Entiset hevoseni

Tällä sivulla esittelen aikaisemmat omat hevoseni, joita minulla on ollut kolme kappaletta:



Ensimmäinen ponini:

Sundancer "Dani"
syntynyt 1995
saksalainen ratsuponiruuna
sk.143cm
re: 100-110cm
koulutustaso: heA

Danin kanssa Kalajoen venetsialaisissa 2011

Dani oli meillä yhteensä neljä vuotta. Ensin se tuli meille ja tuttava perheelle yhteisomistukseen syksyllä 2007 ja kesällä 2010 se lopulta siirtyi kokonaan minulle.

Danin kanssa nauttimassa auringosta ensimmäisinä vuosina
Dani oli mahtava opetusmestari, joka ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta kun yhteinen sävel löytyi, sen kanssa pystyi tekemään mitä vain. Koskaan ei voinut tietää, mitä päivä sen kanssa toi tullessaan! Dani oli todella osaava kaikin puolin ja siltä taittui hienosti koulukiemurat, esteradat kuten myös maastoesteetkin. Poni kokeili minua paljon tullessaan, koska olin silloin vielä aika kokematon. Danin tullessa meille vuonna 2007 olin ratsastanut vain reilu puoli vuotta kunnolla ja välissä olin ollut talven ratsastamatta.

Seurakisoissa 2010
Ensimmäiset aluekisat syksyllä vuonna 2010
Dani opetti minulle paljon ja poni veikin minut melkein alkeista aluetasolle asti. Edellisillä omistajilla poni oli kiellelly aika paljon ja eteenkin aluekisoissa poni oli saanut ns "kieltäjän maineen". Jostain ihmellisestä syystä sain ponin voitettua puolelleni ja ponihan rupesi toimimaan myös kisoissakin! Muistan elävästi ensimmäiset alue-estekisani Danin kanssa, jotka olivat ponien P-SM kisat Rovaniemellä. Olin niin onnellinen kun teimme puhtaan suorituksen ilman mitään temppuiluja.


Torniossa 2011
P-SM...
.... Kultaa :)
Dani Rovaniemellä
Viimeiset yhteiset estekisat, kansallinen 100cm
Dani kääntyi mistä vain! :)
Danin kanssa kisasimme myös koulua seura -ja aluetasolla he B luokissa. P-SM kisoista saimme parhaimmillaan 65% ja kuvassa olleista viimeisista seurakoulukioista yli 70%
Ponin kanssa ei voinut koskaan olla varma lopputuloksesta! ;D Tämä oli radan ensimmäinen este.. ja sama juttu kävi myös viimeiselle.

joukkuemestaruudet Tampereella
Viimeinen yhteinen kautemme oli todella menestys! Parhaimpana saavutuksena oli Pohjois-Suomen ponien aluemestaruus 2011 :) Nyt tämä mahtava opetusmestari saa jatkaa aktiivista elämää uudessa kodissa! Dani siirtyi uuteen kotiin joulukuussa 2011




Toinen ponini:

Golden Kattja "Katja"
syntynyt 1995
welshponi sektioB
sk.134cm
re 80-90cm
koulutustaso heB



Katjan sain maaliskuussa 2008. Silloin Dani oli vielä minulla puoleksi ja äitini osti sitten minulle Katjan. Dani oli silloin pääasiassa tuttava perheemme käytössä ja sen takia poni asui kauempana, enkä päässyt siellä niin usein käymään. Omaa ponia olin kinunnut jonkin aikaa ja lopulta sain äidin pään käännettyä. En tuolloinkaan ollut vielä järin kokenut ja Katjan ostimme pelkän kuvan perusteella, ilman koeratsastusta.. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei kuulosta kovin järkevältä ratkaisulta varsinkaan, kun vanhempani eivät tienneet hevosista juuri mitään. Katja oli onneksi täyshoitotallilla, missä oli kokoajan osaavat ihmiset ympärillä, joten apua oli aina saatavilla. 







Kesä 2010
En olisi varmasti vieläkään tässä pisteessä ilman omaa ponia. Oman ponin kanssa opin nopeasti ratsastamaan paremmin ja kehitys oli huimaa!  Saimme tietää vasta pari vuotta myöhemmin kun olimme ostaneet ponin, että Katjaa oli aikoinaan Ruotsissa kohdeltu huonosti ja sillä oltiin hypätty lähes itsensä kokoisia esteitä. Tämän vuoksi ponille oli tullut estekammo ja oli hyvin epävarma esteillä. 

Leiriltä 2009





Alku Katjan kanssa oli melko kivinen ja monet itkut tuli itkettyä, kun kerta toisensa jälkeen lensin sen kyydistä estetunnilla. Katjakaan ei ole ollut mikään helppo poni, mutta tämän ponin kanssa opin paljon päättäväisyyttä. Minulle tullessan se pelkäsi esteitä ja kielsi lähes aina pienille ristikoillekin ja joskus jopa puomeille. Katja kieltäessään ei aina suinkaan vaan stopannut esteen eteen, vaan se tuli luottavaisesti esteelle ja etujalat oli jo hypyssä ilmassa, mutta aivan viime hetkellä se teki täyskäännöksen ja lähti kiitolaukkaan. Monet kerrat lensin ponin kyydistä, mutta pikku hiljaa oma tasapainoni kehittyi, eikä poni saanut enää minua helposti alas selästä. 

Katjan lempipuuhia! :)

 Valitettavasti kaikki ihan alkuaikojen kuvat hävisivät vanhan koneen mukana.. Tässä kuitenkin video Katjasta:




Kilpailin Katjalla enimmäkseen koulua seuratasolla ja olimme lähes aina sijoituksista kiinni. Poni lopulta alkoi hyppäämään paremmin, kun jalka ongelmat saatiin hoidettua ja hyppäsimme vain harvakseltaan. Parhaimmillaan kilpailin ponin kanssa heB ja 80cm:n luokissa. Eniten kuitenkin pidin hauskaa kavereideni kanssa omien heppojen kanssa ja elämä oli tuolloin niin ihanan huoletonta! Lopulta kun sain Danin kokonaan omakseni, niin Katjalla ratsastaminen väheni. Ystäväni alkoivat sitä vuokraamaan ja lopulta ylläpitämään ponin pysyessä kuitenkin samalla tallilla. Katja siirtyi syksyllä 2012 uuteen ihanaan kotiin.


Katja lähti taivaslaitumille 23.4.2016


Ensimmäinen hevoseni:

Atacand Weering "Lupu"
syntynyt 2005
hollantilainen puoliverinen
sk: n.170cm
re 130cm
koulutustaso: heB

Lupun kanssa nuortenhevosten luokassa venetsialaisissa 2011
Lupun ostimme helmikuussa 2011 Hanna Marttilalta (nyk Tardiveau) ja kävimme kokeilemassa sitä Hannan luona Ranskassa. Emme olleet edes harkitsemassa hevosen ostoa ja kilpailin aktiivisesti Danin kanssa. Hannan isä sai kuitenkin suostuteltua meidät lähtemään kokeilemaan Lupua Ranskaan. Heti ensimmäisellä ratsastuskerralla rakastuin hevoseen heti ja niinhän siinä sitten kävi, että ostimme yllättäen hevosen. Lupun oli tarkoitus tulla vasta kesän alussa Hannan mukana Suomeen, mutta kuinkas ollakkaan hevonen oli Suomessa jo parin viikon kuluttua. Minulla oli sitten yllättäen kaksi hevosta liikutettavana ja vapaa-aikaa hevosten ja koulun lisäksi ei pahemmin ollut. Tuolloin onneksi Katja oli jo ylläpidossa.

Koeratsastusta
Lupu oli mennyt Hannan kanssa 5-vuotis kaudella racingsarjaa ja tuli siinä lopulta kolmanneksi. Ostaessamme Lupun, se täytti sinä vuonna vasta kuusi ja oli vielä käytökseltään aika kakara. Lupukaan ei ollut mikään helpoin ensihevonen, koska se oli luonteeltaan aika kovapäinen ja siinä olikin haastetta kerrakseen. Helppoa ei ollut siirtyä pienestä solakasta ponista isoon hevoseen, mutta silti kehityin paljon eteenpäin suhteellisen lyhyessä ajassa. Heti ensimmäisellä kaudella 2011 paras saavutus oli Pohjois-Suomen nuorten hevosten aluemestaruus kultaa. Sinä vuonna kilpailin Lupun kanssa pääasiassa 100cm:n luokissa yhtä aikaa ponini kanssa ja loppukaudesta kerkesimme kaviopaiseen takia hyppäämään vain yhden virallisen 110cm:n luokan.

Toiset kisat Lupun kanssa
Ja meno oli kyllä sen näköistä! :D

Lupulle esteiden korkeus oli helppo nakki
P-SM kisoissa käytiin jännittävä uusinnan uusinta...

Ja lopputulos oli tämä!
Ensimmäinen 110cm
Kausi 2012 oli menestyksekäs ja silloin vasta opin kunnolla ratsastamaan Lupua. Heti alkuvuodesta valmentaja meni vaihtoon ja siirryimme Pekka Mäkelän ja Petra Aittolan oppeihin. Kehitys oli päätä huimaavaa ja heti pääsimme aloittamaan 110cm:n luokista ja keväällä starttasimmekin jo ensimmäisen 120cm:n luokan, jossa uusinta oli 120-130 tasolla! Ruusukkeita tältä kaudelta kertyi iso kasa ja palkintojenjaossa olimme aika tuttu näky. Voittoja ja sijoituksia tuli paljon 110 ja 120cm:n luokissa. Muutama isompikin rata käytiin hyppäämässä 125-130cm:n tasolla. Reissasimme kesällä kisoissa ympäri Suomea ja parhaimmillaan matkustimme n.10h suuntaansa.

Petran treeneissä

Rovaniemellä
Kansallinen 120cm
Iisalmessa junioricup
Kokkolassa
Kemiö speed derby
Kalajoen venetsialaiset 130/120cm


Hankaluuksilta ei kuitenkaan vältytty ja vaikka kisamenestys olikin mahtavaa, niin silti ratsastus oli suurimmaksi osaksi tuskaa. Kerran Kiuruveden kisoissa tulin itkien pois radalta, kun hevonen oli niin hirveä ratsastaa, mutta lopulta kuitenkin voitimme kyseisen luokan. Lupu oli erittäin herkkä hevonen ja jos sitä jokin vaivasi, niin näytti, että se kuolee siihen paikkaan. Kesällä 2011 sillä oli kaviopaise, jonka takia kisoja jäi väliin. Syksyllä se alkoi liikkumaan huonosti ensin epäsopivan satulan takia, mutta myöhemmin syytä ei löydetty. Syksyllä 2012 hevosella alkoi mystisesti menemään pää jumiin toiselle puolelle ja joskus jopa ratsastuksen aikana. Välillä oli myös hammasongelmaa ja Lupu ei hyväksynyt mitään kuolainta suuhun. Talvella hevonen alkoi jumittamaan ratsastaessa ja keväällä 2013 jopa kieltämään esteille, mitä se ei aikaisemmin tehnyt juuri koskaan. Klinikalla rampattiin tuon tuosta ja mitään varsinaista vikaa ei hevosesta löydetty. Kävi hierojaa, akupunktio hoitajaa ja milloin mitäkin, mutta kaikkien mukaan hevonen oli priima kunnossa. Keväällä veimme Lupun kiropraktikko Brunon luokse ja hän löysi takapolvista? tulehduksen ja rusautteli Lupun kaulasta lukot.

2013 ->
Tämän hoidon jälkeen pikku hiljaa alkoi näyttämään peremmalta, mutta lopulta kieltely jatkui, eikä päästy välillä hyppäämään edes ristikonkaan yli. Hanna Tardiveau valmensi meitä ja ratsasti ja kisasi Lupun kanssa parisen kuukautta. Lupu toimi Hannan kanssa hyvin ja kisoissa hyppäsivät puhtaita 130cm:n ratoja. Lopulta itse aloin taas treenaamaan hevosen kanssa, mutten enää osannut luottaa Lupuun samalla tavalla kuin ennen. Takaraivossani soi koko ajan, että nyt se kieltää ja harjoittelu olikin aluksi hankalaa. Palasimme takaisin pieniin luokkiin ja metrin luokat alkoivat sujumaan. Silti harmitti hulluna, kun edellisenä vuonna pääsimme hyppäämäään 120+ luokkia ja nyt palattiin rytinällä alas. Pikku hiljaa kisoissa alkoi sujumaan ja siirryimme takaisin 110cm:n luokkiin keräten muutaman sijoituksen. Viimeisiksi kisoiksimme valitettavasti jäi Rovaniemen kisat, jotka olivat totaallinen pohja noteeraus! Viimeisellä kierroksella Lupu ei halunnut mennä edes radalle ja en päässyt sen kanssa lähtölinjankaan yli. Hannallekin Lupu alkoi temppuilemaan ja vihdoin löydettiin syy omituiseen käytökseen Lupun löysistä takapolvista ja kipeästä selästä.





Syksy vietettiin sairastellen ja juuri kun piti päästä treeniin, niin seuraavaksi kengittäjä sai hevosen ontumaan... Pikku hiljaa pääsimme kuitenkin treeniin ja keskityimmekin pääasiassa sileänratsastukseen ja kavalletteihin. Lupu ei kuitenkaan enää tuntunut minulle oikealta hevoselta ja ratsastus alkoi muuttua pakko pullaksi, koska en saanut hevosta liikkeelle. Ammattilaisilla hevonen liikkui hyvin, mutta taas minun kanssani alkoi jumittelut. Kyllä Lupu kulki välillä hienosti minunkin kanssa, mutta pääsääntöisesti se oli kuitenkin hankala. En olisi millään halunnut luovuttaa, sillä se ei kuulu minun tapoihini, mutta joskus on tehtävä ikävimpiäkin ratkaisuja, jotta pääsee kehittymään eteenpäin. Valitettavasti meillä ei ole resursseja pitää kahta kilpahevosta, joten Lupu oli laitettava vaihtoon. Kuvittelin Lupusta olevan minulle vielä hevonen moneksi vuodeksi, mutta luulen, että kaikella on tarkoituksensa ja tämä oli oikea ratkaisu. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen Lupulle, joka vei minua oikeasti hurjasti eteenpäin tässä lajissa ja jonka kanssa koin monia unohtumattomia hetkiä <3 Lupu lähti Hollantiin joulukuussa 2013

<3