sunnuntai 25. lokakuuta 2015

HIHS -karsinnat

Ennen Ypäjän kisoja meillä oli syksyn ensimmäiset Petran hallitreenit, menimme Ketun kanssa vain toisena päivänä treeneihin. Ketulla oli tuttuun tapaan meno päällä. Tulimme ensin jumppalinjaa, jonka viimeistä okseria nostettiin reippaammin. Sekä minä, että Kettu olimme turhan hätäisiä esteiden väleissä, joten vikalle okserille emme saaneet kaikista rennointa hyppyä. Laskimme okseria hieman vikalle kerralle ja sitten tuli ihan kelvollinen hyppy.


Jumpan jälkeen tulimme radanpätkiä. Vikalla radalla jouduin ottamaan ennen viimeistä linjaa seis, kun F lähti pomppuloikkimaan kaarteessa ja puri vasempaan ohjaan kiinni. Uudella yrityksellä siitäkin linjasta selvittiin. Kettu hyppäsi lopulta ihan hyviä hyppyjä, mutta halliin siirtyminen aiheutti Ketussa ja minussa lievää "ahdistusta", jonka seurauksena meno oli turhan hätäistä.



Syksyt ekat hallikisat hyppäsimme Ypäjän karsintakilpailuissa. Viime vuonna saimme SM-kisoista paikan HIHS:iin, mutta tänä vuonna meidän piti koittaa onneamme karsinnoissa. Matka Ypäjälle perjantaina oli aivan hirveä! Pääsimme lähtemään vasta neljän jälkeen, kun minulla oli kolmeen asti ruotsin yo-koe. Siispä ajelimme 8 tuntia yötä vasten pimeässä ja hirveässä myrskyssä kisoihin.. Pelotti olla kyydissä, kun välillä ei meinannut nähdä missä tie oikein menee. Hengissä kuitenkin selvisimme perille.

Litsläts
Lauantaina kävin viiden tunnin yöunien jälkeen aamulla ratsastamassa Foxin, sillä perjantaina en kerennyt muuta kuin kävelyttämään sen. Oma luokka 130cm alkoi vasta illalla, joten päivällä seurasimme 120cm:n luokkaa, jossa oli 156 lähtöä ja luokka kestikin 6h.


Verkassa Ylläri oli auttamassa, Foxi oli aluksi todella rauhallinen. Gramaanit pois otettuani F tuli hieman vahvaksi, muttei pahasti kuitenkaan. Rata alkoi hyvin, kolmoselle tulin pienesti sisään, jolta oli kaareva 7:n laukan linja neloselle. Minun olisi kannattanut tehdä vähän kaarretta ja ottaa kahdeksas askel. Päätin kuitenkin sujua seitsemällä ja siitähän Kettu innostui :D Loppu radasta olikin sitten melkoinen työ saada heppa pidettyä kurissa. Foxi tuli kuumuessaan vahvaksi ja hieman hätäiseksi hypyissä, joten uusinnassa en viitsinyt kääntää niin tiukkoja teitä kuin olin suunnitellut. Puomit kolisi välillä, mutta päästiin kuitenkin tuplanolla tuloksella maaliin! Melkoinen työvoitto siis! Luokassa oli niin paljon lähtöjä, joten luokka jaettiin kahtia. Näin ollen sijoituimme 7:lle sijalle.


Kaikki viikonlopun radat postauksen lopussa koosteena.

Sunnuntaina oli vuorossa varsinainen karsintaluokka korkeudella 130 + 135cm. Toiselle kierrokselle pääsi vain 10 ratsukkoa, joten päätin ottaa sinne pääsemisen meidän tavoitteeksi eli suhteellisen nopean nollaradan. Radassa oli paljon tekemistä ja etenkin kaarevat linjat neloselta viidellä laukalla vitoselle ja siitä kuudella laukalla kutoselle tuotti monelle ongelmia. Lähdin vasta luokan lopussa, joten ehdin katsoa useamman ratsukon ennen kuin menin laittamaan heppaa kuntoon. Huomasin, ettei linjoilla kannattanut oikaista, sillä se näytti heti kostautuvan puomeilla.

Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä ja päätin vain säilyttää rennon, mutta reippaan laukan yllä. Ykkös este tuli nopeasti kaarteesta ja siinä oli valkoinen puomi päällä. Kettu tähän hieman kolautti, mutta muuten hyppäsi loppu radan upeasti! Ratsastin hyvin ajatuksella ja tarkasti suunnitelmieni mukaan. Viimeiselle sarjalle otin yhden ekstra-askeleen, mutta se kannatti, sillä näin Kettu mahtui ahtaaseen väliin paremmin ja pääsimmekin radan läpi ilman virheitä! Ja oltiin sen verran nopeita, että pääsimme mukaan toiselle kierrokselle 8:lta sijalta!



Toisella kierroksella ei ollut hirveästi kääntämismahdollisuuksia. Joko olisi pitänyt tehdä todella tiukkoja teitä tai sitten kiertää vähän kauempaa. Vähän mietiskelin vielä ennen radalle menoa, mitä teen. Olisi pitänyt päättää aikaisemmin kunnolla oma suunnitelma, sillä nyt menin pelkän fiiliksen mukaan ja näin ollen suoritus oli vähän laimea. Rata alkoi sujuvasti, kolmosen jälkeen en kääntänyt tiukkaa tietä sarjalle, sillä sinne tuli vähän lentävä hyppy. Näin jouduin kiertämään sarjalle pidemmän tien. Sarjan b-osa tuli hipaisusta harmikseni mukaan, tulin sinne hyvin sisään, enkä sen takia sanononut Ketulle "prr" välissä.. Olisi pitänyt sanoa, sillä F kuuntelee ääntä todella hyvin.



Loppu rata sujui hyvin ja maaliin päästiin yhdellä pudotuksella. Lopullinen sijoituksemme oli 7./72, johon olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä olimme kaikista toiselle kierrokselle päässeistä kokemattomin ratsukko. Tosin hieman kirpaisi, kun tuplanollia tuli vain yksi kappale, joten puhtaalla radalla, ilman tuota turhaa puomia, olisimme olleet toisella sijalla! Mutta tyytyväinen sai olla hevoseen, joka hyppäsi hienosti myös hallissa (viime keväällä halliradat olivat aivan kamalia Äimäraution kisoja lukuunottamatta) ja omaan ratsastukseen, sillä otin joukkue-SM kisoissa tekemästäni virheestäni opikseni. Ja parasta tietysti oli saamamme paikka HIHS:iin, minkä takia Ypäjälle oltiin tultukin!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tuurissa tuuria?

Tuuri taisi olla tänä vuonna ainoa uusi kisapaikka meille. Erittäin positiivisesti jäivät kisat mieleeni, järjestelyt olivat hyvät ja heti parjantaina paikalle saapuessamme kaikki oli selkeää ja ihmiset hyväntuulisia. Hienoa oli myös yleisömäärän runsaus, mitä harvemmin ratsastuskisoissa näkee. Kyläkauppa oli aivan vieressä, joten paljon oli myös tuiki tavallisia ihmisiä katsomassa hevosia.

Perjantaina järjestäjällä oli ongelmia pohjan pehmeyden kanssa. Pohjahan oli rakennettu vasta pari päivää ennen kentälle. Kaikkensa järjestäjät tekivät pohjan parantamiseksi koko viikonlopun ajan! Perjantain 130cm:n luokasta useat olivat peruneet starttinsa pohjan takia. Kyselin tutuilta, jotka olivat jo hypänneet, mitä he olivat pohjasta mieltä ja sanoivat sen olevan ihan kelvollinen.



Päätin olla perumatta starttiani ja keskeyttää sitten radan, jos pohja näyttäisi liian pehmeältä. Verkassa pohja oli ajoittain huono, mutta radalla en kiinnittänyt pohjaan negatiivisesti huomiota. Se piti ihan hyvin ja kettu hyppäsi jälleen superisti! Radalla meillä oli tosi hyvä meininki päällä, yhdellä linjalla ajauduin kaarteesta hieman liikaa ulos ja tyhmänä jäin vielä pitämään kädellä vastaan. Jäimme armottoman kauas jälleen kerran okserista ja takapuomi sieltä mukaan. Tätä pitää ensi talvena kyllä treenata, sillä tällä kaudella olen jättänyt Ketun monta kertaa liian kauas oksereista ja siitä on tullut ongelma esteiden noustessa. 



Hieman harmitti tuo yksi puomi, sillä muuten olisimme olleet luokassa toisia! Olin kuitenkin rataan todella tyytyväinen, sillä nyt uskalsin jälleen laukata eteenpäin. Ypäjän SM-kisoissa himmailin joka päivä semmoista humputihumputi -laukkaa, joten parannus oli suuri siihen verrattuna. Ja kyllä tuli huomattua kuinka paljon helpompaa kaikki oli radalla, kun laukka oli kunnossa!

Lauantaina oli jännä päivä, sillä hyppäsin avoimen 140cm:n luokan. Luokka siirtyi monella tunnilla eteenpäin, joten hyppäsimme illalla vasta yhdeksän aikoihin valaistuksessa. Verkassa en hypännyt montaa hyppyä, enkä kovinkaan isoa. Radalla päätin jälleen, että vain laukkaan ja laukkaan eteenpäin, sillä päästään jo melko pitkälle. Ja miten rata menikään? Meillä oli jälleen aivan uskomaton vire päällä ja tunne oli aivan mieletön! Meinasin radan jälkeen purskahtaa itkuun, sillä tunne oli vain niin hieno ja olin ylpeä pikku Ketusta ja itsestäni, kun ratsastin ajatuksen kanssa läpi koko radan.


Aamuisin oli hyytävän kylmää ja sumuista ja päivällä tarkeni jopa shortsit jalassa!

Etenin radalla niin sujuvaa laukkaa, että jopa sarjan jälkeen päätin jättää seuraavalta linjalta yhden laukka-askeleen pois. Perusradan viimeinen este tuli pienestä hipaisusta alas, emmekä päässeet jatkamaan uusintaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä olin niin tyytyväinen suoritukseemme. Huh, sain kyllä sellaisen adrenaliiniryöpyn ettei toista!



Niin siinä sitten kävi, että olimme nopein nelonen ja sijoituimme kolmansiksi, mahtavaa!

Sunnuntaina oli jännä päivä, sillä vuorossa oli joukkue SM mittelöt. Meillä oli super hyvä joukkue kasassa, mutta kuten sanottu, se ei välttämättä takaa mitään :D Minä ja Petteri hyppäsimme radan 120cm:n tasolla ja Katja ja Mari 130cm:n tasolla. Ketulle teki hyvää päästä hyppäämään helpommalla korkeudella pitkästä aikaa. 

Sunnuntaina GP:tä oli katsomassa paljon porukkaa!
Lähdin joukkueestamme ensimmäisenä, rata sujui erittäin hyvin. Toiseksi viimeisellä esteelle Foxi alkoi vähän turhan paljon kuumumaan ja tyhmänä jäin seuraavalla linjalla vain kädellä pitämään. Sitten tapahtuikin oikea emäkämmäys, mitä ei pitäisi enää sattua tuolla korkeudella. Tulin sarjalle kuudella ja puolella askeleella ja rymäytimme läpi a-osasta, jonka seurauksena jouduin kääntämään b-osasta ohi. Uudella yrityksellä kolmoissarja onnistui sitten hyvin. Ai että, kun hävetti! Miksi vieläpä joukkuekilpailussa näin piti käydä, sillä suorituksemme vaikutti koko joukkueen tulokseen.. Kyllä ärsytti oma ala-arvoinen ratsastus! Tämän takia harvemmin hyppään enää tuolla tasolla kisoissa, sillä tuntuu, ettei Kettu, enkä myöskään minä keskitytä kunnolla radalla.



Petteri hyppäsi joukkueen ainoan nollatuloksen, Mari sai muistaakseni 12 vrp, Katja 4vrp ja minä 8vrp. Jos olisin hypännyt nollan, olisimme päässeet mukaan mitalitaistoon, mutta aina ei voi onnistua!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Fiasko SM-kisat

Tänä vuonna SM-kisat eivät menneet meidän osalta ihan viime vuotiseen tapaan.. Tiesin jo etukäteen, että tänä vuonna tulisi varmasti olemaan hankalampaa, ei niinkään esteiden korkeuden/vaativuuden kannalta vaan oman henkisen kantin. Uskottelin itselleni, ettei minulla olisi mitään paineita menestymisen suhteen, sillä eihän meillä periaatteessa ollut mitään menetettävää. Kultamitali oli jo saavutettu, joten siitä on vaikea pistää enää paremmaksi. Tottakai kuitenkin mitalia lähdimme kisoista hakemaan!






Vet check meni ongelmitta läpi ja tällä kertaa osasin pukeutua ja varustautua oikein kyseiseen tilaisuuteen, enkä ollut lenkkareilla ja riimunnarulla liikenteessä.. Tänä vuonna SM-kisat hypättiin ilman välipäivää, joten kisat alkoivat torstain sijaan vasta perjantaina. Perjantaina oli vuorossa junioreiden SM 1.osakilpailu 125cm:n korkeudella.

Heidi Lammi oli jälleen ottanut meistä paljon kivoja kuvia!
Kettu väläytteli kisoissa hienoja hyppyjä!



Esteet näyttivät pieniltä ja helpoilta, joten sen suhteen ei ollut panikoitavaa. Ainoastaan pysty, jonka alla oli pieni vesihauta hieman jännitti. Kettu ei vettä pelkää, joten turhaa jännitin. Verkassa Hanna oli auttamassa ja siellä kaikki sujui hyvin. Noh sitten itse rata. Olin kuin jännittynyt rautakanki hevosen selässä. Jännitys vangitsi jotenkin mieleni, enkä pystynyt yhtään radalla rentoutumaan. Ratsastin todella alitempoisesti koko radan ja jätin Ketun jälleen todella kauas esteistä, eteenkin oksereista. Pelkäsin puomien tulevan matkaan, joten en uskaltanut lähestyä niitä, vaan ajattelin koko ajan taaksepäin. Kettu tsemppasi älyttömän hyvin ja teki kaikkensa, jottei puomeja tulisi. Hanna taisi jossain vaiheessa rataa huutaa minulle, että "laukkaa", mutten reagoinut siihen, vaikka itsekin huomasin olemattoman laukkamme.



Niinhän siinä sitten kävi, että tulimme maaliin ilman estevirheitä, mutta saimme yliajasta peräti 2 virhepistettä! Olin radan jälkeen todella pettynyt siihen, etten hallinnut omia hermojani. Emme yliajan takia päässeet mukaan korotettuun uusintaan. Tuloslistalla olimme ekan päivän jälkeen 10./42. Olimme kärjestä vain noin pudotuksen päässä, joten peliä ei ollut vielä menetetty.


Lauantaina yritin psyykata itseäni rauhoittumaan ja ottamaan rennosti, ei se elämä ole niin vakavaa! Mukavaahan tämän pitäisi olla, eikä semmoista, että radalla toivoisi olevan jo maalissa. Minulla oli oikeastaan ihan hyvä ja rento fiilis, kun lähdin ravailemaan verkasta kisa-asreenan puolelle. Kaikki oli hyvin, kunnes kuuluttaja mainitsi minun olevan viime vuotinen suomenmestari :D Siinä vaiheessa en saanut enää itseäni rauhoittumaan, kun lähtömerkkikin oli jo annettu. Valtava jännitys otti vallan, sillä en todellakaan halunnut mokata, kun yleisö seurasi silmätarkkana suoritustamme. Näinhän ei pitäisi ajatella, mutta siinä muutaman sekunnin aikana en vain voinut näille ajatuksilleni mitään.

En kestä näitä mun kauheita ilmeitä :D
Lentävä Kettu <3



Kolin kolin..

Ilme kertoo kaiken.. ei ärsyttänyt yhtään! :D
Alkurata sujui itseasiassa oikein mallikkaasti. Minulla oli alusta asti parempi tempo. Vesihaudalla Kettu sekunnin ajan epäröi, joten jouduin laittamaan siihen enemmän painetta. Vesihaudan jälkeen minun olisi kannattanut kiertää seuraavalle pystylle vähän pidempi tie, mutta pysyin suunnitelmassamme ja käänsin lyhyemmän tien pystylle. En saanut Kettua kaarteessa kunnolla tasapainoon ja pysty tuli harmikseni mukaan. Pudotuksen jälkeen pakka lässähti ja rupesin ratsastamaan huonosti! Otin heti seuraan linjaan ylimääräisen askeleen. Kettu alkoi tässä vaiheessa kuumumaan melko paljon ja sarjalta tuli sitten toinen puomi mukaan..


Maaliin tultiin kahdeksalla virheellä, joka lisättiin suoraan aikaisempaan virhepistemäärään. Näin ollen peli oli jo aikalailla menetetty osaltamme ja radan jälkeen tunteet tulivat pintaan ja purskahdin harmista itkemään. Niin otti pattiin oma surkea ratsastus loppuradasta. Miksi juuri SM-kisoissa ratsastin kauden huonoimmat radat? Viime vuonna ratsastin upeasti ilman mitään paineita, vaikkei ratoja ollut kuin yksi 130cm:n startti takana. Tänä vuonna korkeudet olivat helppoja ja meille rutiinia, mutta silti ratsastin huomattavasti huonommin ja tein typeriä ratkaisuja.



Sunnuntain finaaliin pääsimme kuitenkin mukaan 15 parhaan joukkoon sijalta 10. Mitaliin ei ollut enää mahdollisuuksia, mutta lähdimme tietysti halemaan lisää kokemusta radoilta. Hanna ei kerennyt minua auttamaan, kun hän voitti itse senioreiden suomenmestaruuden ja joutui haastatteluihin yms. Näin ollen jouduin kävelemään radat ja verkkaamaan yksin lukuunottamatta Sannan paria vinkkiä.

1. kierros 130cm











2.kierros 140cm


Ensimmäisellä kierroksella 130cm ratsastin jälleen alitempoisesti, vaikkei minua enää oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Jäin isolla kentällä liikaa kaarteisiin himmailemaan. Horze pysty tuli alas, kun otin väliin yhden askeleen liikaa. Vesihauta ylitettiin varmasti. Vesihaudalta oli linja seitsemällä tai kahdeksalla laukalla okserille, mutta nyin siihen mukaan myös 9:n askeleen. Kettu oli skarppina ja yli päästiin puhtaasti, ei kylläkään kovin tyylikkästi. Maaliin tultiin lopulta seitsemällä virhepisteellä, kun peräti kolme tuli enimmäisajan ylittämisestä, huoh! Kettuhan on luonnostaan nopea hevonen, joten todellakin kiersin kaarteet koko rahan edestä...



Toiselle kierrokselle (140cm) lähdimme mukava virhepistepotti mukanamme. Esteet eivät tuntuneet isoilta, vaikka suhteellisen vähän olemme hypänneet 140cm:n ratoja. Useampi 135cm:n rata ollaan kuitenkin hypätty. Rata oli myös varsin helppo verrattuna ensimmäisen kierroksen rataan ja siinä olikin lähinnä vain suhteutettuja linjoja. Rata meni melko mallikkaasti, venytin kuitenkin kaarteet liian pitkiksi ja näin ollen saimme taas kaksi virhepistettä yliajasta! Kolmos pysty tuli alas hipaisusta, mutta muuten Kettu hyppäsi radan hyvin! Radalta tuli siis 6vrp mukaamme ja koko SM-kilpailun lopputulos oli peräti 26,5 virhepistettä, ei paljoa naurattanut.. Viime vuonna voitimme seitsemällä virheellä, joten tulos oli melkoisen paljon  huonompi.



Hevoseen sai kuitenkin olla aivan super tyytyväinen, se hyppäsi joka päivä mielettömän hyviä hyppyjä ja oli miellyttävä ratsastaa! Harmi vain, kun itse pilasin jokaisen suorituksemme. Niinhän se tässä lajissa on, että hyvään tulokseen vaaditaan sekä ratsulta, että ratsastajalta hyvää työskentelyä, ei riitä, että vain toinen on iskussa!