Kahdet kisat samana viikonloppuna

EDIT.  Kirjoitin tämän postauksen parisen viikkoa sitten. Bloggerin kanssa on ollut enemmän tai vähemmän ongelmaa, enkä ole ikinä mitään postausta joutunut kirjoittamaan uudestaan kolmea kertaa. Jospa nyt neljäs kerta onnistuisi! Pahoittelen mikäli kuvat/videot ovat huonosti sommiteltuja, en voinut niitä korjata, kun kuvat ja teksti pomppivat kirjoittaessa koko ajan eri paikkoihin.

Ypäjän kisojen jälkeen oli kolmen viikon tauko ennen seuraavaa kolmatta osakilpailua. Foxin kanssa pääasiassa maastoilimme ja ratsastin sileää, mutta yksissä Petran treeneissä tuli myös käytyä. Kisakaudella käymme treeneissä vain harvakseltaan ja nytkin hyppäsimme pieniä max. 110cm:n esteitä.

Tulimme treeneissä ensin pystyä ravista ennen varsinaisia tehtäviä. Foxi oli yllättävän rauhallinen, vaikka esteet eivät sitä koon puolesta hidastaneet. Sen sijaan minä sain Petralta noottia, kun vain fiilistelin hevosen selässä, enkä keskittynyt 100%:sti työntekoon. Tein ihan hyviä ratoja, mutta sellainen hienosäätö puutui kokonaan. Heppa laskeutui väärissä laukoissa ja puski pohjetta vastaan kaarteissa. 

Petra huomautti, ettei Foxilla tarvi hypätä isoja esteitä treeneissä, mutta sen sijaan minun pitäisi työstää se kunnolla läpi, olipa esteet minkä kokoisia tahansa. Vaikka hyppääminen on kivaa ja saa siitä nauttia,pitää treeneissä kuitenkin ratsastaa ajatuksen kanssa. 

Petran treenejen jälkeen 1,5 viikon päästä suuntasimme Tampereelle kisaamaan. Hyppäsin kisoissa tällä kertaa vain pe ja la, sillä sunnuntaina siellä ei ollut meille sopivia luokkia. Perjantaina menin verryttelyksi 120cm:n luokan. Hyppäsin verkkahypyt maneesissa kahta viimeistä pystyä lukuunottamatta. 

Ennen omaa starttia katsoin pari edellä menevää ratsukkoa ja huomasin heidän kaikkien ottavan kakkos-kolmos väliin kahdeksan laukan sijasta seitsemän. Radalla päätin suunnitelmistani poiketen tulla itsekin välin seitsemällä. Olisi kyllä kannattanut ottaa se kahdeksan, sillä jäimme aika kauas kolmosokserista, mutta esteiden ollessa pienempiä, Kettu venyi siitä yli. Kanattaa siis pysyä aina omassa suunnitelmassa, vaikka nyt ei virhettä tullutkaan! 

Rata sujui melko kivasti tokavikalle pystylle asti. Siellä tuli joku ajatus katkos, sillä en malttanutkaan odottaa, vaan pyysin hevosta hyppäämään esteen aika kaukaa. Kettu päätti ottaa viime hetkellä miniaskeleen ennen estettä ja otettiin puomi syliin. Ihan oma kämmi, enkä muista millon viimeksi olen moista mennyt tekemään.. Noh virheitä sattuu kaikille.  Kyllähän se harmitti, kun ilman puomia oltaisiin päästy palkinnoille. Kettua kiittelin kovasti, sillä joku toinen hevonen olisi tuossa tilanteessa lyönyt liinat kiinni.

Launataina oli varsin mielenkiintoinen päivä, sillä yöllä oli tullut vettä runsaasti ja kentällä oli 30cm:n syvyinen lammikko. Loka-auto kävi pumppaamassa enimmät vedet pois, mutta kenttä oli hyppykelvoton. Aamupäivän luokat siirrettiin maneesiin ja saimme jännittää koko päivän pystytäänkö nuorten GP:tä järjestämään. Luokkaa lopulta siirrettiin muutamalla tunnilla ja kentästä saatiin kuin saatiiinkin hyppykuntoinen! Eihän se priima ollut, mutta aivan riittävän hyvä, että uskalsin startata luokassa.

Kolmas osakilpailu oli tosiaan kahta aiempaa korkeampi eli esteet olivat 140cm:n korkeudella. Sain Hannan auttamaan verkkaan ja sitten ei muuta kuin radalle. Ja vitsit mikä draivi meillä oli jälleen päällä! Kettu hyppäsi mielettömän hyvin ja itsekin keskityin kunnolla isommilla esteillä. Mieletön fiilis, kun hyppäsimme perusradan nollilla! 

  

Pääsimme siis uusintaan viiden muun nollaratsukon kanssa. Siinä vaiheessa jo tuskailin, että vain viisi sijoittuu ja kuitenkin jäämme kuudensiksi ilman palkintoa. Hyvä asenne lähteä uusintaan.. ja niinhän siinä valitettavasti pääsi käymään, että olimme kuudensia. Rata alkoi kivasti hyvällä rytmillä. Kolmonen tuli alas, paikka oli ok, mutta heppa ei hypännyt riittävän korkealle.

Puomin jälkeen ajattelin, että sijoitun vielä sillä nelosella, joten en turhia viitsi riskeerata, ettei tule toista puomia. Meitä ennen oli siis hypännyt yksi ratsukko kahdella puomilla. Maaliin tultiin sillä yhdellä puomilla, mutta yllätyin todella kun kuulin tuloksen olevan 8 virhettä, joista 4 ylitetystä enimmäisajasta. Että mitä.. En nyt mitenkään super hitaasti kuitenkaan mennyt. Kyllähän se ärsytti, kun olisin sijoittunut vaikka kolmella aikavirheellä ärhh. Uusinnassa kun tulee jokaisesta ylitetystä sekunnista yksi virhepiste. Uusinnassa oli tällä kertaa harvinaisen tiukka enimmäisaika, sillä voittajakin sai kaksi aikavirhettä ja toinen peräti kolme. No ei auta, nopeat syövät hitaat! 

Lauantaina lähdimme ajelemaan kohti Oulua ja perillä oltiin yöllä ennen yhtä. Sunnuntaina oli Äimärautiolla oman seuran juhlakisat, joihin menin talkoilemaan. Kisoissa kaikki tutut, sekä valmentajani Tiina yrittivät kovasti houkutella minua osallistumaan pääluokkaan, jossa oli 1000 euron potti voittajalle. Pitkään mietin osallistunko vai en ja lopulta kävin jälki-ilmoittautumassa neljänneksi starttaajaksi luokkaan. Mietin ennen kaikkea sitä, jaksaisiko Kettu, mutta ollaanhan me normaalistikin hypätty kolmena päivänä, tosin ei välissä matkustettu monta sataa kilometriä. Päätin katsoa, onko Foxi väsyneen oloinen verkassa ja jättäytymään sitten pois luokasta, jos siltä näyttäisi.

Verkassa F olikin alkuun vähän laiska, mutta esteitä kun aloimme hyppäämään heräsi tamma omaksi itsekseen. Foxi teki super hyppyjä verkassa ja hyvällä fiiliksellä lähdimme 135cm:n korkuiselle radalle. Foxi oli jälleen liekeissä ja selvitimme radan upeasti ilman virheitä! Mieletön fiilis tuli kotiyleisön kannustuksesta. Peräti kolme neljästä osallistujasta hyppäsi radan puhtaasti, joten luvassa oli jännittävä uusinta. Päätin todella yrittää ratsastaa voitosta, sillä Tampereen himmailu jäi hampaan koloon!

Rata alkoi super hyvin ja toinen pysty oli peräti 144cm:n korkuinen, kun ratamestari vähän innostui nostamaan esteitä uusinnassa. Sitten tuli sarja ja tyhmä ratsastaja. Kun olisi tarvinnut vain odottaa, lähdin hypyttämään Foxia sarjalle liian kaukaa ja a-osalle tuli kielto. Kyllä muuten otti päähän! Olen vain kerran aiemmin saanut Foxin kieltämään.. Virhe oli täysin omani ja heppa oli fiksu, kun ei hypännyt estettä.. Uudella yrityksellä tultiin hyvin sarjalle, mutta F otti b-osan alas. Seuraava okseri meni hyvin, mutta siltä kuusi laukkaa vikalle pystylle jäi jopa pitkäksi ja Foxi hyppäsi läpi vikasta pystystä.

Hävetti radan jälkeen suunnattomasti ja myös harmitti, kun ei taaskaan onnistuttu uusinnassa ja möhlin kaiken. Olin aivan varma, ettei sijoituta ollenkaan, sillä vain kaksi sijoittui ja meille tuli uusinnasta 12 virhettä.  Yllätyksekseni yksi ratsastaja kuitenkin tippui sarjalla samankaltaisen tilanteen johdosta kyydistä, joten sijoituimme toisiksi. Ei kylläkään ollut kovin ansaittu toka sija uusinnan perusteella, mutta näköjään tämäkin on mahdollista :D Varsin jännittävä luokka oli katsojien kannalta, sillä neljästä ratsukosta peräti kaksi tippui hepan kyydistä ja minä tunaroin loppuradasta.

Olen tähän mennessä laittanut aina kaikki radat tänne blogiin näytille. Oulun uusintaradan kuitenkin poistin sen pari kertaa katsottuani, sillä en halua sitä nähdä enää ikinä. Virheet on hyvä tiedostaa, mutta niitä märehtimällä ei pääse eteenpäin. Pahimmasta ärsytyksestä ja häpeästä on päästy yli ja nyt ei auta, kun tsempata jatkossa entistäkin enemmän uusinnoissa. Kettu saa nyt levätä ja hölkkäillä kunnolla ennen Kuopion kisoja.