Haaste hevosenomistajalle

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

Kiitos haasteesta Jennalle!

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta

Foxi on ollut minulla tosiaan vasta reilun viikon, joten yritän tähän parhaani mukaan vastata. Toki se on asustanut pitkään samalla tallilla ja ollut samoilla kisamatkoilla mukana, joten sinäänsä se ei ole mikään täysin uusi tuttavuus. Kettu on siis oikealta nimeltään Ultrafox ja on myös Hollantilainen puoliverinen, kuten Lupukin oli. (tai onhan se edelleen :D) Hannan kanssa se on kilpaillut pääasiassa 130-140cm:n tasolla niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin kisoissa. Foxi on parhaillaan aikaratsastusluokissa ketteryytensä ja nopeutensa ansiosta. Se onkin napsinut paljon voittoja ja sijoituksia 130cm tasolla. Koulupuolesta en osaa vielä niinkään sanoa, koska paljoa en ole sen kanssa vielä ehtinyt treenaamaan. Arvelisin sen kuitenkin olevan noin heB tasolla. Hirveästi se ei vielä osaa "vaikeampia kiemuroita", kuten takaosakäännöksiä tai vastalaukkaa, mutta pikkuhiljaa näitä treenataan. 

Luonteeltaan Foxi on todella kiltti ja karsinassa se on aina vastassa korvat hörössä. Kaikki peruskäsittelyjutut hoituvat ongelmitta ja tamma on aina kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Kesäisin neiti on melko herkkä ötököille ja tarhassa juokseekin niitä aina karkuun, vaikka ötökkäloimi onkin päällä. 

Ratsastaessa Foxi on hyvin eteenpäinpyrkivä ja virtaa riittäisi vaikka muille jakaa. Se on hyvin yritteliäs ja tekee töitä mielellään. Laukassa jarrut olisivat välillä ihan kiva lisä ja innostuessaan Foxi tulee aika vahvaksi edestä. Vaikka Kettu onkin välillä vahva edestä, niin se on silti melko herkkä ratsastaa, varsinkin istunnalle! Esteitä Kettu rakastaa yli kaiken ja tekee aina kaikkensa päästääkseen puhtaasti niistä yli. 

Hevoset vai ponit? Miksi? 

Ponit on pop! Ne ovat aina lähellä sydäntäni ja onhan minulla ollut aikaisemmin kaksi ihanaa ponia. Poneilla on aina pilkettä silmäkulmassa ja ne ovat vaan niin söpöjä :3 Ponien kanssa teimme aina kaikkea hauskaa ja ehkä välillä olisi voinut käyttää enemmän järkeä. Esimerkiksi laukattiin ilman satulaa pelkillä päitsillä täysiä pitkin harjoitusravirataa jne. Kisoissa ponilla pystyi kääntymään mistä vain ja koskaan ei voinut olla varma lopputuloksesta; joko voitettiin tai kiellettiin pihalle :D Ei sillä, etteikö nykyään ratsastus olisi kivaa, mutta se on aika erilaista! Ratsastus on muuttunut enemmän treenipainoitteisemmaksi, eikä enää lähtä tuosta vain ukkosmyrskyyn ratsastamaan. Olen iloinen niistä ihanista ja huolettomista poniratsastusajoista, jotka oli mahdollista kokea :) Joskus kaipaan niitä edelleen, mutta kilpaesteratsastus on myös lähellä sydäntäni.

Vasemmalla minä ja Dani, oikealla Aino ja Katja. Ps. huomatkaa pilviviltti ja tähtiloimi!

Ensimmäinen poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Ehdottomasti Katja! Dani oli ensimmäinen oma ponini, mutta se oli silloin puoleksi tuttava perheen kanssa ja asuimme 45 km:n päässä tallilta. Siispä Danin luona ei tullut käytyä varmaan ensimmäiseen kahteen vuoteen niin usein. Dani tuli meille syksyllä 2007 ja Katjan sain omakseni maaliskuussa 2008. Silloin aloin pikku hiljaa käymään enemmän tallilla. Ensin kävimme vain muutamia kertoja viikossa ja muina päivinä Katjaa ratsasti eräs toinen tyttö. Kävin samoihin aikoihin vielä Aaltokankaan ratsastuskoulussa kerran viikossa tunneilla. Kesällä aloin ratsastamaan aina vain enemmän, mutta ratsastusalueet olivat sateisen kesän takia huonot. Vasta syksyllä 2008 muutettuamme Koivikon ratsutilalle aloin ratsastamaan päivittäin ja käymään Katjan kanssa valmennuksissa.

Minä ja Katja kesällä 2010. Olin just tullut Danin kanssa kisoista, joten siksi valkoiset housut jalassa ;D

Kengätön vai kengällinen? Kenkien koko hevosillasi?

Omista hevosista Katja on ollut ainut, jolla ei ollut kenkiä ensimmäisenä kesänä sen ollessa laumassa laitumella. Muuten hevosillani on ollut aina kengät jalassa. Hevosen käyttötarkoituksesta riippuu laitetaanko kenkiä jalkoihin vai ei. Omat hevoseni ovat aina olleet aktiivisessa käytössä, joten kengät ovat olleet jaloissa. Kenkien koosta en tiedä yhtään mitään.

Tarhaatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Meillä oli ponit aina jonkun kaverin kanssa tai isommassa ryhmässä keskenään. Niistä molemmat tulivat hyvin toimeen muiden hevosten kanssa. Lupu tarhattiin aina yksin parista eri syystä johtuen. Ensinnäkin kerran kokeilimme Heidin kanssa tarhata Pretaa ja Lupua kahdestaan. Ensin olimme antaneet pidemmän aikaa niiden tutustua toisiinsa. Päätimme sitten kokeilla, voisiko Lupu ottaa kaverin laitumelle, josko se viihtyisi paremmin kaverin kanssa. Noh ensimmäiset 10min meni oikein hyvin ja molemmat söivät oikein rauhassa. Kunnes Lupu vaan meni härnäämään Pretaa ja lopputulos oli se, ettei meinattu saada hevosia irti toisistaan, kun molemmat potkivat toisia perseet vastakkain. Ei toista kertaa kiitos! Lupu ei ollut varmaan koskaan eläessään tarhattu kaverin kanssa, poikkeuksena tietysti varsana. Kun se oli tottunut aina olemaan yksin, niin sillä ei yksinkertaisesti ollut mitään käytöstapoja muiden hevosten kanssa. 

Dani, Katja ja Preta isäni luona Iissä kesällä 2010

Toinen ja merkittävin syy miksen Lupua tai Foxia tarhaa kaverin kanssa on se, etten halua, että joku toinen hevonen potkaisee jalan paskaksi. Vaikka olisi kuinka luotettava tarhakaveri, niin aina voi sattua jotain. Olen kuullut liian monta huonoa tarinaa hevosen jouduttua lopetettavaksi tarhakaverin takia. Kyse on kuitenkin sen verran arvokkaista kilpahevosista, että haluan mahdollisien riskien minivoitavan. Tietenkin hevonen voi vaikka ratsastaessa kompastua ja näin ollen murtaa jalkansa, mutta siihen ei pahemmin voi vaikuttaa. Lupu ja Foxi  molemmat näyttävät/näyttivät hyvinvoivilta, vaikkei tarhakaveria olekkaan. 

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö?

Luonne on ehdottoman tärkeä! Täytyy kuitenkin myöntää, että Katjan ostimme ulkonäön perusteella. Ei ehkä ollut järkevin ratkaisu, mutta pitkällä sisulla siitä selvittiin ja paljon se opetti. Tajusin muuten nyt, ettei vielä yksikkään hevosistani ole ollut erityisen helppo tapaus; Katjaa ei aluksi saatu edes tarhasta, kun hyökkäsi kimppuun ja kielsi aina omalla tyylillään esteille ja lensin selästä. Dani oli varsinainen pukkikone alkuun ja senkin kanssa esteradat olivat niin päivästä kiinni. Lupuun riittää yksi sana kuvaamaan kaikkea: extreme! :D Sekin oli sellainen jääräpää välillä ja nuorempana kisoissa sai sitä taluttaa henki hieverissä sen hyppiessä pystyyn ja heittäessä takapäätään. Foxi taas on muuten helppo käsitellä, mutta kontrollin kanssa esteillä on vielä tekemistä. 

Kuka nyt tällaista nallekarkkia olisi voinut vastustaa?

Ken on kaikkein kaunein!

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Tämä on näitä hevospiireissä ikuisesti kiistelyn alla olevia asioita kuten tuo tarhaaminenkin! Olen joskus tästä aiheesta tehnyt postauksenkin. Lyhyesti kuitenkin vielä tähän: klippaaminen on täysin yksilöllistä. Olen lähes aina klipannut aktiivisessa käytössä olleet hevoseni. Näin hevonen jaksaa tehdä paremmin töitä kuin hikisenä pitkässä karvassa ja ratsastuksen jälkeen ei tarvitse alkaa kuivattelemaan karvaa. Märkä hevonen vaatii huolellisen kuivatuksen ja vilustumisriski on suurempi. Varsinkin jos käy paljon treeneissä kauempana trailerin kanssa. Tiedän myös hevosia jotka ovat treenissä turkistaan huolimatta, mikä ei ole tuottanut ongelmaa. Molemmat vaihtoehdot vaativat erilaista panostusta ja kukin omistaja päättää itse kumpi on hevosilleen parempi.

Ensimmäinen kerta, kun me aloimme klippaamaan ,joulukuu 2010. Ääks näytän pieneltä!

Pahin tippumisesi?

En ole onneksi koskaan tippunut erityisen pahasti eikä hevosten kanssa ole sattunut minun kohdallani mitään vakavaa. (koputtaa puuta) Kerran olen kuitenkin joutunut lääkärissä käymään tippumisen jälkeen. Olin joskus monta vuotta sitten Koivikolla Katjan kanssa tunnilla. Kaverit saivat suostuteltua minut menemään ilman satulaa. Menimme puomeja ja Katja päätti yhtäkkiä ennen laukkapuomia tehdä u-käännöksen ja tipuin ponin laukatessa kovaa sen mahan alle :D Talvella hokkiaikaan tietysti poni astui pohkeeni päältä ja siihen tuli kivat hokin viiltämät urat. Jouduin olemaan viikon ratsastamatta, joten sen kummempaa ei sattunut. 

Allaolevassa videossa muutamia tippumisia Katjan kanssa. Videossa esiintyy ystäväni ja videontekijä Emma sekä blondi kakara eli minä.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Nopeasti laskettuna n.15. Vielä tarvitsisi kolme lisää; paksu kaulakappaleellinen tallitoppis, saderatsastusloimi ja haaveena Foxille BOT verkkoloimi, joka oli Lupullakin. Muutamaa fleeceloimea tulee aika harvoin käytettyä, kun kisoista on saatu ylimääräisiä voittoloimia. Loimia on sen verran, että saan klipatulle hevoselle kelin mukaan vaihdettua loimen paksuutta, eikä sen tarvitse koko talvea olla sama loimi päällä.

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?

Yleensä yksi lepopäivä viikossa ja muuten normaali liikutus. Foxilla on sen verran paljon energiaa, joten pyrin ratsastamaan sillä aina mahdollisimman paljon. Viikko-ohjelma on aikalailla tällainen, toki se saattaa vaihdella jonkin verran: 1-2 kertaa viikossa estevalmennus, yksi kouluvalmennus, kerran juoksutusta ja loput päivät sileäntreeniä ja mahdollisesti kavalletti/puomityöskentelyä siinä ohessa. Jokin päivä saatan myös käydä pellolla ratsastamassa ja toivottavasti kelit muuttuisivat paremmaksi hankitreenailuun. En vielä yhtään osaa sanoa miten Foxin kanssa maastoilu luonnistuu vai unohdetaanko moiset samantien. Se tuskin ennen on käynyt maastossa ja en tiedä miten jarrut siellä toimisi. Toistaiseksi menemme kuitenkin vain maneesissa/kentällä tai pellolla.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Pienempänä olin sellainen rämäpää ja tehtiin kavereiden kanssa hevostemme kanssa millon mitäkin hulluuksia. Nykyään olen paljon varovaisempi, mutten kuitenkaan hössötä liikaa. Tässä lajissa voi sattua aina vaikka ja mitä ja tiedostan kyllä sen asian. En kuitenkaan pelkää esimerkiksi laukata täysiä hevosen kanssa hyvällä pohjalla. Toki joskus tulee mietittyä vaikkapa kovaa laukatessa, että mitenpä kävisi, jos nyt tipahtaisin jne. Esteiden korkeuden kanssa olen aina ollut vähän arempi. Tarvitsen aina tarpeeksi rutiinia ja totuttelua tietyllä tasolla ennenkuin uskaltaudun seuraavaan.

Haastan: Joonan, Heidin ja Sofian

PS. Blogger vähän sekoitteli fontteja miten sattuu, joten toivottavasti se ei hirveästi haittaa.