Petran valmennus #1

Viikonloppuna meillä oli pitkästä aikaa Petran valmennukset äimärautiolla. Viime kerta taisi olla noin kolmisen kuukautta sitten. Päätin tehdä molemmista päivistä omat postaukset, joten tässä stooria lauantailta:

Alkuverkassa jo tunsin, ettei valmennus tulisi sujumaan. Foxi oli melko virtaisa, mutta jotenkin todella tyhjä edestä ja yritti jo ravissa lähteä juoksemaan. Koitin tehdä siirtymisiä ja väistöjä, mutta ne auttoivat vain hieman. Yritin kuitenkin pysyä kärsivällisenä ja ajatella, että kyllä kohta paranee. Videolta katsottuna hevonen ei näyttänyt edes pahalta, mutta selkään se tuntui todella huonolta. Ravissa pujottelutehtävä onnistui hyvin, kuten myös ensimmäisellä kerroilla laukassa. Kuitenkin laukassa tehtävää toistaessa Foxi kerta kerralta kuumui enemmän ja pari kertaa vaihtoi välissä laukan. Puomilinjan jälkeen Foxi pienestäkin pidätteestä kiskaisi pään taivaaseen, enkä meinannut saada sitä  kunnolla rennoksi.

Verkkahypyt tulimme ympyrällä molempiin suuntiin. Foxi tässäkin tehtävässä kuumui ja hypyt eivät olleet yhtään Foxin tapaisia eli pyöreitä ja kumipallomaisia, vaan hätäisiä ja välillä jopa selättömiä. Jatkoimme tämän jälkeen jumppalinjalle, jonka väleihin piti saada lyhyet kolme laukkaa. Ensimmäinen kerta onnistui, mutta toisella kerralla munasin homman ihan täysin :D Jäin liikaa pidättämään ensimmäiseen väliin ja oletin, että F ottaa neljännen askeleen, mutta hyppäsikin sen, viimeinen väli vedettiin kahdella laukalla ja itse jäin hypyissä uudestaan kivasti jälkeen.. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa siinä tilanteessa.



Uudella yrityksellä linja onnistui, kunhan muistin pysyä riittävän lähellä satulaa hypyssä. Toiseen suntaan tulimme vain kerran, sillä Petra totesi, ettei se ainakaan toistamalla parane Foxin kanssa ja yleensä ensimmäinen kerta on paras. Jumpan jälkeen hyppäsimme jonkin aikaa putkeen okseria ja pystyä, jonka jälkeen piti mennä jumpalle. Ratsastin epätavallisen huonosti näillä kahdella pikkuesteellä ja nypin laukkaa ennen estettä joka askeleella, mikä ei ole pitkiin aikoihin ollut minulla tapana. Petra käski lopulta pysäyttämään hevosen ja keskusteltiin asiasta. Petrakin sanoi, ettei ole nähnyt minun ratsastavan ikinä tällä tavalla.

Mainitsin meidän vaihtuneen gägiremmin, jonka jälkeen Foxi on ollut välillä sen kanssa ok ja välillä aivan kamala. Meillä oli siis melkein koko viime kauden käytössä nahkainen gägiremmi, mutta juuri ennen HIHS:iä siitä meni ruuvi rikki. Uutta samanlaista ei löytynyt, joten ostimme ohuen naruisen tilalle. Helsingissä kisat menivät päin mäntyä ja toisena päivänä minulla ei ollut loppu radasta minkäänlaista kontrollia hevoseen. Kotona treenatessa F on ollut parisen kertaa kuitenkin todella hyvä, joten olemme vielä pitäneet naruisen käytössä. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, sillä huomasimme, ettei tuo naruinen toimi meillä. En jotenkin "uskalla" sillä olla kädellä hiljaa, sillä Foxi on sen tuntuinen, että ampaisisi heti täyteen vauhtiin.



Jatkoimme kuitenkin vielä uudestaan samaa tehtävää ja minun piti olla ajattelematta ollenkaan paikkoja. Se auttoi melko paljon, tosin silti minulla oli jotenkin aivan omituinen fiilis. Foxin kanssa minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmaa nähdä askeleita esteille, mutta jotenkin tuon koko valmennuksen ajan en meinannut nähdä edes noille pienille esteillekään askelia. Tuon remmin kanssa Foxi toimii vaan niin eri tavalla. Se muuttuu tyhjäksi ja lähtee heti juoksemaan, jos jää hetkeksi liian kauan pitämään. Tämän jälkeen pakka aina leviää käsiin.

Lopuksi tulimme vielä "radan", joka alkoi jumpalla normaaleilla kahden laukan väleillä. Sen jälkeen pitkä tie siniselle okserille - hallin ympäri ja uudestaan pitkä lähestyminen toiselle okserille. Tehtävä onnistui paljon paremmin, enkä jäänyt liikaa jarrailemaan. Edelleen Foxi lähti esteiden jälkeen juoksemaan normaalia enemmän, mutta rauhoittui kuitenkin aina lopulta, kun kevensin istuntaa ja pidin jalat lähellä.

En ollut kovin iloinen valmennusken jälkeen, mutta sain sovittua onneksi seuraavalle päivälle lainaan nahkaiset gägiremmit, jotta voitiin nähdä johtuiko ongelmat remmistä vai oltiinko menty todella noin paljon takapakkia. Seuraavassa postauksessa sitten toisesta päivästä! Voin sanoa, että ero oli aivan uskomaton verrattuna ekaan päivään!

Tilastoja vuodelta 2014

Päätin tehdä vielä yhden postauksen viime vuoden tilastoista kilometrien, kisastarttejen -ja matkojen suhteen. Eräs lukijakin kyseli, kuinka monta kilometriä meillä meni autolla ajaessa kilpailupaikoille. Täältä Oulusta ei ihan parissa tunnissa ajellakaan aina kisoihin tai jos ajetaan, niin ne lasketaan kotikisoiksi. Täällä kansalliset kilpailut on vuoden aikana yhden käden sormilla laskettavissa, joten pakostakin joudumme lähtemään etelään kilpailemaan.

Ypäjällä (c) Aada Lätti

Kuukausi sitten vasta sain tilattua kuvia Kiuruvedeltä, joten tässä näitä otoksia :)

• Kilpailustartteja viime vuonna kertyi yhteensä 34 kappaletta
• Niiden lisäksi hyppäsimme kaksi warm up luokkaa  eli harjoitusrataa (100cm ja 120cm tasolla) 
• Starteista vain kaksi oli aluestarttia ja loput olivat kansallisia. 
• Sijoituksia kertyi 16 kappaletta
• Kolme kertaa voitettiin
• 16 kpl vähintään ensimmäisen vaiheen nollatulosta
• Hyppäsimme koko kauden pääasiassa 120-130cm:n tasolla, sekä mukaan mahtui kolme pienempää luokkaa 100-110cm, sekä neljä vähän isompaa 135-140cm
• Kilometrejä kului kisamatkoihin n. 9700 km

• Valmennuksissa käytiin  yhteensä 61 kertaa
• Niistä 17 oli Maijan kouluvalmennuksia
• Eniten kävimme Hannan valmennuksissa, yhteensä 25 kertaa
• Petran treeneissä Äimärautiolla kävimme 13 kertaa ja loput 7 valmennusta oli neljältä muulta valmentajalta
• Suurin osa valmennuksista oli meidän kotitallilla, mutta Petran treeneihin, sekä yhteen Sannan valmennukseen kertyi yhteensä 500km autolla ajoa

• Postauksia kirjoitin ennätyksellisen vähän, vain 41 kappaletta, tässä siis tälle vuodelle petrattavaa!
• Top kolme suosituinta postausta: SM -kisoihin valmistelua, Uskomatonta SM-kultaa ja Ensimmäiset estekisat
• Kaksi vähiten luettua postausta: Vanhoja videoita osa 1 ja Vuoden ensimmäiset treenit

Nyt kun listasin noita lukemia, niin tuli huomattua, kuinka paljon oikeasti joudummekaan matkustamaan autolla, vaikka vain kotimaassa kilpailemme. Onkai tämä hullujen hommaa! Matkojen takia Foxi saa tottakai kisojen jälkeen aina palautua reissuista kevyellä liikutuksella, sekä pyrimme tekemäään hevoselle matkoista mahdollisimman mukavia. Viime kesänä jäimme tarkoituksella kisaviikonlopun jälkeen viikoksi etelään ja hyppäsimme toisen vklopun putkeen siellä, näin vältimme turhaa edestakaista matkustelua.

Mielenkiintoista nähdä vuoden päästä, minkälaiselta silloin nämä kukemat näyttää :)

Vaihteleva ratsastettavuus

Viime postauksessa kerroin, kuinka Foxi on ollut todella miellyttävä ratsastaa niin koulupuolella kuin esteilläkin. Pari päivää Maijan kouluvalmennuksen jälkeen meillä oli Hannan hyppytreenit. Edellisellä kerralla F oli ollut aivan mahtavan kuuliainen, mutta tällä kerralla alkuverryttelyjen jälkeen minulla oli kuin eri hevonen alla. Foxi lähti esteiden jälkeen vain vetämään, enkä saanut sitä aina edes kääntymään seuraavalle esteelle..

Alkuverkan menin gramaaneilla ja Foxi oli tuossa vaiheessa vielä ihan mukava ratsastaa. Itselläni oli jostain tietämättömästä syystä huono fiilis ja ihmettelin oikein, kun tuntui siltä, ettei huvittaisi tämä homma yhtään. Tämän takia ratsastin aluksi vähän huonosti tai tehtävät ei menneet oikeastaan lainkaan hullummin, mutta olisin voinut vähän paremmin suorittaa. Vielä verkkahypyissäkin F pysyi melko rauhassa, vaikka tehtävä oli vähän pidempi ja siinä oli myös puomeja mukana. 

Tässä välissä otin piuhat pois ja aloimme tulemaan pitkää pysty pysty -linjaa 11 ja 10 laukalla. Ei olla pitkään aikaan treenattu linjoja niin, että väleihin tulee tietyt askelmäärät, joten alkusi oli pientä säätöä laukanpituuden kanssa. Foxi pysyi vielä suhteellisen rauhallisena, mutta kun otimme mukaan tiukemmat käännökset kaarteesta okserille ja pystylle, niin siitähän heppa vasta villiintyi! 

Kokeilimme nostaa esteitä hieman, sillä se on yleensä rauhoittanut Foxia. Niin myös tälläkin kertaa ja ensimmäisten hyppyjen aikana Foxi käytti hyvin itseään ja pysyi rauhassa. Kuitenkin kaarteissa heppa jälleen villiintyi ja lähti epätasapainoisena juoksemaan kohti esteitä. 

Tiukemman käännöksen jälkeiseltä okserilta oli vaikea saada Foxi kulmaan ja takaisin takajaloilleen ennen pitkää linjaa, joka tuli hyvin nopeasti kaarteesta. Hanna joutui kulmaan laittamaan jakkaran, joka tuli kiertää. Se auttoi saamaan Foxin paremmin kulmaan, mutta en siitä huolimatta kerennyt saamaan hevosta tarpeeksi hyvin kuulolle ennen linjaa. Kerran yhtä "rataa" hypätessämme Foxi linjan jälkeen kaarteessa ennen pystyä veti pään aivan linkkuun vasemmalle, jolloin minulla ei ollut mitään mahdollisuutta tulla esteelle. Se on tuon tehnyt treeneissä pari kertaa kuluneen vuoden aikana, ja toivon ettei se tule tavaksi.. 

Pystyn jälkeen tarkoitus oli jatkaa okserille kaarevalla linjalla, mutta uusintakierroksellakaan se ei onnistunut, sillä pystyn jälkeen Foxi vain lähti juoksemaan alta. Useimmiten Foxi saattaa olla vain vahva edestä, mutta nyt se myös katosi alta pois ja tuntui siltä, kuin istuisin satulassa ilman hevosta. 

Lopuksi tulimme ihan vain pari yksittäistä estettä ja niissä sentään F pysyi rentona ja rauhallisena. Se ei kuitenkaan hirveästi mieltä lämmittänyt. Valmennuksen aikana Foxin lähtiessä litomaan omille teilleen, välillä provosoiduin siitä hieman liikaa, joten se ei ainakaan yhtään vähentänyt hevosen kuumumista. Olisi vain pitänyt hengittää syvään ja rauhoittua, mutta helpommin sanottu kuin tehty siinä tilanteessa. 

Foxi on ollut tämän viikon myös vähän hankalempi ratsastaa ja harmitti, kun Maijan kouluvalmennus peruuntui pakkasen takia. Meillä on joka viikko ollut ainakin yhtenä tai kahtena päivänä -20 asteen pakkasia, joten Foxi on niinä päivinä vain kävellyt. Huomenna onkin pitkästä aikaa Petran velmennukset, joten toivotaan vähän parempaa menestystä sinne! :)

Pohdintaa sileäntyöskentelystä

Pitkästä aikaa sain videota myös kouluvalmennuksesta! Videokoostetta tehdessäni havahduin siihen, kuinka eri tavalla Foxi liikkuu nykyisin ja onneksi muutos on ollut positiivinen. Hevonen näytti varsinkin ravissa liikkuvan letkeästi ja pysyi tasaisella kuolaintuntumalla. Laukkakaan ei näyttänyt huonolta, vaikka tuolla kerralla Foxi oli laukassa ajoittain todella vahva edestä. 

Unohdin viime postauksessa mainita, että pienen sairasloman jälkeen Foxi oli joulukuussa todella hankala ratsastaa ja sileällä yksi viikko meni täysin vetokilpailuksi. Foxille oli kertynyt aivan liikaa ylimääräistä energiaa, jota se purki pikku-ukkojen kyttäämiseen maneesissa. Se "parhaimmillaan" yhden kierroksen aikana loikki kymmenen kertaa suuntaan jos toiseenkin ja pari kertaa säikähti kavallettia (se oli liikkunut edellisestä päivästä metrin eri suuntaan) ja hyppäsi ihan kunnolla pystyyn. 

Pyysin Maijan ennen  joulua käymään Foxin selässä ja se yritti kytätä varsinkin oviaukkoa, mutta Maija sai kuitenkin lopulta ratsastettua hevosen niin hyvin läpi, että kyttäilyt jäivät kokonaan siihen. Sen jälkeen F on ollut koko ajan parempi ja parempi ratsastaa ja varsinkin tällä viikolla se on ollut ihan loistava!

Vuoden ajan meillä jatkuvasti valui kaksi eri satulaa Foxilla huomattavasti vasemmalle. Ihmettelin tätä ongelmaa pitkään ja yritin korjata asiaa laittamalla geelin satulahuovan alle ja jopa kokeilin fuskata pidentämällä oikean puolen jalustinhihnaa yhdellä reiällä vasempaa enemmän. Satulan valuminen kuitenkin välillä ahdisti todella paljon, sillä en saanut siten oikeaa pohjetta kunnolla läpi, kun olin kallistunut satulan kanssa täysin vasemmalle. Luulin vian olevan istunnassani, että istun jotenkin täysin vasemmalla ja satula sen takia valuu. Maija kuitenkin joulukuussa huomasi Foxilla ratsastaessa, että sen toinen puoli selästä on hieman toista puolta alempana, jolloin satula väkisinkin valuu toiselle puolelle. Saman nimittäin tunnen myöskin ilman satulaa mentäessäni, sillä silloinkin oikea pohje on hankala saada läpi. 

Korjasimme asian laittamalla vasemmalle puolelle satulaa pehmusteen korotukseksi, jolloin satula pysyy tasapainossa. Tämä on auttanut huomattavasti, vaikkakin edelleen satula valuu hieman. Lisäksi olen jo vuoden ajan tottunut istumaan liikaa vasemmalla, joten oikean istuinluun löytäminen on senkin takia hankalampaa. 

Aloitimme Maijan valmennuksen ravissa niin, että tulimme uran sisäpuolta ensin suoraan ja jonka jälkeen taivutimme hevosta vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle niin, että hevosen rungon täytyi muuten olla aivan suorassa. Tämä oli tosi hyvä harjoitus, sillä jouduin todella keskittymään siihen, ettei Foxi karannut oikealle, mitä ilmeni molemmissa suunnissa. Foxi oli varsinkin tuota tehtävää tehdessä aivan älyttömän hyvä, oikeastaan paras ikinä! Se liikkui täysin tasaisella kuolaintuntumalla ja sopivan pyöreänä ja rentona eteenpäin. Harmi, ettei siitä tullut videota.

Tämän jälkeen tulimme ensin ravissa videolla näkyvää tehtävää. Laukka minun piti nostaa uran sisäpuolelta ja kaksi ensimmäistä kertaa epäonnistui, sillä F ei halunnut ottaa kunnolla vasenta takajalkaa alle ja nosti väärän laukan. Lopulta sain noston onnistumaan, mutta suoruudesta voidaan olla toista mieltä. Mielenkiintoista on ollut se, että ennen helpompi laukka eli oikea on nykyään meidän huonompi. Se varmaankin johtuu juuri siitä vasemmalle valumisesta, sillä oikeassa kierroksessa en vain millään pääse istumaan kunnolla sisäpuolella. 

Vasemmassa laukassa Foxi toimi aluksi oikein mukavasti, mutta kun otimme mukaan lyhyet raviin siirtymiset ja laukannostot, niin Foxilla alkoi toistojen myötä vähän keittämään. Oikeassa laukassa F ei ollut koko tunnin aikana edes hyvä. Se oli siihen suntaan ajoittain todella vahva ja käteni huusi hoosiannaa, kun Maija käski armotta jatkamaan työskentelyä. Saimme kuitenkin lopulta muutaman kelvollisen pätkän.

Loppuraveissa laukan jäljiltä F oli aluksi vahva edestä ja yritti juosta alta. Normaalisti itsenäisesti työskennellessäni vähän lintsaan tässä asiassa ja annan hevosen kävellä hetken rauhassa, jolloin vasta jatkan ravityöskentelyä. Nyt ei kuitenkaan siihen ollut mahdollisuutta, joten koitin vain parhaani mukaan tehdä pidätteitä ohjasta ja eteenkin istunnalla ja myödätä aina, kun hevonen vähänkin hellitti. Tsadaam yhtäkkiä Foxi oli melkein yhtä hyvä ravissa kuin ennen laukkoja! Uskomaton fiilis, kun sain sen taas odottmaan ja pehmeäksi ja vieläpä ilman käyntipaussia.

Huomenna onkin sitten Hannan estetreeni luvassa, saas nähdä onko heppa ihan villinä ;D 

Loppuvuoden valmennuksia

Helsingin kisojen jälkeen Foxi sai vähän rennompaa, jonka aikana huomasin sen jalkojen hieman turvottelevan ja toinen etunen oli toista hieman lämpimämpi. Kylmäilin päivittäin jalkoja ja Foxi kuitenkin ratsastaessa liikkui hyvin, joten ajattelin turvottelun olevan virusperäistä, kuten Lupullakin viime vuonna oli.

Parin viikon jälkeen jatkoimme valmennuksia puomi/kavellettiharjoituksilla, sekä kävimme Maijan kouluvalmennuksessa pitkästä aikaa. Pyysin myös Maijaa kerran käymään Foxin selässä, jolloin Maija huomasi ravissa pientä tahdittamista. Meidän tallille oli tulossa tuttu eläinlääkäri Kaustisilta hoitamaan hevosia. Olimme joka tapauksessa varanneet Foxille ajan raspaukseen ja kiropraktiseen käsittelyyn, joten halusin  samaan syssyyn tarkistuttaa Foxin jalat kisakauden päätteeksi.

Tässä kolmet treenit ennen tarkastusta:

Ensimmäinen video on vähän pidempi ja siinä ensimmäinen minuutti on samaa ympyräharjoitusta kuin Ninan valmennuksessa oli. Tämä sujui nyt kuitenkin paljon rennommin! Tuon jälkeen teimme erilaisia tehtäviä puomeilla/kavalleteilla ja niissä oli yllättävän paljon työtä saada oikeat askelmäärät väleihin, kun tehtävät tuli nopeasti toisensa eteen.

Seuraavalla kerralla Foxi oli astetta kuumempi ja meinasin vaipua epätoivoon, kun hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Jumppalinjalla en uskaltanut antaa hevoselle riittävästi ohjaa, sillä F oli sen tuntuinen, että mennään vauhdilla läpi esteiden. Rataa hypätessä ratsastin alkuun huonosti, mutta viimeiselle radalle kuitenkin tsemppasin ja se meni vähän paremmin.



Vikalla kerralla ennen tarkastusta F oli alun puomitehtävillä jälleen oikein hyvä ratsastaa. Mutta auta armias, kun aloimme hyppäämään kolmea estettä, niin se oli menoa sitten :D Jouduimme pari kertaa pysäyttämään hevosen ennen estettä, kun se lähti niitä päin juoksemaan.


Eläinlääkäri teki taivutuskokeen ja Foxi reagoi vasemman etujalan vuohisniveleen. Jalka piikitettiin ja luvassa oli viikon kävelyloma, jonka jälkeen viikossa palasimme normaaliin liikutukseen. Foxin liikkeessä huomasi piikityksen jälkeen selkeän muutoksen parempaan! Muuten Foxi on ollut koko vuoden hyvässä kunnossa ja tämä olikin ainut ns. sairasloma. Foxi ei ole myöskään yskinyt vielä koko syksynä/talvena (kop kop), joten vähällä ollaan selvitty.

"Mää oon tosi tympääntynyt tähän kävelemiseen!"

Ensimmäinen treeni saikun jälkeen:

Foxi oli hyppytauon jälkeen melko innossaan. Se kuitenkin teki tehtävät aina hienosti siihen asti, kunnes oma keskittyminen hetkeksi herpaantui ja pidätin sitä askeleen liikaa tai päästin sen menemään yhden laukan vähemmällä. Silloin Foxi aina päätti lähteä ja koko pakka levisi. F muutaman kerran  liioitteli hyppyä kavalleteilla, jolloin oma istuntani pääsi heittämään ja siinä oli taas Foxille aihetta kiihdyttää vauhtia. ;)

Joulukuussa jatkoimme treenejä ja kävimme parissa Hannan ja Maijan valmennuksissa. Näistä treeneistä minulla ei ole materiaalia, lukuunottamatta tuota yhtä videota. Estepuolella välillä meni hyvin ja välillä oli taas aika epätoivoista. Esteet on tähän asti pysynyt max. metrissä, joten viime vuoden tapaan ollaan tehty paljon perustyötä ja keskitytty pieneen hienosäätöön, kuten oikeisiin laukkoihin esteiden jälkeen ja omaan istuntaan. 

Viime viikolla hyppäsimme pitkästä aikaa metrin korkuista rataa. Harmittavasti tältäkään kerralta ei ole videota, mutta F oli aivan super mahtava! Pienemmän radan hyppäsin gramaanien kanssa ja F pysyi siitä huolimatta rentona koko ajan. Oli ilo huomata, että gramaanit pois ottaessani mutos ei ollut suuri, vaan F toimi aivan samalla tavalla. Esteitä taisi olla n.13kpl, joista kaksi oli sarjaa ja F pysyi koko radan ajan rauhassa, tosin lopussa huomasin sen vähän kuumuvan. Sain "ahaa"elämyksen, kun Hanna sanoi, että ajattele Ketun olevan laiska hevonen. Näin vauhti pysyi kuin itsestään hitaana. Vasta nyt myös huomasin, kuinka hyvin F kuuntelee ääniapuja. Hanna on minulle koko ajan toitottanut, että käytä ääntä jarruttaessa, mutta jotenkin en ole vain saanut suutani aukaistua. Nyt kuitenkin käytin sitä paljon ja sillä oli iso vaikutus!

Tästä tuli nyt tällainen vuosisadan tylsin postaus. Kymmenen pojoa sille, joka jaksoi katsoa kaikki videot ja lukea vielä tekstinkin! :D Mutta voin vihdoin sanoa, että olemme tässä hetkessä menossa, ekä kolme kuukautta myöhässä! Toivottavasti pystyn pitämään postaustahdin vähintää 1krt/vk, niin ei käy enää samalla tavalla. 

Vuosi 2014

Hei! Päätin jälleen tuttuun tapaan tiivistää kuluneen vuoden tapahtumat. Aikaisempien vuosien postaukset pääsette lukemaan näistä linkeistä: 2011, 2012 ja 2013. 

tammikuu

Tammikuu meni uuden hevosen kanssa säätöjä etsiessä. Edelleen meno oli varsin villiä Hannan valmennuksissa, mutta kehitystä oli jo kuitenkin tapahtunut. Heppa ei enää niin usein mennyt pomppulaukkaa ennen esteitä tai ryöstellyt esteille. Aloimme tekemään esteillä pysäytyksiä aina, kun Foxi oli ottamassa ohjat hallintaansa. Pysähdyksiä jouduinkin tekemään kymmenittäin valmennuksien aikana. Pari kertaa onnistuin saamaan Foxin "kieltämään", kun en osannut päättää pysäytänkö sen vai mennäänkö yli. 

Sileällä (kolmipalalla) saavutus oli jo parin pääty-ympyrän tekeminen rauhallisessa laukassa. Vasen laukka oli paljon hankalempaa kuin oikea. Kävin Foxin kanssa ensimmäistä kertaa Petra Aittolan valmennuksissa. Valmennus isommassa hallissa vähän mietitytti, mutta ilokseni huomasin, että F keskittyi paljon paremmin vieraassa paikassa. Molempina päivinä pidin kuitenkin gramaaneita mukana hätäjarruna.

Pari viikkoa olimme ilman estevalmennuksia pakkasen takia. Kerran hyppäsimme Iidan kanssa jumppasarjaa keskenämme. Seuraavassa Hannan valmennuksessa kokeilimme belhamia hypätessä, se ei kuitenkaan ollut sopiva.

helmikuu

Kuun alussa meillä oli Petran kaksipäiväinen valmennus. Ensimmäisenä päivänä meillä oli huonoa onnea matkassa, sillä kesken puomilinjan kuolain katkesi ja sen seurauksena Foxi paineli kiitolaukkaa pitkin maneesia. Pääsimme episodin jälkeen lopulta jatkamaan valmennusta. Menin edelleen molemmat treenit gramaaneilla, sillä en vielä luottanut siihen, että F pysyisi riittävän hyvin hallinnassa isossa hallissa.

Helmikuussa oli satulaongelmaa, kun Lupun vanha Antareksen satula ei ollut hyvä Foxin kanssa. Tilasimme Foxille CWD:n mittatilaus-satulan. Menin pari Hannan valmennusta kolmipalalla ja meno oli sen mukaista! Kokeilin myös Hannalta kahta uutta kuolainta Foxille, joista toinen "lukituskolmipala" siirtyikin väliaikaisesti käyttöömme esteillä.

Vuoden ensimmäinen ja viimeinen hankitreeni.. Lunta oli tosi kehnosti!

Meillä oli myös toiset Petran treenit, jotka hyppäsin uudella kolmipalalla. Ensimmäisenä päivänä käytin vielä gramaaneita, mutta toisena päivänä Petra pakotti ottamaan ne pois. Yllätyksekseni Foxi pysyi hanskassa ilman niitä. Hyppäsimme ensimmäistä kertaa koeratsastuksen jälkeen isompaa rataa 110-130cm.

Hannan valmennuksessa Foxi ei kuunnellut yhtään pidätteitteitä ja ikävikseni huomasin seuraavana päivänä suupielen auenneen. Olin myös muutaman kerran stunttiratsastajana Hannan kuusi vuotiaalle ruunalle, joka oli ollut viikon karsinalomalla. Ratsastin myös kerran uudella tuttavuudella Vikellä, sekä tutulla Pretalla.

maaliskuu

Maaliskuu aloitettiin hackamoretreenillä, sillä kuolainta ei voinut suuhun laittaa. Uusi satula tuli vihdoin. Harjoittelin tekemään Foxille sykeröitä muutaman kerran. Hannan treeneissä Foxi toimi aika hyvin lukituskolmipalalla, mutta jälleen sen kuolaimen käytöstä Foxilla aukesi suupieli ja jouduin ratsastamaan uudelleen hackamorella. Niillä hyppäsin myös yhdet Hannan treenit ja tuli todettua, ettei toista kertaa hypätä hakkiksella.

Ypäjälle lähdimme ensimmäisiin kisoihimme! Ensimmäisenä päivävä hyppäsin warm up 100cm lukituskolmipalalla ja pysäytin hevosen radan aikana neljästi. Kävimme ostamassa hätäavuksi uuden happy mouth gägin, joka toimi hyvin loput kaksi rataa: 110cm ja 120cm. Kympin rata meni puhtaasti ja sijoituskin saatiin. 120cm meni loistavasti viimeistä estettä lukuunottamatta.

Nämä juuttui yhden vk käytön jälkeen oven kahvaan, ai että ärsytti!

Ekat kisat ja eka 120cm

Äimäraution hallikansallisissa 110cm meni hyvin 0/4vrp. 120cm oli sen sijaan vähän hakemista ja viimeisellä linjalla rymäytettiin yhden okserin läpi. Jatkoin Diamantinolla ratsastamista ja pikku hiljaa pystyin antamaan sille enemmän ohjaa, kun se ei enää ihan joka minuutti yrittänyt heittää minua kyydistä. Myös kolmen muun hevosen kyydissä tuli jokunen kerta ratsastettua. Toteutin maaliskuussa myös yhden erikoispostauksen. 

huhtikuu

Foxilla oli kisojen jälkeen rennompaa. Kävimme viikonloppulomalla meidän mökillä Rukalla. Osallistuin Sanna Backlundin treeneihin, jotka meni täysin penkin alle rataa hypättäessä. Seuraavat Hannan treenitkin meni pipariksi, kun F kuumui niin paljon ja ryösteli esteille. Päädyin pohtimaan sitä, valitsinko itselleni liian vaikean hevosen. En kuitenkaan halunnut luovuttaa.

Kokeilin lautailua ekaa kertaa!

Taas vaihtui kuolaimet, sillä esteille happy mouth gägi ei selvästikkään ollut riittävä jarru ja sileällä vaihdoin normi kolmipalan fullcheekiin. Meidän tilattu gägi tuli vihdoin, joten palattiin esteillä saamaan kuolaimeen, mistä aloitimmekin. Koulupuolella huomasin kehitystä tapahtuneen, sillä Maijan valmennuksissa pystyi tekemään jo muutakin kuin laukkaamaan yhden pääty-ympyrän.

Hannan treenit ennen kisoja meni hyvin ja päästiinkin ensimmäistä kertaa hyppäämään kotona pidempi rata ilman pysäytyksiä. Ypäjä spring show meni hienosti ja tuntui siltä, että vihdoin aloimme löytää oikeaa tatsia Foxin kanssa: Warm up 120cm vikan esteen pudotuksella, seuraavan päivän 120cm tuli harmillinen pudotus, jolloin kolmas sija vaihtui 10.:een sijaan. Meidän eka 125cm:n luokan hyppäsimme tuplanollilla ja sijoitus oli toinen!

Kisojen jälkeen Foxi käytettiin klinikalla raspattavana ja rokottamassa. Kuun lopussa pääsimme vihdoin kentälle ratsastamaan ja hyppäämään yhdet Hannan treenit. Ratsastin edelleen usein Diamantinolla sekä myös Wiwwellä, joka jäikin n. kuukaudeksi minun ratsastettavaksi.

toukokuu

Petran treenit ulkona Äimäraution isolla kentällä meni yllättävän hyvin molempina päivinä ja Foxi pysyi kontrollissa! Hommassa alkoi olla jo jokin idea, tosin välillä jäin kädellä vielä liikaa jarraamaan esteiden noustessa. Kävin myös yhdessä Hannan valmennuksessa Wiwwen kanssa ja muuten menin sillä itsenäisesti. Ratsastin Diamantinon lisäksi myös Hannan muita hevosia.

Meillä oli kolmen viikonlopun kisaputki. Korpikylässä tulimme 120cm:n luokassa toiseksi ja seuraavana päivänä viidenneksi. Sunnuntaina hyppäsimme 125cm:n luokan yhdellä harmittavalla pudotuksella, ilman sitä olisimme voittaneet luokan. Pikkaralassa hyppäsimme vain yhden luokan 125cm. Sillä kertaa ei sujunut ihan niin hyvin ja tulos oli kaksi puomia.

kesäkuu

Kisaputken viimeisenä oli vuorossa Ypäjä horse show. Sinne lähdimme oikeastaan vain sen takia, että pääsisimme hyppäämään edes yhden 130cm:n luokan ennen SM:ejä. Ensimmäisenä päivänä hyppäsin vain junnujen 120cm luokan. Kovan helteen takia olimme molemmat vähän unessa ja heti ensimmäinen este tuli alas. Seuraavana päivänä oli vuorossa ihka ensimmäinen 130cm:n luokka. Tulos oli varsin kelpo 0/4vrp. 

Eka 130cm (c) Aada Lätti

Teimme Hannan kanssa kahdet viimeistelytreenit SM:ejä varten. Hyppäsimme kotona n.120-140cm:n rataa, joten oli ilo huomata, että kotonakin hevonen oli jo vastaanottavaisempi avuille. SM:ät meni meidän osalta huomattavasti odotettua paremmin, sillä lähdimme sinne vain harjoittelemaan; 125cm 0/12vrp 6.sija, 130cm 0vrp 4.sija, jonka jälkeen olimme kokonaistuloksissa  ensimmäisellä sijalla, finaalipäivänä 130cm 4vrp ja viimeinen kierros 140cm nollilla.

(c) Heidi Alanko

(c) Fotomedia

Kultamitalin saatua päätimme skipata Hattelin kisat ja Kettu sai ansaitun kilpailutauon. Pidimme kotona kivat mitalijuhlat ja juhannuksen vietin ystävien kesken. Kesäkuussa myös vihdoin tein kysymyspostauksen ja kirjoittelin meidän normaalista viikko-ohjelmasta. Ratsastin useamman kerran Hannan Luxilla.

Salossa hyppäsimme kaikki kolme rataa nollilla ja saimme joka luokasta sijoituksen, hyvä tatsi siis jakui vain! 120cm 5.sija, 130cm 8.sija ja viimeisenä päivänä ensimmäinen avoin 135cm:n luokka myös nollilla ja 7.sija!

heinäkuu

Ajoimme Salon jälkeen suoraan Savonlinnaan ja siellä majailimme viikon. Savonlinnan kilpailut menivät myös todella hienosti. 130cm 4vrp, 125cm 0vrp 4.sija ja ja sunnuntaina voitimme 130cm:n luokan todella kovassa porukassa, jes!

Savonlinnan jälkeen oli jälleen kolmen viikon kisatauko, jolloin päästiin vähän huilaamaan. Tuon tauon aikana harmittavasti hyvä tatsi pääsi katoamaan.  Rovaniemelle lähdin turhan suurilla odotuksilla, joten pakkohan se oli palata takaisin maan pinnalle. 130cm kaatosateessa ohjat valuen perusradalta 4vrp, 135cm 8vrp kaksi hipaisu puomia, mutta muuten super rata, viimeisen päivän 130cm oli täysi floppi, kun hypättiin yhden pystyn läpi.

(c) Fiia Lappalainen

(c) Fiia Lappalainen

Rovaniemen jälkeen osallistuin Mikko Piiralan valmennukseen, kun hän tuli tallillemme. Muuten ei yhtä Maijan kouluvalmennusta lukuunottamatta käyty valmennuksissa, kun Hanna ei tuossa vaiheessa enää pitänyt treenejä. Olin pari viikkoa tallilla töissä ja ratsastin lähes päivittäin kolmesta viiteen Hannan hevosta. Varsinkin nuorilla ratsastaminen oli todella antoisaa. 

elokuu

Maijan puomitunnilla Foxi oli aivan kauhea ratsastaa ja sen takia päätimme ottaa parin viikon gägikuurin. Kuuri auttoi, sillä parin viikon jälkeen hevonen toimi jälleen hyvin myös estekuolaimella. Otin Maijalta myös yhden estevalmennuksen. Meillä oli pitkästä aikaa Petran valemennus Äimärautiolla ja päästiin sitten ihan urakalla harjoittelemaan linjojen ratsastusta. Ratsastin vielä melko useasti Hannan hevosia ja muutaman kerran myös Wiwwellä.

Kisatauon jälkeen oli vuorossa taas kolmen viikon kisaputki. Oulussa ei sujunut kovin hyvin, vaikka hyppäsimme pienemmän luokan. 120cm:n luokasta perusradalta 4vrp ja hevonen vei minua kuin märkää rättiä. Kiuruvedellä ensimmäisenä päivänä 120cm:n luokassa voitto oli niin lähellä, kunnes möhlin viimeisen linjan ja sarjalta tuli molemmat puomit matkaan. 130cm meni ihan mönkään ja tulos oli kolme puomia.

Seuraavan päivän 130cm:n luokan vaihtoin pykälän pienempään. Se kannatti, sillä rata tuntui hyvältä ja lopulta voitimme koko luokan! Kalajoella pääsimme vihdoin starttaamaan tasollamme. 130/120cm:n luokasta tuplanolla ja 5.sija, 130cm luokasta 8vrp hätäisellä radalla, enkä ollut siihen tyytyväinen. Viimeisenä päivänä 130cm luokka meni super hyvin, kunnes viimeiselle okserille en malttanut ja puomi matkaan.

syyskuu

Käytimme Foxia Kaustisilla klinikalla rapauksessa ja kiropraktisessa käsittelyssä. Samaan syssyyn myös vakkari hierojamme kävi hieromassa Foxin. Foxin liike parani huimasti käsittelyn jälkeen. Jatkoimme treenejä vielä ulkokentällä, vaikka ulkokausi olikin jo ohi. Hanna pääsi pitämään meille pitkästä aikaa valmennuksen ja se meni mukavasti. Ratsastin vielä pari viikkoa Hannan hevosia, kunnes hän pääsi itse satulaan.

Kävimme Petran treenissä, joka pidettiin jo hallissa. Kävin yhdessä Mikon valmennuksesssa kotona ja Mikkokin huomasi Foxin liikkeessä muutoksen parempaan. Juulia Jyläs tuli myös pitämään tallillemme kahden päivän treenit, joihin osallistuin. Toisena päivänä rataa hypätessä sain todella hyviä vinkkejä Foxin ratsastukseen. 

lokakuu

Meillä oli jälleen Petran treenit, jotka olivat viimeiset laatuaan ennen HIHS:iä. Kävimme vain yhdissä hallikisoissa hyppäämässä yhden pienemmän luokan ennen HIHS:iä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut käydä myös Ypäjällä. Äimärautiolla hyppäsimme siis 120cm:n luokan, jonka himmailin menemään ja sieltä napsahti aikavirhe.

Meidän tallille tuli Nina Fagerström pitämään kaksipäiväisen valmennuksen. Foxi oli kotimaneesissa vähän pösilö, mutta tehtävät kuitenkin selvittiin ilman mitään pysäytyksiä. Ennen HIHS:iä otin Hannalta vielä valmennuksen, joka tosin muuttui gägiremmin katkettua Hannan ratsutukseksi ja seuraavana päivänä kokeiltiin paremmalla onnella.

HIHS meni vähän alisuorittaen: 130cm perusradalta 5vrp ja 135cm 8vrp. Valmistelut sinne ei mennyt ihan putkeen ja ensi vuonna ollaan taas fiksumpia. Petralta saimme noottia siitä, että olin syksyn aikana käynyt liian monen eri valmentajan tunneilla. Tottahan se oli ja huomasin sen itsekin, mutta jotenkin kummasti onnistuin vain haalimaan itseni valmennuksiin..

marraskuu

Kisakausi oli ohitse ja pidimme vähän rennompaa, sillä Foxin jalat vähän turvottelivat mystisesti. Pidimme Hannan kanssa palaverin, jossa vähän suunniteltiin ensi kautta. Kävin Hannan treeneissä ja teimme paljon puomityöskentelyä. Kävin pitkästä aikaa Maijan kouluvalmennuksessa ja kerran Maija myös ratsasti Foxilla.

Tallillamme kävi tuttu eläinlääkäri Kaustisilta hoitamassa hevosia ja päätimme viedä Foxin tarkastettavaksi. Se oli hieman tahdittanut ravissa vasenta etusta, vaikkakin muuten liikkunut hyvin. Etunen lopulta piikitettiin ja Foxi jälleen raspattiin sähköraspilla.

joulukuu

Piikityksen takia Foxi oli viikon kävelyllä ja sen aikaa pääsin pari kertaa ratsastamaan Pretalla. Toisella viikolla Foxi sai pikku hiljaa palailla töihin ja ratsastin sillä ensimmäiset viisi päivää ilman satulaa. Foxi oli melko innoissaan, kun päästiin taas Hannan treeneihin. Kahden viikon kevyempi jakso teki tehtävänsä, sillä Foxilla oli ylimääräistä energiaa ja se heittäytyi melko hankalaksi ratsastaessa.

Maija kävi kerran ratsastamassa hepan ruotuun, eikä sen jälkeen ollut enää ongelmia. Foxi alkoi ratsutuksen jälkeen toimia paremmin ja Hannan treenit, sekä kouluvalmennus sujui mukavasti. Heppa sai jouluna vapaata pakkasen vuoksi. Kävimme myös pitkästä aikaa maastossa kavereiden kanssa ja päästiin vähän ratsastamaan hangessa, kun lunta satoi sen verran runsaasti.

Vuosi tuli 6.12 täyteen!

Hieno ja opettavainen vuosi Foxin kanssa takana! Toivotaan tulevasta vuodesta 2015 vähintäänkin yhtä mukavaa :)