Jumping Ypäjä

Pikkaralan kisojen jälkeen vuorossa oli kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu. Ypäjälle menimme vasta perjantaina koulun jälkeen, sillä en voinut olla kokeesta pois ja olin jo joutunut tekemään lauantain kokeen aikaisemmin, jotta pääsisimme reissuun. Muutenkin oli hevosen kannalta järkevämpää hypätä vain kaksi luokkaa Ypäjällä, ettei menisi turhan rankaksi. Mielestäni kolme kisaviikonloppua putkeen on aivan maksimi ja mieluummin menemmekin kisoihin vain kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ypäjälle meneminen oli kuitenkin "välttämätöntä", sillä halusin hypätä edes yhden 130cm:n luokan ennen SM -kisoja.

Vitsit mitkä helteet meitä suosi koko viikonlopun ajan! En valittanut, sillä harvemmin Suomessa on +30 astetta :) Oulussa oli kuulemma satanut koko viikonlopun ja ollut kylmää, yllätys yllätys, joten kerrankin meillä oli tuuria. Okei kieltämättä lauantaina oli melko tuskaa ratsastaa siinä +30 asteessa ja olo oli ihan vetämätön. Onneksi sentään sai mennä ilman kisatakkia..

Kaikki postauksen hyppykuvat (c) Aada Lätti, kiitos hänelle kuvista! Kuvat ovat sunnuntain 130cm:n luokasta

Ensimmäistä kertaa majoituimme kurssikeskuksessa ja yöllä sinne saapuessamme oli melkoinen järkytys, kuinka kuuma huoneessa oli! Eikä ikkunaa saanut auki.. Aivan kuin olisi saunassa nukkunut ja aamulla ennen starttia minulla oli todella huono olo.. Lauantaina starttini jälkeen kävimme kummitätini luona Hämeenlinnassa kylässä ja saatiin sieltä ikkunanaukaisija onneksi mukaan, joten la-su yön pystyi nukkumaan kunnolla.

Lauantaina tosiaan hyppäsin tutun ja turvallisen junioreiden 120cm:n luokan. Rata oli aika pitkähkö ja radankävely oli yhtä tuskaa siinä paahteessa. Ei olisi yhtään haitannut edes kaatosadekuuro! Rataan tutustumisen jälkeen hyppäsin hevosen kyytiin takaisin verkkaamaan. Sain oikeasti pinnistellä, jotta jaksoin ratsastaa kunnolla -kuumassa ratsastaminen ei ole minun juttu! Verkassa kouluvalmentajani Maija oli auttamassa, joten äidin ei tarvinnut tällä kertaa uhrautua.

Radalla sitten yritin tsempata, mutten näköjään herännyt  tarpeeksi ja lähdin ensimmäiselle esteelle vähän löysällä fiiliksellä. Noh vielä sattui sopivasti, etten nähnyt ensimmäiselle esteelle ollenkaan paikkaa, joten tein pahimman mahdollisen virheen siinä tilanteessa. Olin ensin odottamassa kohti estettä, mitä siinä tilanteessa pitäisikin tehdä, mutta hetken mielijohteesta yhden askeleen ajan lähdin puskemaan esteelle, jonka jälkeen otin takaisin kiinni, ei hyvää päivää! Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen este tuli alas... Olisin tarttenut jonkun potkimaan persuuksille, että "haloo ajettiin tänne monta sataa kilometria ja sen takia tsemppaat kyllä edes sen 2 minuutin ajan!".

Foxi oli helteestä huolimatta super innoissaan, eikä sitä paljoa kuumuus hidastanut. Se ei ole vielä kertaakaan ollut noin villi verkassa! Loppu radan kuitenkin tsemppasin kunnolla ja heräsin tuon pudotuksen jälkeen. Tietysti olisi ollut kiva päästä uusintaan, mutta näin tällä kertaa. Sarjalle kuuden askeleen väli jäi vähän pitkäksi, mutta Korpikylän kisojen jälkeen olen hyvin muistanut pysyä sarjan välissä pystyssä ylävartalolla. Se "voittopuomi" jäi ilmeisesti sen verran kaivelemaan :D

Sunnuntaina oli vuorossa ensimmäinen yhteinen 130cm:n luokka Foxin kanssa. Lupun kanssa olen kerran hypännyt samalla korkeudella vuonna 2012, joten korkeus on minulle vielä uusi. Rata oli pitkä ja melko tuhti, mutta en panikoinut yhtään edes kolmoissarjaa. Korkeuskaan ei näyttänyt edes isolta, vaikka ennen olen kauhistellut katsoessani 130cm:n luokkia. Verkassa Sanna Backlund oli apunani, joten pystyin keskittymään täysillä tulevaan suoritukseen.

Kiemuraponi!

Kiemuraponi part 2

Radalla päätin vetää lähtömerkin kuultua kerran syvään henkeä, jotta en lähtisin hätäisesti liikenteeseen, kuten edellisenä pävänä olin tehnyt. Itse rata, siis wau, Foxi oli aivan liekeissä! Kolmoissarja oli helppo nakki ja osuin jokaiselle esteelle kelvolliseen paikkaan! Sehän tuntui jopa helpolta, eikä yhtään liian hankalalta. Kolmoissarjan jälkeen oli pitkä lähestyminen pystylle, jolle tulin aavistuksen laakealla hypyllä, mutta puomi pysyi kannattimillaan. Kutos-seiska -linja oli seitsemän laukan väli, mutta änkesin siihen kahdeksan laukkaa. Paikka ei onneksi tullut siltikään kovin lähelle. Seuraavalle sarjalle tulin aavistuksen kaukaa, mutta väli ei tuottanut ongelmia. Ainoastaan Foxi sen seurauksena kuumui uusinnan alkaessa ja sarjan jälkeiselle okserille päästin hevosen tulemaan hieman liian kovaa, joten puomi tuli matkaan. Loppu rata sujuikin sitten hienosti :)

Huippu fiilis oli radan jälkeen ja tuloskin oli odotettua parempi! Uskomatonta, miten nopeati olemme päässeet Foxin kanssa etenemään puolen vuoden aikana. Ei ihan olisi ensimmäisissä estetreeneissä (katso video) olisi uskonut, että täällä sitä jo ollaan. Nyt toivotaan, että heppa pysyy terveenä, se kun on välillä melko kiven alla hevosten kanssa..

Urheilijan terveellinen ruokavalio..

Katsotaas, jos kerkeäisin vielä huomenna laittamaan ennen Finnderbyä teille postausta viimeistelytreeneistä! Olemme reissun päällä lähes pari viikkoa; lähdemme keskiviikkona Ypäjälle ja siellä olemme reilu viikon ajan, jonka jälkeen menemme Kirkkonummelle Hattelin/Forsten-Pentin kisoihin. Koitan kuitenkin sieltä käsin päästä postailemaan SM-kisojen tunnelmista! :)