luokassa, kun olin kolmas lähtijä viidestä osallistujasta. Äiti oli vienyt Foxin jo valmiiksi kisapaikalle harjattuna. Minä vaihdoin nopeasti autossa vaatteet ja onnekseni luokka alkoi puoli tuntia myöhässä, joten ehdin itse varustamaan hevosen ja tutustua rauhassa rataan.

Ketulla oli jo ratsastaja kyydissä.

Verkassa F oli aivan mieletön! Entinen valmentajani Pekkakin kommentoi sen hienoja hyppyjä. Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä. Heti kakkos-kolmos linja oli aika kinkkinen. Kaarre oli jyrkkä ja piti joko kääntää todella tiukasti ja sujua viidellä tai tehdä ihmeellinen mutka ja tulla kiinni kuudella. Päätin tulla kiinni kuudella ja se onnistui hyvin. Kolmoselta neloselle olikin sitten sujuva ja hyvä viiden askeleen linja okserille. Kolmoissarja meni puhtaasti, jes! Muistin pysyä tällä kertaa hyvin pystyssä ylävartalon kanssa ja tehdä kunnon pidätteet ja ääniavut väleissä. Sarjalta linja pystylle sujui ongelmitta ja myös seuraava okseri. Sitten oli vuorossa jälleen 90 asteen kulmasta pysty, joka tuli harmillisesti alas. Kettu tuli siihen ehkä aavistuksen vinosti. Trippeli ja siltä seitsemällä laukalla sarjalle onnistui hyvin.

Muutama klippi verkasta.

Maaliin tultiin siis vain yhdellä puomilla, johon olin todella tyytyväinen. Sen verran monta puomia oli tullut viime kisoissa, että tulos oli hyvä. Pääsimme kolmen parhaan ratsukon mukana toiselle kierrokselle, kun olimme toisella sijalla. Toinen kierros oli selkeästi helpompi, joskin esteitä nostettiin isommiksi. Kävin maneesilla hyppäämässä vielä muutaman hypyn ja sitten takaisin baanalle taistelemaan tuhannesta eurosta. Jostain syystä olin todella hermostunut ennen rataa. Ajattelin vain sitä tonnia, että se olisi kiva saada, mutta olin kuitenkin jo vähän luovuttanut, kun meillä ei ollut vielä yhtään nollaa siihen mennessä tältä kaudelta yli 120cm:n luokista. 

Noh eihän huonolla asenteella sitä nollaa tullut. Alkurata alkoi loistavasti ja nopeasti. Sarjalla en ollut skarppina ja taisin prr äänen sijaan maiskuttaa ja Kettu keilasi b-osan alas. Seuraava pysty tuli myös alas, en tiedä miksi. Ja sitä seuraava okseri, kun ratsastin siihen turhan lähelle. Viimeinen pysty sentään pysyi alhaalla, jota tosin ei näy videolla, kun veljeni lopetti videoimisen kolmen puomin tultua. Great 12 virhepistettä uusinnasta, ei paljoa hymyillyttänyt! Tuntui ettei tällä kaudella vaan mikään onnistu. Mietin vain,että "pitäisikö vaihtaa lajia, kun olen vain niin surkea, että puomit aina lentää, vaikka yrittäisin parhaani."

Hiljaista oli porukka kotimatkalla. Olin juuri se kolmas, kun vain kaksi palkittiin, eikä edelleenkään tienattu kauden ekaa ruusuketta. Onneksi viikon päästä Ypäjällä menikin sitten loistavasti ja siihen taisi varmaan eniten vaikuttaa oma parempi asenteeni ennen jokaista rataa!

Onko teillä ongelmia hillitä omia ajatuksia ennen rataa tai radan aikana?