perjantai 30. syyskuuta 2016

Viimeiset treenit Ketun kanssa

Salon GP-kilpailujen jälkeen luvassa oli pidempi kisatauko, sillä en saanut mitenkään työvuoroja vaihdettua niin, että oltaisiin päästy kisoihin. Yksi viikonloppu meni veljeni ihanissa häissä. Päätimmekin käyttää Kettua siinä välissä klinikalla tarkastuksessa. Kettuhan oli hypännyt kisoissa erittäin hyvin ja liike oli myös sileällä moitteetonta. Takana oli kuitenkin muutama isompi 140cm luokka ja loppukesän sm-kisoissa halusimme hevosen olevan super iskussa.


Kettu nautti, kun sai melkein koko kesän olla ilman ötökkäloimea ulkona! Äimiskällä tuulee niin paljon, ettei itikoita ole heppojen kiusana.

Klinikalta ei löytynyt mitään isompaa, F lievästi reagoi etusten taivutuksiin, joten molempien jalkojen vuohiset piikitettiin. Myös muistaakseni takapolvet hoidettiin. Viikon Kettu oli kävelylomalla ja toisella viikolla sai pikku hiljaa ravailla. Kahden viikon tauon jälkeen sai mennä jo normaalisti.

Välipaussin jälkeen kävin kerran pitkästä aikaa Tiinan koulutreeneissä. Monta kuukautta oli vierähtänyt edellisestä kouluvalkusta, joten oli erittäin mukava päästä valvovan silmän alle. Olihan siinä sitten työmaata, varsinkin laukassa sain hikihatussa tehdä töitä. F ei olisi oikein halunnut rehellisesti taipua varsinkaan vasempaan suuntaan.



Kävimme myös Tiinan kavalettitreeneissä ennen Petran kaksipäiväisiä treenejä, jottei F olisi niissä ihan kreisi. Tämä oli hyvä idea, sillä kuukaden hyppytauko näkyi kyllä Ketussa, kun se meinasi haljeta onnesta! Itse ratsastin alkuun turhan huolimattomasti ja tein viiden laukan sijaan välillä neljä askelta, josta F tietysti sai vain lisää aihetta kuumua. Vasta lopussa pystyin turhautumisen sijaan ratsastamaan ajatuksen kanssa ja johan heppakin silloin hieman rauhoittui.



Petran treeneissä menimme ekana päivänä vain sileää paria kavalettia lukuunottamatta. Jouduin todellakin töihin ja kiinnitimme erityisesti huomiota siihen, että molemmat pohkeet menivät läpi ja hevonen liikkui oikeasti pohkeen edessä.



Toisena päivänä treenit olivat Tiikun luona Haukiputaalla. Ei oltukaan aikaisemmin siellä käyty. Treenit alkoi hyvin ja ihmettelimme miten F oli niin rauhallinen. Ravihypytkin se jopa joka kerta hyppäsi ravista! Kauaa ei kuitenkaan tätä kestänyt, vaan johan Kettu heräsi alkuhorroksesta.


Kettu lempparipuuhissa eli raviskalla :)

Yhden pienemmän radan aikana sain Ketun ensimmäistä kertaa ikinä Petran treeneissä kieltämään. F veti kaarteessa pään linkkuun vasemmalle. Sen seurauksena jäin vetämään ohjista ja tulimme okserille vetokilpailulla. Paikka osui ihan pohjaan ja F kielsi. Fiksuna olisin kääntänyt hepan pois esteeltä, mutta minulle iski vaan joku aivopieru enkä tajunnut toimia. Loppuvalmennuksen sitten ryhdistäydyin ja meillä sujui tehtävät hyvin.



F teki koko valmennuksen ajan aivan mielettömiä hyppyjä! Se oli jopa hieman ylivarovainen ja minulla oli oksereilla työ pysyä kyydissä. Viimeisellä radalla F alkoi lopusta hieman kuumumaan ja jouduin tekemään välissä pari rauhoittelu ympyrää :D


Petran treenien jälkeen meillä oli alkavalla viikolla vielä yhdet Tiinan kavalettitreenit. Halliin oli rakennettu sama tehtävä, joka on ollut meillä pari kertaa aikaisemminkin. Oli ilo nähdä, että vaikka F kävi kuumana, suoritti se silti kaikki tehtävät paremmin kuin koskaan!

Emme päässeet osallistumaan mihinkään kisoihin ennen sm:ejä, sillä en saanut töistä vapaata. Siispä käytimme viimeisen viikonlopun treenaillen ennen kauden pääkisaa. Tiina oli kisoissa, joten kävimme pitkästä aikaa Hannan treeneissä, sillä hän oli sattumoisin Oulussa käymässä tuolloin. Olimme varanneet Tiikun kentän käyttöömme, koska siellä oli sama rata valmiina ja pohja oli osottautunut hyväksi.


Alkuverkka sujui hyvin, laukkapuomeille tosin suharoin itse ilman ajatusta, eikä askel sen takia osunut. Verkkahypyt teimme puomin kanssa ja F teki hyviä hyppyjä. Sitten alkoikin meidän epäonni nimeltä kaatosade. Koko tunnin ajan oli tihuttanut vettä, mutta sitten alkoi satamaan aivan kaatamalla, eikä loppua näkynyt. Jatkettiin vielä kuitenkin siinä toivossa että kyseessä olisi ollut vain ohimenevä sedekuuro.



Harjoittelimme kolmoissarjaa, kun ne ovat Ketulle haastavia. Kuitenkin sade haittasi omaa ratsastusta niin paljon, ettei eteen nähnyt kunnolla eikä ohjat pysynyt käsissä. Ekalla kerralla tulin liian rauhassa sisään jolloin F kielsi b-osalle esteen ollessa ehkä huimat 90cm. Seuraavalla kerralla reippaasti yli.


Hannalla oli käytössä No Shout laite, joten videoilla ei sen takia kuulu kommentit kovinkaan hyvin. Oli muuten luxusta, kun kuuli heti tuulesta huolimatta aivan joka ikisen neuvon korvanapin ansiosta!

Toisesta suunnasta kolmoissarjalle oli tiukka lähestyminen.Olin jo ennen sitä lähestyessä varsin epätoivoinen ja himmailin vaan menemään ja F otti stopin a-osalle. Jooh esteet olivat siis alle metrisiä.. :D tulimme vielä pari hyppyä mutta päätimme sitten keskeyttää treenit kun homma alkoi olla jo aika kyseenalaista. Pohja muuttui hetkessä aivan lällyksi eikä siinä olisi enään mitään pystynyt hyppäämään. Olin aivan kauttaaltaan litimärkä, kaikki varusteet ja hevonen yltä päältä kurassa. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni!



Sunnuntaina otettiin uusi yritys ja suuntasimme Hannan treeneihin vanhalle kotitallillemme. Päätin heti alusta alkaen tsempata kunnolla ja nyt ei ollut kaatosadekaan häiritsemässä. Tunti meni aivan super hyvin, harjoittelimme paljon kolmoissarjaa eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Kettu oli aika villi mutta teki myös hienoja hyppyjä. Hyvään fiilikseen lopetettiin treenit ja innolla odotimme tulevia sm-kisoja!

Pointsit sille, joka jaksoi katsoa kaikki videot! ;D 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Ilman hevosta

Moikka pitkästä aikaa! Kahteen kuukauteen en ole blogia kerennyt päivittää. Valtavan paljon on asioita tapahtunut, enkä itsekään ole vielä kunnolla sisäistänyt ettei minulla ole enää maailman parhainta hevosta Ultrafoxia. Käytännössä kaikki tapahtui niin nopeaa, että Kettu ostettiin viikko sitten meiltä alta pois. Hevonen ei ollut virallisesti edes myynnissä, mutta Koskisten perhe oli hepasta erittäin kinnostuneita ja tulivat sitä heti SM-kisojen jälkeen kokeilemaan. Koeratsastukset menivät paremmin kuin hyvin ja Kettu läpäisi moitteettomasti ostotarkastuksen ja siitä parin päivän päästä heppa muuttukin jo uuteen kotiin. Kaikki tapahtui siis vähän niinkuin satukirjoissa!

Olen erittäin iloinen, kun Kettu pääsi niin loistavaan kotiin. Kettu on kolmessa vuodessa antanut minulle enemmän kuin kaikkensa ja olen ratsastajana kehittynyt sen kanssa valtavasti! Enempää Kettu ei olisi minulle edes voinut antaa. Emme alunperin uskonut, että koskaan tulisin hyppäämään sillä nuorten GP:tä näin hyvin tuloksin. Saatikka voittaisin SM-kultaa puolen vuoden yhteistyön jälkeen. Ketulla on paljon annettavaa uudelle junnuratsastajalle <3

Tämän vuoden SM 1. osakilpailun voitto
Kettu oli minulle todella tärkeä ja on sitä edelleenkin. Minkään aiemman hevosen kanssa en ole saanut niin mieletöntä tunnetta ratsastaessa kuin Ketun kanssa! Parhaimmillaan Foxi kulki kuin ajatuksen voimalla esteradoilla ja minulla oli aina sellainen tunne, että tämä hevonen yrittää kaikkensa. Sitä tunnetta tulenkin eniten kaipaamaan. Kaikki ne hullunkuriset estetreenit tämän yli-innokkaan hevosen kanssa on ohitse, mutta aina niitä voi lämmöllä muistella. Helppoa meillä ei ollut, mutta voin silti sanoa että kova työ palkittiin ja se näkyi myös tuloksissa. Kettu sopi minulle kuin nenän päähän, vaikka moni ensin kauhistelikin hevosvalintaamme.


Nyt olen reilun viikon ollut hevosettomana ja pikku hiljaa alkaa kyllästyttämään "normaali" elämä :D Ei ihan heti olla uutta hevosta laittamassa, koitetaan nyt pari kuukautta olla ilman ja katsella rauhassa heppajuttuja. Tuttujen hevosia pääsen toivon mukaan ratsastamaan ja yhden upean kouluhevosen kyytiin pääsinkin jo parina päivänä.


En nyt oikein tiedä mitä tämän blogin kanssa tekisin. Olen sen verran monta vuotta tätä pitänyt, joten tuntuisi oudolta lopettaa kokonaan. Voisinhan toki tänne rustailla niistä hepoista joita pääsen ratsastamaan ja sitten mahdollisesta uudesta hepasta, mikäli sellainen joskus tulee. Ketusta ainakin haluan vielä tehdä postauksen tai pari. Mitä mieltä olette, haluatteko kuulla miten meillä meni viimeiset kaksi kuukautta (kävimme muutamissa treeneissä ja sm-kisoissa) vai olenko kirjoittamatta niistä? :)