Mutavelliä ja peruttuja startteja

Meillä on ollut tänä kesänä vähän huonoa tuuria muutamissa kisoissa säiden suhteen. Koskaan aiemmin meidän ei ole tarvinnut perua startteja mutaisen kentän takia, vaikka joskus on lähellä ollutkin. Sekä Kuopioon että Saloon ajoimme vain yhden luokan takia, mikä on hieman turhauttavaa, kun matkat ovat pitkiä täältä Oulusta. Suomen kesälle ei kuitenkaan mahda mitään!

Tampere/Oulu kisaviikonlopun jälkeen Kettu sai pari viikkoa vähän kevyempää liikuntaa, emme hypänneet ollenkaan, vaan lähinnä maastoilimme ja hölkkäilimme kentällä. Foxi myös raspattiin ja suu oli hyvässä kunnossa lukuunottamatta yhtä takakoukkua, joka joudutaan puolen vuolen välein ottamaan pois sähköraspilla.

Kuopion kisoihin lähimme vasta lauantaina, sillä hyppäsin viimeisen luokan ja Oulusta oli sinne matkaa vain viitisen tuntia. Melkein kuin kotikisat! Kuopiossa laitettiin kamat kasaan ja kettu sai levätä muutaman tunnin ennen starttia.

Hyppäsin 130cm:n luokan, joka oli ensimmäinen osakilpailu viikonlopun 1000 euron pääpotista. Rata oli minusta vähän tylsä ja helpohko nyt  kun on tottunut tiheisiin gp-ratoihin. Rata olikin tosi pitkä, kun aina sai laukata puoli kenttää seuraavalle esteelle. Minulle jotenkin sopii paremmin tiivistempoiset radat, kun keskityn silloin paljon paremmin. Jouduinkin radalla pariin kertaan tsemppaamaan itseäni keskittymään myös viimeisillä esteillä.

Meidän rata oli super hyvä ja Kettu teki jälleen loistohyppyjä. Kaikki meni just niinkuin suunnittelinkin. Viimeinen linja oli ahdas seitsemän laukkaa. Otin Foxin välissä kiinni ja rauhoitin sitä äänellä, mutta siitä huolimatta tuli harmittavasti vika este alas ja näin emme päässeet uusintaan. F alkoi käydä loppuradasta vähän kierroksilla ja oli vähän huolimaton hypyssä. 

Tietysti vähän harmitti, mutta olin tyytyväinen, että saimme vedettyä hyvän radan. Takaraivossa hieman kaiveli Oulun epäonnistunut uusintarata, josta otimme kiellon ja kaksi pudotusta huonon ratsastuksen johdosta. Sain onneksi hyvin kuitenkin nollattua tuon tilanteen!

Seuraavana päivänä oli tarkoitus hypätä toinen osakilpailu 135-140cm:n luokka. Tunti ennen pääluokkaa tuli kymmenen minuutin pituinen vesisadekuuro, joka kuitenkin loppui nopeasti ja keli näytti hyvältä. Laitoin tottakai hevosen kuntoon ja lähdin kävelemään Foxin kanssa kohti verkkakenttää. Suu loksahti auki, kun pääsin paikan päälle, sillä en uskonut kentän menneen niin huonoon kuntoon. Verkkakenttä lainehti vedestä ja kisakentällä rapa roiskui suokkiluokassa. Kävin vielä kokeilemassa pohjaa kävellen ja se vaikutti liukkaalta. Niinpä päätimme muutaman muun ratsastajan kanssa peruuttaa ilmoittautumisen ja lähteä kotia kohti.

Kyllä otti päähän, mutta enemmän olisi harmittanut jälkeenpäin, mikäli heppa olisi loukkaantunut radalla. Juuri kun ollaan saatu poni kuntoon, niin oli turha lähteä riskeeraamaan loppukautta yhden normiluokan takia.

Kuopion kisojen välissä oli jälleen parin viikon tauko, emmekä käyneet hyppytreeneissä. Menimme kuitenkin kerran itsenäisesti puomitehtäviä ja Kettu oli innoissaan. Viikko sitten torstaina lähdimme ajamaan kohti saloa Vihdin kautta, sillä jouduimme hakemaan Foxille lisää Havensin rehua, kun meillä oli kaikki mysli loppunut.

Lopulta 9,5h matkan jälkeen saavuimme perille ja ihana tuttu tallimestari otti meidät vastaan. Foxille oli järkätty mahdollisimman pölyttömältä alueelta jabapaikka, kun tänä vuonna siirtotallit eivät olleet käytössä. Kävin illalla vielä juoksuttamassa Foxin maneesissa ja se oli yllättävän rauhallinen.

Perjantaina meidän piti hypätä 130cm:n luokka, mutta huonoksi onneksemme kilpailut jouduttiin keskeyttämään kovan sateen takia. Vettä tuli koko päivän reilusti, joten kenttä ei kestänyt sellaista sademäärää. Olin käynyt Foxin aamusta jo ratsastamassa, joten käytin sitä vielä muutaman kerran kävelyllä.

Hyppy kuvat Salon gp-radalta (c) Heidi Lammi

Lauantai vähän jännitti, sillä perjantain verkkaluokka jäi välistä ja vuorossa oli suoriltaan 140cm:n korkuinen gp-rata. Soitin valmentajalleni Tiinalle, että olisiko minun kannattanut käydä aamulla hyppäämässä 120cm:n luokassa muutama este alle. Totesimme kuitenkin, että Ketun kannalta fiksuinta olisi hypätä vain gp, sillä rata on kuitenkin iso ja pitkä ja näin energiaa säästyisi sinne. Oman pääni kannalta itseä hieman jännitti, sillä en ole koskaan suoriltaan hypännyt noin isoa rataa ja ajattelin, että Kettu saattaisi olla turhankin villi.

Radankävelyssä sain tutuilta ohjeita ja katsottiin, että nyt oli todellakin rakennettu esteet tappiin ja tehtävää radassa riitti. Käänsin jännityksen kuitenkin keskittymiseksi, että nyt todella pitää ratsastaa ajatuksen kanssa, sillä tultiin Saloon asti vain tämän luokan takia. Sunnuntaiksi emme voineet jäädä, kun minulla oli töitä Oulussa. 

Verkassa F oli pitkästä aikaa vähän villimpi, muttei todellakaan niin villi kuin aikaisempina vuosina. Se ei kuitenkaan tuntunut olevan aivan 100%:sti avuillani ja onneksi olin sen aamulla käynyt kunnolla ratsastamassa. F väläytteli hienoja hyppyjä, okserin lähestymisessä itselläni oli pariin otteeseen vähän ongelmia, kun nypin laukkaa liikaa kaarteessa. Lopulta kuitenkin uskalsin sinnekin laukata rennommin.

Pian olikin jo oma vuoro ja nollia oli tullut vain yksi kappale, vaikka lähin käänteisen paremmuusjärjestyksen mukaisesti kuudenneksi viimeisenä. Rata alkoi super hyvin, Foxi oli tasainen, pehmeä ja kaikkineensa aivan mieletön! Meillä oli jälleen niin mahtava fiilis radalla, eikä iso ja vaativa rata tuntunut lainkaan liian vaikealta. Nelos-vitos väliin otin seitsemän laukan sijasta kahdeksan. Tulin niin pienesti sisään ja väli oli pitkä, joten kahdeksan laukkaa oli hyvä ratkaisu. Kolmoissarjalle tulin hyvin sisään. Kaikki olivat minulle toitottaneet a-b välin olevan pitkä, niin en ottanut välissä erityisemmin kiinni ja tietenkin b-osa tuli matkaan. Olisi vain pitänyt luottaa omaan vaistoon, että sarjat käyvät Foxille aina ahtaiksi, vaikka väli olisivatkin pitkiä. F hyppää niin paljon eteenpäin, vaikkei sillä hirmu iso laukka olekaan.

Tässä gp-luokka kokonaisuudessan, meidän suoritus kohdasta 28.00 eteenpäin! Video huomattavasti selkeämpi kuin äidin kuvaama :D

Sarjalta kuusi laukkaa okserille onnistui hyvin. Seuraavaksi oli radan vaikein osuus: muuri ja siltä todella ahdas viisi laukkaa sarjalle. Koitin välissä ottaa Foxia kiinni, mutta en ollut ehkä tarpeeksi päättäväinen ja ajauduimme hiukan liian lähelle ja a-osa tuli sarjalta mukaan. Seuraava iso okseri sujui ongelmitta sekä vesihauta. Vesihaudalle tosin ratsastin alkuun vähän turhan himmaillen ja tajusin paria askelta ennen vasta kasvattaa laukkaa, joten jouduin vähän työntämään hautaa kohden. Hauta kuitenkin ylittyi puhtaasti ja näin olimme maalissa elämämme suurimmalta radalta kera kahden turhan puomin. 

Foxi hyppäsi niin hienosti, eikä Foxikaan ole tainnut koskaan hypätä noin isoa rataa. Tampereen gp:n 140cm oli tehty todella kiltiksi pohjan takia, mutta nyt oli tuhdimpaa, mikä minusta on vain hyvä juttu! Hieman kyllä jäi toinen pudotus kismittämään, kun yhdellä puomilla oltaisiin oltu jopa neljänsiä! Olimme sen verran nopeita perusradalla :) 

Mutta näin tällä kertaa, ajettiinpas toiselle puolelle Suomea reilu minuutin takia, tuli pari puomia ja lähdettiin yötä vasten ajamaan Ouluun. Totesin kyllä, ettei lähdetä toista kertaa näin kauas vain pariksi päiväksi kisaamaan. Olimme aamu kuudelta kotona nukkumassa ja klo 12 alkoi mulla työpäivä, ihan hullua :D Nyt on meillä noin kuukauden kisatauko meneillään, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!