keskiviikko 28. elokuuta 2013

Here I am!

Hei vaan kaikille! Viimeksi olen postaillut teille jo yli kaksi viikkoa sitten. Koulun alkaessa ylimääräinen aika on ollut vähissä ja lukioon siirtyessä hommiakin on tullut alusta asti hieman enemmän. Lisäksi kirjoitusmotivaatio oli ollut jo pitkään nollassa, eikä hevosrintamalla tapahtunut mitään mullistavaa. Uusia kuvia ei ollut, joten turhaa olisi ollut kirjoittaa kuvatonta postausta tyylillä; eilen kävelytin 10 minuuttia ja tänään 15.. :D Jospa nyt jaksaisi/ehtisi taas postailla edes kerran pari viikossa niin tekin pysyisitte paremmin kärryillä. Kuitenkin koulu ja hevosen hoito menee blogin edelle! Viime lauantaina iskän luona pidettiin hänen 50 -vuotisjuhlat, joten siinäkin härdellissä meni oma aikansa. Tässä muutama kuva pippaloista;





Kyllä kelpas tällaiselle herkkusuulle!!

Tai no kyllä mää mielummin niitä rössypottuja söisin.. ;)

Salaattia, karjalanpiirakoita + munavoita, kinkku -ja lohivoileipäkakkua <3


Aina pitää olla vähän blinblingiä!

Välillä meinas käydä aika pitkäksi :D

isoveli ja Jenni <3

Jos ootte huomannut, niin oon aina tosi edustava..




En tiedä itekkään mitä tässä oikeen tapahtuu :DD
Ja itse päivänsankari :)


Eheiii huomaa yhtään et on otettu puhelimella..

Iskä polttaa kokkoa part 1000000.. Aluksi näytti vähän pahalta ;D
Tää kuva on jotenkin tosi kiva :)


Yön ritari
Lappeenrannan kisojen jälkeen Lupu vietti elämäänsä karsinassa 8 päivää. Ensimmäisenä päivänä sitä sai kävelyttää 10min ja joka päivä lisäsin määrää. Lopulta kävelimme n.40 minuutin pituisia lenkkejä ja Lupu sai lopputunnin syödä vihreää. Lupu aina hörisi karsinasta kun hain sen kävelylle. Poika oli niin innoissaan päästessään jaloittelemaan ulos, joten minullakin oli hommaa pitää riiviö kurissa. Ilman ketjunarua turvan ympärillä ei olisi hommasta tullut mitään ja aika monesti sai pysäyttää ja käskeä hevosta peruuttamaan yrittäessään kiilata minun ohitseni :D

Loput kuvat (c) kännykkä.

Mun perus Coffee house -ateria ;)

Eläinlääkärin mukaan puhe oli, että viikko kävelytetään ja sitten voi laittaa satulan selkään ja pikku hiljaa alkaa ratsastamaan. Niinpä sunnuntaina hyppäsin pojan kyytiin ja suurimmaksi osaksi työskenneltiin käynnissä ja ravattiin reilut 5min suoria pätkiä maneesissa. Meidän tallin maneesi ei mikään maailman pisin ole, joten melkein heti kun sai muutaman askeleen hyvää ravia piti siirtyä käyntiin. Muistaakseni keskiviikkoon asti jatkoin ratsastamista lisäten ravia ja ottaen suorilla myös hieman laukkaa maastossa. Ravissa tein myös jo ympyröitä jne. Lupu tuntui jokaisella ratsastuskerralla ihan mukavalta, tosin edelleenkin se oli vino kuin mikä, mutta sehän ei katoa hetkessä taivaan tuuliin.

Pupu kävi vähän piehtaroimassa :)
Lupun mielipide rauhallisesti kävelemisestä!

 Äiti oli yrittänyt koko viikon saada ell kiinni, koska olisin halunnut tarkemmat ohjeet ratsastuksen suhteen. Keskiviikkona eläinlääkäri saatiin kiinni ja kävi ilmi, että tämäkin viikko olisi pitänyt kävellä.. Se tuli ihan olan takaa, mutta aika selkeästi hän silloin sanoi, että viikko kävelytystä ja sitten pikku hiljaa ratsastamaan. No vähän pänni, kun olin mennyt ratsastamaan liian aikaisin, mutta mistäpä minä tai äiti oltaisiin tuo tiedetty. Ainakin tuli opittua, että jatkossa kysytään kunnolla tarkat minuuttiaikataulu -ohjeet!

Innostunut sonni <3
Ei jumpe oikeesti!! Repesin kun näin tän kuvan XD "Hei mami, voitaisko tehä vähän jotain kivempaa?"
 Loppuviikko siis käveltiin jälleen ja sunnuntaina laitoin hepon pitkästä aikaa kävelykoneeseen (tai oikeastaan matolle) tekemään myös vähän ylämäkitreeniä. Tänä maanantaina aloitin uudelleen ratsastamisen ja ohjeena oli, että kevyesti saa ravata. Tiistaina äiti soitti Antille vielä tarkennusta ohjeisiin ja Lupulla saa koko viikon ratsastaa kevyesti ravissa tehden loivia ja isoja ympyröitä ja suoria. Väistöjä ei saa tehdä (ihan hyvä tietää tämäkin, sillä olin niitä aikaisemmin  tehnyt  käynnissä). Nyt kahtena päivänä, kun olen Lupulla ratsastanut, niin se on tuntunut aika huonolta tai sitten en vaan osaa ratsastaa, mikä on hyvinkin mahdollista.. Maanantaina alku sujui vielä ihan kivasti, mutta sitten ravissa Lupu oli vaan todella suustaan ja painoi siihen visusti kiinni, jee. Yritä siinä sitten tehdä pieniä pidätteitä ja kaiken lisäksi heppa kulki ravissa kivasti mutkalla. Lopulta homma muuttui molemmin puoleiseksi kaksintaisteluksi. Onneksi lopuksi heppa pehmeni 10 sekuntiksi, niin siihen oli syytä lopettaa.

Pitkästä aikaa oman hepokatin kyydissä!



Eilen sentään meni vähän paremmin ja alku olikin ihan lupaava. Lupu vaan vänksläsi suullaan koko ajan ja kunnollinen tuntuma oli hankala pitää, mutta parempi näin kuin pureminen kiinni. Jossain vaiheessa vänksläys muuttuikin ilokseni kiinni puremiseen ja siihen se hauskuus sitten loppuikin. Yritin kaikin keinoin saada hevosta pehmeäksi ja suoraksi, mutta ei. Lopuksi en meinannut saada Lupua enää ravaamaan, kun sitäkin rupesi ärsyttämään koko touhu. Tajusin hetken rauhoittua ja antaa pitkät ohjat hepalle ja miettiä mitä tekisin toisin. Kun otin ohjat käteen ja ratsastin paremmin, niin yhtäkkiä heppa muuttui paljon helpommaksi ainakin edelliseen verrattuna.


Kamelikaula!

Kukkuu!?

Lopusta jäi siis ihan hyvä mieli, mutta siltikin alkoi pännimään oma osaamattomuuteni. Miksi aina hyvä ei riitä vaan aina pitää mennä paremmin ja paremmin? Miksei Lupu voisi olla yhtään helpompi tapaus? Onko minulla liian vaikea hevonen? Paranisiko asiat vaihtamalla hevosta?, ehkä ehkä ei. Näitä kysymyksiä ja monia muitakin tulee mietittyä jonkun verran, mutta turhaa niitäkään on liikaa miettiä. Eletään tällä hetkellä päivä kerrallaan ja koitetaan nyt edes saada heponen kuntoon :) Se olisi edes se lähtökohta.

Kävin viikko sitten ratsastamassa Putella yks päivä maastossa. Heheee tääkin kuva otettu melko reippaassa laukassa ;) Onneksi luottopolle alla! + Ratsastin myös yhtenä päivänä yhden meidän tallilla asuvan hevosen. Eli ihan kokonaan ei tarvinut olla ratsastamatta!

Eeve vihdoinkin päätti ajella säärikarvansa!!

Ensi viikon tiistaina Antti tulee Ouluun hoitamaan hevosia mukaanlukien Lupun. Tällä kertaa pliistrataan polvet ja varmaankin piikitetään se kaula paremmin. Raspataan myös hampaat mikäli vain aikaa riittää, muuten lähdetään tekemään se homma klinikalla. Viime raspaulsesta alkaakin olla melkolailla vuosi aikaa. Toivottavasti se auttaisi tuohon kuolaimeen puremis -ongelmaan. Viime vuonna ei auttanut.. :D Tai sitten alan taas ratsastamaan hahckamorella tai kohta mennään varmaan vaan maastossa täysiä laukaten ilman mitään vermeitä ;) ryhdytään-puskaratsastajaksi.com

EDIT: Tänään Lupu-pupu oli vuorostaan ihan super, kun heti alusta asti ratsastin turhaan jalalla paineistamatta. Ihan huippu fiilis, kun parin epäonnistuneen päivän jälkeen pystyin ryhdistäytymään! On tämä laji vaan niin pirun hankala.. Aina vaan toistaa ne samat virheet, ääh en koskaan opi ;DD

tiistai 13. elokuuta 2013

Kisoista saikulle

Heipsan! Viime kerrasta onkin jo hieman aikaa ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Kesälomakin katosi taivaan tuuliin ja tänään tiistaina starttasi lukio käyntiin. En kilju riemusta kouluun päästessäni ja ensimmäinen päivänä jo tuli hieman katuma päälle koulun valinnassa :D No jospa minä selvien hengissä seuraavat kolme vuotta.

Lupun kanssa ollaan tällä hetkellä sairaslomalla taas jonkun aikaa, mutta siitä lisää lopussa..

Uitettu kirahvi <3

Tiistaina suuntasimme Heidin kanssa uittamaan hevosia. Oli ihanan lämmin päivä ja yllätykseksi uittopaikan viereisellä rannalla ei ollut ketään, jes! Saimme siis olla ihan rauhassa ilman kiljuvia kakaroita. Lupusta on tullut oikea vesipeto! Se meni veteen oikein mielellään uimaan ihan ilman minun patistamista. :) Fiilis oli kerrassaan mahtava, kun ei tarvinut itse ärsyyntyä, kun en saa heposta veteen. Ennenhän Lupu oli hankala saada edes jalkoja kastelemaan ja kun veteen päästiin, niin se heitti minut pari kertaa mereen säikähtäessään mukamas aaltoja. Lopuksi laukattiin vielä hiekkadyyni päästä päähän kerran. Oli kyllä ihan huippu reissu, kerrassaan täydellinen! Ötököitäkään ei ollut yhtään :)

Kolmen eri shampoon pesu. Koko hepo vasemman puoleisella, tiskiaineella valkoiset sukat ja oikean puoleisin kutiavaan häntään :)

Pakkailua.
Keskiviikkona Hanna jälleen ratsasti Lupulla. Itse en paljoa katsellut ratsastusta, koska pakkailin kisoja varten sillä välin. Kuulemma oli kuitenkin mennyt ihan kelvollisesti.

Torstaina tulimme jo aamusta tallille, koska olimme Hannan kaverina tekemässä aamutallia ennen Lappeenrantaan lähtöä. Lopulta päästiin lähtemään ja vuorossa oli n.8h ajomatka. Matka kului aika sutjakkaasti kahden pysähdyksen taktiikalla. Onneksemme meidän  hevoset majoittuivat tallissa, joten  karsinoita ei tarvinnut täyttää/tyhjentää, eikä raahata vesiä :) Lupua kävin välillä kävelyttämässä ja herra oli aikas pörhäkällä päällä.

Lupun boxi

Olikohan tää jaba-alue b?

A-areena, b-areena sen takana.



Neljän kopla.

Illalla syötiin hyvin ja nukuttiiin vähemmän hyvin, sillä ensimmäisen yön nukuimme meidän autossa :DD Kaikki hotellit olivat täynnä ja reissuun lähdimme yhden päivän suunniteltua aikaisemmin, mutta kokemushan tuokin oli. En kyllä nuku mielellään autossa toista kertaa ellei ole ihan pakko. Yöllä sattui tulemaan hirveä ukonilma ja auton päällä oleva pressu heilui tuulen mukana. Oli vähän karmivaa, kun pressu heilahteli ja samaan aikaan iski jäätävä salama. Hahah minulla rupesi mielikuvitus laukkaamaan tuhankin paljon. Onneksi Lupu oli tallissa eikä jabassa, koska olisi tullut varmasti sieltä läpi...

Hyvin mahtuu!

Oikeen tila-auto sanoisinkos ;)



Lupu valmistautuu tuleevaan koitokseen.

A-areenan verkkakenttä.

Hannan personal trainer tuolla oikealla.. :DDD Joo ehkei kummiskaan ;D


Perjantaina oli ensimminen kisapäivä. Lupun luokka (120cm) alkoi päivällä, joten oli hyvin aikaa puunata hevonen kisakuosiin ja vääntää hokkeja. Kentän pohja ei ollut ihan paras mahdollinen, joten laitettiin taakse pidemmät hokit. Verkassa Lupu oli todella jäykkä, eikä olisi millään halunnut pyöristyä edestä. Hanna saikin tehdä aika paljon töitä sileällä sen kanssa. Hypyt sujuivat ongelmitta, joskin heppa oli aika vino.



Radalla sitten Lupu teki Hannalle samat temput, mitä minulle Rovaniemellä. Tosin ei ihan niin rajussa muodossa. Heti ensimmäistä estettä lähestyessä Lupu alkoi jumittamaan, mutta onneksi Hanna ei ollut vielä kerennyt mennä lähtölinjan yli. Seuraavalla yrityksellä ongelmitta, mutta yhdelle esteelle, joka oli vieläpä verkkaan päin Lupu jäi kaarteeseen jumittamaan. Hanna kuitenkin pääsi perusradan maaliin. Radan perusteella tiesimme, ettei Lupun käyttäytyminen ole ratsastajasta johtuvaa, jota tulimmekin kisoihin katsomaan. Päätimme kuitenkin seuraavana päivänä startata 130cm luokka puhtaalta pöydältä ja katsoa miten Lupu seuraavana päivänä käyttäytyy.


Lappeenranta city





Eikun kyll mää mielummin siel autossa nukkuisin..
Illalla majoituimme ihanassa kylpylähotellissa ja kävimme syömässä Rossossa tuttujen kanssa. Yllätyksekseni Lappeenranta oli aika nätti kaupunki, ainakin sataman lähettyviltä. Hotelli olikin ihan veden vieressä.


Lauantain verkkaa.





Lauantaina Lupu meni siis 130cm luokan. Verkassa Hannalla oli gramaanit aluksi apuna. Hypyt sujuivat taas ilman ongelmia ja ei muuta kuin radalle. No radalla Hannan odotellessa omaa lähtövuoroa Lupu ihan ilman mitään näkyvää syytä hyppäsi kunnolla takajaloilleen ja näytti että kaatuvat selälleen. Radalla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Lupu hyppäsi hyvin, eikä jäänyt kaarteisiin junnaamaan. Yksi pieni hipaisupuomi tarttui matkaan, muttei sen kummenpaa. Viimeiselle okserille Lupu hyppäsi aika selättömästi. Hannan eläinlääkäri näki Lupun radan ja epäili sen olevan selästä kipeä ja mahdollisesti takapolvista. Päätettiin olla starttaamatta sunnuntaina ja antaa lääkärin katsoa seuraavana päivänä Lupua.



Sunnuntaina menimme tallille vähän myöhemmin, kun kävimme aamulla kylpylässä. Onneksi ihana Aino ruokki Lupun, niinkuin edellisenäkin päivänä. Melkein heti tultuamme Antti(eläinlääkäri) tuli katsomaan Lupua. Ensin kerroin hänelle ihan viime vuodesta alkaen kaikki tapahtumat, jotta hän pääsi kärryille tapauksesta. Sen jälkeen Antti tunnusteli Lupun kauttaaltaan ja alaselästä Lupu reagoi aika selvästi. Harjatessa Lupu onkin painanut selkää alemmas ja olen ajatellutkin sen olevan sieltä vähän jumissa.


Seuraavaksi suuntasimme ulos tekemään taivutuskokeet. Yllätyksekseni Lupu reagoi oikeaan etujalkaan voimakkaasti ja se oli ihan akuutti. Kuitenkaan ratsastaessa se ei ole sitä ontunut. Antti sanoikin, että se voi johtua takapään vaivoista. Molemmat takajalkojen polvet reagoivat myös taivutuksiin, johon osasinkin varautua. Juoksin myös ympyrällä Lupun rinnalla ja siinäkin Lupu pyrki pitämään päätään ihan vasemmalla.

Valmiina lähtöön!

Lego ja Minde :)

Kävimme vielä maneesissa juoksuttamassa Lupua pehmeällä, jonka jälkeen laitettiin oikeaan etuseen puudutus. Kun puudutus oli vaikuttanut, niin suuntasimme jälleen maneesiin juoksuttamaan. Lupu liikkui selvästi paremmin, joten Antti epäili oikean etusen vuohisnivelessä olevan häikkää. GP -luokan jälkeen Antti aikoi tulla piikittämään Lupun ja sen jälkeen tutkimaan myös Hannan hevoset.






Hihii viikonlopun söpöin kuva ;)



Valkoinen unelma



 Lupun alaselkä piikitettiin, molempien takajalkojen polvet ja oikean etujalan vuohisnivel piikitettiin myös. Lisäksi kaulaan laitettiin myös joitain piikkejä, mutta siihen ei pystynyt tekemään varsinaista kunnon hoitoa, koska ei ollut röntgenlaitetta mukana. Se pitäisi tehdä siis myöhemmin paremmalla kalustolla. Ainoastaan etujalkaa hoidettiin kortisonilla, muihin laitettiin jotain muita mömmöjä :D Antti sanoi, että Lupulla on löysät takapolvet, josta ongelmat luultavasti johtuvat. Lisäksi se on vino rangastaan, joka selittää kaulan ongelmat. Löysät takapolvet ovat yleistä isoilla hevosille, joten Lupu ei ole mikään poikkeustapaus. Se voi aiheuttaa juurikin selkäkipuja ja nivelrikkoa. Siksipä niitä tulisi säännöllisesti pliistrata (en tiedä edes mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa :D), jotta ne pysyisivät kunnossa. Se on kuulemma yleinen hoitotapa eteenkin ravureilla. Pliistrauksen joutuu tekemään joko kuukausien välein tai tiheämmin, riippuen hevosesta.





Lupu on nyt tämän viikon karsinassa, eikä tarhaile ollenkaan. Se saa kävellä ensin 10min päivässä ja joka päivä vähän lisäten. Ensi viikolla voi ravata selästä käsin suoria pikku pätkissä. Vasta sitten, kun Lupu on saanut ravata niin se saa tarhailla eli n. viikon päästä se pääsee tarhailemaan. Että tällaista tällä kertaa!! Toivotaan nyt todellakin, että vika on noissa polvissa ja Lupu tulisi viimeinkin kuntoon! Tämä vuosi ollaan sairasteltu vaan, eikä kukaan ole löytänyt siitä kunnon vikaa. Nyt me tiedetään mikä sitä vaivaa, niin ongelmaa voidaan hoitaa. Oulun klinikalle ei kyllä enää hevosta viedä ellei ole ihan pakko, sillä siellä ei kukaan tiennyt missä mättää.

Ihanan värikäs taivas oli paluumatkalla!

Letkajenkka. Oltiin perillä vasta joskus puol 3 yöllä.

Tämä kausi on varmaankin meidän osalta melko pulkassa ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Ehkä johonkin hallikisoihin lähdemme vielä. Pekka tuumasi, että Hanna voisi hevosen kuntouduttua mennä vielä tällä kaudella joihinkin pikku kisoihin, ettei hevoselle jää kipumuistia kisatilanteesta. Toivotaan, että hevonen olisi ensi kaudeksi terve, jotta pääsisimme silloin kunnolla kisaamaan :) Palaamisiin!

Hei, jaksaako kukaan lukea näitä pitkiä ja tarkkoja analyysejä vai kirjoitanko ihan turhaan :D ?  Taidan joskus innostua vähän liikaa..