perjantai 6. joulukuuta 2013

What does the fox say?

Varoitus! Vuosisadan romaani tulossa ja paljon videomateriaalia.

Heipä hei pitkästä aikaa! Tosiaan viime kerrasta on vierähtänyt useampi viikko ja siinä ajassa on tapahtunut ihan järjettömästi! Ja kukuneella viikolla vasta onkin tapahtunut! Jouduin viimeinkin tekemään sen kauan mielessä pyörineen päätöksen, joka muutti oleellisesti heppailuani. Päätös ei ollut helppo, mutta koko sydämestäni toivon sen olleen oikea.

Tosiaan sulfakuuri auttoi Lupun tukkijalkaan ja viikolla 46 aloitimme pikku hiljaa ratsastelemaan. Lupu tuntui oikein hyvältä viikon tauon jälkeen. Menin saman viikon torstaina Foxilla Maijan kouluvalmennuksessa, kun en vielä Lupulla voinut mennä. Foxille laitoin poikkeuksellisesti gägin suuhun, koska viime kerralla jarrut eivät oikein toimineet. Nyt kuitenkin sain Maijalta paljon uusia vinkkejä täysin erilaisen hevosen ratsastamiseen ja tunti sujui oikein kivasti! Perjantaista sunnuntaihin olin Turussa, joten Lupua ratsasti Eeva ja Hanna. Sunnuntaina sain valitettavasti viestin äidiltä, että Lupulla oli taas jalka turvoksissa.

Viikolla 47 maanantaina Lupulla oli kaikki jalat turvoksissa ja haimme sille metacamia. Ratsastin Foxilla maanantaina ja tiistaina harjoitellen valmennuksen asioita. Torstaina oli taas Maijan kouluvalmennus Foxilla, joka meni paremmin kuin viimeksi.

Viime viikon maanantaina oikeastaan kaikki lähti liikkeelle. Ratsastin Lupulla normaalisti hallissa ja tauon jälkeen oli aika jäykkää menoa. Silti yritin kaikkeni rauhassa sitä verkkailla, mutta hevonen ei näyttänyt haluavan liikkuvan eteenpäin. Sain tyyliin joka askelella käskeä eteenpäin ja lopulta Lupu veti liinat kiinni, enkä saanut sitä ollenkaan liikkeelle. Tunnen kyllä, milloin itselläni alkaa pikku hiljaa nousemaan ärsyyntymistaso ja jäin hetkeksi seisomaan hevosen kanssa paikalleen. Tuumasin, etten oikeasti saa hevosta liikkeelle ja hyppäsin mielummin selästä alas, kuin olisin lähtenyt jälleen tappelulinjalle. Itkukurkussa sitten luovutin kesken ja purskahdinkin itkuun, kun en enää pystynyt pidättämään.

Muutama viikko sitten täällä oli kivat ilmat! Ekat "hankitreenit"päästiin tekemään.


Maija sitten päätyi ratsastamaan Lupulla ja minä loppuverkkasin hänen heppaansa. Kas kummaa Lupu liikkui hienosti Maijan kanssa. Maija vielä halusi jutella kanssani. Hän ymmärsi, ettei minusta tunnu kivalta, kun joudun aina käskeä Lupua eteenpäin, eikä hevosen motivaatio päätä huimaa. On inhottavaa mennä ratsastamaan Lupulla, kun tuntuu että se mielummin jäisi talliin, ellei olla lähdössä maastoon. Loppuaikoina talleilu alkoi mennä siihen, etten meinannut haluta mennä Lupulla ratsastamaan. Mutta jos esimerkiksi Heidi pyysi ratsastamaan Pretalla, niin ilomielin olin menossa.


Asianmukainen vaatetus!
Hanna ja Maija olivat asiasta keskustelleet keskenään ja tiistaina Lupun valmennus vaihtuikin yllätyksekseni Foxin ja Winolan koeratsastukseksi. :) Hannakin tuumasi, että tässä vaiheessa ratsastuksen tulisi olla kivaa, eikä jatkuvaa taistelua. Vielä kun olen nuori, niin on tärkeää, että minulla olisi hevonen joka vie minua eteenpäin ja pääsen kehittymään kuin toisin päin. Olisi ikävää, jos tämän takia loppuisi innostus kokonaan.




Siispä ensin suuntasin Winolan selkään. Winola on 10-vuotias äksy kimotamma, joka on hypännyt Hannan kanssa 145cm tasolle asti. Muutaman kerran olin aikaisemmin käynyt sen selässä. Laukka tällä hevosella on hyvin voimakas ja aluksi se tuntui ihan heittoistuimelta! Esteet sujuivat ongelmitta, eikä ensimmäisenä päivänä hypätty kovin isoa. Minulla vaan meinasi kunto loppua, koska oli hieman haastavaa istua sen laukassa :D Kokeilun jälkeen fiilis oli hyvä ja salaa jo haaveilin vihdoinkin "siitä valkoisesta hevosesta".



Foxi taas on hieman pienempi ja säpäkkä 12-vuotias kiltti tamma, jolla olen useasti mennyt ennenkin. Hirveästi se ei ole aikaisemmin minuun iskenyt, mutta hyppyjen jälkeen olin toistamieltä! Foxi on kilpaillut 130-140cm tasolla ja on oikea aikaratsastus spesialisti. Gägillä Foxi on huomattavasti kuuliaisempi ja kevyempi ratsastaa ja aluksi pienillä esteillä se pysyi hyvin lapasessa. Esteiden noustessa tietenkin heppa innostui ja välillä saattoi värkätä päänsä kanssa, joka ei kuitenkaan haitannut menoa. Lopuksi esteet olivat 120-130cm korkeudella ja ne tuntui suorastaan helpoilta! Näin Foxin kanssa hyvin askeleet ja vaikka pari kertaa tulinkin yhdelle pystylle huonommin, niin se siltikin selvitti sen hienosti. Vähän esteiden jälkeen oli kontrolli ongelmia, kun Kettu oli niin innoissan ;) Hanna sanoikin, että Foxin kanssa hän uskaltaa huoletta nostaa esteitä, sillä se menee aina.



Seuraavana päivänä ratsastin Lupulla, jonka kanssa meni paremmin kuin edellisellä kerralla. Kerran se yritti stopata, mutta ymmärsi ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin liikkua. Hyppäsin vähän alle metrisiä esteitä ja Lupu meni niitä tasaisen varmasti. Oli jännä huomata, että Foxin ja Winolan kanssa osuin lähes aina hyvin esteille heti ensimmäisellä ratsastuskerralla. Kun taas Lupun kanssa ollaan treenattu melkein kolme vuotta, enkä meinannut saada välillä ristikollekkaan askelia :DD Lupu ei hirveästi ime esteille ja sen takia paikan osuminen on hankalampaa ja varsinkin jos puhutaan isommista esteistä.

Viime viikon torstaina oli toinen kokeilupäivä. Tällä kertaa aloitin Foxin kanssa. Kokonaisuudessaan sujui paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt heppa pysyi paremmin kontrollissa. Lopuksi tulimme pari kertaa 120-130cm radan; ensimmäisellä kerralla työnsin vähän liikaa esteille, jonka takia Foxi kuumui liikaa. Toisella kerralla maltoin odottaa eteenkin viimeiselle esteelle hyvin. Foxista jäi super hyvä fiilis ja ennen kaikkea tunsin sen kanssa oloni varmaksi, vaikka vauhtia välillä olikin hieman liikaa. Esteet eivät tuntuneet isoilta enkä potenut rimakauhua.

Juhlissa on tullut käytyä, mm. karonkassa ja lakkiaisissa.

Foxin jälkeen kokeilin vielä Winolaa. Sen kyydissä oli jo helpompi istua kuin viimeksi. Alkuverkka sujui hyvin, mutten yhtään tajua mitä sähläsin pienelle aurinkoportti pystylle.. Askel oli osumassa ihan hyvin, mutta itse olin lähdössä hyppyyn askelta aikaisemmin?! ja hyökkäsin kaulalle. Winolalla meni vähän pasmat sekaisin herkkänä hevosena ja ryysästiin esteen keskelle. Heppa lähti äkkiä peruuttamaan ja itse ns hyppäsin selästä alas siltä varalta, että heppa olisi lähtenyt laukkaamaan. Nousin takaisin kyytiin ja hommat jatkuikin ihan hyvin.

Kuitenkin esteiden noustessa itselläni oli Winolan kanssa epävarma fiilis ja vaikka tulimmekin radan ensimmäiselle esteelle (okserille) ihan hyvin, niin otettiin kielto. Sen jälkeen minulle jäi vähän tuo kieltäminen takaraivoon, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Hävettää ihan katsoa videota, kun itse paniikissa ryykäisen millon mistäkin paikoista.. Kerran Hanna pyysi tekemään ennen estettä ympyrän, mutten sen jälkeen uskaltanutkaan mennä esteelle vaan käänsin äkkiä toiselle ympyrän. Winola on sen verran herkkä tamma, että tarvitsee esteiden noustessa aina hyvät paikat ja varman ratsastajan. Myöskään Hanna ei halua myydä meille kieltelevää hevosta, sillä se pidemmän päälle syö ratsastajan varmuutta. Ei tietenkään minkään hevosen tarvitse mahdottomista paikoista hypätä, mutta tässä vaiheessa kun itse olen kokematon isommilla esteillä, niin tarvitsen hevosen jolla on suuri sydän esteitä kohtaan.

Loppuviikosta ratsastin Lupulla itse viimeisiä kertoja. Lauantaina hevonen oli taas niin haluton, että jouduin luovuttamaan kesken. Maneesissa oli useampi ratsukko, joten olin vain tien tukkona jumittelevan hevoseni kanssa. Sunnuntaina päätin yrittää uudestaan. Tällä kertaa otin avukseni gramaanit ja ai että Lupu oli mukava koko ratsastuksen ajan! Eihän se siltikään mikään vauhtihirmu ollut, mutta pääasia, että liikkui rennosti eteenpäin. :) Mukava lopetus yhteiselle ajallemme!

Tämän viikon maanantaina ja tiistaina Hanna ratsasti Lupulla ja me kävimme maanantai-iltana hänen luonaan illallisella. Siellä juteltiin lisää Lupusta ja Foxista. Illan jälkeen päätös oli selvä ja hevonen olisi ostotarkastusta vaille meidän!


Heti jo tiistaille saatiin klinikalle varattua aika. Foxi läpäisi tarkastukset kirkkaasti läpi ja Henkka ihmetteli kuinka hyvät ja kuivat jalat Foxilla on ikäisekseen. Fiilis oli ihan epäaidon oloinen; en voinut käsittää, että kaikki tapahtui näin helposti ja nopeasti, vaikka toisaalta olimmehan me miettineet hevosen vaihtoa jo pitkään. Samaan aikaan tajusin myös sen tosiasian, että Lupun lähtisi jo parin päivän päästä Winolan kanssa Hollantiin myyntiin. Samaan aikaan olin siis onnellinen, että surullinen! Kyyti järjestyi yllättävän nopeaa, mutta parempi näin, niin en ehtinyt kauaa murehtimaan.

Ulkomailta hevosta ostaessa on aina omat ongelmansa, kun ei voi koskaan täysin tietää, millainen hevonen todellisuudessa on. Siksi tämä järjestely tuntuikin hyvältä, koska siitä hyötyi niin minä sekä valmentajani. Hanna tuntee Foxin ja osaa varmasti auttaa meitä sen kanssa. Lisäksi saimme Lupun helposti vaihtokaupalla eikä meidän tarvitse huolehtia sen myynnistä.

<3 17.2.2011 - 4.12.2013 <3
Valitettavasti meillä ei ole mahdollista pitää kuin vain yhtä hevosta. Ikävä tosiasia on, että jos haluaa päästä etenemään korkeammalle tasolle tässä lajissa, niin silloin voi joutua myös vaihtamaan hevosta. Lupu oli meillä lähes kolme vuotta ja koko sen ajan oli enemmän tai vähemmän ongelmia. Toki hienoja ja hyviäkin hetkiä on ollut, mutta suurin osa ajasta on ollut hankalaa. Pidemmän päälle se ei ole enää mukavaa ratsastajalle eikä hevoselle. Eikä se myöskään kehitä eteenpäin! Inhottavaa se on myöntää, että Lupu on turhan hankala hevonen minulle, mutta mielestäni ei ole häpeä vaihtaa, jos on kaikkensa yrittänyt ja pistänyt likoon. Tietenkin olisin toivonut Lupusta olevan minulle vielä iloa moneksi vuodeksi.. Tärkeintä on, että tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Varmasti joku kokeneempi saa Lupusta vielä paljon irti ja taas minä pääsen Foxin oppilaaksi :)

Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen näistä vuosista Lupun kanssa. Kaikkea sitä on mahdotonta tiivistää sanoiksi, mutta yritän joskus väsätä postauksen yhteisistä ajoistamme. Nyt on kuitenkin aika siirtyä elämässä eteenpäin ja katsoa mitä uusi hevonen tuo tullessaan :)

20 kommenttia:

  1. Ihan varmasti teit oikean ratkaisun :) Hirmusti tsemppiä uuden hevosen kanssa!

    VastaaPoista
  2. aloin juuri pelätä mun tulevan kauden ruusukkeiden takia... ;D onnea vielä kirppuuu!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah älähän nyt vielä! ;DD ja kiitos!

      Poista
  3. Fiksu ratkaisu tuohon tilanteeseen, olisin varmasti itse tehnyt samoin. Onnea teille uuden hevosen kanssa! :)

    VastaaPoista
  4. Vielä kerran onnittelut uudesta hevosesta, näyttää tosi kivalta !! :)

    VastaaPoista
  5. Onnea uudesta upeasta hevosesta! Myönnä, olen kyllä kateellinen sulle kun vahvempasi rahoittavat harrastustasi noin avokätisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Olen kyllä onnekas ja kiitollinen vanhemmilleni, kun pystyvät rahoittamaan tätä kallista harrastusta. En silti menisi sanomaan, että helpolla oltaisiin päästy...

      Poista
  6. Vitsi Winolan laukka on tosi magee :D Mutta toi Fox vaikuttaa kyllä enemmän sun tyyliseltä, oon varma että pääsette vielä pitkälle. Onnee hevosen ostosta! :)

    VastaaPoista
  7. Niin on!! Mutta ihan sairaan hankala istua! :D tuntui et takapää heittää kokoajan. Kiitos paljon! (:

    VastaaPoista
  8. wautsi! varmasti hyvä päätös (:

    VastaaPoista
  9. Onnea uudesta hepasta! Sinulla on tietääkseni Mountain Horsen turvajalustimet, jotka toimivat samalla tyylillä kuin freejumpit ja ohjaavat kantapäätä oikeaan asentoon; kummat ovat paremmat/huomaatko eroa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hmm en usko, että ovat Mountain Horsen, mutta ovat kuitenkin jotkut nivelletyt turvajalustimet. Olen mennyt muutamia kertoja freejumpeilla, enkä nyt mitenkään ole merkittävää eroa edes huomannut. Omat ovat osoittautuneet oikein kelvollisiksi ja ovat huomattavasti halvemmat kuin freejumpit :)

      Poista
  10. On kunnioitettavaa, että uskaltaa myöntää "luovuttaneensa" liian vaikean ratsun takia. Itse olen ollut samassa veneessä, tosin oma hankala tapaukseni oli minulla vain 11 kk. Mitään ei ikinä saavutettu ja putosin selästä "kerran kuussa" -tahdilla. Onneksi valmentajani puhalsi pelin poikki ja nyt minulla on maailman paras oppimestari :) Onnea uuden hepan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä turhaa sitä on aina kituuttaa itseä liian vaikean ratsun selässä. Lupu kuitenkin toimi ihan hyvin pari ensimmäistä vuotta, vaikka koskaan se ei ole mikään helppo ollut. Kuitenkin esteiden noustessa, sillä ei ole vielä tarvittavaa kokemusta ja minun pitäisi viedä sitä eteenpäin.

      Mukava kuulla, että sinullakin on nyt sopivampi hevonen! :)

      Poista
  11. onnea uuden heposen johdosta! näyttää tosi kivalta eikä varmasti tuu ainakaan tylsää olemaan :D ja ihana nimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh kiitos! Tylsää ei varmasti tule olemaan, kuten ei koskaan heppojen kanssa. Nyt on vaan itsellä erilailla motivaatiota, kun hevosellakin on motivaatiota työntekoon. :)

      Poista