Viikonloppuna meillä oli pitkästä aikaa Petran valmennukset äimärautiolla. Viime kerta taisi olla noin kolmisen kuukautta sitten. Päätin tehdä molemmista päivistä omat postaukset, joten tässä stooria lauantailta:
Alkuverkassa jo tunsin, ettei valmennus tulisi sujumaan. Foxi oli melko virtaisa, mutta jotenkin todella tyhjä edestä ja yritti jo ravissa lähteä juoksemaan. Koitin tehdä siirtymisiä ja väistöjä, mutta ne auttoivat vain hieman. Yritin kuitenkin pysyä kärsivällisenä ja ajatella, että kyllä kohta paranee. Videolta katsottuna hevonen ei näyttänyt edes pahalta, mutta selkään se tuntui todella huonolta. Ravissa pujottelutehtävä onnistui hyvin, kuten myös ensimmäisellä kerroilla laukassa. Kuitenkin laukassa tehtävää toistaessa Foxi kerta kerralta kuumui enemmän ja pari kertaa vaihtoi välissä laukan. Puomilinjan jälkeen Foxi pienestäkin pidätteestä kiskaisi pään taivaaseen, enkä meinannut saada sitä kunnolla rennoksi.
Verkkahypyt tulimme ympyrällä molempiin suuntiin. Foxi tässäkin tehtävässä kuumui ja hypyt eivät olleet yhtään Foxin tapaisia eli pyöreitä ja kumipallomaisia, vaan hätäisiä ja välillä jopa selättömiä. Jatkoimme tämän jälkeen jumppalinjalle, jonka väleihin piti saada lyhyet kolme laukkaa. Ensimmäinen kerta onnistui, mutta toisella kerralla munasin homman ihan täysin :D Jäin liikaa pidättämään ensimmäiseen väliin ja oletin, että F ottaa neljännen askeleen, mutta hyppäsikin sen, viimeinen väli vedettiin kahdella laukalla ja itse jäin hypyissä uudestaan kivasti jälkeen.. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa siinä tilanteessa.
Uudella yrityksellä linja onnistui, kunhan muistin pysyä riittävän lähellä satulaa hypyssä. Toiseen suntaan tulimme vain kerran, sillä Petra totesi, ettei se ainakaan toistamalla parane Foxin kanssa ja yleensä ensimmäinen kerta on paras. Jumpan jälkeen hyppäsimme jonkin aikaa putkeen okseria ja pystyä, jonka jälkeen piti mennä jumpalle. Ratsastin epätavallisen huonosti näillä kahdella pikkuesteellä ja nypin laukkaa ennen estettä joka askeleella, mikä ei ole pitkiin aikoihin ollut minulla tapana. Petra käski lopulta pysäyttämään hevosen ja keskusteltiin asiasta. Petrakin sanoi, ettei ole nähnyt minun ratsastavan ikinä tällä tavalla.
Mainitsin meidän vaihtuneen gägiremmin, jonka jälkeen Foxi on ollut välillä sen kanssa ok ja välillä aivan kamala. Meillä oli siis melkein koko viime kauden käytössä nahkainen gägiremmi, mutta juuri ennen HIHS:iä siitä meni ruuvi rikki. Uutta samanlaista ei löytynyt, joten ostimme ohuen naruisen tilalle. Helsingissä kisat menivät päin mäntyä ja toisena päivänä minulla ei ollut loppu radasta minkäänlaista kontrollia hevoseen. Kotona treenatessa F on ollut parisen kertaa kuitenkin todella hyvä, joten olemme vielä pitäneet naruisen käytössä. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, sillä huomasimme, ettei tuo naruinen toimi meillä. En jotenkin "uskalla" sillä olla kädellä hiljaa, sillä Foxi on sen tuntuinen, että ampaisisi heti täyteen vauhtiin.
Jatkoimme kuitenkin vielä uudestaan samaa tehtävää ja minun piti olla ajattelematta ollenkaan paikkoja. Se auttoi melko paljon, tosin silti minulla oli jotenkin aivan omituinen fiilis. Foxin kanssa minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmaa nähdä askeleita esteille, mutta jotenkin tuon koko valmennuksen ajan en meinannut nähdä edes noille pienille esteillekään askelia. Tuon remmin kanssa Foxi toimii vaan niin eri tavalla. Se muuttuu tyhjäksi ja lähtee heti juoksemaan, jos jää hetkeksi liian kauan pitämään. Tämän jälkeen pakka aina leviää käsiin.
Lopuksi tulimme vielä "radan", joka alkoi jumpalla normaaleilla kahden laukan väleillä. Sen jälkeen pitkä tie siniselle okserille - hallin ympäri ja uudestaan pitkä lähestyminen toiselle okserille. Tehtävä onnistui paljon paremmin, enkä jäänyt liikaa jarrailemaan. Edelleen Foxi lähti esteiden jälkeen juoksemaan normaalia enemmän, mutta rauhoittui kuitenkin aina lopulta, kun kevensin istuntaa ja pidin jalat lähellä.
En ollut kovin iloinen valmennusken jälkeen, mutta sain sovittua onneksi seuraavalle päivälle lainaan nahkaiset gägiremmit, jotta voitiin nähdä johtuiko ongelmat remmistä vai oltiinko menty todella noin paljon takapakkia. Seuraavassa postauksessa sitten toisesta päivästä! Voin sanoa, että ero oli aivan uskomaton verrattuna ekaan päivään!
Verkkahypyt tulimme ympyrällä molempiin suuntiin. Foxi tässäkin tehtävässä kuumui ja hypyt eivät olleet yhtään Foxin tapaisia eli pyöreitä ja kumipallomaisia, vaan hätäisiä ja välillä jopa selättömiä. Jatkoimme tämän jälkeen jumppalinjalle, jonka väleihin piti saada lyhyet kolme laukkaa. Ensimmäinen kerta onnistui, mutta toisella kerralla munasin homman ihan täysin :D Jäin liikaa pidättämään ensimmäiseen väliin ja oletin, että F ottaa neljännen askeleen, mutta hyppäsikin sen, viimeinen väli vedettiin kahdella laukalla ja itse jäin hypyissä uudestaan kivasti jälkeen.. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa siinä tilanteessa.
Uudella yrityksellä linja onnistui, kunhan muistin pysyä riittävän lähellä satulaa hypyssä. Toiseen suntaan tulimme vain kerran, sillä Petra totesi, ettei se ainakaan toistamalla parane Foxin kanssa ja yleensä ensimmäinen kerta on paras. Jumpan jälkeen hyppäsimme jonkin aikaa putkeen okseria ja pystyä, jonka jälkeen piti mennä jumpalle. Ratsastin epätavallisen huonosti näillä kahdella pikkuesteellä ja nypin laukkaa ennen estettä joka askeleella, mikä ei ole pitkiin aikoihin ollut minulla tapana. Petra käski lopulta pysäyttämään hevosen ja keskusteltiin asiasta. Petrakin sanoi, ettei ole nähnyt minun ratsastavan ikinä tällä tavalla.
Mainitsin meidän vaihtuneen gägiremmin, jonka jälkeen Foxi on ollut välillä sen kanssa ok ja välillä aivan kamala. Meillä oli siis melkein koko viime kauden käytössä nahkainen gägiremmi, mutta juuri ennen HIHS:iä siitä meni ruuvi rikki. Uutta samanlaista ei löytynyt, joten ostimme ohuen naruisen tilalle. Helsingissä kisat menivät päin mäntyä ja toisena päivänä minulla ei ollut loppu radasta minkäänlaista kontrollia hevoseen. Kotona treenatessa F on ollut parisen kertaa kuitenkin todella hyvä, joten olemme vielä pitäneet naruisen käytössä. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen, sillä huomasimme, ettei tuo naruinen toimi meillä. En jotenkin "uskalla" sillä olla kädellä hiljaa, sillä Foxi on sen tuntuinen, että ampaisisi heti täyteen vauhtiin.
Jatkoimme kuitenkin vielä uudestaan samaa tehtävää ja minun piti olla ajattelematta ollenkaan paikkoja. Se auttoi melko paljon, tosin silti minulla oli jotenkin aivan omituinen fiilis. Foxin kanssa minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmaa nähdä askeleita esteille, mutta jotenkin tuon koko valmennuksen ajan en meinannut nähdä edes noille pienille esteillekään askelia. Tuon remmin kanssa Foxi toimii vaan niin eri tavalla. Se muuttuu tyhjäksi ja lähtee heti juoksemaan, jos jää hetkeksi liian kauan pitämään. Tämän jälkeen pakka aina leviää käsiin.
Lopuksi tulimme vielä "radan", joka alkoi jumpalla normaaleilla kahden laukan väleillä. Sen jälkeen pitkä tie siniselle okserille - hallin ympäri ja uudestaan pitkä lähestyminen toiselle okserille. Tehtävä onnistui paljon paremmin, enkä jäänyt liikaa jarrailemaan. Edelleen Foxi lähti esteiden jälkeen juoksemaan normaalia enemmän, mutta rauhoittui kuitenkin aina lopulta, kun kevensin istuntaa ja pidin jalat lähellä.
En ollut kovin iloinen valmennusken jälkeen, mutta sain sovittua onneksi seuraavalle päivälle lainaan nahkaiset gägiremmit, jotta voitiin nähdä johtuiko ongelmat remmistä vai oltiinko menty todella noin paljon takapakkia. Seuraavassa postauksessa sitten toisesta päivästä! Voin sanoa, että ero oli aivan uskomaton verrattuna ekaan päivään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti