SM -kisoihin valmistelua

Kisojen jälkeen pidimme Foxin kanssa rennomman viikon. Päätimme Hannan kanssa tehdä vielä parit viimeistelytreenit loppuviikosta ennen Finnderbyä. Lauantaina kouluvalmentajani Maija ratsasti pitkästä aikaa Foxilla, sillä en itse kerennyt tallille useista ylioppilasjuhlista. Foxi kuulemma oli alkuun ollut vähän kankea, minkä vuoksi se oli hieman tahdittanut ravissa. Vertyessään se oli kuitenkin liikkunut hyvin ja oli paljon suorempi kuin viime kerralla, sekä vasen kierros oli vähän parempi kuin viimeksi. Loppuraveissa Foxi olisi saanut olla vielä vähän rennompi. Tekemistä siis vielä riittää, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Sunnuntaina oli vuorossa Hannan estetreenit. Laitoin verkkahyppyjen ajaksi jälleen gramaanit, mutta tällä kertaa Foxi tuntui ottavan niistä vain lisää hertsiä samaan aikaan kun traktori hääräsi kentän vieressä. Kerran se alkoi toisessa päässä vetelemään talvella tutuksi tullutta pomppuloikkalaukkaa ja minä taas menin pysäyttämään hevosen ennen sarjaa... Tuo on jäänyt minulle treeneissä vähän liikaa päälle viime talvesta. Hanna onkin jo aika äkäisesti sanonut, etten saisi enää pysäyttää noissa tilanteissa hevosta, vaan jatkaisin työskentelyä siihen asti, kunnes F rauhoittuu.

Tekevälle sattuu...

Hypyt aloitimme ensin ympyrällä, jonka jälkeen jatkoimme vielä kolmennen pystynkin ylitse S -kiemuralla. Foxin  kanssa en olekaan  vielä tuollaista aikaisemmin hypännyt. S-kiemura on kiva tehtävä ja siinä korostuu  hyvien teiden ratsastamisen merkitys, mikä meinaa minulta joskus unohtua. Ihanteellisin laukkamäärä väleihin oli 7 ja 7, mutta välillä otin jompaan kumpaan väliin 8 tai 6 askelta. Tärkeintä oli kuitenkin teiden sujuvuus, eikä niinkään se montako askelta väleihin otettiin. Kuusi askelta ekaan väliin ei kuitenkaan ollut hyvä vaihtoehto, sillä viimeiselle pystylle kääntäminen oli mahdotonta Foxin innostuessa liikaa. 

Gramaanien pois oton jälkeen Foxi oli päänsä kanssa aika epätasainen, muttei silti ollut huono ratsastaa. Tulimme pienen radan, joka alkoi S-kiemuralta, jonka jälkeen kentän ympäri yhden laukan sarja ja lopuksi pitkä vesi. Ennen sarjaa meinasin jälleen pysäyttää Foxin, mutta päätin onneksi jatkaa, sillä enhän minä kisoissakaan voi ottaa aina joka välissä seis. Foxi hyppäsi pitkän veden mukisematta, joten Finnderbyssä sitä ei tarvitse ainakaan panikoida.

Super Keba!

Lopuksi tulimme vielä muutaman isomman hypyn n.130-140cm:n tasolla. Harjoittelimme pitkiä lähestymisiä, mitkä ovat olleet aina minulle hankalia, eteenkin Lupun kanssa ne tuottivat joskus suurta päänvaivaa. Lähestyin pystyjä aika rauhallisin mielin, enkä turhaan panikoinut. Toinen pysty tuli alas, kun tulin vähän lähelle, enkä pysynyt hypyssä riittävän pystyssä. Sarjan a-osa romutettiin kokonaan, kun toin Foxin aivan liian lähelle. Olin täysin valmistautunut, että kielletään b-osalle, mutta Foxi vaan liiteli sen yli upeasti! Korpikylän kisoissa lähdin aina hulluna puskemaan sarjoille, jonka jälkeen olen yrittänyt sitä kaikin keinoin vältellä. Noh, eipä tuo liikaa kiinni pitäminenkään ole kovin hyvä vaihtoehto.

Lopuksi tulimme saman radan uudestaan ja vitsit, mikä fiilis oli onnistuneiden hyppyjen jälkeen! Tarvitsen vielä paljon rutiinia isommilta radoilta, mutta hiljaa hyvää tulee. Ei se auta, kun jatkaa treenejä, ei sitä muuten opi.

Maanantaina teimme vain käynti -ja ravijumppaa kevyesti. Jätin Foxin klippaamisen vähän viime tippaan ja noh ehdin ottaa Foxista suurimman osan pois, kunnes meidän klipperi sanoi sopimuksen irti. Kokeilimme neljää muutakin tallilaisten klipperiä, mutta kaikki olivat joko liian pieniä tai terät tylsiä.. Itkuhan siinä pääsi, kun hevonen oli läikikäs ja rantuinen ja kisoihin pitäisi parin päivän päästä lähteä.. Hanna ei pystynyt klipperiään lainaamaan, eikä Heta, joka klippaa Hannan hevoset pääsenyt noin lyhyellä varoitusajalla tulemaan apuun. Ja voitte kuvitella miltä näyttää heppa jota on yritetty monella eri klipperillä ajella ja toiset tekee lyhyempää jälkeä kuin toiset..

(Essi oli maanantaina pitkästä aikaa kuvailemassa, suuri kiitos Essi! <3 Minun pitäisi jo olla pikapikaa pakkailemassa, mutta laitan tähän kuitenkin muutaman kuvan yli 150 kuvan joukosta.)

Ei se onneksi kaukaa niin pahalta näytä..

Mitä tuli opittua kantapään kautta? a) Älä klippaa hevosta kesällä isolla hevosklipperillä, koska sillä on hankala saada ohutta karvaa ajeltua, b) klippaa hevosesi vähintään viikko ennen kilpailua (tällä kertaa en kerennyt koeviikon takia eli parempi olisi ollut jättää hevonen klippaamatta ja c) jos alkaa näyttää siltä, että klipperi lopettaa yhteistyön, niin lopeta hyvissä ajoin, äläkä kokeile miljoonaa eri klipperiä tilalle! Jooh joillekin varmaankin päivänselviä asioita, mutta ei vissiin paljoa järki leikannut tuossa vaiheessa..

Tästä näkee, kuinka Foxille jäi tuohon ryntäisiin kivoja länttejä.. Pääkin on vain toiselta puolen poskesta klipattu. Hahah en oikeesti oo mitenkään suuttunut tässä kuvassa, vaan olen mukamas keskittynyt :D

Keskittynyt ratsukko, Foxi ottaa aika lunkisti!

Tiistaina otettiin vielä ihan vain muutama hyppy ennen kisoja. Verkkahypyt jälleen gramaanien kanssa, joilla F on ehkä jopa nykyään hankalampi/villimpi ratsastaa. Ne ovat kuitenkin alkuverkassa hyvät, koska ilman niitä  tuntuu sitten helpommalta :D Aluksi tulimme pari kertaa puomi-pysty-puomi -jumppaa, jonka jälkeen kolme kertaa jumppasarjan, joka sen jälkeen muutettiin kolmoissarjaksi.

Sen jälkeen tultiinkin heti pieni rata, jottei hyppyjä tulisi liikaa. Alkurata sujui oikein hyvin, kaarteesta hypättävälle okserille tulin ihan jees paikkaan. Hellitin kädellä kuitenkin hieman liian aikaisin, enkä ollut tarpeeksi pystyssä ylävartalolla, joten puomi tuli matkaan. Lyhyt kuuden laukan linja pystylle meni kuitenkin hyvin, kun muistin pysyä pystyssä. Tämän jälkeen kolmoissarja tuli turhan nopeaa ja F tuntui vahvalta, joten pysäytin taas Foxin. Tosin tällä kertaa se ei niin pahasti haitannut, sillä turha lähteä hyppäämään isompaa kolmoissarjaa vähän sinnepäin lähestymisellä.

Tulimme sitten okseri-pysty -linjalta asti loppuradan uudelleen, eikä siinä ollut ongelmaa. Sain luvan kanssa tehdä ennen kolmoissarjaa ympyrän, sillä se tosiaan tuli meidän "ei niin suurella" kentällä aika nopeaa linjan jälkeen. Kotona kun Foxi on paljon vahvempi ratsastaa kuin kisoissa, joten vähän annettiin kuskille armoa, heh.

Video kuvattu jälleen puhelimella, joten laatu on sen mukaista. Aivan kaikkia verkkahyppyjä ei tullut videolle.

Hyvällä fiiliksellä lähdemme keskiviikkona kohti Ypäjää ja parin viikon pidempää reissua! Hanna sanoikin, että SM:eissä otetaan ihan rennosti ja radat hypätään harjoituksen kannalta. Aivan sama, vaikka joka ikinen puomi keilattaisiin, mutta sieltä sitä saa arvokasta kokemusta mukaan ensi vuodelle. Jos tuntuu liian hankalalta, niin ainahan sieltä pois pääsee :) Yritetään kuitenkin parhaamme, se on pääasia!

Tyytyväinen ratsukko :)

Pitäkäähän peukkuja meille, jotta selvitään hengissä! Onko joku lukijoista tulossa Finnderbyyn?

Jumping Ypäjä

Pikkaralan kisojen jälkeen vuorossa oli kolmas peräkkäinen kisaviikonloppu. Ypäjälle menimme vasta perjantaina koulun jälkeen, sillä en voinut olla kokeesta pois ja olin jo joutunut tekemään lauantain kokeen aikaisemmin, jotta pääsisimme reissuun. Muutenkin oli hevosen kannalta järkevämpää hypätä vain kaksi luokkaa Ypäjällä, ettei menisi turhan rankaksi. Mielestäni kolme kisaviikonloppua putkeen on aivan maksimi ja mieluummin menemmekin kisoihin vain kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ypäjälle meneminen oli kuitenkin "välttämätöntä", sillä halusin hypätä edes yhden 130cm:n luokan ennen SM -kisoja.

Vitsit mitkä helteet meitä suosi koko viikonlopun ajan! En valittanut, sillä harvemmin Suomessa on +30 astetta :) Oulussa oli kuulemma satanut koko viikonlopun ja ollut kylmää, yllätys yllätys, joten kerrankin meillä oli tuuria. Okei kieltämättä lauantaina oli melko tuskaa ratsastaa siinä +30 asteessa ja olo oli ihan vetämätön. Onneksi sentään sai mennä ilman kisatakkia..

Kaikki postauksen hyppykuvat (c) Aada Lätti, kiitos hänelle kuvista! Kuvat ovat sunnuntain 130cm:n luokasta

Ensimmäistä kertaa majoituimme kurssikeskuksessa ja yöllä sinne saapuessamme oli melkoinen järkytys, kuinka kuuma huoneessa oli! Eikä ikkunaa saanut auki.. Aivan kuin olisi saunassa nukkunut ja aamulla ennen starttia minulla oli todella huono olo.. Lauantaina starttini jälkeen kävimme kummitätini luona Hämeenlinnassa kylässä ja saatiin sieltä ikkunanaukaisija onneksi mukaan, joten la-su yön pystyi nukkumaan kunnolla.

Lauantaina tosiaan hyppäsin tutun ja turvallisen junioreiden 120cm:n luokan. Rata oli aika pitkähkö ja radankävely oli yhtä tuskaa siinä paahteessa. Ei olisi yhtään haitannut edes kaatosadekuuro! Rataan tutustumisen jälkeen hyppäsin hevosen kyytiin takaisin verkkaamaan. Sain oikeasti pinnistellä, jotta jaksoin ratsastaa kunnolla -kuumassa ratsastaminen ei ole minun juttu! Verkassa kouluvalmentajani Maija oli auttamassa, joten äidin ei tarvinnut tällä kertaa uhrautua.

Radalla sitten yritin tsempata, mutten näköjään herännyt  tarpeeksi ja lähdin ensimmäiselle esteelle vähän löysällä fiiliksellä. Noh vielä sattui sopivasti, etten nähnyt ensimmäiselle esteelle ollenkaan paikkaa, joten tein pahimman mahdollisen virheen siinä tilanteessa. Olin ensin odottamassa kohti estettä, mitä siinä tilanteessa pitäisikin tehdä, mutta hetken mielijohteesta yhden askeleen ajan lähdin puskemaan esteelle, jonka jälkeen otin takaisin kiinni, ei hyvää päivää! Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen este tuli alas... Olisin tarttenut jonkun potkimaan persuuksille, että "haloo ajettiin tänne monta sataa kilometria ja sen takia tsemppaat kyllä edes sen 2 minuutin ajan!".

Foxi oli helteestä huolimatta super innoissaan, eikä sitä paljoa kuumuus hidastanut. Se ei ole vielä kertaakaan ollut noin villi verkassa! Loppu radan kuitenkin tsemppasin kunnolla ja heräsin tuon pudotuksen jälkeen. Tietysti olisi ollut kiva päästä uusintaan, mutta näin tällä kertaa. Sarjalle kuuden askeleen väli jäi vähän pitkäksi, mutta Korpikylän kisojen jälkeen olen hyvin muistanut pysyä sarjan välissä pystyssä ylävartalolla. Se "voittopuomi" jäi ilmeisesti sen verran kaivelemaan :D

Sunnuntaina oli vuorossa ensimmäinen yhteinen 130cm:n luokka Foxin kanssa. Lupun kanssa olen kerran hypännyt samalla korkeudella vuonna 2012, joten korkeus on minulle vielä uusi. Rata oli pitkä ja melko tuhti, mutta en panikoinut yhtään edes kolmoissarjaa. Korkeuskaan ei näyttänyt edes isolta, vaikka ennen olen kauhistellut katsoessani 130cm:n luokkia. Verkassa Sanna Backlund oli apunani, joten pystyin keskittymään täysillä tulevaan suoritukseen.

Kiemuraponi!

Kiemuraponi part 2

Radalla päätin vetää lähtömerkin kuultua kerran syvään henkeä, jotta en lähtisin hätäisesti liikenteeseen, kuten edellisenä pävänä olin tehnyt. Itse rata, siis wau, Foxi oli aivan liekeissä! Kolmoissarja oli helppo nakki ja osuin jokaiselle esteelle kelvolliseen paikkaan! Sehän tuntui jopa helpolta, eikä yhtään liian hankalalta. Kolmoissarjan jälkeen oli pitkä lähestyminen pystylle, jolle tulin aavistuksen laakealla hypyllä, mutta puomi pysyi kannattimillaan. Kutos-seiska -linja oli seitsemän laukan väli, mutta änkesin siihen kahdeksan laukkaa. Paikka ei onneksi tullut siltikään kovin lähelle. Seuraavalle sarjalle tulin aavistuksen kaukaa, mutta väli ei tuottanut ongelmia. Ainoastaan Foxi sen seurauksena kuumui uusinnan alkaessa ja sarjan jälkeiselle okserille päästin hevosen tulemaan hieman liian kovaa, joten puomi tuli matkaan. Loppu rata sujuikin sitten hienosti :)

Huippu fiilis oli radan jälkeen ja tuloskin oli odotettua parempi! Uskomatonta, miten nopeati olemme päässeet Foxin kanssa etenemään puolen vuoden aikana. Ei ihan olisi ensimmäisissä estetreeneissä (katso video) olisi uskonut, että täällä sitä jo ollaan. Nyt toivotaan, että heppa pysyy terveenä, se kun on välillä melko kiven alla hevosten kanssa..

Urheilijan terveellinen ruokavalio..

Katsotaas, jos kerkeäisin vielä huomenna laittamaan ennen Finnderbyä teille postausta viimeistelytreeneistä! Olemme reissun päällä lähes pari viikkoa; lähdemme keskiviikkona Ypäjälle ja siellä olemme reilu viikon ajan, jonka jälkeen menemme Kirkkonummelle Hattelin/Forsten-Pentin kisoihin. Koitan kuitenkin sieltä käsin päästä postailemaan SM-kisojen tunnelmista! :)

Korpikylän ja Pikkaralan kansalliset

Ensimmäiset ulkokisat hyppäsimme Korpikylässä. 7 tunnin matka tuntui lyhyeltä, olihan sinne yksi tunti vähemmän matkaa kuin Ypäjälle! Lähdimme taas aamuvarhaisella ajamaan, sillä en voinut lintsata koulusta yhtä päivää enempää. Paikalle tultaessa meitä odotti ihana vesisade, sehän olisi jo epänormaalia, jos ei ulkokisoissa sataisi vettä! Toissa vuonna satoi joka ikisissä kilpailuissa missä kävimme, edes vähäsen. 

Kisapaikalla kaikki toimi ja toimihenkilöt olivat ystävällisiä. Verryttely oli kahdessa eri maneesissa, toisessa sileänverkka ja toisessa esteverkka, sekä maneesien läpi pääsi hevosen kanssa -mitä luxusta! Ulkokentällä oli myös pieni verryttelyalue, jossa sai hypätä vielä pari hyppyä ulkonakin. Pohjia huollettiin joka luokan välissä, myös verryttelyn pohjaa. Olisipa joka paikassa noin hyvät järjestelyt, ensi vuonna menemme ehdottomasti uudestaan.

Meidän piti viedä motellihuoneeseemme Foxin märkiä varusteita kuivumaan, kun vettä tuli kaatamalla.. voitte kuvitella kuinka tuolla lemusi... :D

Ravintolateltan ruokaa :)

Tyytyväinen kikkarapää sunnuntaina

Perjantaina hyppäsin sateisissa tunnelmissa 120cm:n luokan. Foxi oli joka päivä super hyvä verkassa ja radalla! En vieläkään voi käsittää, miten se on niin paljon parempi ratsastaa kisoissa kuin kotona.

Rata oli ihan perus kiva, ei mitään suurempia mokia, mutta se olisi saanut olla hiukan sujuvampi. Kakkos - kolmos -väliin otin seitsemän laukan sijaan kahdeksan, sillä F pysyy siten paremmin hanskassa. Seuraavat viiden laukan linjat tulin ihan normiaskelilla ja näin meno oli sujuvampaa. Kaarteesta sarjalle olin suunnitellut joko seisemän tai kahdeksan askelta. Päädyin seisemään laukkaan, joten sarjalle tulimme aavistuksen isosti sisään. Foxi oli kuitenkin skarppina ja sitten alkoikin jo uusinta. Pääsin hyvin ja sujuvasti lyhyemmän tien esteiden sisäkautta okseri-pysty -linjalle. Se oli taas seitsemän laukan väli, mutta otin siihen kahdeksan, jotta pääsimme nopeammin kääntymään seuraavalle esteelle. Pystylle nro.11 jäin turhaan nyppimään, joten sille tuli vähän hassu hyppy. Pari viimeistä estettä oli sujuvampia, tosin tulin taas sarjalle turhan kovaa. 

Tulokseksi tuli 0/0vrp ja siinä vaiheessa luokan johtoon! Aivan luokan loppupäästä toinen Oululainen oli nopeampi, joten tyydyimme toiseen sijaan :) Hyvä aloitus viikonlopulle!

Lauantaina vuorossa oli  120cm arvostelulla A.2.0. Sarjalle oli kuuden laukan linja pystyltä. Pystylle tulin turhan himmailen, joten jouduin tulemaan taas turhan vauhdilla sarjalle sisään, F oli kuitenkin jälleen skarppina, eikä ottanut puomia matkaan. Tein kaikki suunnittelemani lyhyet tiet, mutta olisin voinut nekin ratsastaa reippaammin, jonka takia menetimme luokan johtopaikan lopulta viidenteen sijaan. Ihan kelpo tulos kuitenkin!

Sunnuntaina oli meidän toinen 125cm:n luokka. Päätin, että nyt todellakin ratsastamme voitosta, ja niin myös teimme! Wautsi, mikä fiilis oli koko radan aikana, pääsin oikeasti kääntämään ja sujumaan paremmin ja me mentiin, eikä vain meinattu! Foxi oli vähän puomeissa välillä kiinni ja kolisutteli niitä. Sitten tuli taas sarja, jolle tulin aavistuksen liian reippaasti sisään, enkä ollut riittävän pystyssä sarjan välissä, joten b-osalta tuli puomi matkaan. Voi perhana sanon minä! Jatkoin kuitenkin aikaratsastusta ja taas toiselle sarjalle tulin ihan jäätävällä puskemisella sisään. Kahden laukan väli kävi erittäin ahtaaksi, mutta siinä F pelasti tilanteen eikä ottanut puomia. Viimeisen pystyn jälkeen fiilis oli silti hyvä, vaikka tietysti harmitti, kun aikamme oli kakista startanneista paras! Jopa muutamat kovat nimetkin jäivät taakse ajan puolesta, joten olisi ollut hienoa voittaa koko luokka. Ehkä me vielä joskus näytetään muille närhen munat! 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli loistava, pohjat olivat joka päivä super hyviä ja hevonenkin yllätti ensimmäisissä ulkokisoissa. Ajattelin sen vievän minua 100/0, mutta toisin kävi. Lisäksi pääsimme kunnolla treenaamaan aikaratsastusta kisoissa. Ainoana miinuksena minulla oli joku ihme "sarjalle puskemis" -vaihde päällä joka päivä..

Viikonlopun saldo

Viikolla teimme vielä kontrollitreenin Foxin kanssa matalilla esteillä. Jumppatehtävä, jossa oli puomit ennen ja jälkeen, sekä sarjan välissä, osoittautui Foxille hyväksi harjoitukseksi. Se kun ei meinaa aina oikein malttaa väleissä, mutta nyt se joutui todella keskittymään mihin kinttunsa laittoi. Lopuksi nostettiin jumppaa vähän isommaksi ja F keskittyi niin paljon siihen, että mahdumme sarjan väliin, joten otti pari kertaa sarja a-osan alas. Foxi on kyllä hauska tyyppi, kun se ottaa niin tosissaan pienetkin esteet ja jopa puomit!



Seuraavana viikonloppuna oli Pikkaralassa Pekka Mäkelän tallilla kansalliset kilpailut. Tuntui varsin mukavalta ajella vain puoli tuntia kisapaikalle. Hyppäsin vain yhden luokan 125cm. Olin jo verryttelemässä hevosta, kunnes kuulutettiin, että luokka alkaakin vasta joskus vajaan tunnin päästä taon takia, siis mitä?! Noh, ei auttanut kuin vain odotella luokan alkua. Verkassa minulla oli taas alkuun gramaanit, sillä olen todennut sen hyväksi keinoksi saada Foxi paremmin kuulolle. Verkkahypyt sujuivat ihan jees ja sitten ei muuta kuin radalle, sillä olin jo kolmas lähtijä.

Kiitos kuvista Juulille! Nämä kuvat lauantailta Korpikylästä

Keskellä estettä, eiku.. : D

<3

Vika este ja maaliin!

Sunnuntain 125cm:n luokasta. Heh, kuskilla vissiin jännää.. ;D

Älä tule sarjalle kovaa osa neljä, ei uskoisi, että tuosta rämmittiin yli puhtaasti!

Jaah no rata oli ihan kelpo, mutta kaksi puomia ei pahemmin piristänyt mieltä. Arvostelu luokasssa oli C eli virhepisteet muutettiin ajaksi. Meillä oli todella kova aika, mutta kahden puomin takia saimme 8 sekuntia sakoksi.. Ilman puomia olisimme voittaneet luokan ja yhdellä pudotuksella olisimme olleet kolmansia, jos oikein muistan. Ensimmäisen esteen jälkeen käänsin todella tiukasti sisäkautta kakkoselle. Kakkonen tuli kuitenkin harmittavasti alas. Vitoselle tiesin koko ajan minne olimme menossa, mutta en ilmeisesti tiedottanut sitä tarpeeksi hyvin hevoselle, vaikka olisi ollut paljon aikaa. Siispä hevonen sai tietää esteestä vain yhtä askelta ennen ja jotenkin ihmeen kaupalla se hyppäsi sen vieläpä puhtaasti! Toinen puomi tuli seisemän laukan linjalta, jonka tulin kahdeksalla. En oikein osannut päättää kummalla askelmäärällä sen tulen, mikä sitten kostautui puomina. 

Radan jälkeen sain entiseltä valmentajaltani Pekalta kuitenkin positiivista palautetta, vaikka rata olikin vähän epätasainen. Vielä kun ne puomit pysyisivät kannattimillaan...

Seuraavassa postauksessa sitten Ypäjän kisoista, joissa starttasimme ensimmäisen 130cm:n radamme! SM -kisatkin lähestyvät hurjaa vauhtia.. jännää!

Kevään valmennuksia

Ihanaa, kun kesäloma vihdoinkin alkoi! Viimeiset viikot ovat olleet todella kiireisiä niin harrastuksen kuin myös koulunkin parissa. Kaverini hevonen Wiwwe on ollut minun "ottohevosena" parin kuukauden ajan omistajan lukiessa pääsykokeisiin. Lisäksi olen ratsastanut paljon Hannan hevosilla, lähinnä nuorilla, joten koneella istumisaikaa on ollut rajoitetusti. (Torstaina mm. ratsastin viisi hevosta ja eilen neljä.) Kesällä yritän aion kuitenkin skarpata blogin suhteen!

Tosiaan olen edelleenkin pahasti jäljessä näiden postauksien kanssa, mutta lätkäisen taas vanhoja videoita valmennuksista ja kisoista tänne, jotta kenellekään ei jää pimentoon, mitä olemme puuhailleet viime aikoina.

Väsynyt heppa Ypäjältä tultua

Päiväkännit klinikalla

Ypäjän hallikisojen jälkeen Foxilla oli kevyempää ja se myös käytettiin klinikalla rokottamassa ja sähköraspaamassa. Talvella Foxin kävi raspaamassa Hirnuva hammas, mutta Foxilla oli isohkot takakoukut, joita ei käsiraspilla saatu pois. Kaikkea ei voitu ottaa yhdellä kerralla, joten puolen vuoden päästä  viedään F uudestaan klinikalle. Klinikalla myös laitetaan rokotukset suoraan kipaan, joten kisapaikoilla ei tarvitse näyttää todistusta erikseen, kätevää! :)

27.4 pääsimme ensimmäistä kertaa kentälle hyppäämään pieniä jumppatehtäviä. Foxi oli super innoissaan, mutta pysyi hyvin pöksyissään, eikä pahempia jarruongelmia ilmennyt. Kunnon videota ei valitettavasti ole kameran unohtuessa kotiin, mutta tässä pari puhelimella otettua pätkää:

Vappuna päästiin sitten kunnolla hyppäämään kentällä pitkästä aikaa Petran treenejen parissa! Meillä on ollut parina edellisenä kertana jotain muuta menoa juuri silloin kun Petra on ollut Oulussa. Myös ensi viikolla jää Petran treenit välistä kisojen takia.

Sileänverryttelyssä F oli ajoittain todella vahva ja menossa. Olisi kannattanut laittaa alkuverkkaan gramaanit, mutta päätin kärvistellä ilman. Eipähän tarttenut tehdä ylimääräistä käsitreeniä! Verkka oli siis yhtä vetokilpailua, enkä päässyt työstämään itse pyöreyttä taikka muuta "hienosäätöä" juuri yhtään. Verkkahypyt teimme puomi-pysty-puomi -jumpalla, joka meni meidän osalta ihan kelvollisesti. Tämän jälkeen hyppäsimme erilaisia pieniä ratoja sisältäen jumppalinjaa, yksittäistä pystyä/okseria, sekä viimeiseksi tulimme pysty - kolme laukkaa -okseri - neljä laukkaa - pysty -linjan, joka oli melko ahdas. Esteet pysyivät ensimmäisen päivän tapaan pieninä, ainoastaan jumppapystyä nostettiin reippaammin. Foxi selvitti sen hienosti, vaikka itse mietin, meneekö se innostuessaan ahtaista kavalleteista läpi.

Toisena päivänä laitoin sileänverryttelyyn suosiolla gramaanit, jottei F olisi niin vahva hypätessä. Tämä kannatti, sillä Foxi oli heti verkkahypyistä alkaen paljon paremmin kuulolla. Verkkahypyt onnistuivat super hyvin! Petralta tuli paljon positiivista palautetta siitä, kuinka nopeasti olen oppinut ratsastamaan täysin erilaisella hevosella. Hän sanoi, että Foxi sopii minulle kuin nappi silmään ja olemme ratsukkona sopusuhtainen. Lupun kanssa olimme ikään kuin erilinen hevonen ja erillinen ratsastaja. Meno näytti aina hiukan vaivalloiselta, kun minä yritin epätoivoisesti puskea isoa ja hitaampaa hevosta eteenpäin :D Hieno hevonen Lupu oli, mutta ei minun tyyppiseni, ikävä silti on välillä kova <3

Lupu <3

Foxi lentää

Noh, itse rata menikin sitten päin honkia! Ei ollut yhtään rytmiä ja kolme puomiakin otettiin matkaan. Valmennuksissahan me käydään harjoittelemassa, ei näyttämässä aina parasta osaamista, mutta silti oma huono ratsastus jäi kaivelemaan. Heti ensimmäinen este tuli alas, vaikken erityisen huonosti sille tullutkaan. Petra oli tässä välissä ajatellut, että hyvä että otti ensimmäisen alas, jotta F on sitten loppuradasta varovaisempi. Foxin kohdalla ensimmäinen puomi ei ollutkaan hyvä juttu, vaan se hermostui pudotuksesta ja koko loppurata oli vähän alitempoinen, mutta silti jotenkin hätäinen. Nyhdin välillä laukkaa liikaa pois ja viimeisellä linjalla Foxi pelasti kuskin täysin pinteestä. Verkassa hyppäsin saman linjan 8:lla laukalla, mikä oli hyvä ratkaisu matalemmilla esteillä, ettei F innostu liikaa. Nyt linjan päässä oli n. 140cm okseri ja edelleenkin tulin sen typeränä 8:lla laukalla, sujuvamman seitsemän sijaan. Pohjaan siis tultiin, mutta yli mentiin puhtaasti...

Lopuksi tulin vielä uudestaan lyhennetyn radan, joka oli paljon parempi, mutta edelleenkin olisin saanut antaa hevosen laukata enemmän. Viimeinen linjakin onnistui super hyvin sillä seitsemällä laukalla! 

Ennen Korpikylän kisoja hyppäsimme kotona vielä kerran. Laitoin pitkästä aikaa gramaanit kotitreeneihin. Verkkahypyt onnistuivat mukavasti ja Foxi teki hyviä hyppyjä! Noh sitten tulimme ensin radan pienempänä ja minulle iski joku angstivaihde päälle.. Ensimmäinen linja onnistui ihan hyvin neljällä laukalla, toiselle linjalle oli vähän hankalempi tie ja siinä tuli mutkittelua. Välissä en ratsastanut yhtään ja päästin hevosen menemään linjan viiden laukan sijaan neljällä.. Aloitimme radan alusta ja sain linjoihin oikeat askelmäärät, tosin puomi otettiin matkaan, kun en vieläkään ratsastanut sitä viittä laukkaa riittävästi odottaen. Lopuksi oli vielä sama viiden laukan linja toisinpäin ja jätin sen kokonaan ratsastamatta?! Pysäytin vain hevosen siinä välissä, vaikka olisin hyvin voinut jatkaa.. Viimeinen linja uusiksi, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.

Heh, neljä laukkaa kävi hieman pitkäksi..

Seuraavaksi oli vuorossa sama rata isompana. Pari ensimmäistä linjaa onnistui jo paremmin, tosin otin toiselta linjalta taas sen saman puomin matkaan. Itse könötin ja keikuin vain satulassa, sen sijaan olisi pitänyt laittaa perse penkkiin ja ratsastaa... Minulla on nykyään ongelmana juurikin tuo, etten saa persettä pidettyä siellä satulassa ja sen seurauksena Foxi pääsee kiskomaan minua ominpäin.. Sarjan jälkeen aurinkoportille taas pysäytin hevosen ilman mitään syytä. Oma huono ratsastus vain kiukutti hulluna ja Hanna sai kuunnella minun huonoja selityksiä siitä, miksen jatkanut rataa. "Hevonen kiskoo", "tuntuu huonolta" ja "tää ei oo mun hanskassa", oli selityksenä, heh... Hanna vaan sanoi, ettei Foxi ainakaan ulospäin näyttänyt huonolta, kiskovalta jne. Todellisuudessa en itsekään ollut sitä mieltä, vaan keksin tekosyitä sille, etten ottanut itseäni niskasta kiinni ja ruvennut ratsastamaan sähläämisen sijaan.

Tulimme viimeiset kolme estettä uudestaan ja ne myös ratsastin, vaikka edelleenkin vähän meni sähläilyksi.. Sen jälkeen tuli Hannalta vähän tulista palautetta ja itse päätin koota itseni ja tsempata vielä viimeiseen rataan. Ihan älytöntä, kun kotitreeneissä minulle saattaa iskeä joskus tuollaisia "en osaa" -kohtauksia, enkä koskaan missään muualla rupea tuollalailla höpöttämään.

Viimeisen radan ajaksi tuli sopivasti muutama katsoja kentän laidalle, joten en senkään puolesta kehdannut ratsastaa niin huonosti. Ja kas kummaa, kun kuski keskittyy ja ratsastaa valittamisen sijaan, hommat rupeaa sujumaan! Viimeinen rata oli huomattavasti parempi, tosin hyppäsin lopuksi väärän linjan, mutta sen tulimme sitten vielä yksittäisenä uudestaan. Fiilis koheni huomattavasti radan jälkeen ja taas tuli huomattua, kuinka tärkeää on itse keskittyä tehtävään.


Näiden valmennuksien jälkeen oli kolmen viikonlopun kisaputki, josta seuraavassa postauksessa! ;)