Foxi on kyllä varsin erilainen muori, sitä ei yhtään ikä paina! Eihän se vielä mikään vanhus todellakaan ole, mutta kyllä pistää hymyilyttämään, kun 15-vuotias jaksaa olla aina yhtä iloinen kavaletin ylittäessään. Foxi on palaillut pieneltä saikulta normaaliin treeniin ja on liikkunut kyllä erittäin hyvin! Myös vasemmassa kierroksessa ravi on laadultaan parempaa. Tiistaina pääsimme myös vähän hyppimään kolmen viikon hyppytauon jälkeen. Foxi oli "hieman" intona, kuten voitte videolta nähdä.
Sain Chia de Gracialta kokeiltavaksi muutaman tuotteen, niistä lisää myöhemmin.
Meillä oli siis Tiinan treenit tiistaina. Tarkoitus oli mennä tälle keväälle ekaa kertaa hyppäämään ulkokentälle. Kenttä oli edellisenä päivänä loistokunnossa, mutta tiistaina vettä tuli siihen malliin, että jouduttiin mennä halliin. Alkuverkassa F oli jopa laiskahko, mutta laukassa löytyi taas oma moottori. Tulimme alkuun laukkapuomeja eri askelmäärillä. Tällä kertaa sai itse päättää millä askelmäärällä kullakin kerralla tuli. Menin puomit ensin kuudella askeleella ja sitten vähän pidensin laukkaa ja viidellä/neljällä. F oli vielä laukkapuomeilla tosi hyvä ratsastaa.
F ottaa kaiken niin tosissaan ;)
Kaikki se rentous katosi, kun aloimme tulemaan erilaisia kavalettitehtäviä. Hepalla ja katsojilla oli ainakin hauskaa, kuskilla oli sitten vähän vähemmän.. :D Foxissa oli tosiaan pitelemistä ja sain onneksi joihinkin väleihin ottaa kolmen askeleen sijaan neljä. Muuten oltaisiin varmaan menty seinistä läpi. Ensimmäisellä kierroksella jouduin ottamaan pari kertaa seis, kun heppa lähti kuskaamaan. Meinasin tokan pysähdyksen jälkeen vähän hermostua, mutta eihän sitä voi suuttua siitä, kun heppa vaan niin tykkää mennä. Ainakin heppa on jälleen oma itsensä, eikä lainkaan vaisu niin kuin Ruotsissa!
Treenien aikana Foxi pariin otteeseen veti päänsä linkkuun vasemmalle, jolloin kavaletille jatkaminen oli melko hankalaa. Tätä se ei onneksi tee juuri koskaan isommilla esteillä. Tuossa tilanteessa minun on hankala tehdä oikeastaan yhtään mitään: yritän kyllä pitää kiinni oikeasta ohjasta ja tukea vasemmalla pohkeella, mutta aina sekään ei ole riittävä apu. Oikeassa kierroksessa F ei tee tuota, mutta joudun sitä välillä tukemaan siihen suuntaan pohkeella enemmän, sillä muuten se siirtyy raviin. Tämmöistä pientä säätöä taas tauon jälkeen, mutta eiköhän meno parane, kun päästään jatkamaan treenejä. Kaikki olisi myös paljon helpompaa, kun muistaisin enemmän jutella Foxille radan aikana. Ääniavut todella rauhoittavat sitä.
Perjantaina ja lauantaina onkin sitten Petran treenit, can´t wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti