maanantai 3. lokakuuta 2016

SM 2016

Vähän meinasi ottaa päähän, kun kirjoitin jo aiemmin tämän postauksen luonnoksiin, niin eiköhän teksti kadonnut kuin tuhka tuuleen.. Tässä vihdoin uudelleen kirjoitettu postaus.

Tänä vuonna kilpailin sm-kisoissa ensimmäistä kertaa nuorissa ratsastajissa. Taso oli siis kovempi ja esteet korkeampia. Sm-kisat oli tänä vuonna Tuurissa, joka oli viime vuodesta tuttu kisapaikka. Tuurissa järjestelyt toimivat tänäkin vuonna moitteettomasti ja nyt ei pohjassakaan ollut mitään moittimista. 



Lähdimme torstaina matkaan ja olin kotona ratsastanut Ketun läpi sileällä. Perillä purimme kaikki tavarat ja kävin kävelyttämässä Ketun ja sitten suuntasimme syömään ja nukkumaan majapaikkaamme. Perjantaina kävin aamulla Ketun ratsastamassa sileänverryttelyssä, sillä F oli edellisenä päivänä yksinyt todella paljon ja halusin varmistaa, että yskä oli mennyt ohitse. Iltapäivällä oli vuorossa nuorten sm 1.osakilpailu, joka oli korkeudeltaan 130cm. Arvostelu oli C eli virhepisteet muutettiin ajaksi.


Vet check oli poikkeuksellisesti verkassa ratsastaen ja se meni läpi kuten aina ennenkin. Verkassa ja radankävelyssä Hanna oli auttamassa. Ratsastin heti jo sileällä Kettua hyvin ajatuksen kanssa, kun joskus kisoissa saatan vain haahuilla menemään. Esteverkassa laukkasin heti alusta asti kunnolla ja Foxi tekikin mielettömiä hyppyjä.


Pian olikin jo meidän starttivuoro ja lähdin radalle hyvällä asenteella: luotin hevoseen ja ennen kaikkea myös itseeni! Tuollaisen fiiliksen kun saisi joka kerta radalla, niin tulisi hyvää tulosta, sillä tuolla fiiliksellä olen ennenkin voittanut ja niin muuten voitimme nytkin! Heti ykkösesteestä alkaen pidin temmon reippaana ja tein kaikki tiukat käännökset juuri niinkuin suunnittelimmekin. En jäänyt kertaakaan kaarteeseen nyppimään laukkaa, vaan ajattelin aina eteenpäin.

Vika este ja mulla on hullunkiilto silmissä :D
Kolmoissarjalle jouduin laittamaan hieman liikaa painetta kaarteessa, joten sekä b että c-osa kolahtivat, mutta tällä kertaa oli tuuria matkassa ja puomit pysyivät kannattimillaan. Loppuradasta pari estettä vielä kolahti, kun Kettu tuli hieman hätäiseksi hypyissä. Viimeisen esteen päällä hymy oli korvissa, sillä tiesin, että teimme kovan ajan ja menimmekin luokassa kirkkaasti ykköseksi!


Luokan loppuun asti saimme jännittää voittoa, sillä monta nopeaa ratsukkoa oli jäljellä. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että voitimme koko luokan! Aivan uskomaton tunne, kun tämä kausi on ollut ruusukkeiden osalta todella naftia ja pitkästä aikaa oikeasti uskalsin ratsastaa aikaa ja voitimme. Olin jo melkein unohtanut miltä voittaminen tuntuu :D

Linkki meidän voittajahaastatteluun!

Voittajan on helppo hymyillä.
Jälkeenpäin ajateltuna ensimmäisen päivän voittaminen olikin vähän kinkkisempi juttu, sillä se toi väistämättä paineita seuraavaa päivää ajatellen. Vaikka kuinka yritin nollata tilanteen ja tiesin että sm-mitaleihin olisi vielä pitkä matka, niin silti olin hirmu jännittynyt koko loppupäivän. Tiesin myös sen, että Kettu joutuisi seuraavina päivinä kapasiteettinsa äärirajoille 140cm luokissa ja viimeisen päivän 145cm viimeinen kierros olisi jo sille oikeasti isoa.


Lauantaina heti ratapiirroksen nähtyäni totesin, että rata on teknisesti vaativin rata koskaan. Jopa Salon iso 140cm:n gp-rata oli teknisesti helpompi. Verkassa koitin rentoutua ja rauhoittua, vaikka F olikin kuumempi kuin edellisenä päivänä. Kohta tulikin jo meidän vuoro mennä radalle. Ennen ekaa estettä fiilis oli hyvä, mutta sitten radan aikana jännityin todella paljon. En vain saanut kroppaani toimimaan, vaikka tiesin miten pitäisi ratsastaa.


Ykkönen ja kakkonen onnistui hyvin. Kakkoselta oli viiden laukan linja okserille. Paikka oli kolmoselle ihan ok, mutta sieltä tuli turha puomi kuitenkin mukaan. Kolmoselta oli heti kaareva kuuden laukan linja trippelille, joka sujui moitteitta. Trippelin jälkeen oli lyhyt kaarre vesihaudalle. Jännitin vesihaudan jälkeistä kaksoissarjaa, sillä haudalta sarjalle oli vain viisi lyhyttä askelta. Sen takia en uskaltanut laukata haudalle riittävästi ja tulin liian rauhallisesti vesihaudalle saaden siitä kosketuksen. Kaksoissarja kuitenkin onnistui hyvin!

Mun kamera hajosi kisoissa, joten launatailta ei ole videota. Youtuben livestä se kuitenkin löytyy tämän linkin takaa. Meidän suoritus kohdasta 4.49.23 alkaen.

Sarjan jälkeen oli vuorossa radan ainut hengähdystauko, jonka jälkeen oli vastassa iso okseri, jolta oli kuuden laukan linja muurille. En tässäkään välissä saanut itseäni rennoksi, vaan tulin okserille käsijarru päällä. Paikka oli ok, mutta laukkaa ei ollut riittävästi venymään isosta okserista puhtaasti yli. Muurin hyppäsimme puhtaasti, kuten myös seuraavan pystyn kaarteesta. Sitten olikin vuorossa vaikea tulo kolmoissarjalle: joko kuusi sujuvaa laukkaa perille tai kiinni seitsemällä. Valitsin tulla kiinni seitsemällä, mutta en pitänyt jalkaa kiinni, enkä oikeastaan ollut itse luottavainen omaan tekemiseeni, jolloin Kettu päätti ottaa stopin a-osalle.

Superstar <3
Tässä vaiheessa kasassa oli jo 16 virhepistettä. Päätin kuitenkin jatkaa radan loppuun asti, sillä kieltoon en halunnut lopettaa ja jäljellä oli enään vain sarjan jälkeen yksi pysty. Uudella yrityksellä tulimme kolmoissarjalle hyvin sisään, F kuitenkin otti b-osan alas. Kolmoissarjan jälkeen olin jo luovuttanut täysin ja tulimme epätasapainossa viimeiselle pystylle ja sekin tuli alas. Yhteistulos oli siten hirvittävät 29 virhepistettä, joista 5 tuli ylitetystä enimmäisajasta. Uusi virhepiste-ennätys siis..


Radan jälkeen itketti ja hävetti. Meidän johtopaikka putosi parissa minuutissa häntäpäähän. Vasta viikko sitten uskaltauduin katsomaan radan livelähetyksestä ja onneksi se ei näyttänyt läheskään niin pahalta kuin miltä tulos näyttää. Ei siihen voi kuitenkaan missään nimessä olla tyytyväinen, enkä sitä enään ikinä halua katsoa uudelleen. Ratsastin vain turhan alitempoisesti koko radan, jonka takia tein Ketulle tehtävät turhan vaikeaksi. Sille tuon kokoiset esteet ovat muutenkin vaikeampia, eikä kuskin epävarmuus yhtään auttanut asiaa.

Henkisesti tuo rata oli kova paikka itselle. Tiesin että mitaleihin oli perjantain jälkeen vielä pitkä matka, mutta lauantain fiaskon jälkeen mitaleille ei olisi ollut enään mitään asiaa. Päätimme olla osallistumatta sunnuntain sm-finaaliin, sillä halusin saada oman itseluottamuksen takaisin. Eikä olisi ollut hevoselle reilua viedä se 140 + 145cm kokoisille radoille epävarman kuskin kanssa. Ketulla on niin suuri sydän hyppäämiseen, ettei sitä olisi kannattanut mennä pilaamaan.

Viimeinen hyppy tämän ihanuuden kanssa!
Sunnuntaina hyppäsimme avoimen ja vaikeutuvan 130cm:n luokan. Heti jo verkassa pystyin jälleen nauttimaan kisaamisesta. Radalle menimme pitämään Ketun kanssa hauskaa. Rata oli aivan super hyvä ja melko nopea. Parissa kohtaa olisin saanut sujua hieman enemmän. Harmittavasti tokavika okseri tuli alas. Väli oli todella lyhyt neljä askelta, enkä riittävän päättäväisesti tehnyt viimeistä puolipidätettä. Fiilis oli kuitenkin huippu maaliviivan ylitettyä. Pääsin hienosti korjaamaan edellispäivän fiaskon ja pystyin jälleen luottamaan itseeni sekä hevoseen.



Ilman puomia oltaisiin oltu kuudennella sijalla, mutta tällaista tämä laji on. Melkoinen vuoristorata viikonloppu oli meillä tällä kertaa. Huipulta pohjalle ja sitten keskitason suoritus :D Enpä olisi tuolloin uskonut, että sunnuntain rata jäi meidän viimeiseksi. Siihen fiilikseen oli kuitenkin hyvä meidän yhteinen kisataival lopettaa <3

8 kommenttia:

  1. VAU!! Hienosti meette ja vähänkö isoja esteitä :)

    VastaaPoista
  2. Ihan mielettömän hieno tuo teidän perjantain rata. Helpon näköistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Perjantain rata oli kyllä todella sujuva, ei yhtään ylimääräistä puolipidätettä 😊

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hyvä näin vuoden myöhässä vastailla.. Ihan hyvää kuuluu, pääsin viime syksynä opiskelemaan erityispedagogiikkaa. Omaa hevosta ei Foxin jälkeen enää ole ollut, mutta paljon silti olen käynyt ratsastamassa eri hevosilla. Mietin, että voisin joku kerta vielä kirjoittaa postauksen siitä, miltä tuntuu elämä ilman hevosta. On vain tuntunut vaikealta kirjoittaa tänne, kun blogi on vahvasti aina pyörinyt oman hevosen arjen ympärillä.

      Poista
  4. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista