tiistai 31. joulukuuta 2013

Kulunut vuosi 2013

Vuosi 2013 meni jotenkin todella nopeasti, eikä yhtään tunnu, että uusivuosi on jo alkanut! Innolla odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Ennen sitä on kuitenkin hyvä aika muistella kulunutta vuotta, joka oli hyvin erilainen verrattuna vuoteen 2012. Vaikkei Lupun kanssa mennyt ihan suunnitellusti, niin vuosi oli kuitenkin hyvin opettavainen puolin ja toisin. Bloggaamisessa olin huomattavasti laiskempi, mitä vuonna 2012 ja kirjoitinkin jopa 44 postausta vähemmän! :D Olisikohan siinä hyvä uudenvuoden lupauksen aihe..

tammikuu

Lupun mystinen silmänympärys




Lupun kanssa vastusti heti vuoden alusta asti oikein kunnolla. Hevonen oli kankea ja akupunktiohoidosta ei tuntunut olevan hirveästi apua. Lupu jatkoi pysähtelyä ratsastaessa ja esteillä kaikki oli aivan hukassa. Hanna ratsasti Lupulla pariin otteeseen ja se pysähteli myös Hannan kanssa. Varasimme taas klinikalta ajan tällä kertaa mahan tähystykseen. Sieltä ei kuitenkaan mitään löytynyt, vaan oikeasta lonkkanivelestä, joka sen takia piikitettiin. Saatiin ohjeeksi viikko kävelytystä ja toinen viikko juoksutusta. Lupun lomaillessa sain ratsastaa välillä Pretalla ja kävimme ensimmäistä kertaa sinä talvena pulkkaratsastamassa Divalla :)

helmikuu

alla olevat kuvat (c) Julia Kiiski


Pääsimme aloittamaan taas kunnolla treenit Lupun kanssa oikeastaan 3kk taon jälkeen. Ensimmäisellä ratsastuskerralla Lupu jatkoi pysähtelyä, mutta koska hevonen oli tutkittu ja sitä ei enää pitänyt vaivata mikään laitoimme sen silti liikkeelle. Hevonen oli edelleen hankala ratsastaa, mutta kun sen sai ratsastettua läpi, niin fiilis oli superhyvä! Pari kertaa käytin myös gramaaneita apuna. Hankitreenit pääsivät hyvin käyntiin ja Pekkakin kävi meidän tallilla pitämässä Hannalle ja minulle pari estevalmennusta. Hypätessä Lupu oli mukavan energinen ja virtaa oli ehkä välillä jopa liikaakin. Hannan treenissä hypättiin pitkästä aikaa vähän isompiakin esteitä ja rataa (120+ tasolla) Lupu hyppäsi hyvin, mutta kuskilla oli havaittavissa epävarmuutta. Kerran kävimme merenjäällä ratsastamassa, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi Lupun villiintyessä liikaa.

maaliskuu


Kylmä!
Rukalla :)


Ratsastus oli aika vaihtelevaa; tyylillä joka toinen päivä meni huonosti ja sitten taas hyvin. Edelleenkin Lupu välillä saattoi stopata, mutta sen jälkeen oli yleensä oikein hyvä. Estetreenit jatkuivat ja ne sujuivat vaihtelevalla menestyksellä. Itse mokasin aina hommat; luovutin ja ajattelin hevosen vain tuntuvan koko ajan huonolle. Kävin Rukalla välissä hermolomalla, kun tuntui, että hevosrintamalla oli liikaa huolia ja murheita. Lupulle testasimme eri kuolaimia kerta paksu kolmipala ei enää tuntunut hyvälle. Kävimme pitkästä aikaa Pekan luona Pikkaralassa treenaamassa ja ensimmäinen treeni oli täysi fiasko! Hevonen kielteli, saapas hajosi ja lopulta minäkin pääsin maistelemaan maneesin hiekkaa... Seuraava valmennus meni sitten taas super hyvin. Pääsimme aloittamaan kisakauden Äimärautiolla; junnujen hallimestaruus 110cm meni oikein hienosti kunnes unohdin uusinnan viimeisen esteen ja 120cm:n luokassa viimeiselle esteelle kielto.. 

huhtikuu




Hannan ollessa ulkomailla kisaamassa kävimme Pekan luona treenaamassa. Edelleen meno oli aika ailahtelevaa; välillä super hyvin ja taas seuraavalla kerralla täysi katastrooffi. Kajaanin kisat peruuntuivat virusepäilyjen takia. Kuolain ongelmia oli jälleen ja lopulta tyydyttiin vähän ohuempaan kolmipalaan. Sileälläkin meno tuntui hankalalta ja Lupu vastusteli paljon. Stoppailut ja kiellot sen kuin jatkuivat vaan... Huhtikuussakin pääsimme käymään vain yhdissä kisoissa Ruukissa, jotka menivät ihan penkin alle. 110cm:n radalla Lupu stoppasi ilman mitään syytä heti jo toiselle esteelle. 120cm:n verkassa en enää päässyt edes ristikonkaan ylitse, joten radalle asti ei edes menty. Pohdittiin veisimmekö hevosen taas klinikalle, mutta peruimme sen, sillä Lupu liikkui ilman mitään temppuja Hannan kanssa. Loppu kuusta pääsin vaihteeksi ratsastamaan Hannan herkillä kilpahevosilla, mikä oli kivaa vaihtelua!

toukokuu





Käytimme Lupua ulkomaalaisen kiropraktikon Brunon luona. Lonkkanivel siellä taas vaivasi ja se jälleen piikitettiin. Lisäksi Bruno niksautti Lupun kaulan jumit pois. Hoito oli melko kallis, mutta ainakin syy löytyi! Ohjeeksi saimme kuuden päivän kävelyloman. Blogin puolella innostuin tekemään vähän extraa ja kuvasinkin varustepostauksen (jonka loput osat on vieläkin tekemättä, hups!) ja myday -videon. Minä pääsin pitkästä aikaa taas oman hevosen kyytiin treenaamaan ja ulkokenttäkin oli sopivasti sulanut. Pikkaralan kisat meni vaihtelevalla menestyksellä. Päätimme laskea rimaa alemmas ja starttasin yli vuoden taon jälkeen metrin luokassa, jossa uusinta oli kuitenkin 110cm. Ensimmäinen ruusuke tältä kaudelta saatiin matkaamme sinivalkoisin nauhoin. Seuraavan päivän 115cm:n luokasta saimme kuitenkin hylätyn. Kisojen jälkeen päätimme, että Hanna ratsastaa vähän pidemmän aikaa Lupulla "kurinpalautuksena". Loppu kuusta oli todella lämmintä +27 asteen kieppeillä.

kesäkuu






Kävimme Heidin kanssa pari kertaa uittamassa hevosia merellä. Lähdimme Lupun kanssa Ypäjälle, kun siellä Hanna hyppäsi Lupulla kisoissa. Lupu hyppäsi hyvin 130cm:n luokkia Hannan kanssa ja viimeisenä päivänä sijoittuivat hienosti toiselle sijalle! Hanna jäikin sitten vähäksi aikaa etelään kisaamaan, joten minä pääsin jälleen treenaamaan Lupun kanssa kotona ja hoitamaan Foxia, joka lähti matkaamme takaisin Oulunsaloon. Kävimme Pekan luona perusratsastus treenissä pariin otteeseen ja ensimmäisellä kerralla Lupu oli super. Toisella kerralla alkoi taas juntturointi, kun Lupu joutui töihin. Kotona sileällä Lupu oli oikeastaan aika hyvä alun vastusteluista huolimatta. Juhannuksen Essi oli meillä ja blogiin pääsi pitkästä aikaa paljon kuvia. Pari Hannan estevalmennusta otimme ja pikku hiljaa meno oli pareempaan päin kuitenkin vielä maltillisilla korkeuksilla. 

heinäkuu


Yksi ötökkä pörräsi vieressä..



Teimme vuoden ensimmäinen pidemmän kisareissun Savonlinnaan ja kuskina oli tällä kertaa minä. Kielloilta vältyttiin; perjantaina metrissä tuli yksi puomi alas, lauantaina sijoituttiin 110cm:n luokassa kuudensiksi ja sunnuntaina niukasti häviten toiselle sijalle! Seuraavana viikonloppuna oli Korpilahdella kisat ja viikolla ratsastin Wiwwellä Eevan ollessa reissussa. Kisoissa kuski oli vähän hukassa ja eron huomasi, kun ei ollut valmentaja mukana auttamassa. Lauantaina metrissä tein kamikatze tien, jonka takia kielto. Kympissä sijoituimme toiseksi. Sunnuntaina menin 120cm:n luokkaan ja siinä taas yksi turha kielto kuskin takia. Korpilahdelta Lupu sai jonkun ötökkäyliherkkyyden ja juoksi vaan tarhassa ympyrää ja ratsastaessa viskoi päätään. Kentällä ei voinut kävellä sekuntiakaan! Kerran hyppäsimme Hannan treenissä ja hyvällä fiiliksellä lähdimme Rovaniemelle kisaamaan. Siellä ei mennyt ihan suunnitellusti; pe 110cm hylätty, la 115cm 4.sija ja su 115cm ensimmäiseltä kierrokselta 10vrp (kielto, pudotus + yliaika) toiselle kierrokselle ei päästy edes lähtölinjan yli, kun Lupu vain jumitti paikallaan.

elokuu



Lupu kännissä

Aloimme miettimään hevosen vaihtamista, mutta sitkeästi minä halusin vielä yrittää ja katsoa miten Lupu hyppäisi vielä yksissä kisoissa Hannan kanssa. Välissä kuitenkin minä ratsastin Lupulla tehden kaikkia kivoja juttuja, kuten maastoilua. Lappeenrannassa Hanna hyppäsi Lupulla yhden 120cm:n luokan, jolloin se teki Hannalle samat temput kuin minullekin. Seuraavana päivänä 130cm:n luokka meni hyvin yhdellä pudotuksella. Hannan eläinlääkäri kävi hoitamassa Lupun ja sen alaselkä, molemmat takapolvet ja kaula piikitettiin. Lupulla havaittiin olevan löysät takapolvet, joita pitää hoitaa säännöllisesti. Saatiin pari viikkoa kävelytystä ohjeeksi. 

syyskuu

Tältä kuulta ei ole juuri yhtään kuvaa ja teinkin hurjat 2 postausta! :D

  
Hannan ell oli käymässä Oulussa, joten Lupulta oli tarkoitus pliistrata takapolvet. Kengittäjä oli vuollut kaviot liian lyhyeksi ja näin ollen Lupu oli epäpuhdas ja pliistraaminen jätettiin sikseen. Kävimme varalta klinikalla tutkituttamassa jalan ja samalla hoidettiin rokotus ja raspaus. Jalasta ei löytynyt mitään mullistavaa, mutta saimme kuitenkin ohjeeksi kaksi viikkoa kävelytystä ja kaksi viikkoa kevyttä työtä, jippii! Lupun lomaillessa pääsin onneksi ratsastamaan Essi nimisellä hevosella ja tutulla ja turvallisella Pretalla. Loppu kuusta halusin tarkistuttaa kaikkien varusteiden sopivuuden, jotta voitaisiin sitten aloittaa treenaaminen hyvältä pohjalta. 

lokakuu







Muutimme toiselle puolelle meidän tallissa, kun uusitalli muuttui täysihoidoksi ja halusimme vanhalle puolelle Hannan seuraksi (lue: riesaksi :D). Päätin etten enää käy ainakaan kovin usein Pekan valmennuksissa, sillä en kokenut häntä enää meille sopivimmaksi valmentajaksi. Vaihdoimme Lupun kengittäjää, koska edellisen kanssa oli turhan vaikeaa, enkä halunnut hevosta taas kolmijalkaiseksi. Lupulla menin aika paljon ilman satulaa, koska sen selässä oli pari mystistä pattia. Sileällä Lupu liikkui kivasti ja kävimme myös pariin otteeseen Heidin kanssa pitkällä maastoreissulla hiekkakuopilla ilman satulaa. Hanna pyysi kerran ratsastamaan Foxilla ja tottakai suostuin ilomielin. Uusi (koulu)valmentajani Maija ratsasti Lupulla ennen kuin aloittaisimme koulutreenit sen kanssa. Lupu sai jonkin viruksen ja oli viikon ajan kävelyllä jalkojen turvottelun ja sulfakuurin takia. Sen jälkeen pääsimme vihdoin treeniin sekä koulu että estepuolella, mutta hevonen tuntui todella laiskalle ja vastahakoiselle ratsastaa, eikä satulassa istuminen ollut mitään nautintoa. Ensilumi satoi myös ja hevonen pääsi karvoistaan.

marraskuu






Pääsimme ratsastamaan vielä pari kertaa kentällä, kun lumet sulivat pois. Yhden Hannan treenin ehdin ottaa, kunnes Lupulla taas turposi millon mikäkin jalka ja sai viikoksi kävelyä ja metacamia. Kävin siinä samalla yhden viikonlopun Turussa. Sain ratsastaa muutaman kerran Hannan pyynnöstä Junnulla, Foxilla ja Winolalla ja Heidin Pretalla. Lupun BOT -loimi tuli vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen! Lupun lomaillessa ratsastin muutamia kertoja Foxilla ja kävin sen kanssa jopa Maijan kouluvalmennuksessa. Lupulla sai taas alkaa ratsastaa normaalisti, mutta hevonen oli erittäin hankala ja yhtenä kertana en saanut sitä lopulta ollenkaan liikkeelle, jolloin Maijan kanssa vaihdoimme hevosia. 26. päivä päätimme Hannan ja Maijan kanssa, että kokeilen Winolaa ja Foxia myös hypätessä mahdollista hevosenvaihtoa silmällä pitäen. Kokeilin molempia vielä toisenakin päivänä ja pitkien pohdintojen ja keskustelujen pohjalta päätimme ostaa Foxin vaihdossa Lupuun. En olisi millään halunnut luovuttaa Lupun kanssa, mutta uskon päätöksen olleen oikea. 

joulukuu




Joulukuun ensimmäisenä päivänä ratsastin Lupulla viimeistä kertaa, tosin silloin sitä en vielä tiennyt. Laitoin hepalle gramaanit ja Lupu oli super hyvä ratsastaa. Myöhemmin olisin voinut vielä Lupulla mennä, mutta halusin jättää tuon kerran viimeiseksi, jotta siitä jäisi hyvä mieli :) Hanna ratsasti viimeiset päivät Lupulla vielä sen ollessa Suomessa. Kolmantena päivänä oli Foxin ostotarkastus, jolloin osto vahvistui puhtailla papereilla. Fiilis oli aivan epätodellinen, enkä meinannut käsittää hevoseni vaihtuneen. Jo viides päivä Lupu lähti Winolan kanssa Hollantiin myyntiin kyydin järjestyessä nopeasti. Uuden hevosen kanssa ratsastus oli lähinnä tutustelemista ja totuttelemista täysin erilaisen hevosen ratsastamiseen. Parissa Maijan kouluvalmennuksessa ja Hannan estetreeneissä ehdimme käymään. Laukassa ja esteillä meno oli aika räjähtävää, mutta loppu kuusta hevonen oli jo huomattavasti rennompi työskennellessä. Vuoden viimeisimpinä päivinä sain Wiwwen ja Pretan hoidettavaksi ja ratsastettavaksi omistajien lähtiessä Rukalle juhlimaan.


Tällainen oli siis vuosi 2013 pääpiirteittäin ja toivottavasti uudet lukijatkin pääsivät paremmin kärryille tapahtumista. Kisamenestystä ei pahemmin tullut ja siihen nähden surkea vuoteen 2012 verrattuna, mutta arvokasta kokemusta olen saanut lisää ja välillä olen päässyt myös muidenkin hevosten kyytiin. Toivotaan parempaa menestystä tulevalle vuodelle! :)

Kuulumisia

Tuntuupas jotenkin hankalalta aloittaa kirjoittaminen tänne blogin puolelle. Asiaan ei auta yhtään se, kun viivyttelen tänne kirjoittamista päivä tolkulla, enkä silloin voi mitenkään muistaa kaikkia niitä fiiliksiä, mitä olen jo tässä lyhyessä ajassa saanut uuden hevosen kanssa. Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta edelleen on paljon tekemistä. Ensimmäisellä viikolla pystyin hädin tuskin kolmipalalla laukkaamaan paria ympyrää pidempään, kun nyt pystyn "jo" laukkaamaan vaikka muutaman kierroksen maneesia ympäri ilman että vauhti alkaisi kiihtymään :D Meille on ihan riittävän haastavaa säilyttää laukassa rentous ja rauhallinen tahti. Tällä hetkellä olemme aika paljon keskitytty minun istuntaani, joka varsinkin Foxin kanssa on ihan kaamea! Kun hevonen alkaa juosta pois altani ja jännittyy, niin samalla minäkin jännityn ja tarraan ohjista enemmän kiinni ja valun ihanaan tuoli-istuntaan, jolloin Foxi jännittyy vieläkin enemmän...

Pari maailman surkein laatuisinta kännykkäkuvaa joululta


Valmennuksissa ollaan käyty noin pari kertaa viikossa; yksi estetreeni ja yksi kouluvalmennus. Lisäksi Hanna on melkein joka päivä katsonut meidän menoa ja auttanut tarvittaessa. Olen myös hypännyt pieniä esteitä useasti viikossa itsenäisesti tai Hannan silmien alla, jotta saataisiin rentoutta lisää ja hyppyjä alle mahdollisimman paljon. Välillä hevonen on ollut ihan super hyvä, mutta pari kertaa myös oikein hankala, kun ylimääräistä energiaa oli kerääntynyt joulun jäljiltä. Silloin joka ikisestä pikku rasahduksesta hevonen sinkoaa sinne tänne ja vouhottaa ihan turhaa. Välillä olenkin antanut hevosen mennä niin reipasta laukkaa maneesissa, kun vaan pystyy siellä menemään lentämättä nokilleen ja sama juttu ravissa. Se auttaa jonkin verran, mutta Foxi jaksaisi laukata vaikka 6 tuntia putkeen, joten ...


Kuitenkin Kettu toimii jo oikein mukavasti käynnissä ja ravissa, mutta edelleen se laukka on suurin kompastuskivi ja siksi pyrinkin jatkossa keskittymään siihen paljon enemmän. Kaikkein tärkeintä olisi, jos löytäisin itse sen rentouden ja rohkeuden päästää ohjia vähän pidemmäksi ja ratsastaa enemmän istunnalla. Se on vaikeaa, sillä olen lähes aina ratsastanut enemmän kädellä kuin jalalla vaikka sen pitäisi olla toisin päin. Varsinkin esteillä tämä näkyy selvemmin, kuin hevonen hermostuu ja alkaa laukata lähes paikallaan. Mutta pikku hiljaa hyvä tulee, eikä kukaan ole seppä syntyessään. Valitettavasti minulla ei ole kun vain yhdeltä estetunnilta videota viime sunnuntailta, joten ette näe niitä paremmin menneitä treenejä. Nimittäin sunnuntaina ei mennyt ihan putkeen ja näette kyllä videolta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja milloin meno oli hitusen sujuvampaa. Aikaisemmat pikku hyppykerrat olivat menneet paremmin ja Foxi oli ollut oikein rauhallinen. Tällä kertaa Foxi kävi aika kuumana ja itse reagoin siihen väärällä tavalla; hidastaen vain vielä enemmän, vaikka olisi pitänyt rentoutua ja laukata eteenpäin.



Maijan valmennuksissa olemme keskittyneet rentouteen ja tempon vaihteluihin. Nyt lyhentäminen ja ajoittainen pieni pidentäminen onnistuu hyvin ravissa ja käynnissä. Laukkaa emme ole vielä pystyneet hirveästi säätelemään ja se tulee sitten ajan mittaan, kunhan peruslaukka on ensin sujuvaa. Eilen maanantaina oli Maijan kouluvalmennus ja heti tunnin alussa juttelimme, mikä meni edellisen päivän estetreenissä vikaan. (Maija oli yhtäaikaa ratsastamassa) Päivän teemana oli mukavuusalueelta poistuminen eli jouduin päästämään ohjia pidemmäksi ja ratsastamaan istunnalla. Muotoon ei kiinnitetty niin paljoa huomiota, vaan siihen että pystyn ylläpitämään ja hidastamaan laukkaa mahdollisimman paljon kiskomatta ohjista. Aluksi meno tuntui ihan toivottomalta, kun vauhti vain kiihtyi ja kiihtyi eikä F tuntunut hidastavan millään. Maija sanoikin, että älä panikoi, vaikken saisikaan hevosta heti hidastamaan vaan jatka rauhassa samalla lailla. Enkä saa vaan jäädä koko ajan jarru päällä ratsastamaan, vaan aina hidastus ja rentoutuminen jne. Aina kun hevonen hidastaa, niin minun pitäisi päästää ohjia hieman rennommaksi ja rapsuttaa sitä kaulasta, niin se tietäisi tehneensä oikein ja ymmärtäisi, mitä siltä pyydetään. 


Täällä oli vielä muutama päivä sitten lunta, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan. (Okei tänään satoi lunta taas, mutta eiköhän se sula viimeistään huomenna...) Maneesi on siis toistaiseksi ainoa paikka, jossa voi ratsastaa. Viikonloppuna on luvassa vähän jännityksen aihetta, sillä yli vuoden taon jälkeen menen käymään Petran valmennuksissa tällä kertaa uuden hevosen kanssa. Jäiks! Saapi nähdä mitä siitäkin tulee, kun Äimäraution maneesi on aika paljon isompi kuin meidän... Odotan siis innolla ja kauhulla, mitä tulevan pitää. Vuosi 2013 vetelee viimeisiään ja on aika suunnata katseita tulevaan vuoteen. Luvassa on kuitenkin vielä katsaus kuluneesta vuodesta :)

Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2014 kaikille!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua kaikille!

Terveisin Kirsi ja Kettu :)

Jouluomenaa :)
Simmut kii!


aww <3
Nyt riittää!!

Isoveli :)
Foxin kanssa arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja yllätyksekseni kehitystä on tullut jo näinkin lyhyessä ajassa! Palaillaan paremmilla kuulumisilla joulun jälkeen!