Hyppytauolla

Helsingin kisat olivat meille kauden päätöskisat, joten Foxi on sieltä asti ollut hyppytauolla. Ei olla menty edes puomeja, vaan ollaan keskitytty perusratsastukseen ja Foxi on saanut käydä viikoittain maastossa. Tiina kävi myös Foxin selässä viikko kisojen jälkeen, jotta hän osaisin paremmin meitä auttaa jatkossa. Tiina yllättyi siitä, kuinka vahva F laukassa todella on. Se ei näytä ulospäin niin vahvalta. Kävin itse Tiinan jälkeen myös fiilistelemässä selässä ja voi että heppa kulki hienosti ravissa! Vielä kun se joku päivä olisi myös laukassa yhtä kevyt kädelle..

Kävin yhtenä viikonloppuna Arton ja Saran kanssa meidän mökillä Rukalla. Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa olla pari päivää ilman hevosia. Perjantaina kävin ennen lähtöä aamulla ratsastamassa Foxin, lauantaina Maija ratsasti  ja sunnuntaina poni sai vapaapäivän. Reissun aikana F oli saanut taas yskän, mutta se lähti yhtä nopeasti pois kuin tulikin, kun Kirsi kävi antamassa sille pari kertaa höyryhengitystä. 

Maastossa ollaan välillä tehty reippaampia laukkapätkiä ja välillä vastapainoksi rauhallisempia reissuja. Alkuun tosin saa hieman muistutella, ettei joka kerta saa mennä tuhatta ja sataa. Tänä viikonloppuna satoi lumi maahan, joten hetkeen ei varmaankaan päästä maastoon, jos tulee hirmuiset tilsat kavioihin.

Heheh koulussa on aina niin hauskaa

Tämän viikon maanantaina olin naisten iltaraveissa Äimärautiolla ja pääsin mukaan esittelemään Yllärin putiikin uutuusvaatteita, eli siis elämäni ensimmäiseen muotinäytökseen! Meillä oli tosi hauska ilta ja oli ihanaa päästä ammattilaisen meikattavaksi ja hiustenlaittoon. Muotinäytöksen jälkeen syötiin illallista ja katsottiin raveja. Olen vain kerran aikaisemmin käynyt raveissa, joten minulle tuo puuha ei ole entuudestaan kovin tuttua.

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa Tiinan kouluvalmennus. Valmennus ei kokonaisuudessaan mennyt ihan niin hyvin kuin aikaisemmilla kerroilla. Foxi kyllä ravissa oli ihan ok, mutta olisin itse voinut olla enemmän skarppina istuntani kanssa. Könötin välillä miten sattuu, eikä nyrkit meinannut millään pysyä pystyssä. Tiinalta sain myös kommenttia, että minun tulisi ravissa uskaltaa vielä enemmän pyytää Foxilta. Se on  välillä vähän nihkeä suustaan ja ravaa turhan nopsaa, joten minun tulisi tehdä kunnon pidäte sen sijaan, että passiivisesti vähän vedän vastaan koko ajan. Oma kevennykseni tulee olla liioitellun hidasta, jotten anna sitä kautta Foxille mahdollisuutta kiireisyyteen.

Vasempaan kierrokseen minun tulee olla ulkoavuista erityisen tarkka, sillä F pullahtaa kaulastaan liikaa ulos, eikä näin taivu rehellisesti. Vasen ravi on heikompaa kuin oikea ja Foxi on siinä jäykempi. Laukassa ero ei ole niin selkeä, mutta siinäkin pitää muistaa kaulan suoruus. Keskiviikkona hallissa oli esteitä, joista F otti laukassa vähän pulttia. Raukka luuli jo pääsevänsä hyppäämään ja yrittikin pariin kertaan väkisin kääntyä kohti ristikoita :D Laukassa se oli normaalia kuumempi ja takapää alkoi polkemaan vähän turhankin aktiivisesti.

Vastalaukka sujui kuitenkin paremmin kuin viimeksi ja pystyin tekemään siinä vähän enemmän vasta-asetusta. Parista laukanvaihdosta F kuumui todella paljon, joten päätimme jättää ne pois. Loppuraveissa F tuntui alkuun nato-ohjukselta ja heti kun sanoin sen ääneen, niin F teki yhtäkkiä hirveän loikan eteenpäin :D (näkyy videolla) Sen jälkeen poni kuitenkin rauhoittui.

Ensi viikolla Tiina käy jälleen Foxin selässä, mutta laitan sille gägin suuhun, jotta Tiina näkee millainen F on sillä ratsastaa. Olenkin noin kerran viikossa ratsastanut gägillä myös sileää, koska sillä kuolaimella pystyn paremmin työskentelämään myös laukassa. Parin viikon päästä Petra tulee pitkästä aikaa Äimärautiolle valmentamaan, joten silloin viimeistään Kettu pääsee vähän pomppimaan pikkuesteitä. Saattaa poni olla hieman innoissaan!

Käytiin tänään katsomassa Katjaponia pitkästä aikaa! Siellä poni näytti oikein hyvinvoivalta, eikä uskoisi ikää olevan jo 20 vuotta.

HIHS 2015 U-25 tour

Viime vuotiseen tapaan lähdimme keskiviikkona kohti Helsinkiä. Pääsimme Yllärin heppa-auton kyydissä, joten hepan ei tarvinnut matkustaa yksin traikussa. Perillä purimme tavarat ja lähdimme liikuttamaan hepat. Areenalle ei keretty mennä ratsastamaan, sillä se oli jo mennyt kiinni. Siispä suuntasimme verkkaan, jossa oli varmaan kolmisen kymmentä muuta yhtä aikaa :D En saanut Kettua kovin rennoksi, mutten ollut siitä huolissani, sillä aamulla oli tarkoitus ratsastaa uudelleen.

Saran koiralla on Kettu fanipuku!

Aamulla olin kuuden jälkeen hepan selässä ja jälleen suuntasin verkkaan ratsastamaan. Foxi oli jo parempi, mutta edelleen hieman jännittynyt. Olisin halunnut ratsastaa areenalla ennen omaa suoritusta, mutta onneksi Ketulle paikka oli jo tuttu viime vuodesta, eikä se silloinkaan yhtään kytännyt erilaista kisapaikkaa.

Hotelli aamupalat <3

Päivällä oli sitten vuorossa U25 tourin ensimmäinen kilpailupäivä. Luokkana oli tuttu ja turvallinen 130cm arvostelulla 367.1. Tiina oli auttamassa radankävelyssä ja verkassa. Verkassa F oli aivan kahjo hypätessä, mutta uskoin vahvasti, että radalla se olisi paljon rauhallisempi. Lähdimme hieman liian aikaisin kävelemään ulos kohti kisa-areenaa, joten jouduimme turhaan odottelemaan häsläävän hevosen kanssa. Putkessa F ei malttanut millään pysyä paikoillaan, mutta onneksi Tiina oli taluttamassa, jottei F saanut vahinkoa aikaiseksi.

(c) Heli Nurminen

(c) Heli Nurminen

(c) Heli Nurminen

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

(c) Saara Niskala

(c) Saara Niskala

(c) Saara Niskala

Perusrata sujui ongelmitta. Hieman rytmi oli kateissa, muttei pahasti kuitenkaan. Sitten tapahtuikin kunnon kämmäys perusradan viimeisen esteen jälkeen. Uusinnan ensimmäinen este oli sarja, jonne tultiin pystyltä kaarevalla linjalla. Väli oli seitsemän tai kahdeksan askelta, mutta nyppäsin sinne yhdeksännen  mukaan. Näin ollen tulimme a-osalle pohjaan ja rämmittiin b-osan läpi. En ollut katsonut ratapiirrosta, joten luulin, että perusrata päättyi vasta sarjaan. Sen takia luulin, ettemme päässeet uusintaan puomin takia, vaikka todellisuudessa olimme jo uusinnassa! Niinpä lopetin radan ratsastamisen ja otin hevosen käyntiin. Mietin siinä, miksi yleisö oli hiiren hiljaa ja Sanna sitten huusi yleisön seasta, että jatka... Voi, että kun ärsytti ja hävetti tällainen typerä moka! Minulle ei ole koskaan aikaisemmin noin käynyt, mutta kerta se ensimmäinenkin..

Tuon kämmäilyn jälkeen jatkoin kuitenkin rataa, kerta Helsinkiin asti oltiin tultukin. Tietysti rytmihän siinä meni, joten loppuradalta tuli vielä viimeinen este matkaan. Yliaikaa ropisi runsaasti, joten lopullinen tulos taisi olla 17 vrp.. Radan jälkeen olin todella vihainen itselleni, kun tein noin alkeellisen virheen. Jatkossa muistan aina katsoa huolellisesti ratapiirroksen!

Perjantaina oli iloisempaa porukkaa :D

Juttelimme vielä illalla Tiinan kanssa radasta ja hän sanoi, että muuten se oli aivan kelvollinen lukuunottamatta sitä yhtä sarjaa. Päätin olla rypemättä sen enämpää itsesäälissä ja sisuuntua kämmäilystä vain entistä enemmän seuraavaa päivää ajatellen!

Perjantaina kävin jälleen aamulla ratsastamassa ja tällä kertaa pääsimme areenalle. Kettu oli mukavan rento, eikä enää räjähtävä nato-ohjus. Perjantaina luokka oli korkeudeltaan 135cm ja arvostelultaan A.2.0. Tavoitteena oli tehdä puhdas suoritus ja saada paikka sunnuntain finaaliin, joten seitsemän parhaan joukkoon oli päästävä. Verkassa Kettu oli jälleen hieman kaheli ja meni esteille aina pomppulaukassa. 

Rataa aloittaessani hengitin kerran syvään ja päätin keskittyä ja yrittää parhaamme. Rata sujui älyttömän hyvin! Viimeiselle linjalle en tehnyt lyhyempää tietä, sillä F lähti sarjan jälkeen vähän turhan kovaa kiskomaan. Päätin kiertää vähän kauempaa ja se kannatti, sillä F kerkesi kaarteessa vähän rauhoittua ja näin ollen malttoi hypätä myös viimeiset kaksi estettä puhtaasti! Tuloksena siis nollarata ja viides sija! Näin ollen lunastimme paikkamme finaaliin, mikä oli meidän tämän vuoden tavoite. Viime vuonna emme finaaliin päässeet, joten olin super iloinen, kun pääsimme kymmenen parhaan joukkoon. Tänä vuonna U25 sarjassa oli kovatasoista porukkaa, joten paikka finaaliin piti todella ansaita.

(c) Annika Wall

Lauantai oli välipäivä ja nautimme kisoista katsomon puolella. Aamulla kävin tietysti Ketun ratsastamassa ja myöhemmin päivällä kävelyttämässä.

Sunnuntaina olikin sitten jännäpäivä, kun vuorossa oli TOP 10 finaali 140cm:n tasolla. En ole koskaan hallissa kyseisellä korkeudella edes hypännyt. F oli verryttelyssä jo hieman rauhallisempi ja pystyin tulemaan esteille rennommin. Radalle mennessä tavoitteena oli ratsastaa mahdollisimman ehjä suoritus ja siinä mielestäni onnistuimme hienosti! Yksi turha puomi tuli kaarevalta linjalta. Väliin tuli seitsemän tai kahdeksan askelta ja olimme suunnitelleet, että tulen sen kahdeksalla tehden enemmän kaarta. En kuitenkaan vienyt pidätettä aivan loppuun asti ja näin ollen ajauduimme kahdeksalla hieman nykien lähelle ja sieltä puomi matkaan. Se oli kuitenkin sellainen kokemattomuudesta johtuva virhe ja täysin korjattavissa oleva.



Oli kyllä kerrassaan huikeaa ylipäänsä päästä finaaliin ja ratsastaa siellä hyvä 140cm:n rata. Olimme finaalissa viidensiä, joten sijoitusta ei tullut, mutta hieno fiilis jäi kuitenkin :) Ensi vuonna sitten vielä paremmin!

Kotimatkalle lähdössä

HIHS-valmisteluja

Pienen kävelyloman jälkeen palasimme takaisin normaaliin sileäntyöskentelyyn. Kettu ei tuntunut enää kovin hyvältä paksulla nivelkuolaimella, joten kokeilin aikaisemmin pitkään meidän käytössä ollutta ohutta kolmipalaa. Kettu puri myös sillä kiinni kuolaimeen ja oli äärettömän vahva laukassa. Sileällä hieman välttelin laukkaamista, nimittäin siitä askellajista ei meinannut ilman gägiä tulla mitään. 

Kokeilin kaveriltani mm. D-kuolainta, suoraa kuolainta, sekä vähän erikoisempaa kolmipalaa, muttei mikään niistä tuntunut auttavan. Pyysin sitten Maijaa pitkästä aikaa ratsastamaan Ketulla ja laitoin sen vanhan kolmipalan sille suuhun, koska sillä kuolaimella Maija on aina ennenkin Ketulla ratsastanut. Maija joutui tekemään tosissaan töitä sileällä.

Maija kuitenkin sanoi, että sen liike tuntui paremmalta kuin viimeksi, mutta epäili "laukkaongelmien" johtuvan Foxin jäykkyydestä ja ilmojen viilentymisestä. Foxihan luonnostaan kuumuu aina laukassa, joten täysin laiskamatoa siitä ei saa. Kesällä se kuitenkin oli laukassakin suhteellisen hyvä ratsastaa myös normi nivelellä. Uskon, että myös kesän ahkera kisoissa hyppääminen rauhoittaa Foxia. Nyt syksyllä, kun ei olla juurikaan hypätty, niin hepalla on vähän turhan paljon energiaa. Maijalta tuli kin ohjeeksi työskennellä entistä ahkerammin sileällä, eikä tehdä vain sellaisia "hyvän mielen ratsastuksia". 

Pouni hieman pääsi liiraamaan ulos..

Tässä näkee hyvin, kuinka sisäkädellä vedän taaksepäin.

Pari päivää Maijan ratsastuksen jälkeen minulla oli ensimmäistä kertaa Tiinan valmennus! Hän halusi ennen estevalmennusta nähdä minut sileällä, joka kävi minulle enemmän kuin mainiosti. Viime kouluvalmennuksesta olikin jo reilu puoli vuotta aikaa, mikä kyllä näkyi omassa ratsastuksessa.

Aloitimme ihan perusasioista käynnissä taivuttamalla hevosta rehellisesti läpi ja samalla huolehtien, ettei hevonen kaadu sisäjalkaa vasten tai vastaavasti liiraa ulkoavuilta pois. Tiina oli erittäin tarkka jo käynnissä, että hevonen kulkee omilla jaloilla ja taipuu kropastaan rehellisesti. Aluksi Foxi vänkäsi vastaa, mutta antoi periksi ja oli melko hyvän tuntuinen! Foxi alkoi myös hankalampaan suuntaan eli vasempaan taipumaan koko rungostaan, eikä ainoastaan kaulastaan. Tiina painotti, että Foxin kaltaisella kuumalla  hevosella kannattaa työskennellä erityisen paljon käynnissä, sillä siinä askellajissa pystyn siihen parhaiten vaikuttamaan. Lisäksi käynnissä hommat pitää saada kuntoon ennen kuin voi siirtyä raviin. Näin ollen Foxi kuuntelee ravissa heti jo paremmin ja vältymme turhalta vetokilpailulta.

Hieman nauratti, kun ohjeeksi tuli "nyt ryhti kuntoon ja tissit näytille" :D

Ravissa jatkettiin samoja juttuja, mutta samalla minun piti huolehtia siitä, ettei F juokse altani pois. Minun piti muutaman sekunnin välein tehdä puolipidätteitä samalla jännittäen vatsalihaksiani, jotta Kettu pikku hiljaa malttoi odottaa pidempään. Tavoitteena on, että minun tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän käsillä yhtään mitään ja hevonen hidastaisi pelkän istunnan vaikutuksesta. Jos pidätteet eivät menneet läpi, kehotti Tiina ottamaan yhden kunnon pidätteen, niin että vauhti hidastuu selkeästi ja heti sen jälkeen rentoutua. Näin saatiin heppaa vähän herätettyä, ettei alta juokseminen ole mikään vaihtoehto.

Taivutuksissa minun tuli huomioida oma sisäkäteni. Sivulle viedessä käsi ei saa mennä sivulle ja taakse, vaan sivulle ja kohti "keskustaa", jotten jarruta taivuttaessa samalla hevosta. Tämä oli minulle hankalaa, sillä korjasin Foxin sisäjalalle kaatumista viemallä kättä taakse sen sijan, että olisin työstänyt sisäjalan läpi. Tähän olen nyt kiinnittänyt itse paljon yksin ratsastaessa huomiota, mutta vielä huomaamattani vien käden helposti väärään suuntaan. Toinen asia, josta sain palautetta oli pyöräilijän ranteet! Miten voikaan olla niin hankalaa pitää nyrkit pystyssä?

Onkos teillä jotain istuntavirhettä, josta saatte jatkuvasti palautetta?

Laukassa Foxi ei ollut läheskään niin miellyttävä ratsastaa, mutta kuitenkin Tiinan opastaessa pystyin sitä työstämään laukassakin vähän pidempään. Harjoittelimme myös vastalaukkaa, joka on Ketulle hankalaa. Se herkästi vaihtaa laukan, jos itse vähänkin horjahdan satulassa. Kettu ei millään oikeassa vastalaukassa haluaisi asettua vasemmalle. Vastalaukkaa tulee nyt taas harjoitella enemmän, sillä se on todella hyvää jumppaa hevoselle. 

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Tiinan valmennukseen ja hänen tyyliinsä opettaa. Hän osasi hyvin havainnollistaa kaikki asiat, eikä mikään jäänyt epäselväksi. Kettu toimi varsinkin ravissa varmaan parhaiten ikinä tähän mennessä! Se oli äärettömän kevyt, taipui lopulta paremmin koko kropastaan ja kuunteli hyvin myös istuntaa. Vielä kun se joku päivä olisi sileällä  laukassakin yhtä hyvä!

Huh, hommiin jouduttiin!

Foxin kanssa emme pyri mihinkään oikeanlaiseen kouluratsastukseen, vaan siihen, että se olisi mahdollisimman rento ja vastaanottavainen avuille. Yritämme tulevan talven aikana panostaa sileäntyöskentelyyn erityisen paljon, sillä hyppäämisenhän Kettu jo taitaa. Haluaisimme kuitenkin siitä vielä entistäkin paremman ratsastaa esteradalla, jotta turhia puomeja tulisi mahdollisimman vähän.

Pari päivää kouluvalmennuksen jälkeen vuorosa oli hyppytreenit! Suuntasimme ensimmäistä kertaa Mirellan uudelle hallille, vitsit se oli hieno! Tarkoituksena oli siis tehdä viimeiset hyppytreenit ennen Helsingin kisoja, joten luvassa oli vähän ratatreeniä. Foxi oli sileänverkassa todella rento ja hyvä ja se liikkui hyvällä pohjalla oikein letkeästi. Verkkahyppujä tehdessä poni sitten rupesi kerämään kierroksia.. Hyppäsimme radan pienemmällä tasolla ennen esteiden nostamista. Foxi kuumui kuitenkin aivan älyttömästi ja rupesi kaarteissa kiskomaan minua irti satulasta. Jouduinkin pari kertaa pysäyttämään hevosen.



Tuttuun tyyliin Foxi alkoi keskittymään vasta, kun esteet nousi 130-140cm:n tasolle. Hyppäsimme radan ja se onnistui superisti! Pari kertaa F vähän oli kiinni puomeissa, mutta keskittyi vihdoin myös ratsastajaan. Halusin kuitenkin tulla uudestaan linjan pystyltä sarjalle. Halusin päästä sen tulemaan hieman rennommin, niin ettei minulle tulisi niin kova hätä sarjalla. Ketun kanssa linjat sarjalle ovat aina kaikista hankalimpia. Foxille jää aina sarjaväli ahtaaksi, varsinkin jos tulen yhtään liian kovaa sisään. Uusinta yritys ei ensimmäisellä kerralla onnistunut: tulin pystylle pienesti sisään ja jouduin turhan kovaa sujumaan sarjalle. Uudella yrityksellä pääsin vihdoin tulemaan sarjalle rennosti ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa!

Treenien jälkeisenä päivänä Äimärautiolla oli ihana laskuvesi, joten suuntasin ensimmäistä kertaa Ketun kanssa rannalle ratsastamaan! Oli älyttömän mahtava kokemus! Onneksi kerkesimme ennen talven tuloa edes kerran siellä menemään. Meidän tallilta on muutama sataa metriä tuonne uittopaikalle, kyllä kelpaa ensi kesänä siellä ratsastaa! Foxi sai päästellä hieman höyryjään ja mentiinkin sellasta kyytiä laukkaa, että oksat pois.



Tiistaina päivää ennen Helsinkiin lähtöä minulla oli vielä Tiinan kouluvalmennus. (linkki lyhyeen videoon) Se meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen kerta ja F liikkui ravissa ja ajoittain myös laukassa oikein kivasti :) Hyvällä mielellä pääsimme siis lähtemään kohti HIHS:iä, josta kuulette sitten seuraavassa postauksessa.