maanantai 29. lokakuuta 2012

Back in Finland!

Heipä hei pitkästä aikaan! Tosiaan koko syysloma meni +30 asteen helteissä Jordaniassa. Mukava reissu oli ja siitä voisinkin tehdä myöhemmin oman postauksen. Myöskin Saksan reissusta jonkunlainen postaus tulossa :) Valitettavasti aikaisempi koneeni meni rikki ja kaikkea materiaalia ei pystynyt siirtämään uudelle koneelleni, joten aika paljon matskua mukaan lukien videopostauksen materiaalit jäivät sinne. Pitää kuitenkin vielä kysyä, saisiko niitä mitenkään sieltä pois. Kaikki kuvat ja videot, jotka oli tallentanut sinne kuvakansioon siirtyivät uuteen koneeseen, mutta osan materiaalista olin fiksuna tallentanut johonkin "tallennetut pelit" yms kansioihin, eikä niitä ole enää tässä koneessa. Jos niitä ei sieltä saa kopioitua, niin sitten en pysty sitä videopostausta tekemään. Harmi, kun näimme kuitenkin aikaa ja vaivaa sen kuvaamiseen.

Tosiaan tulimme sieltä reissusta la-su yönä ja heti sunnuntaina minulla oli Petran treenit Äimärautiolla. Alunperin treenejen piti olla sekä sunnuntaina ja maanantaina ja olisin mennyt ainoastaan maanantaina. Treenit olivat kuitenkin vain sunnuntaina, joten vaihdoinkin sitten valmennuspäivää sunnuntaille. Olisin nimittäin halunnut ensin yhden päivän ratsastaa Lupun läpi, enkä mennä suoraan reissusta valmennukseen, mutta kävihän se niinkin. Valmennus alkoi 15.30 ja jotenkin olin ajatellut, että jos menen tallille kolmelta, niin minulla on hyvin aikaa ennen lähtöä. Sitten siinä kymmentä vaille kolme tajusin yhtäkkiä, että minunhan pitäisi olla jo todellakin tallilla ja lähtemässä kohta vinkan kanssa kohti Äimärautiota. Onneksi äiti, Jutta ja Anne olivat laittaneet hevosen jo koppiin, ja kun tulin tallille pääsimme heti lähtemään. Kiitos paljon! Perillä olimme kuitenkin hyvissä ajoin, eikä onneksi myöhästytty valmennuksesta!


 Valmennus oli tällä kertaa klinikan maneesissa ja tuntui tosi ahtaalle, kun on tottunut menemään aina Petran treeneissä Äimiskän isossa hallissa. Ei kyllä meidänkään halli kovin iso ole, ettei siinä.. Aluksi verkkasimme vähän aikaa itsekseen, jonka jälkeen kokoonnuimme kaikki Petran ympärille vaihtamaan kuulumisia. Siinä seisoskellessa aivan yhtäkkiä Lupun niska meni taas jumiin ja se ei pystynyt nostamaan päätä ja halusi makuulle ja hyvä että pysyi edes pystyssä. Tämä välikohtaus meni onneksi nopeasti ohi ja sen jälkeen Lupu oli taas ihan normaali. Petra ja kaikki muut sitä sitten vähän säikähti ja kyseli, että onko heppa varmasti kunnossa. Sanoin, että se on tehnyt tuota jo jonkin aikaa ja se tulee aina takaisin kylmillä keleillä. Lupulla siis menee jotenkin niska yhtäkkiä jumiin, mutta se ei kestä kovin kauaa. Aikaisemmin se on tullut ratsastuksen jälkeen. Se on mennyt aina ihan hieromalla ohitse tai sitten ihan itsekseen. Lupulle pitäisi tilata joku niksauttaja ja katsoa auttaisiko se asiaan. Kuitenkin tuo saattaa koitua joskus vaaralliseksi esim. esteen päällä jos sillä tulee yhtäkkiä jumi, niin alastulosta ei hyvää seuraisi... Pitää tarkailla tilannetta, että mihin suuntaan se kehittyy, tänään ainakaan ei tullut jumia ratsastaessa eikä sen jälkeenkään.


Kevät 2012 Petran treenit

Tämän jälkeen aloimme yhdessä verkkaamaan. Ensin ravissa taivutteluja ja väistöjä ja ravipuomeja kaarevasti. Lupu toimi hackamorella ihan jees. Laukassa sitten laukka puomeja ja temmonvaihteluja. Verkan jälkeen tulimme kaikenlaisia eri tehtäväratoja. Maneesi oli pieni ja tehtävät tuli hyvin nopeasti, joten sekä kuskin, että hevosen piti kokoajan olla hereillä. Tehtävät oli lähinnä juuri kontrolli harjoituksia, hevosen piti tulla nopeasti takaisin kuulolle seuraavaa tehtävää varten. Valmennus meni ihan ok:sti, ei tullut mitään super fiilistä, muttei se mennyt huonostikkaan. Hidas Lupu oli pohkeelle, joka juuri korostuu noilla hackamorella. Petra sanoi, että Lupu hyppää sillä ihan hyvin, mutta ongelmaksi saattaa koitua juurikin se, että kaarteessa hevonen painautuu ohjaan ja tavallaan hevonen pää on "polvissa", jolloin on vähän hankala tulla isommalle esteelle. Kuolaimella ei ollut koskaan tätä ongelmaa, mutta toisaalta se oli sitten tosi epätasainen edestä. Huh että on hankalaa, onneksi tässä on koko talvi aikaa katsella millä härvelillä jatketaan ensi kaudella :)

Kevät 2012

Videota tulossa ensi viikolla, koska kameran muistikortti unohtui mukaan ja piti ottaa äidin kännykällä videota. Olen nyt isällä, joten en saa vielä videoita koneelleni ja sama juttu myöskin sen katsastusvideon kanssa.

Tänään ratsastin Lupun aika nopeasti läpi kuolaimella maneesissa. En oikein jaksanut tehdä kummempaa, enkä ratsastaa ihan kunnolla, joten hevonenkaan ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin sain ihan hyviä pätkiä, mutta vastusteli kuitenkin kuolainta aika paljon. Ihana kun Hanna on vihdoinkin palannut heppojensa kanssa Suomeen, niin saa tarvittaessa häneltä aina apua Lupun kanssa. Hanna on siis tosiaan Lupun entinen omistaja ja meidän tallin omistaja :)

Tällä viikolla ei käydä valmennuksissa, eikä varmaankaan mitään erikoista tehdäkkään. Torstaina on Pekan kanssa valmennuskeskustelu, jolloin mietimme Pekan ja vanhempieni kanssa miten jatketaan treenaamista ensi kautta varten.

torstai 18. lokakuuta 2012

Super fiilis!

Hei! Nyt ehdin pikaisesti istumaan koneella, vaikka minun pitäisi olla lukemassa fysiikan kokeeseen. Pakko minun on kuitenkin päivittää, kun huomenna lähden koko syyslomaksi Jordaniaan. Ah ihanaa kun pääsee pois täältä vesisateesta +30 asteen lämpöön :) Noniin kuten otsikko kertookin, niin viime päivinä on ollut yhtä hymyä ratsastaessa. Sannan treenit menivät hyvin ja mikä parasta Lupu on toiminut pitkästä aikaa varmaan kahteen kuukauteen super hyvin kuolaimella. Älkää kuitenkään säikähtäkö, en minä hackamoreja ole pois sulkemassa, vaan tästedes käytän kuolaimia maastoillessa ja sileällä. Lupu toimii niin hyvin hypätessä hackamorella, etten ole vaihtamassa takaisin kuolaimeen. On paljon kivempaa (kisoissa) hypätä radalla, kun hevonen ei jännityksestä vänkslää suutaan ja nakkele päätään kohti taivasta. Hackamorella Lupu pysyy tasaisena edestä, mutta ainut ongelma on vaan se, että hevonen helposti jää pohkeen taakse ja painaa kädelle. Sannan valmennuksessakin huomasi, ettei hevonen juurikaan reagoinut jalkaan. Ennenkään Lupu ei jalkaan mitenkään huipusti reagoinut, mutta hackamorella ongelma korostuu entisestään. Minun täytyy vaan treenata paljon sitä, että hevonen vastaisi pohkeeseen pienestäkin hipaisusta.

Olen muuten unohtanut mainita yhden todella tärkeän asian! Katja poni sai uuden kodin 6.10.2012. <3

Maanantaina oli siis pitkästä aikaa Sanna Backlundin valmennus. Olen käynyt aikaisemmin kahdessa valmennuksessa Lupun kanssa ja olen tykännyt todella paljon. Tämänkin valmennuksen jälkeen jäi kyllä positiivinen fiilis. Olin Eevan kanssa kahdestaan valmennuksessa. Me ei hypätty hirveän paljoa, mutta se oli ihan hyvä juttu, koska edellisenä päivänä oli kisat. Valmennus oli lähinnä HIHS:iin menijöille tarkoitettu valmistautumiskerta, mutta tehtävät olivat silti meillekkin hyödyllisiä. Aluksi tulimme kaarevasti kahta kavallettia kahden laukan välillä. Tämä onnistui ihan hyvin, pari kertaa tulimme vähän liian vauhdikkaasti. Sanna jo totesi tässä vaiheessa, että hackamore näyttää toimivan sillä. Tämän jälkeen tulimme ravista pienelle jumpalle, jonka takaokseria levennettiin lopulta todella paljon. Tälle Lupu teki tosi hienoja hyppyjä ja minun piti muistaa tukea tarpeeksi pohkeella.

Seuraavaksi tulimme lävistäjillä olevia linjoja, toinen oli: puomi, jolta kolme laukkaa pystylle ja toinen oli: puomi kaksi laukkaa okseri. Näillä linjoilla huomasi, että hackamore tosiaankin välillä tekee Lupusta liian rauhallisen. Minun piti aina ponnistuksessa potkaista jalalla, jotta hypystä tuli edes vähän terävämpi. Ponnistuksesta puuttui semmoinen pieni säpäkkyys. Ponnistus oli turhan löysä, mutta itse liitovaihe oli hyvä ja pitkäkestoinen. Lopuksi otettiin vielä radanpätkä. Rata alkoi vähän pohkeen takana, joka näkyi pysty okseri linjalla, joka oli neljän laukan väli. Käskin Lupua etenemään, muttei se vastannut pohkeeseen ja meinasi käydä okserilla kehnosti. Tämän jälkeen rata sujuikin sitten ihan ongelmitta. Lopuksi otettiin vielä sama linja uudestaa ja sujui hyvin. Sanna totesi hackamoren toimivan Lupulla, ainut vaan, että sen täytyy vastata paljon paremmin pohkeeseen :) Lisäksi Sanna sanoi, että kerta kun Lupu noin hyvin sillä toimii, niin ei kannata turruttaa sitä niihin. Eli sileällä pitää ratsastaa mielummin kuolaimella.



Tiistaina päätin ratsastaa kuitenkin vielä hackamorella, kun Lupu näytti olevan niin kiukkuisella päällä. En halunnut turhaa mennä sen kanssa kuolaimella tappelemaan. Lupu toimi hackamorella ihan hyvin, vähä oli taas hidas pohkeelle ja siitä piti välillä muistuttaa. Ratsastin vain ihan pikaisesti askellajit läpi ja sen jälkeen käytiin vähän ravailemassa ja kävelemässä ulkosalla.

Keskiviikkona ratsastin "pitkästä aikaa" kuolaimella. Vähän pelotti ajatus mennä niillä, että alkaisi vaan kauhea tahtojen taisto. Aluksi Lupu vastustelikin aikalailla kuolaintuntumaa. Sain sen kuitenkin pikkuhiljaa käynnissä rauhoittumaan. Ravi oli aika kamalaa, mutta jatkoin vain kärsivällisesti ratsastamista. Lupu oli niin hankala suustaan, ettei suostunut välttämättä kunnolla liikkumaan eteen, joten välillä muistuttelin sitä siitä. Päätin nostaa kokeiluksi laukan, aluksi Lupu jatkoi vastustmista, mutta TSADAAM tapahtui ihme! Lupu muuttui laukassa todella hyväksi, eikä vastustellut kuolainta ollenkaan! Ja helkkari soikoon, kun siittyin raville. Lupu meni aivan uskomatonta ravia, aivan yhtä hienosti, kun kesälläkin, ennen kuolain ongelmaa. Tosin nyt se vain tuntui entitäkin mahtavemmalta, kun Lupu ei ole pitkään aikaan mennyt mitenkään päin kuolaimella. Voi, että sitä fiilistä! Laurakin katsoi ihmetellen, että mitä Lupun päässä oikein vinksahti. Kun Lupu toimi niin mahtavasti, niin hyppäsin hetken kuluttua äkkiä kyydistä pois ja se sai paljon rapsutuksia ja haleja. Näytti heponenkin olevan ylpeä itsestään ;)

Tämä fiilis <3

Tänään jatkoin taas kuolaimella työskentelyä. Välillä Lupu vastusteli ja kun lopulta antoi periksi, niin se oli taas ihan super! Laukassa tein paljon vastalaukkaa. Vasen vstalaukka osottautui hankalammaksi kuin oikea, ennen siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Tätä sitten työstettiin jonkun aikaa. Tein myös kolmikaarista kiemurauraa vaihtaen aina keskellä laukan. Lupu teki tosi hyviä ja puhtaita vaihtoja. Loppuravit olivat taas yhtä hymyä. Ratsastin vain puoli tuntia, kun meillä oli kiire äidin voittamaan kasvojen tuotetestailuun.

Tosiaan huomenna lähden lomalle ja blogiin tulee taas vähän hiljaista. Tämä viikko on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tekemään seuraavalle viikolle ajastettuja postauksia. Kun palailen teen sen Saksa postauksen, videopostauksen ja mahdollisesti myös sieltä reissusta postauksen :) Näkyillään!

PS. Enkä ole myöskään ehtinyt vielä tekemään aluevalkku katsastuksista videota, saa nähdä ehdinkö tekemään ennen reissua. Pitäsi vielä tehdä vaikka ja mitä mm pakatakkin! ja lukea kokeeseen... onhan täsä koko yö aikaa..

maanantai 15. lokakuuta 2012

OR 14.10.2012

Noniin nyt vuorossa kisaraportti sunnuntain hallikisoista. Kisat olivat siis Äimärautiolla ja starttasimme luokat: 110cm ja 120cm. Ensimmäinen luokkani alkoi vasta joskus 13.40, joten aamulla ei tarvinnut kovin aikaisin herätä. Kisapaikalla olimme kerrankin sopivaan aikaan, ei yhtään liian aikaisin eikä liian myöhään. Ensimäiseksi menin viemään rokotustodistuksen kansliaan ja katsomaan ratapiirrustusta. Rata näytti oikein simppeliltä, ihan hyvä näin ensimmäisiksi hallikisoiksi. Tämän jälkeen menin varustamaan hevosen ja eikun ratsaille! Kun pääsin Lupun kanssa kentälle vähän ravailemaan, niin meinasi pieni epätoivo iskeä. Lupu oli täysi virtahepo ja auta armias, kun hevosella ei ollut yhtään rautaa suussa. Siellä se ravaili kiikuttaen minua pörheänä ympäri kenttää ja muut ratsastajat saivat varoa meitä. Asiaa hirveästi auttoi se, että joku hevonen hyppäsi tiellä taluttaessa pystyyn ja villitsi vähän meikäläisen hevosta :D Onneksi Lupu lopulta rauhoittui ja lopukta toimi ihan kivasti.

Verryttelyssä onneksi oli Pekka auttamassa. On se aina kivempi, että on joku, joka osaa neuvoa ja nostaa puomeja, kun niin että olisit yksin. Lupu oli verkassa ihan ok, ei oikein vastannut kunnolla pohkeeseen, joten kaarteissa laukka tuntui sammuvan. Radalla sitten Lupu käyttäytyi ihan mallikkaasti ja uskalsi hyvin mennä yleisöpäätyyn. Radalla minusta tuntui, että etenen ihan hyvässä temmossa, mutta kun videosta katsoo, niin suoritus oli alitempoinen ja niin sanoi myös Pekkakin. Otin ainakin yhteen väliin yhden lisä askeleen. Neloselle tie tuli aika jyrkästi kulmasta ja ponnistuspaikka tuli ihan juureen, joten sen surauksena tuli puomi alas. Rata jäikin sitten aika lyhyeen, kun ei päästy uusintaan. Katselin myös muita ratoja ja nähtävästi aika moni muukin tiputti nelos esteen.



120cm verkassa Lupu tuntui painavan todella paljon ohjaan. Hypyt kuitenkin onnistui ihan jees. Pekka käski radalla edetä reilusti eteen, etten jäisi vain paikoille junnaamaan. Rata meni paljon paljon paremmin kun muistin vain edetä. Kaikki meni nappiin, kunnes tultiin viimeiselle esteelle. Tarkoitus oli tulla sille seitsemällä laukalla. Välin olisi päässyt myös oikaisten ja edeten kuudella laukalla. No tietenkin sain muutama askel ennen estettä idiootin älyväläyksen, että mehän mennään perkutarallaa kuudella ja ei muutakuin kannukset kylkiin vaan.. Niinpä niin arvatkaa vain oliko järkevä päätös? No ei! Hevonen otti väliin pienen seitsemännen askeleen ja raukkaparka yrittää kaikin keinoin päästä ylitse esteestä. En tiedä miten se oli mahdollista, mutta Lupu ylitti esteen puhtaasti! Minä lensin melkein selästä alas, mutta ylitimme kuitenkin maalilinjan. Katsojat olivat hieman järkyttyneitä tapahtuneesta ja minua hävetti ihan suunnattomasti.. Minä ihan selvästi näin, että seisemän askelta olisi tullut hitusen lähelle, mutta kuusi aivan liian kaukaa ja siinä tilanteessa olisi pitänyt hieman pidättää, eikä lähtä idioottimaisesti ryntäämään esteelle. Ehkä minulle taisi iskeä taas se viimeisen esteen paniikki, että nyt äkkiä maaliin, kohta tämä on ohi! Tulevaisuudessa en enää koskaan luota näihin äkillisiin hätäpäätöksiin, vaan teen niin kuin on suunniteltukkin.



Aikamme riitti lopulta neljänteen sijaan. Hackamorella Lupu toimi kisoissa ihan ok. Ainakaan se ei venkslaa enää suutaan, mutta se painaa paljon ohjalle ja vetää itsensä rullalle. Kuten näette esim. kaarteessa se painaa kaulansa rullalle ja hidastaa vauhtia, jolloin minun on hankala pitää tempoa yllä. Hackamore on semmoinen kuolain, sille ei nyt vaan voi mitään. Minun pitää vaan opetella ratsastamaan sitä kaarteessa enemmän eteen, ellei kuolaimia pysty alkaa taas käyttämään. Myöskin kääntäminen on vähän hankalampaa, en saa hevosta asettumaan kunnolla sivulle, kun se painaa ohjaan niin paljon. Pitäisi opetella kääntämään hevosta enemmän myöskin jalalla, mutta kyllä sitä kättäkin tarvitsee. Mutta kyllä kun katsoo noita kesän kisavideoita, niin on Lupu paljon tasaisempi suustaan.

Kohta se olisi lähtö Sannan valmennukseen pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan käyty varmaankin reilu puoli vuotta sitten. Heippa!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Hengissä ollaan!

Heipähei pitkästä aikaa! Viime postauksesta onkin vierähtänyt parisen viikkoa. Kauheeta, kun aika on mennyt nopeaa, kohta on jo syysloma. Itselläni on ollut kauhea hinku päästä postailemaan, mutta valitettavasti aika on ollut aika kortilla. Olin siellä Saksassa vaihdossa kymmenen päivää. Oli oikein mukava reissu,mutta kyllä oli jo kiva tulla takaisin kotiin :) Jos haluatte, niin voin tehdä reissusta erillisen postauksen? En sitä tee, jos teitä ei kiinnosta.

Berliinin muurilla

Danin ja minun viimeiset yhteiset kisat vuosi sitten





Voittajaponi maalissa :)

Hevosrintamalla on tapahtunut lyhyessä ajassa todella paljon. Suurin muutos on se, ettei Lupun suussa ole enää kuolaimia, vaan ainakin toistaiseksi jatkossa meillä toimii hackamore. Eeva ratsasti Lupulla sen ajan kun olin Saksassa. Kuulemma oli toiminut kuolaimella ihan jees. Kuitenkin kun itse hyppäsin reissun jälkeen kyytiin, niin oli kyllä aika epätoivoista menoa. Hevonen vastusteli kuolainta minkä kerkesi, vaikka hampaat ovat nyt kunnossa. Kahdessa valmennuksessa ollaan käyty hackamorella hyppäämässä. Lupu on toiminut sillä todella hyvin, itselläni on taas joku kamala ongelma paikkojen ja rytmin löytämisen kanssa. Lisäksi minun täytyy vielä opetella ratsastamaan uudella kuolaimella. On se kuitenkin aika erinlaista mennä hackamorella kuin kuolaimella. Yksi ongelma on myöskin minun myötäämisen puute, johon tulevaisuudessa pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kerta käytössä on hackamoret, ei saisi pahemmin jäädä hypyssä ohjasta roikkumaan. Hevosen nenä on kuitenkin todella herkkä ja se voi pahimmassa tapauksessa murtuakkin. Ei sillä, että suuhun kiinni jääminen olisi hyvä juttu... En pahemmin jää koskaan hypyissä jälkeen, mutta käden myötäämisliike on aika olematon. Se vain lukittuu paikoilleen ja vastaavasti vartaloni tekee enemmän liikettä.


 
 
Lupu lentsikka eka 110cm
 
 
 
 

Olimme siis viime viikonloppuna aluevalmennus katsastuksissa Ruukissa. En ole hakemassa aluevalmennuksiin, koska en näe sille tarvetta, kun kerta minulla on hyviä valmentajia. Vaan olen hakemassa maajoukkuevalmennuksiin. Olisi kyllä aika epätodennäköistä, jos minut Ypäjälle maajoukkue katsastuksiin lähetettäisiin, mutta aina saa yrittää :) On niitä niin paljon minua parempiakin ratsastajia olemassa. Itse valmennus oli aika perseestä. Ratsastin toista kertaa uudella kuolaimella ja itse olin aivan hukassa paikkojen suhteen. Lopuksi alkoi vähän rytmiä löytyä, mutta oli siltikin vähän haparointia. Ainoa kommentti taisi valmentajalta tulla, että suorista hevonen. Siinäpä se! Lisäksi minun ryhmässäni oli about metrin tason hyppääjiä, joista yksi toisensa jälkeen sinkoili satulasta alas. Jouduin siellä sitten aika paljon odottelemaan ja seisoskelemaan.

Torstaina oli Pekan valmennus pitkästä aikaa. Aloitimme hyppäämällä pientä pystyä verkaksi. Ajauduin monesti aika lähelle estettä. Siinä jo sain istunnastani kovaa palautetta. Onneksi on koko talvi aikaa sitten treenata istunta kuosiin. Tämän jälkeen siirryimme innarille, jonka aikana piti koko ajan olla perse pois penkistä ja käsien tuli myödätä liikkeen mukana. Tämä sujui ihan jees, Pekka vaan totesi, että nyt pitäisi olla jumppasarja pystyssä, niin pääsisimme paremmin korjaamaan istuntaani. Tämän jälkeen kävimme kaikki linjat läpi. Ensimmäinen oli puomi pysty pysty linja 5 ja 5 laukalla. Pekka sanoi, että viimenen väli saattaa käydä ahtaaksi. No jäin sitten matkustelemaan sinne kyytiin ja kas kummaa lasken viiteen ja vielä mahtuisi kuudes laukkakin ja hevonen pysähtyy. Vitsit, kun otti päähän! Seuraavalla kerralla meni sitten paremmin, ja sain joka kerta ratsastaa kunnolla eteen laukkaa.



Seuraava linja oli puomi pysty tynnyri linja 5 ja 4 laukalla. Taas jotain ihme himmailua siellä selässä ja hevonenkaan ei kunnolla tiennyt minne mennä. Oho menin vielä sekaisin ääneenlaskussa ja hevonen ottaa viidennen laukan. Sen seurauksena aivan karsea hyppy ja jäin pahasti jälkeen. Vai että sillä lailla? Pitäisiköhän mennä seuraavissa kisoissa sittenkin 90 ja 100? Laskimme sitten Pekan kanssa yhteen äänen ja rupesi lopultakin sujumaan. Vielä viimeinen linja ennen rataa oli sarjalta seitsemällä laukalla portille. Tulimme sarjalta aika lentäen sisään ja laskut meni taas ihan sekaisin, mutta selvisimme portin ylitse. Seuraavalla kerralla taas jotain maisemien katselua ja ihan typerä kielto portille! Arggghh nyt alkoi jo vituttaa suuresti. Lopuksi viimeinen rata meni ihan kohtuu hyvin ja tottakai kun ei tarvinnut laskea ääneen. En ymmärrä miten se on vaan niin pirun vaikeaa laskea ääneen yksi kaksi yksi kaksi kolme jne. Pitäisi alkaa menemään vähän useammin noita puomeja köh köh. No viimeinen rata oli ihan jees ja tietenkään se ei tullut kokonaan videolle.

Huomenna olisi sitten hallikisat pitkästä aikaa. Mennään hyppäämään tämä perussetti 110 ja 120cm. Odotan mielenkiinnolla miten Lupu reagoi uuteen kuolaimeen kisoissa. Pitänee kuitenkin varalta ottaa kuolaimetkin mukaan. Hei ja muuten videopostauksen editointia en ole ehtinyt vielä aloittaakkaan ja ensi viikolla saatte siitä katsastuksesta videon. Meillä on myös heti maanantaina Sanna Backlundin valmennus ja siitäkin saatte koosteen heti kun kerkeän sen tekemään. On ollut niin paljon kaiken maailman kokeitakin aika huonolla tuloksella.. Noniin lopetan nyt, ennen kuin tästä tulee ihan jäätävä romaani. Pointsit sille joka jaksoi lukea koko postauksen! Heippa! :)