lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ensimmäiset estekisat

Ensimmäiset estekilpailut Ketun kanssa on takanapäin ja niistä jäi erittäin hyvä fiilis! Olimme siis hyppäämässä Ypäjä Winter Show´ssa luokat 100, 110 ja 120cm. (Pahoittelen, kun minulla kesti tämän postauksen kanssa koneen akkulaturin puuttuessa.)

Torstaina ratsastin lähinnä vain kaikki avut läpi seuraavaa päivää ajatellen. Menin varalta vielä hackamorella suupieltä varotakseni. Illalla pakkasimme loput tavarat kisakaappiin mukaan, jotta aamulla pääsisimme lähtemään noeasti.

Perjantaina herätys oli klo 04.00, sillä viiden aikoihin oli tarkoitus lähteä kohti Ypäjää. Foxi matkusti nätisti pidemmän matkan yksin trailerissa, vaikka onkin matkustanut aiemmin vain hevosautossa. Matkalla teimme kolme nopeaa pysähdystä, joista yhdellä nappasimme Hesburgerista ruokaa mukaan. Matkaan meni noin 8h  ja 40min, eikä se tuntunut edes pitkältä! :D (Terveisin hullut Oululaiset) 

Foxin majapaikka oli Heikkilän Marian äidin tallissa, joka on meidän kengittäjän tuttu. Kävelytin hetken pitkän matkan jälkeen Foxia, jonka jälkeen vein hevosen lämmitettyyn ulkokarsinaan. Myöhemmin kävimme myös tutustumassa Ypäjän halleihin, verkkoihin yms, sillä en ole itse koskaan ollut siellä kisaamassa, ainoastaan kesällä turistina. Kävimme äidin kanssa myös viemässä majatalo Villa Emiliaan omat tavaramme.

Meidän huone jo ekana iltana.. :D
Ennen starttia olin suhteellisen rauhallinen ja yllätyksekseni hevosen letittäminen vei ajatukset pois panikoimisesta, toisin kuin olin kuvitellut. Noh siihen asti oli kaikki hyvin, kunnes huomasin, että olin unohtanut kuolainteipin kotia ja aloin hermoilemaan suupielen aukeamista! Ei siinä muu auttanut kuin laittaa hevoselle paljon rasvaa suupieliin ja iskeä kuolain tutteineen suuhun. 

Perjantaina hyppäsin opistohallilla warm up metrin, jossa on aikaa hypätä 80 sekunnin ajan hallissa oleva rata tai siitä haluamiaan osia. Rata näytti oikein simppeliltä ja Ville Peltokoski antoi ohjeeksi pysäyttää hevosen kesken radan, jos se lähtee vetämään.



Verkassa minulle tulikin yllättäen kiire, eikä Ville kerennyt auttamaan, kun hyppäsi itse samassa luokassa. Tein alkuverkan ja muutamat hypyt gramaaneilla, mikä ei ollut jälkeenpäin ajatellen hyvä idea. Nimittäin kun otin apuohjat pois, niin tuntui ettei minulla ollut mitään vaikutusta hevoseen. Noh radalla ensimmäiset neljä estettä meni ihan hyvin, tosin hevonen oli edestä vahva ja itse jäin vetämään kädellä liikaa. Neljännen esteen jälkeen en saanut mitään kontrollia, joten pysäytin hevosen. Seuraavat neljä estettä meni taas ihan jees, tosin edelleen meno tuntui aika vetokilpailulta. Ennen sarjaa jouduin taas pysäyttämään hevosen, jonka jälkeen hyppäsin sarjan ja taas sama juttu.. :D Tähän mennessä aikaa oli varmasti mennyt jo lähemmäs kaksi minuuttia, ja ihme kyllä sain hypätä vielä viimeisenkin esteen voltin jälkeen. 

Fiilis radan jälkeen ei ollut erityisen mahtava ja tuntui siltä, että olin vain märkärätti Foxin kyydissä. Lukituskolmipala ei siis osoittautunut hyväksi kisakuolaimeksi, vaikka treenit ovatkin mennyt sillä ihan hyvin. Tuumasin, että tarvitsisin ehdottomasti jostakin gägin, jotta voisin hypätä tulevina päivinä suunnitellut luokat. Tuolla kuolaimella olisi ollut typerää lähteä hyppäämään isompaa rataa. Videota katsoessani meno ei näyttänyt edes kovinkaan pahalta ja "ihmettelin", että miksi nyt pysäytin hevosen. Satulassa ei kuitenkaan paljoa naurattanut.

Kävimme hevostarvikeliikkeestä ostamassa Happy Mouth gägikuolaimen ja toivoin hartaasti sen toimivan seuraavana päivänä. Tosi kiva mennä kisoihin kokeilemaan uutta kuolainta! :D 


Lauantaina heräsimme vasta kahdeksan aikoihin, kun tallin puolesta Foxi ruokittiin aamulla. Aamupalalla pystyin vähän syömään, mutta aika vähään se loppupeleissä jäi. Yleensä en syö jännityksen takia juuri mitään. Heinäkuusta asti olen käyttänyt Eroon kilpailujännityksestä -verkkokurssia, josta on ehkä ollut hieman apua.

Ennen starttia letitin taas hevosen ja sykeröistä tulikin ihan siedettävän näköiset! Luokkani 110cm oli tällä kertaa haimihallilla, jonne kesti noin 15min kävellä. Rata näytti jälleen simppeliltä ja suunnittelin tekeväni normaalit tiet ensimmäisiä kisoja ajatellen. Sarjan jälkeen ajattelin kuitenkin kääntää tiukemmin, sillä muuten seuraavalle esteelle olisi joutunut kiertämään pitkän lenkin, eikä se olisi ollut Foxin kuumuutta ajatellen paras ratkaisu. 

Olin tullut hevosen kanssa jo ennen luokan alkua paikan päälle ja lähdin vasta muistaakseni numerolla 40. En halunnut, että tulee kiire, mutta loppupeleissä jouduimme odottelemaan ulkona turhan kauan ja olisimme ehtineet hyvin radantutustumisen jälkeenkin tuoda hevosen. Ville pääsi tällä kertaa verkkaan avuksi ja pystyinkin vain keskittymään omaan ratsastukseen. Olen huomattavasti rennompi, jos joku on sanomassa minulle milloin ravaan, laukkaan, hyppään jne. Silloin ei tarvitse itse huolehtia koko ajan, milloin oma vuoro on tulossa. 



Verkassa Foxi oli paljon paljon parempi kuin edellisenä päivänä ja kuolain tuntui oikein hyvältä! Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä hakemaan puhdasta suoritusta. Ville muistutti vielä pysymään hypyssä mahdollisimman pystyssä ja rentoutumaan kaarteissa. Rata meni oikein kivasti, enkä tehnyt mitään älyttömiä ratkaisuja. Sarjaa ennen Ville käski pysymään pystymmässä, ja noh siinä onnistuin ainakin, mutta b-osalla jäin kivasti hypyssä jälkeen! :D Toiseksi viimeiselle esteelle tulimme vähän lentäen, mutta siitä huolimatta Foxi pysyi rauhassa. Saimme siis puhtaan radan ja yllätyksekseni sijoituimme luokassa 16/64, ollen viimeisiä sijoittuneita.

Sunnuntaina hevonen jälleen ruokittiin tallin puolesta ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä pystyin syömään kunnon aamupalan kisa-aamuna, wohoouu! 

Sunnuntain rata
Päivällä kävimme katsomassa nuorten hevosten luokat ja Villen radat. Myöskin vähän aikaa kerkesimme seuraamaan GP:tä ennen oman luokan alkua. Ville oli lähtenyt jo kotimatkalle, joten olin värvännyt Saran avukseni verkkaan. Kävimme porukalla tutustumassa 120cm:n rataan ja yllätyksekseni esteet eivät näyttäneet edes isoilta?! Varmaankin johtuen aikaisemman luokan 20cm:ä isommista esteistä tai kevyemmästä kalustosta verrattuna Pohjois-Suomeen.

Verryttelyssä Foxi oli entistäkin parempi ja hypyt olivat oikein hyviä. En ole varmaan koskaan osunut verkassa niin hyvin jokaiselle esteelle! Foxin kanssa näen paljon helpommin askeleen esteille toisin kuin Lupun kanssa rysäytimme joskus muutaman kerran oksereiden sekaan... Radalle pääsin lähtemään jälleen loistavalla fiiliksellä.


Ensimmäinen ja toinen este oli oikein sujuvia. Tokalle tosin tulin hieman lentäen, jonka seurauksena toteutin vaihtoehto nro. kakkosen eli kiersin vähän pidemmän tien kolmoselle. Kolmoselle tulin aavistuksen isosti sisään, mutta sain hyvin hevosen takaisin linjan välissä ottaen kuusi laukkaa neloselle. Sarjalle otin yhden askeleen liikaa, mutten tullut kuitenkaan pahasti lähelle. Kutoselle tulin hyvin ja sen jälkeen unohdin aivan, että seuraavalle esteelle piti tehdä seitsemän laukkaa kaarevalla tiellä. Otin väliin kaksi laukkaa liikaa, mutta sen sijaan tein pidemmän kaaren. Sarjalle tulin tosi hyvin, vaikka tie sille olikin hieman haastavampi -suoraan kaarteesta.


Sarjan jälkeen voisin painaa stop -nappia, sillä viimeinen este oli täysi fiasko..! Sara antoi ohjeeksi laukata sujuvasti viimeiselle esteelle, joka oli kilometrin päässä oleva okseri (minun suurin heikkous on pitkät lähestymiset). Noh minä en itseasiassa tehnyt yhtään mitään, enkä edes puolipidätteitä.. Olin kai niin tohkeissani, että olin päässyt niin pitkälle ilman suuria mokia tai kenties halusin päästä nopeasti maaliviivan ylitse. Tulimme siis melko reipasta laukkaa kohti estettä, eikä ilman mitään puolipidätteitä askel osunut, joten Foxi urhoollisesti survoi vielä yhden lisäaskeleen ennen estettä ottaen puomin tietysti matkaansa. Ai että otti päähän ja hävetti tuollainen aivan älytön moka!

Silti olin rataan enemmän kuin tyytyväinen, sillä olihan kyseessä meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut ja vieläpä ensimmäinen 120cm:n rata uuden hevosen kanssa. Sitä ennen olimme hypänneet vain yhden metrin ja yhden kympin, joten tulos ei ollut ollenkaan huono. Hevonen skarppasi aivan älyttömästi ja teki työnsä hienosti! Mikä parasta, se kuunteli innostuksestaan huolimatta pidätteitä, eikä minulla ollut epävarma olo. 


Kotimatka tuntui tajuttoman pitkältä ja tällä kertaa pysähdyimme syömään vain kerran, melkein heti alkumatkasta. Olimme perillä yöllä puoli yhden aikoihin ja Foxi näytti onnelliselta päästessään omaan karsinaansa.

Tämän viikon kuulumiset säästän ensi kerraksi ja huomenna meillä onkin kisat täällä Oulussa! Hyppäämme luokat 110cm ja 120cm, toivottavasti Foxi on yhtä hyvä ratsastaa kuin viimeksi. Itse palan halusta päästä korjaamaan tuon typerän virheeni :)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Rikkinäisten varusteiden -kirous

Meiltä menee näköjään kaikki varusteet rikki, oli ne sitten vanhoja tai upouusia! Kuolaimet, suitset, satulavyön solki, kahdet jalustimet ja saappaan ompeleet ovat hajonneet reilun kuukauden aikana. Viikko sitten iloitsin uusista Freejumpin jalustimista. Noh, meikäläisen tuurilla ne meni  jo muutamassa päivässä rikki. Enkä päässyt kuin yhdeksi päiväksi eroon hackamoresta, kun Foxilta taas aukesi samasta kohti suupieli, vaikka oli jo parantuneen näköinen. Toivon todella, että suupieli ehtisi parantua ennen perjantaita, sillä hackamore osoittautui viimeiseksi vaihtoehdoksi kisaradalle maanantain estetreeneissä.


Lauantaina ratsastin ensin Diamantinolla. D oli aluksi aika jännittynyt ja pääsin heti alusta asti hommiin siirtymisien ja rentouden parissa. Pikku hiljaa sain hevosen rentoutumaan ja D olikin huomattavasti keskittyneempi työn tekoon, kun maneesissa ei ollut mitään häiriötekijöitä. Sain olla hevoseen oikein tyytyväinen, sillä se ei  kertaakaan yrittänyt heittää kuskia kyydistä sinkoilemalla milloin minnekikin, eikä edes kertaakaan vinkaissut! :)

Uljaan "pikku"prinssin kyydissä olen myös käynyt muutamia kertoja
Foxille laitoin suuhun vaihteeksi normaalin kolmipalan ja otin gramaanit mukaan, sillä edellisen päivän valmennuksen perusteella Foxi tarvitsi enemmän jumppaamista. Jo Alkuraveissa F aloitti epänormaalin päänviskelyn ja arvasin heti, että sillä oli jälleen suupieli auennut. Olin oikeassa haavan suhteen ja kirosin, kun jouduin laittamaan hevoselle takaisin hackamoren. Pyysin Ainoa hakemaan toiset suitset ja olin menossa Foxin kanssa tallin puolelle odottelemaan. Oviaukon kohdalla F otti pari askelta taaksepäin ja ehdin sekunnin ajan nähdä että jalustin oli juuttunut kiinni ovenkahvaan.. Tietysti hevonen sai pienen paniikin ja peruutti nopeasti taaksepäin ja loput voittekin jo arvata.

RIP.
Tämän harmillisen vahingon jälkeen iski kieltämättä ärsytys, eikä siihen auttanut yhtään, että Foxi painoi välillä kädelle mukavasti. Ei silti voinut kuin jatkaa kärsivällisesti ratsastamista ja jumppaamista. Lopuksi otin vielä muutaman hypyn eilisen valmennuksen esteillä, mikä kummasti piristi mieltä :)

Sunnuntaina oli Maijan kouluvalmennus. Pyysin, että harjoittelisimme suoraan ratsastamista, sillä esteillä Foxi heittää välillä takapäätä sisällepäin. F oli yllättävän hyvä hackamorella, ainakin aluksi. Lopussa se alkoi enemmän painamaan kädelle ja heitti välillä päätään ylös. Kokonaisuuteen olin kuitenkin tyytyväinen ja sileällä hevonen pysyi hyvin suorana. Maijaltakin sain hyväksynnän satulan sopivuudesta ja istuntani näytti vaivattomammalta, enkä istunut enää niin jännittyneesti.



Videota katsellessa kiinnitin erityisesti huomiota jalkojeni heilumiseen, jota ei freejumppien kanssa ilmennyt ollenkaan. Byäääh ne oli niin hyvät jalustimet...! Katsotaan milloin nuo minun entiset katkeaa lopullisesti :D Viikonlopun kisoihin saan sentään kaverilta varajalustimet mukaan.

Maanantaina oli "valmistelutreenit" ennen Ypäjälle lähtöä. Tosin valmennusta ei voitu toteuttaa ihan suunnitelmien mukaan, kun jouduin hyppäämään ensimmäistä kertaa kunnolla hackamorella, joten viimeistely ei ollut paras mahdollinen. Alkuverkassa Foxi oli vielä ihan hyvä hackamorella, eikä vielä pahasti painanut kädelle. Ravipuomeilla sain "ahaa" -elämyksen, kun ennen puomeja pidin pohkeen lähellä hevosta ja pienesti ratsastin eteenpäin kohti ensimmäistä puomia. Toisin kuin olen jättänyt hevosen ilman tukea ja pidättänyt liikaa, jolloin Foxi ottaa helposti pienen töpöaskeleen ennen puomia.


Noh ristikkotehtävällä vasemmassa suunnassa Foxi alkoi vähän kuumua ja samalla painoi paljon kädelle ja rullasi itsensä edestä luotiviivan taakse. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta yrittää nostaa päätä ylös ja täten hackamore osoittautui erittäin huonoksi hyppykuolaimeksi. Lopuksi tulimme vielä pienen radan metrin korkeudella. Foxi rullasi jälleen pään ryntäisiinsä, joten esteelle oli vaikea lähestyä, mutta sen sijaan Foxi teki todella hyviä hyppyjä!



Foxi ole vielä ollut noin hankala ratsastaa esteiden välissä, mitä se oli hackamorella. Jos jotakin positiivista, niin varmasti kisoissa tuntuu meno paljon helpommalta kuolaimen kanssa ;)

Eilen menin Foxilla kevyemmän koulutreenin. F oli varsinkin aluksi todella epätasainen edestä hackamoren kanssa ja viskeli vähän väliä päätään. Pohkeen pitäminen lähellä ja kädet rauhassa, niin Kettu hieman rauhoittui. Laukassa se on oikeastaan jopa helpompi hackamorella kuin ravissa. Lopuksi jouduin jättämään ratsastuksen vähän kesken, kun pään rullailu alkoi mennä niin mahdottomaksi, vaikka annoinkin mahdollisimman paljon ohjaa.

Kumitutit, joissa sisäpuolelle tulee tuollainen uloke, joka suojaa suupieliä paremmin, heppojen huulivoide ja tuollaista ihme "silikoniteippiä" kuolaimiin.
Tänään Foxi sai vapaapäivän ja itse kävin pitkästä aikaa hierojalla. Huomenna täytyy pakata vielä kaikki tavarat valmiiksi ja siistiä hevonen kisakuntoon. Perjantaina starttaamme tallin pihasta jo viiden aikoihin aamulla... Toivotaan nyt, että haava ei aukeaisi kisoissa ja jos aukeaa, niin sitten ei mahda mitään :/ Sinkkivoide, isot tutit ja silikoniteippi kuolaimeen ovat turvanamme. Gägi tulee toivottavasti vihdoinkin maanantaina ja siinä on  D-rengas, joka ei nipistä suupieliä.

Hannan sanoin menemme Ypäjälle "harjoituskisoihin" hyppäämään ja otan kaikki radat rauhallisesti harjoituksen kannalta. Hyvä fiilis ja tsemppi päälle, niin eiköhän me selvitä ensimmäisistä kisoistamme :-) Peukut pystyyn!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Perjantain estevalmennus

Heips! Tosiaan eilen oli Hannan hyppytreenit ja maanantaina on vielä yhdet treenit ennen kisoja. Kettu oli viikon hackamorella ratsastuksen jälkeen aluksi aika hankala ratsastaa, mutta sitten kun keskityin valittamisen sijaan ratsastamaan itse hevosta paremmaksi, niin johan helpotti! Foxi oli onneksi rauhallisempi kuin viimeksi, eikä meno tuntunut enää niin kamalalta -itseasiassa välillä oikein hyvältä. 

Eilisen harjoittelun tulos reilussa puolessa tunnissa.. Ei tää ole mun juttu.. ! Pahenee vain kerta kerralta :D
Aloitin ensin käynti-ravi siirtymisillä, sillä hevonen tuntui niin nihkeältä suustaan. Yritin vain Hannan ohjeistamana pitää oman käden rauhallisena ja pehmeänä sen sijaan, että lähtisin sen kanssa mukaan vetokilpailuun. Pari kertaa meinasin ärsyyntyä, kun mikään ei tuntunut auttavan, kun hevonen vain meni pää pystyssä eteenpäin. Pidin hermoni kurissa ja pikku hiljaa F alkoi pehmenemään, muttei vieläkään tuntunut parhaalta mahdolliselta. 

Seuraavaksi mentiin ravi-laukka siirtymisiä niin, että lyhyellä sivulla tehtiin ravi voltti ja pitkillä sivuilla laukkattiin uran sisäpuolella suoralla hevosella tai vastaavasti toisin päin. Laukassa Foxi tuntui hyvältä kädelle, eikä enää yrittänyt niin paljoa poikittaa takapäällään. Ravissa kuitenkin oli jälleen suuri työ saada hevonen rentoutumaan.



Aloitettiin verkkahypyt vinosti hypättävillä ristikoilla, joiden väliin tehtiin ensin voltti, joka myöhemmin jätettiin pois. Foxi oli vielä aluksi vahva tuolla lukituskolmipalalla ja mietinkin, miten tulen pärjäämään sillä kisoissa. Hanna kuitenkin sanoi, että kokeilen mennä sillä sen warm upin ja katson sitten pitääkö vaihtaa kuolainta. Meidän gägi kun ei ole vieläkään tullut...

Jumppalinja: ristikko-2 laukkaa-okseri-2 laukkaa-ristikko oli melko ahdas ja ensimmäisellä kerralla F meinasi vetää viimeisen välin yhdellä laukalla. Minun piti muistaa istua vastaan väleissä, jotta en omasta puolesta tekisi hommaa liian hankalaksi. Lopulta tämä kuitenkin sujui hyvin ja Foxikin tajusi odottaa väleissä enemmän.



Tulimme muutaman kerran vielä radan, joka aloitettiin jumpalla ja sen jälkeen tulimme molemmat linjat jommasta kummasta suunnasta: pysty - 5 laukkaa - pysty ja  pysty - 6 laukkaa okseri. Ensimmäinen kerta tuntui melko räpellykseltä ja radan jälkeen oma fiilis oli huono. Hanna kuitenkin sanoi, etten saa olla liian itsekriittinen ja ajatukset pitää saada heti nollattua, eikä jäädä märehtimään huonompia suorituksia. Tämän jälkeen sain itseni tsempattua ja luotua hyvän fiiliksen seuraavaan rataan, joka menikin huomattavasti paremmin.

Foxi jäi vain kerran pomppimaan ennen estettä, mutta tällä kertaa osasin ratkaista tilanteen oikein eteenpäin, enkä pysäyttämällä hevosta. Muutenkin satulan vaihdos on osoittautunut hyväksi teoksi, sillä saan pohkeen lähemmäs hevosta ja näin ollen hevonenkaan ei kuumu niin paljoa. Käteni pitäisi saada vielä rauhallisemmaksi, mutta kunhan muistan pitää riittävän lyhyet ohjat ja kädet lähellä toisia, niin ollaan jo menossa parempaan suuntaan.

Satula muutaman öljyämiskerran jälkeen. Huomattava ero edellisen postauksen kuvaan, eikös? Puhelinlaatu tosin saattaa hieman vääristää, mutta satula on silti tummunut kivasti :) 
Kokonaisuudessaan valmennus meni ihan hyvin ja vaikka muutama kämmikin mahtui mukaan, niin tilanteet saatiin kuitenkin korjatuksi. Tiivistetysti: Älä valita, vaan ratsasta!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Hackamorella ratsastusta + uusia kuvia

Heissan! Foxin kanssa olemme menneet viikon ajan hackamorella suupielessä olleen haavan takia. Huomenna estevalmennukseen koitan laittaa sille jälleen kuolaimet suuhun tuttien kera, joten toivottavasti pääsisin jo eroon noista hackamoreista. En yhtään pidä niillä ratsastamisesta, kun tuntuu ettei voi kunnolla taivuttaa hevosta ja Kettu painaa niiden kanssa mukavasti kädelle.  

Tässä lämpölamppujen alla on kiva chillata!
Sunnuntaina ratsastin jälleen Diamantinolla. Tällä kertaa se oli oikein kiltisti, eikä itse tarvinnut enää olla koko ajan varuillaan. Noh, kesken ratsastuksen Jatta tuli seisomaan oviaukkoon ja D mukamas säikähti Jattaa oviaukon kohdalla, vaikka oli hänet nähnyt jo puolen kierroksen ajan. Sen jälkeen D ei suostunut mennä oviaukon ohi rauhassa koko sinä aikana, kun Jatta siinä seisoi :D Aina se vinkaisi ja lähti laukkaspurtin kanssa ohi. Heti kun Jatta lähti pois, niin pystyi herra menemään taas rauhassa ohi..."Suuri saavutus" oli kuitenkin se, että pystyin loppuravit ravaamaan eteen alas antaen pitkät ohjat, wohouu!

Foxin kanssa tein paljon jumppausta erilaisilla väistöillä käynnissä ja ravissa. Heppa tuntui oikein mukavalta ja selvästi sitkeä jumppaaminen tuotti tulosta, kun liike oli huomattavasti irtonaisempaa. Laukassa tulin muutaman kerran kolmea puomia ja harjoiteltiin jyrkempiä käännöksiä ja väistöjä laukassa - tosin ne olivat hackamoren kanssa vähän haasteellisempaa.



Foxi ja hullu tallikissa Lassi <3

Maanantaina päätin ennen hierontaa käydä juoksuttamassa Foxin champonilla. Maneesissa tuli muutenkin lumia katolta, joten juoksutus osoittautui hyväksi valinnaksi. 

Hierojan mukaan Foxilla oli lavat tällä kertaa irtonaisemmat luultavasti väistöjen ansiosta. Kuitenkin satulan takakaaren kohdalta löytyi ikäviä jumeja ja myös niskasta löytyi jumituksia. Onneksi uusi satula tuli jo! :)

Tiistaina Essi tuli Oulunsaloon kuvailemaan meitä pitkästä aikaa. Ensin odottelimme pakettilähetystä tallille, ja paketista paljastui reilu viikko sitten tilattu uusi CWD:n satula! En tiennyt yhtään minkä värinen satula olisi, sillä Hannalle oli sanottu vain, että se on vaaleamman ruskea. Tumman ruskeaa olisimme joutuneet odottamaan vielä 1,5kk, joten se saatiin unohtaa. "Alkushokin" jälkeen satulan väri on oikeastaan kivan erilainen ja parin kerran rasvaamisen jälkeen se on tummunut huomattavasti. 

Essi <3
Satula paketista otettuna (otan huomenna uuden kuvan värin vaihdettua). Jalustinhihnojen kiinnitysoperaatio käynnissä
Emme saaneet Essin kanssa uusia Freejumpin jalustinhihnoja satulaan kiinni, joten laitoin vielä viimeistä kertaa Antareksen penkin sen selkään, joka pitäisi laittaa joskus myyntiinkin, keh keh.

Rattastus on mukavata!
Voi pojat noita mun käsiä...


Energian purkua...
...Ehkä se auttoi, tai sitten ei :D

Foxin takajalat :D

Foxi oli vähän nihkeämpi väistöjä tehtäessä, eikä olisi oikein halunnut vastata pohkeeseen heti. Ratsastus meni vähän höpöksi, kun oma ajatus ei ollut oikein mukana. Laukassa annoin hevosen ensin laukata reippaasti muutamia kierroksia maneesia ympäri purkaen energioitaan. Sen jälkeen pyysin rauhallisempaa laukkaa ja tulin muutamia kertoja yhtä kavallettia. Essi kävi vielä Foxin kyydissä ottamassa loppuravit.

Kuskin vaihdos :)
Kettu on saanut viime viikon aikana uusia nimiä mm. Kebabbi, Keba ja Kebaleisson :D


Foxin jälkeen oli vuorossa Pretalla ratsastusta. Yleensä Putte on ollut oikein mukava ja helppo ratsastaa, mutta nyt jo alkuraveista alkaen heppa vastusteli ja liikkui nihkeästi. Hevosella ei ollut juurikaan omaa moottoria ja sain oikeasti tehdä töitä, jotta se liikkui edes siedettävästi eteenpäin. Laukka oli vielä vaivalloisempaa ja annoin hevosen laukata muutaman kierroksen vertyäkseen. 

Essi varustamassa Pretaa Ketun boxissa
Voi Putte raukkaa.. :D
En tiedä, mistä repäisen nää ilmeet aina..
Kyttämummo


En saanut hevosta tällä kertaa kunnolla läpi ja ajanpuutteen takia Essi käväisi vielä Pretan selässä kera gramaaneiden. Pikku hiljaa heppa alkoi vähän antautumaan, muttei vieläkään liikkunut normaalilla tavallaan. Täytyy antaa Heidille vähän palautetta, ettei ilman satulaa hölkyttely enää riitä! ;)

Söpö Essi :D






Keskiviikkona menin ensin Ketulla uudella satulalla + jalustimilla. Satula tuntui oikein hyvältä, toki hieman vielä uudenjäykältä. Itselläni oli huonopäivä ja kaikki vaan jostain syystä ärsytti :D Ärsyyntyminen tarttui sitten myös Kettuunkin, kun se laukassa yritti heittää takapäätä uran sisäpuolelle. Tulin 17m kavallettilinjaa eri askelmäärillä. Oikeassa kierroksessa sujui hyvin, mutta vasemmassa laukassa ratsastin niin huonosti, että hyvä että edes päästiin kavallettejen ylitse.. 



Ennen ratsastusta harjoittelin tekemään Foxille sykeröt kisoja varten! Olen aina ollut huono tekemään yhtään mitään kampauksia, joten hevosen letittäminenkin on ylitsepääsemättömän hankalaa minulle. Koko hommaan meni aikaa puoli tuntia ja tulos oli ihan siedettävä, tosin ei mikään kovin hienokaan. (unohdin valitettavasti ottaa kuvan, mutta teen huomenna uudestaan, joten otan sitten) Sykeröt ovat kuitenkin niin paljon siistimmän näköiset kisoissa, joten päätin loman kunniaksi harjoitella niiden tekemistä.

Joskus Lupulle harjoittelin näiden tekoa ja tulos oli ainakin 100 kertaa parempi kuin nyt :D
Ketun jälkeen ridasin vielä Diamantinon, joka oli vähän nihkeä aluksi ja kyttäsi kaikkea mahdollista. Saatuani hepan pohkeen eteen D liikkui sitten oikein mallikkaasti :)

Tänään menin astetta paremmalla asenteella ratsastamaan ja kas kummaa Foxi toimi paljon paremmin. Edelleen se painui välillä liikaa luotiviivan taakse hackamorella ja tuli raskaaksi edestä. Tein jälleen paljon väistöjä käynnissä sekä ravissa, vaikken itse niitä yhtään tykkää eteenkään ravissa tehdä. Olenpahan poistunut siltä ainaiselta ympyrällä pyörimiseltä! :) Laukassa harjoittelin ensin laukka-ravi siirtymisiä ja loivaa vastalaukka kaarretta. Kun nämä sujui niin tein molempiin suuntiin temponvaihteluita ja hain isompaa ja rennompaa laukkaa tikiti -laukan sijaan.






Viikon päästä perjantaina lähdemme aikaisin aamulla ajelemaan Ypäjää kohti. Oli aika säätöä majoituksen suhteen, kun hienosti jäi asiat vähän viime tippaan. Noh lopulta saimme karsinapaikan kengittäjältämme Oliverilta ja oman majoituksen Ypäjän keskustasta. Opiston majoitukset olivat kaikki aivan täynnä, joten vaihtoehdot olivat aika vähissä. Oliverin talli on kuitenkin lähellä Opistohallia ja palvelukin on kohdallaan, joten en valita :)


Hanna ei lähdekään mukaan, joten meinasimme mennä Villen kyydillä Ypäjälle. Lähdemme nyt kuitenkin omalla autolla vinkan kanssa matkaan, niin ei tule turhaa sählinkiä. Saa nähdä miten pärjään tuon höyrypään kanssa ilman koutsia ja ensikertalaisena  itse hyppäämässä Ypäjällä. Apuvaa, ehkä me selvitään jotenkin :D Hyppään pe warm up metrin, la 110cm ja su 120cm. 

Huomenna on vuorostaan Hannan estetreenit, toivottavasti heppa olisi astetta rauhallisempi kuin viimeksi.

Suuret kiitokset Essille kuvista! Viimeksi blogissa on ollut joskus kesällä kunnon ratsastuskuvia, joten oli jo korkea aikakin saada uutta materiaalia :) Mitäs piditte kuvapläjäyksestä? Jätin kuvia vielä paljon varastoon, kun tuskin heti olen uusia kuvia saamassa.