lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ensimmäiset estekisat

Ensimmäiset estekilpailut Ketun kanssa on takanapäin ja niistä jäi erittäin hyvä fiilis! Olimme siis hyppäämässä Ypäjä Winter Show´ssa luokat 100, 110 ja 120cm. (Pahoittelen, kun minulla kesti tämän postauksen kanssa koneen akkulaturin puuttuessa.)

Torstaina ratsastin lähinnä vain kaikki avut läpi seuraavaa päivää ajatellen. Menin varalta vielä hackamorella suupieltä varotakseni. Illalla pakkasimme loput tavarat kisakaappiin mukaan, jotta aamulla pääsisimme lähtemään noeasti.

Perjantaina herätys oli klo 04.00, sillä viiden aikoihin oli tarkoitus lähteä kohti Ypäjää. Foxi matkusti nätisti pidemmän matkan yksin trailerissa, vaikka onkin matkustanut aiemmin vain hevosautossa. Matkalla teimme kolme nopeaa pysähdystä, joista yhdellä nappasimme Hesburgerista ruokaa mukaan. Matkaan meni noin 8h  ja 40min, eikä se tuntunut edes pitkältä! :D (Terveisin hullut Oululaiset) 

Foxin majapaikka oli Heikkilän Marian äidin tallissa, joka on meidän kengittäjän tuttu. Kävelytin hetken pitkän matkan jälkeen Foxia, jonka jälkeen vein hevosen lämmitettyyn ulkokarsinaan. Myöhemmin kävimme myös tutustumassa Ypäjän halleihin, verkkoihin yms, sillä en ole itse koskaan ollut siellä kisaamassa, ainoastaan kesällä turistina. Kävimme äidin kanssa myös viemässä majatalo Villa Emiliaan omat tavaramme.

Meidän huone jo ekana iltana.. :D
Ennen starttia olin suhteellisen rauhallinen ja yllätyksekseni hevosen letittäminen vei ajatukset pois panikoimisesta, toisin kuin olin kuvitellut. Noh siihen asti oli kaikki hyvin, kunnes huomasin, että olin unohtanut kuolainteipin kotia ja aloin hermoilemaan suupielen aukeamista! Ei siinä muu auttanut kuin laittaa hevoselle paljon rasvaa suupieliin ja iskeä kuolain tutteineen suuhun. 

Perjantaina hyppäsin opistohallilla warm up metrin, jossa on aikaa hypätä 80 sekunnin ajan hallissa oleva rata tai siitä haluamiaan osia. Rata näytti oikein simppeliltä ja Ville Peltokoski antoi ohjeeksi pysäyttää hevosen kesken radan, jos se lähtee vetämään.



Verkassa minulle tulikin yllättäen kiire, eikä Ville kerennyt auttamaan, kun hyppäsi itse samassa luokassa. Tein alkuverkan ja muutamat hypyt gramaaneilla, mikä ei ollut jälkeenpäin ajatellen hyvä idea. Nimittäin kun otin apuohjat pois, niin tuntui ettei minulla ollut mitään vaikutusta hevoseen. Noh radalla ensimmäiset neljä estettä meni ihan hyvin, tosin hevonen oli edestä vahva ja itse jäin vetämään kädellä liikaa. Neljännen esteen jälkeen en saanut mitään kontrollia, joten pysäytin hevosen. Seuraavat neljä estettä meni taas ihan jees, tosin edelleen meno tuntui aika vetokilpailulta. Ennen sarjaa jouduin taas pysäyttämään hevosen, jonka jälkeen hyppäsin sarjan ja taas sama juttu.. :D Tähän mennessä aikaa oli varmasti mennyt jo lähemmäs kaksi minuuttia, ja ihme kyllä sain hypätä vielä viimeisenkin esteen voltin jälkeen. 

Fiilis radan jälkeen ei ollut erityisen mahtava ja tuntui siltä, että olin vain märkärätti Foxin kyydissä. Lukituskolmipala ei siis osoittautunut hyväksi kisakuolaimeksi, vaikka treenit ovatkin mennyt sillä ihan hyvin. Tuumasin, että tarvitsisin ehdottomasti jostakin gägin, jotta voisin hypätä tulevina päivinä suunnitellut luokat. Tuolla kuolaimella olisi ollut typerää lähteä hyppäämään isompaa rataa. Videota katsoessani meno ei näyttänyt edes kovinkaan pahalta ja "ihmettelin", että miksi nyt pysäytin hevosen. Satulassa ei kuitenkaan paljoa naurattanut.

Kävimme hevostarvikeliikkeestä ostamassa Happy Mouth gägikuolaimen ja toivoin hartaasti sen toimivan seuraavana päivänä. Tosi kiva mennä kisoihin kokeilemaan uutta kuolainta! :D 


Lauantaina heräsimme vasta kahdeksan aikoihin, kun tallin puolesta Foxi ruokittiin aamulla. Aamupalalla pystyin vähän syömään, mutta aika vähään se loppupeleissä jäi. Yleensä en syö jännityksen takia juuri mitään. Heinäkuusta asti olen käyttänyt Eroon kilpailujännityksestä -verkkokurssia, josta on ehkä ollut hieman apua.

Ennen starttia letitin taas hevosen ja sykeröistä tulikin ihan siedettävän näköiset! Luokkani 110cm oli tällä kertaa haimihallilla, jonne kesti noin 15min kävellä. Rata näytti jälleen simppeliltä ja suunnittelin tekeväni normaalit tiet ensimmäisiä kisoja ajatellen. Sarjan jälkeen ajattelin kuitenkin kääntää tiukemmin, sillä muuten seuraavalle esteelle olisi joutunut kiertämään pitkän lenkin, eikä se olisi ollut Foxin kuumuutta ajatellen paras ratkaisu. 

Olin tullut hevosen kanssa jo ennen luokan alkua paikan päälle ja lähdin vasta muistaakseni numerolla 40. En halunnut, että tulee kiire, mutta loppupeleissä jouduimme odottelemaan ulkona turhan kauan ja olisimme ehtineet hyvin radantutustumisen jälkeenkin tuoda hevosen. Ville pääsi tällä kertaa verkkaan avuksi ja pystyinkin vain keskittymään omaan ratsastukseen. Olen huomattavasti rennompi, jos joku on sanomassa minulle milloin ravaan, laukkaan, hyppään jne. Silloin ei tarvitse itse huolehtia koko ajan, milloin oma vuoro on tulossa. 



Verkassa Foxi oli paljon paljon parempi kuin edellisenä päivänä ja kuolain tuntui oikein hyvältä! Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä hakemaan puhdasta suoritusta. Ville muistutti vielä pysymään hypyssä mahdollisimman pystyssä ja rentoutumaan kaarteissa. Rata meni oikein kivasti, enkä tehnyt mitään älyttömiä ratkaisuja. Sarjaa ennen Ville käski pysymään pystymmässä, ja noh siinä onnistuin ainakin, mutta b-osalla jäin kivasti hypyssä jälkeen! :D Toiseksi viimeiselle esteelle tulimme vähän lentäen, mutta siitä huolimatta Foxi pysyi rauhassa. Saimme siis puhtaan radan ja yllätyksekseni sijoituimme luokassa 16/64, ollen viimeisiä sijoittuneita.

Sunnuntaina hevonen jälleen ruokittiin tallin puolesta ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä pystyin syömään kunnon aamupalan kisa-aamuna, wohoouu! 

Sunnuntain rata
Päivällä kävimme katsomassa nuorten hevosten luokat ja Villen radat. Myöskin vähän aikaa kerkesimme seuraamaan GP:tä ennen oman luokan alkua. Ville oli lähtenyt jo kotimatkalle, joten olin värvännyt Saran avukseni verkkaan. Kävimme porukalla tutustumassa 120cm:n rataan ja yllätyksekseni esteet eivät näyttäneet edes isoilta?! Varmaankin johtuen aikaisemman luokan 20cm:ä isommista esteistä tai kevyemmästä kalustosta verrattuna Pohjois-Suomeen.

Verryttelyssä Foxi oli entistäkin parempi ja hypyt olivat oikein hyviä. En ole varmaan koskaan osunut verkassa niin hyvin jokaiselle esteelle! Foxin kanssa näen paljon helpommin askeleen esteille toisin kuin Lupun kanssa rysäytimme joskus muutaman kerran oksereiden sekaan... Radalle pääsin lähtemään jälleen loistavalla fiiliksellä.


Ensimmäinen ja toinen este oli oikein sujuvia. Tokalle tosin tulin hieman lentäen, jonka seurauksena toteutin vaihtoehto nro. kakkosen eli kiersin vähän pidemmän tien kolmoselle. Kolmoselle tulin aavistuksen isosti sisään, mutta sain hyvin hevosen takaisin linjan välissä ottaen kuusi laukkaa neloselle. Sarjalle otin yhden askeleen liikaa, mutten tullut kuitenkaan pahasti lähelle. Kutoselle tulin hyvin ja sen jälkeen unohdin aivan, että seuraavalle esteelle piti tehdä seitsemän laukkaa kaarevalla tiellä. Otin väliin kaksi laukkaa liikaa, mutta sen sijaan tein pidemmän kaaren. Sarjalle tulin tosi hyvin, vaikka tie sille olikin hieman haastavampi -suoraan kaarteesta.


Sarjan jälkeen voisin painaa stop -nappia, sillä viimeinen este oli täysi fiasko..! Sara antoi ohjeeksi laukata sujuvasti viimeiselle esteelle, joka oli kilometrin päässä oleva okseri (minun suurin heikkous on pitkät lähestymiset). Noh minä en itseasiassa tehnyt yhtään mitään, enkä edes puolipidätteitä.. Olin kai niin tohkeissani, että olin päässyt niin pitkälle ilman suuria mokia tai kenties halusin päästä nopeasti maaliviivan ylitse. Tulimme siis melko reipasta laukkaa kohti estettä, eikä ilman mitään puolipidätteitä askel osunut, joten Foxi urhoollisesti survoi vielä yhden lisäaskeleen ennen estettä ottaen puomin tietysti matkaansa. Ai että otti päähän ja hävetti tuollainen aivan älytön moka!

Silti olin rataan enemmän kuin tyytyväinen, sillä olihan kyseessä meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut ja vieläpä ensimmäinen 120cm:n rata uuden hevosen kanssa. Sitä ennen olimme hypänneet vain yhden metrin ja yhden kympin, joten tulos ei ollut ollenkaan huono. Hevonen skarppasi aivan älyttömästi ja teki työnsä hienosti! Mikä parasta, se kuunteli innostuksestaan huolimatta pidätteitä, eikä minulla ollut epävarma olo. 


Kotimatka tuntui tajuttoman pitkältä ja tällä kertaa pysähdyimme syömään vain kerran, melkein heti alkumatkasta. Olimme perillä yöllä puoli yhden aikoihin ja Foxi näytti onnelliselta päästessään omaan karsinaansa.

Tämän viikon kuulumiset säästän ensi kerraksi ja huomenna meillä onkin kisat täällä Oulussa! Hyppäämme luokat 110cm ja 120cm, toivottavasti Foxi on yhtä hyvä ratsastaa kuin viimeksi. Itse palan halusta päästä korjaamaan tuon typerän virheeni :)

15 kommenttia:

  1. Hyvä jes mahtavaa tuo sijoitus! Ja eikö se ollut niin että virheistä oppii vaikka suuria virheitä ei ollutkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettu onneksi hoiti homman kotiin, vaikka kuski vähän tyrikin. :) Harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni!

      Poista
  2. Teidän meno näytti tosi kivalta! Tsemppiä tuleviin kisoihin :)

    VastaaPoista
  3. Wautsi, hyvän näköstä menoo! Toi kakskymppi oli tosi tasasen näkönen tota lopun mokaa lukuunottamatta :D Täällä on peukut pystyssä ens kisoja varten! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos paljon! :) toi kakskyt oli kyllä ehdottomasti paras rata!

      Poista
  4. Onnea hienosti menneistä kilpailuista, eikä tuo viimeinen este ole yhtään häpeä sillä muu rata meni niin upeasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Muu rata meni kyllä niin kivasti, ettei tuo sinäänsä hirveästi haittaa :) treeniä treeniä!

      Poista
  5. Meni superhyvin! Hyvä te! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee Kettu on kyllä huippu!! Kuski tullee "vähän" jäljessä :D

      Poista
  6. Mahtavaa, onnea! Tuo 120 oli kyllä mun mielestä myös paras rata lukuunottamatta viimeistä estettä. Tosi rauhallisen näköistä ja sujuvaa! :) Tekevälle sattuu, ei kannata muistella liikaa pahalla tuota virhettä, virheitä tekee kaikki joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kettu pysyi kyllä hyvin pöksyissään, varmaan pitää mennä aina kolmipäiväisiin kisoihin ;D Jep, virheistä oppii (ainakin toivottavasti)!

      Poista
  7. Blogissa aika hiljaista nykyään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep niin on ollut... En ole valitettavasti vain kaikelta kiireeltäni tänne kerennyt kirjoittelemaan. Koitan saada aikaiseksi joku päivä, kun kuukauden aikana on tapahtunut mielettömän paljon eri asioita!

      Poista