SM 2016

Vähän meinasi ottaa päähän, kun kirjoitin jo aiemmin tämän postauksen luonnoksiin, niin eiköhän teksti kadonnut kuin tuhka tuuleen.. Tässä vihdoin uudelleen kirjoitettu postaus.

Tänä vuonna kilpailin sm-kisoissa ensimmäistä kertaa nuorissa ratsastajissa. Taso oli siis kovempi ja esteet korkeampia. Sm-kisat oli tänä vuonna Tuurissa, joka oli viime vuodesta tuttu kisapaikka. Tuurissa järjestelyt toimivat tänäkin vuonna moitteettomasti ja nyt ei pohjassakaan ollut mitään moittimista. 

Lähdimme torstaina matkaan ja olin kotona ratsastanut Ketun läpi sileällä. Perillä purimme kaikki tavarat ja kävin kävelyttämässä Ketun ja sitten suuntasimme syömään ja nukkumaan majapaikkaamme. Perjantaina kävin aamulla Ketun ratsastamassa sileänverryttelyssä, sillä F oli edellisenä päivänä yksinyt todella paljon ja halusin varmistaa, että yskä oli mennyt ohitse. Iltapäivällä oli vuorossa nuorten sm 1.osakilpailu, joka oli korkeudeltaan 130cm. Arvostelu oli C eli virhepisteet muutettiin ajaksi.

Vet check oli poikkeuksellisesti verkassa ratsastaen ja se meni läpi kuten aina ennenkin. Verkassa ja radankävelyssä Hanna oli auttamassa. Ratsastin heti jo sileällä Kettua hyvin ajatuksen kanssa, kun joskus kisoissa saatan vain haahuilla menemään. Esteverkassa laukkasin heti alusta asti kunnolla ja Foxi tekikin mielettömiä hyppyjä.

Pian olikin jo meidän starttivuoro ja lähdin radalle hyvällä asenteella: luotin hevoseen ja ennen kaikkea myös itseeni! Tuollaisen fiiliksen kun saisi joka kerta radalla, niin tulisi hyvää tulosta, sillä tuolla fiiliksellä olen ennenkin voittanut ja niin muuten voitimme nytkin! Heti ykkösesteestä alkaen pidin temmon reippaana ja tein kaikki tiukat käännökset juuri niinkuin suunnittelimmekin. En jäänyt kertaakaan kaarteeseen nyppimään laukkaa, vaan ajattelin aina eteenpäin.

Vika este ja mulla on hullunkiilto silmissä :D

Kolmoissarjalle jouduin laittamaan hieman liikaa painetta kaarteessa, joten sekä b että c-osa kolahtivat, mutta tällä kertaa oli tuuria matkassa ja puomit pysyivät kannattimillaan. Loppuradasta pari estettä vielä kolahti, kun Kettu tuli hieman hätäiseksi hypyissä. Viimeisen esteen päällä hymy oli korvissa, sillä tiesin, että teimme kovan ajan ja menimmekin luokassa kirkkaasti ykköseksi!


Luokan loppuun asti saimme jännittää voittoa, sillä monta nopeaa ratsukkoa oli jäljellä. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että voitimme koko luokan! Aivan uskomaton tunne, kun tämä kausi on ollut ruusukkeiden osalta todella naftia ja pitkästä aikaa oikeasti uskalsin ratsastaa aikaa ja voitimme. Olin jo melkein unohtanut miltä voittaminen tuntuu :D

Linkki meidän voittajahaastatteluun!

Voittajan on helppo hymyillä.

Jälkeenpäin ajateltuna ensimmäisen päivän voittaminen olikin vähän kinkkisempi juttu, sillä se toi väistämättä paineita seuraavaa päivää ajatellen. Vaikka kuinka yritin nollata tilanteen ja tiesin että sm-mitaleihin olisi vielä pitkä matka, niin silti olin hirmu jännittynyt koko loppupäivän. Tiesin myös sen, että Kettu joutuisi seuraavina päivinä kapasiteettinsa äärirajoille 140cm luokissa ja viimeisen päivän 145cm viimeinen kierros olisi jo sille oikeasti isoa.

Lauantaina heti ratapiirroksen nähtyäni totesin, että rata on teknisesti vaativin rata koskaan. Jopa Salon iso 140cm:n gp-rata oli teknisesti helpompi. Verkassa koitin rentoutua ja rauhoittua, vaikka F olikin kuumempi kuin edellisenä päivänä. Kohta tulikin jo meidän vuoro mennä radalle. Ennen ekaa estettä fiilis oli hyvä, mutta sitten radan aikana jännityin todella paljon. En vain saanut kroppaani toimimaan, vaikka tiesin miten pitäisi ratsastaa.

Ykkönen ja kakkonen onnistui hyvin. Kakkoselta oli viiden laukan linja okserille. Paikka oli kolmoselle ihan ok, mutta sieltä tuli turha puomi kuitenkin mukaan. Kolmoselta oli heti kaareva kuuden laukan linja trippelille, joka sujui moitteitta. Trippelin jälkeen oli lyhyt kaarre vesihaudalle. Jännitin vesihaudan jälkeistä kaksoissarjaa, sillä haudalta sarjalle oli vain viisi lyhyttä askelta. Sen takia en uskaltanut laukata haudalle riittävästi ja tulin liian rauhallisesti vesihaudalle saaden siitä kosketuksen. Kaksoissarja kuitenkin onnistui hyvin!

Mun kamera hajosi kisoissa, joten launatailta ei ole videota. Youtuben livestä se kuitenkin löytyy tämän linkin takaa. Meidän suoritus kohdasta 4.49.23 alkaen.

Sarjan jälkeen oli vuorossa radan ainut hengähdystauko, jonka jälkeen oli vastassa iso okseri, jolta oli kuuden laukan linja muurille. En tässäkään välissä saanut itseäni rennoksi, vaan tulin okserille käsijarru päällä. Paikka oli ok, mutta laukkaa ei ollut riittävästi venymään isosta okserista puhtaasti yli. Muurin hyppäsimme puhtaasti, kuten myös seuraavan pystyn kaarteesta. Sitten olikin vuorossa vaikea tulo kolmoissarjalle: joko kuusi sujuvaa laukkaa perille tai kiinni seitsemällä. Valitsin tulla kiinni seitsemällä, mutta en pitänyt jalkaa kiinni, enkä oikeastaan ollut itse luottavainen omaan tekemiseeni, jolloin Kettu päätti ottaa stopin a-osalle.

Superstar <3

Tässä vaiheessa kasassa oli jo 16 virhepistettä. Päätin kuitenkin jatkaa radan loppuun asti, sillä kieltoon en halunnut lopettaa ja jäljellä oli enään vain sarjan jälkeen yksi pysty. Uudella yrityksellä tulimme kolmoissarjalle hyvin sisään, F kuitenkin otti b-osan alas. Kolmoissarjan jälkeen olin jo luovuttanut täysin ja tulimme epätasapainossa viimeiselle pystylle ja sekin tuli alas. Yhteistulos oli siten hirvittävät 29 virhepistettä, joista 5 tuli ylitetystä enimmäisajasta. Uusi virhepiste-ennätys siis..

Radan jälkeen itketti ja hävetti. Meidän johtopaikka putosi parissa minuutissa häntäpäähän. Vasta viikko sitten uskaltauduin katsomaan radan livelähetyksestä ja onneksi se ei näyttänyt läheskään niin pahalta kuin miltä tulos näyttää. Ei siihen voi kuitenkaan missään nimessä olla tyytyväinen, enkä sitä enään ikinä halua katsoa uudelleen. Ratsastin vain turhan alitempoisesti koko radan, jonka takia tein Ketulle tehtävät turhan vaikeaksi. Sille tuon kokoiset esteet ovat muutenkin vaikeampia, eikä kuskin epävarmuus yhtään auttanut asiaa.

Henkisesti tuo rata oli kova paikka itselle. Tiesin että mitaleihin oli perjantain jälkeen vielä pitkä matka, mutta lauantain fiaskon jälkeen mitaleille ei olisi ollut enään mitään asiaa. Päätimme olla osallistumatta sunnuntain sm-finaaliin, sillä halusin saada oman itseluottamuksen takaisin. Eikä olisi ollut hevoselle reilua viedä se 140 + 145cm kokoisille radoille epävarman kuskin kanssa. Ketulla on niin suuri sydän hyppäämiseen, ettei sitä olisi kannattanut mennä pilaamaan.

Viimeinen hyppy tämän ihanuuden kanssa!

Sunnuntaina hyppäsimme avoimen ja vaikeutuvan 130cm:n luokan. Heti jo verkassa pystyin jälleen nauttimaan kisaamisesta. Radalle menimme pitämään Ketun kanssa hauskaa. Rata oli aivan super hyvä ja melko nopea. Parissa kohtaa olisin saanut sujua hieman enemmän. Harmittavasti tokavika okseri tuli alas. Väli oli todella lyhyt neljä askelta, enkä riittävän päättäväisesti tehnyt viimeistä puolipidätettä. Fiilis oli kuitenkin huippu maaliviivan ylitettyä. Pääsin hienosti korjaamaan edellispäivän fiaskon ja pystyin jälleen luottamaan itseeni sekä hevoseen.



Ilman puomia oltaisiin oltu kuudennella sijalla, mutta tällaista tämä laji on. Melkoinen vuoristorata viikonloppu oli meillä tällä kertaa. Huipulta pohjalle ja sitten keskitason suoritus :D Enpä olisi tuolloin uskonut, että sunnuntain rata jäi meidän viimeiseksi. Siihen fiilikseen oli kuitenkin hyvä meidän yhteinen kisataival lopettaa <3

Viimeiset treenit Ketun kanssa

Salon GP-kilpailujen jälkeen luvassa oli pidempi kisatauko, sillä en saanut mitenkään työvuoroja vaihdettua niin, että oltaisiin päästy kisoihin. Yksi viikonloppu meni veljeni ihanissa häissä. Päätimmekin käyttää Kettua siinä välissä klinikalla tarkastuksessa. Kettuhan oli hypännyt kisoissa erittäin hyvin ja liike oli myös sileällä moitteetonta. Takana oli kuitenkin muutama isompi 140cm luokka ja loppukesän sm-kisoissa halusimme hevosen olevan super iskussa.

Kettu nautti, kun sai melkein koko kesän olla ilman ötökkäloimea ulkona! Äimiskällä tuulee niin paljon, ettei itikoita ole heppojen kiusana.

Klinikalta ei löytynyt mitään isompaa, F lievästi reagoi etusten taivutuksiin, joten molempien jalkojen vuohiset piikitettiin. Myös muistaakseni takapolvet hoidettiin. Viikon Kettu oli kävelylomalla ja toisella viikolla sai pikku hiljaa ravailla. Kahden viikon tauon jälkeen sai mennä jo normaalisti.

Välipaussin jälkeen kävin kerran pitkästä aikaa Tiinan koulutreeneissä. Monta kuukautta oli vierähtänyt edellisestä kouluvalkusta, joten oli erittäin mukava päästä valvovan silmän alle. Olihan siinä sitten työmaata, varsinkin laukassa sain hikihatussa tehdä töitä. F ei olisi oikein halunnut rehellisesti taipua varsinkaan vasempaan suuntaan.

Kävimme myös Tiinan kavalettitreeneissä ennen Petran kaksipäiväisiä treenejä, jottei F olisi niissä ihan kreisi. Tämä oli hyvä idea, sillä kuukaden hyppytauko näkyi kyllä Ketussa, kun se meinasi haljeta onnesta! Itse ratsastin alkuun turhan huolimattomasti ja tein viiden laukan sijaan välillä neljä askelta, josta F tietysti sai vain lisää aihetta kuumua. Vasta lopussa pystyin turhautumisen sijaan ratsastamaan ajatuksen kanssa ja johan heppakin silloin hieman rauhoittui.

Petran treeneissä menimme ekana päivänä vain sileää paria kavalettia lukuunottamatta. Jouduin todellakin töihin ja kiinnitimme erityisesti huomiota siihen, että molemmat pohkeet menivät läpi ja hevonen liikkui oikeasti pohkeen edessä.

Toisena päivänä treenit olivat Tiikun luona Haukiputaalla. Ei oltukaan aikaisemmin siellä käyty. Treenit alkoi hyvin ja ihmettelimme miten F oli niin rauhallinen. Ravihypytkin se jopa joka kerta hyppäsi ravista! Kauaa ei kuitenkaan tätä kestänyt, vaan johan Kettu heräsi alkuhorroksesta.

Kettu lempparipuuhissa eli raviskalla :)

Yhden pienemmän radan aikana sain Ketun ensimmäistä kertaa ikinä Petran treeneissä kieltämään. F veti kaarteessa pään linkkuun vasemmalle. Sen seurauksena jäin vetämään ohjista ja tulimme okserille vetokilpailulla. Paikka osui ihan pohjaan ja F kielsi. Fiksuna olisin kääntänyt hepan pois esteeltä, mutta minulle iski vaan joku aivopieru enkä tajunnut toimia. Loppuvalmennuksen sitten ryhdistäydyin ja meillä sujui tehtävät hyvin.

F teki koko valmennuksen ajan aivan mielettömiä hyppyjä! Se oli jopa hieman ylivarovainen ja minulla oli oksereilla työ pysyä kyydissä. Viimeisellä radalla F alkoi lopusta hieman kuumumaan ja jouduin tekemään välissä pari rauhoittelu ympyrää :D

Petran treenien jälkeen meillä oli alkavalla viikolla vielä yhdet Tiinan kavalettitreenit. Halliin oli rakennettu sama tehtävä, joka on ollut meillä pari kertaa aikaisemminkin. Oli ilo nähdä, että vaikka F kävi kuumana, suoritti se silti kaikki tehtävät paremmin kuin koskaan!

Emme päässeet osallistumaan mihinkään kisoihin ennen sm:ejä, sillä en saanut töistä vapaata. Siispä käytimme viimeisen viikonlopun treenaillen ennen kauden pääkisaa. Tiina oli kisoissa, joten kävimme pitkästä aikaa Hannan treeneissä, sillä hän oli sattumoisin Oulussa käymässä tuolloin. Olimme varanneet Tiikun kentän käyttöömme, koska siellä oli sama rata valmiina ja pohja oli osottautunut hyväksi.

Alkuverkka sujui hyvin, laukkapuomeille tosin suharoin itse ilman ajatusta, eikä askel sen takia osunut. Verkkahypyt teimme puomin kanssa ja F teki hyviä hyppyjä. Sitten alkoikin meidän epäonni nimeltä kaatosade. Koko tunnin ajan oli tihuttanut vettä, mutta sitten alkoi satamaan aivan kaatamalla, eikä loppua näkynyt. Jatkettiin vielä kuitenkin siinä toivossa että kyseessä olisi ollut vain ohimenevä sedekuuro.

Harjoittelimme kolmoissarjaa, kun ne ovat Ketulle haastavia. Kuitenkin sade haittasi omaa ratsastusta niin paljon, ettei eteen nähnyt kunnolla eikä ohjat pysynyt käsissä. Ekalla kerralla tulin liian rauhassa sisään jolloin F kielsi b-osalle esteen ollessa ehkä huimat 90cm. Seuraavalla kerralla reippaasti yli.

Hannalla oli käytössä No Shout laite, joten videoilla ei sen takia kuulu kommentit kovinkaan hyvin. Oli muuten luxusta, kun kuuli heti tuulesta huolimatta aivan joka ikisen neuvon korvanapin ansiosta!

Toisesta suunnasta kolmoissarjalle oli tiukka lähestyminen.Olin jo ennen sitä lähestyessä varsin epätoivoinen ja himmailin vaan menemään ja F otti stopin a-osalle. Jooh esteet olivat siis alle metrisiä.. :D tulimme vielä pari hyppyä mutta päätimme sitten keskeyttää treenit kun homma alkoi olla jo aika kyseenalaista. Pohja muuttui hetkessä aivan lällyksi eikä siinä olisi enään mitään pystynyt hyppäämään. Olin aivan kauttaaltaan litimärkä, kaikki varusteet ja hevonen yltä päältä kurassa. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni!



Sunnuntaina otettiin uusi yritys ja suuntasimme Hannan treeneihin vanhalle kotitallillemme. Päätin heti alusta alkaen tsempata kunnolla ja nyt ei ollut kaatosadekaan häiritsemässä. Tunti meni aivan super hyvin, harjoittelimme paljon kolmoissarjaa eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Kettu oli aika villi mutta teki myös hienoja hyppyjä. Hyvään fiilikseen lopetettiin treenit ja innolla odotimme tulevia sm-kisoja!

Pointsit sille, joka jaksoi katsoa kaikki videot! ;D 

Ilman hevosta

Moikka pitkästä aikaa! Kahteen kuukauteen en ole blogia kerennyt päivittää. Valtavan paljon on asioita tapahtunut, enkä itsekään ole vielä kunnolla sisäistänyt ettei minulla ole enää maailman parhainta hevosta Ultrafoxia. Käytännössä kaikki tapahtui niin nopeaa, että Kettu ostettiin viikko sitten meiltä alta pois. Hevonen ei ollut virallisesti edes myynnissä, mutta Koskisten perhe oli hepasta erittäin kinnostuneita ja tulivat sitä heti SM-kisojen jälkeen kokeilemaan. Koeratsastukset menivät paremmin kuin hyvin ja Kettu läpäisi moitteettomasti ostotarkastuksen ja siitä parin päivän päästä heppa muuttukin jo uuteen kotiin. Kaikki tapahtui siis vähän niinkuin satukirjoissa!

Olen erittäin iloinen, kun Kettu pääsi niin loistavaan kotiin. Kettu on kolmessa vuodessa antanut minulle enemmän kuin kaikkensa ja olen ratsastajana kehittynyt sen kanssa valtavasti! Enempää Kettu ei olisi minulle edes voinut antaa. Emme alunperin uskonut, että koskaan tulisin hyppäämään sillä nuorten GP:tä näin hyvin tuloksin. Saatikka voittaisin SM-kultaa puolen vuoden yhteistyön jälkeen. Ketulla on paljon annettavaa uudelle junnuratsastajalle <3

Tämän vuoden SM 1. osakilpailun voitto

Kettu oli minulle todella tärkeä ja on sitä edelleenkin. Minkään aiemman hevosen kanssa en ole saanut niin mieletöntä tunnetta ratsastaessa kuin Ketun kanssa! Parhaimmillaan Foxi kulki kuin ajatuksen voimalla esteradoilla ja minulla oli aina sellainen tunne, että tämä hevonen yrittää kaikkensa. Sitä tunnetta tulenkin eniten kaipaamaan. Kaikki ne hullunkuriset estetreenit tämän yli-innokkaan hevosen kanssa on ohitse, mutta aina niitä voi lämmöllä muistella. Helppoa meillä ei ollut, mutta voin silti sanoa että kova työ palkittiin ja se näkyi myös tuloksissa. Kettu sopi minulle kuin nenän päähän, vaikka moni ensin kauhistelikin hevosvalintaamme.

Nyt olen reilun viikon ollut hevosettomana ja pikku hiljaa alkaa kyllästyttämään "normaali" elämä :D Ei ihan heti olla uutta hevosta laittamassa, koitetaan nyt pari kuukautta olla ilman ja katsella rauhassa heppajuttuja. Tuttujen hevosia pääsen toivon mukaan ratsastamaan ja yhden upean kouluhevosen kyytiin pääsinkin jo parina päivänä.

En nyt oikein tiedä mitä tämän blogin kanssa tekisin. Olen sen verran monta vuotta tätä pitänyt, joten tuntuisi oudolta lopettaa kokonaan. Voisinhan toki tänne rustailla niistä hepoista joita pääsen ratsastamaan ja sitten mahdollisesta uudesta hepasta, mikäli sellainen joskus tulee. Ketusta ainakin haluan vielä tehdä postauksen tai pari. Mitä mieltä olette, haluatteko kuulla miten meillä meni viimeiset kaksi kuukautta (kävimme muutamissa treeneissä ja sm-kisoissa) vai olenko kirjoittamatta niistä? :)

Mutavelliä ja peruttuja startteja

Meillä on ollut tänä kesänä vähän huonoa tuuria muutamissa kisoissa säiden suhteen. Koskaan aiemmin meidän ei ole tarvinnut perua startteja mutaisen kentän takia, vaikka joskus on lähellä ollutkin. Sekä Kuopioon että Saloon ajoimme vain yhden luokan takia, mikä on hieman turhauttavaa, kun matkat ovat pitkiä täältä Oulusta. Suomen kesälle ei kuitenkaan mahda mitään!

Tampere/Oulu kisaviikonlopun jälkeen Kettu sai pari viikkoa vähän kevyempää liikuntaa, emme hypänneet ollenkaan, vaan lähinnä maastoilimme ja hölkkäilimme kentällä. Foxi myös raspattiin ja suu oli hyvässä kunnossa lukuunottamatta yhtä takakoukkua, joka joudutaan puolen vuolen välein ottamaan pois sähköraspilla.

Kuopion kisoihin lähimme vasta lauantaina, sillä hyppäsin viimeisen luokan ja Oulusta oli sinne matkaa vain viitisen tuntia. Melkein kuin kotikisat! Kuopiossa laitettiin kamat kasaan ja kettu sai levätä muutaman tunnin ennen starttia.

Hyppäsin 130cm:n luokan, joka oli ensimmäinen osakilpailu viikonlopun 1000 euron pääpotista. Rata oli minusta vähän tylsä ja helpohko nyt  kun on tottunut tiheisiin gp-ratoihin. Rata olikin tosi pitkä, kun aina sai laukata puoli kenttää seuraavalle esteelle. Minulle jotenkin sopii paremmin tiivistempoiset radat, kun keskityn silloin paljon paremmin. Jouduinkin radalla pariin kertaan tsemppaamaan itseäni keskittymään myös viimeisillä esteillä.

Meidän rata oli super hyvä ja Kettu teki jälleen loistohyppyjä. Kaikki meni just niinkuin suunnittelinkin. Viimeinen linja oli ahdas seitsemän laukkaa. Otin Foxin välissä kiinni ja rauhoitin sitä äänellä, mutta siitä huolimatta tuli harmittavasti vika este alas ja näin emme päässeet uusintaan. F alkoi käydä loppuradasta vähän kierroksilla ja oli vähän huolimaton hypyssä. 

Tietysti vähän harmitti, mutta olin tyytyväinen, että saimme vedettyä hyvän radan. Takaraivossa hieman kaiveli Oulun epäonnistunut uusintarata, josta otimme kiellon ja kaksi pudotusta huonon ratsastuksen johdosta. Sain onneksi hyvin kuitenkin nollattua tuon tilanteen!

Seuraavana päivänä oli tarkoitus hypätä toinen osakilpailu 135-140cm:n luokka. Tunti ennen pääluokkaa tuli kymmenen minuutin pituinen vesisadekuuro, joka kuitenkin loppui nopeasti ja keli näytti hyvältä. Laitoin tottakai hevosen kuntoon ja lähdin kävelemään Foxin kanssa kohti verkkakenttää. Suu loksahti auki, kun pääsin paikan päälle, sillä en uskonut kentän menneen niin huonoon kuntoon. Verkkakenttä lainehti vedestä ja kisakentällä rapa roiskui suokkiluokassa. Kävin vielä kokeilemassa pohjaa kävellen ja se vaikutti liukkaalta. Niinpä päätimme muutaman muun ratsastajan kanssa peruuttaa ilmoittautumisen ja lähteä kotia kohti.

Kyllä otti päähän, mutta enemmän olisi harmittanut jälkeenpäin, mikäli heppa olisi loukkaantunut radalla. Juuri kun ollaan saatu poni kuntoon, niin oli turha lähteä riskeeraamaan loppukautta yhden normiluokan takia.

Kuopion kisojen välissä oli jälleen parin viikon tauko, emmekä käyneet hyppytreeneissä. Menimme kuitenkin kerran itsenäisesti puomitehtäviä ja Kettu oli innoissaan. Viikko sitten torstaina lähdimme ajamaan kohti saloa Vihdin kautta, sillä jouduimme hakemaan Foxille lisää Havensin rehua, kun meillä oli kaikki mysli loppunut.

Lopulta 9,5h matkan jälkeen saavuimme perille ja ihana tuttu tallimestari otti meidät vastaan. Foxille oli järkätty mahdollisimman pölyttömältä alueelta jabapaikka, kun tänä vuonna siirtotallit eivät olleet käytössä. Kävin illalla vielä juoksuttamassa Foxin maneesissa ja se oli yllättävän rauhallinen.

Perjantaina meidän piti hypätä 130cm:n luokka, mutta huonoksi onneksemme kilpailut jouduttiin keskeyttämään kovan sateen takia. Vettä tuli koko päivän reilusti, joten kenttä ei kestänyt sellaista sademäärää. Olin käynyt Foxin aamusta jo ratsastamassa, joten käytin sitä vielä muutaman kerran kävelyllä.

Hyppy kuvat Salon gp-radalta (c) Heidi Lammi

Lauantai vähän jännitti, sillä perjantain verkkaluokka jäi välistä ja vuorossa oli suoriltaan 140cm:n korkuinen gp-rata. Soitin valmentajalleni Tiinalle, että olisiko minun kannattanut käydä aamulla hyppäämässä 120cm:n luokassa muutama este alle. Totesimme kuitenkin, että Ketun kannalta fiksuinta olisi hypätä vain gp, sillä rata on kuitenkin iso ja pitkä ja näin energiaa säästyisi sinne. Oman pääni kannalta itseä hieman jännitti, sillä en ole koskaan suoriltaan hypännyt noin isoa rataa ja ajattelin, että Kettu saattaisi olla turhankin villi.

Radankävelyssä sain tutuilta ohjeita ja katsottiin, että nyt oli todellakin rakennettu esteet tappiin ja tehtävää radassa riitti. Käänsin jännityksen kuitenkin keskittymiseksi, että nyt todella pitää ratsastaa ajatuksen kanssa, sillä tultiin Saloon asti vain tämän luokan takia. Sunnuntaiksi emme voineet jäädä, kun minulla oli töitä Oulussa. 

Verkassa F oli pitkästä aikaa vähän villimpi, muttei todellakaan niin villi kuin aikaisempina vuosina. Se ei kuitenkaan tuntunut olevan aivan 100%:sti avuillani ja onneksi olin sen aamulla käynyt kunnolla ratsastamassa. F väläytteli hienoja hyppyjä, okserin lähestymisessä itselläni oli pariin otteeseen vähän ongelmia, kun nypin laukkaa liikaa kaarteessa. Lopulta kuitenkin uskalsin sinnekin laukata rennommin.

Pian olikin jo oma vuoro ja nollia oli tullut vain yksi kappale, vaikka lähin käänteisen paremmuusjärjestyksen mukaisesti kuudenneksi viimeisenä. Rata alkoi super hyvin, Foxi oli tasainen, pehmeä ja kaikkineensa aivan mieletön! Meillä oli jälleen niin mahtava fiilis radalla, eikä iso ja vaativa rata tuntunut lainkaan liian vaikealta. Nelos-vitos väliin otin seitsemän laukan sijasta kahdeksan. Tulin niin pienesti sisään ja väli oli pitkä, joten kahdeksan laukkaa oli hyvä ratkaisu. Kolmoissarjalle tulin hyvin sisään. Kaikki olivat minulle toitottaneet a-b välin olevan pitkä, niin en ottanut välissä erityisemmin kiinni ja tietenkin b-osa tuli matkaan. Olisi vain pitänyt luottaa omaan vaistoon, että sarjat käyvät Foxille aina ahtaiksi, vaikka väli olisivatkin pitkiä. F hyppää niin paljon eteenpäin, vaikkei sillä hirmu iso laukka olekaan.

Tässä gp-luokka kokonaisuudessan, meidän suoritus kohdasta 28.00 eteenpäin! Video huomattavasti selkeämpi kuin äidin kuvaama :D

Sarjalta kuusi laukkaa okserille onnistui hyvin. Seuraavaksi oli radan vaikein osuus: muuri ja siltä todella ahdas viisi laukkaa sarjalle. Koitin välissä ottaa Foxia kiinni, mutta en ollut ehkä tarpeeksi päättäväinen ja ajauduimme hiukan liian lähelle ja a-osa tuli sarjalta mukaan. Seuraava iso okseri sujui ongelmitta sekä vesihauta. Vesihaudalle tosin ratsastin alkuun vähän turhan himmaillen ja tajusin paria askelta ennen vasta kasvattaa laukkaa, joten jouduin vähän työntämään hautaa kohden. Hauta kuitenkin ylittyi puhtaasti ja näin olimme maalissa elämämme suurimmalta radalta kera kahden turhan puomin. 

Foxi hyppäsi niin hienosti, eikä Foxikaan ole tainnut koskaan hypätä noin isoa rataa. Tampereen gp:n 140cm oli tehty todella kiltiksi pohjan takia, mutta nyt oli tuhdimpaa, mikä minusta on vain hyvä juttu! Hieman kyllä jäi toinen pudotus kismittämään, kun yhdellä puomilla oltaisiin oltu jopa neljänsiä! Olimme sen verran nopeita perusradalla :) 

Mutta näin tällä kertaa, ajettiinpas toiselle puolelle Suomea reilu minuutin takia, tuli pari puomia ja lähdettiin yötä vasten ajamaan Ouluun. Totesin kyllä, ettei lähdetä toista kertaa näin kauas vain pariksi päiväksi kisaamaan. Olimme aamu kuudelta kotona nukkumassa ja klo 12 alkoi mulla työpäivä, ihan hullua :D Nyt on meillä noin kuukauden kisatauko meneillään, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Kuvapostaus tallipäivästä

Moikka pitkästä aikaa! Hirmuisesti olisi postauksia tekemättä meidän viime viikkojen kuulumisista ja muista jutuista. Nyt on tullut nautittua ihanista kesäkeleistä, ettei koneen ääreen ole tullut istuttua. Pidemmittä puheitta Essi kävi parisen viikkoa sitten tallilla ottamassa meistä kuvia. Kenttä oli ukkoskuuron jäljiltä melko mutainen, mutten millään halunnut mennä maneesiin. Varusteet olivatkin sileäntreenin jälkeen ihan kurassa ja juuri pesusta otetut pintelit päätyivät takaisin pyykkikoriin :D