Onks nyt ihan pakko?

Hejssan kaikille! Ihanaa, kun on loma menossa, eikä ole aikaisia kouluaamuja! Tosin tämäkin viikko tuntuu vierähtävän uhkaavan nopeasti ja kohta sitä istutaan taas koulunpenkillä... Lupasin tehdä koulujutut alta pois heti loman alkaessa, mutta arvatkaas vaan olenko edes koskenutkaan kirjoihin, hahah! Joka päivälle on ollut ihan kiitettävästi tekemistä ja pahalta näyttää ehdinkö mitään kivaa teille järkätä. Hope so!

Sunnuntaina minulla oli kolmen hevosen päivä. Ensin hoidin Prinssin ja vein sen koneeseen, jonka jälkeen hain Lupun sisälle ja hoidin sen ratsastuskuntoon. ->Prinssi pois koneesta ja sen hoito, jonka jälkeen Lupulle varusteet niskaan ja maneesiin. Minulla oli vaihteeksi gramaanit mukana, jotta pystyisin keskittymään ainoastaan siihen, että Lupu reagoi eteenpäin. En tiiä oliko se paras mahdollinen ratkaisu, kun Lupu meinaa gramaaneilla painaa vähän turhan paljon edestä ja näin ollen tulee turhan raskaaksi.

Lupu sai vihdoinkin uuden ja sopivamman ratsastusloimen. Tosin tämäkin olisi saanut olla hitusen pidempi, mutta minkäs teet, kun Lupu on niin pitkä rungostaan :D

Loimessa on ihanat koristeompeleet <3

Äiti oli laittanut maneesiin kavalletti-puomi linjan 17 metrin välillä, jota tulin eri askelmäärillä laukassa. Tämä tehtävä meni ihan hyvin, tosin välillä en keskittynyt kunnolla ja homma meni vähän höpöksi. Lopuksi tulin vielä ristikkoa molemmista suunnista useamman kerran ja otin gramaanit pois, kun ohjat meinasi aina valua turhan pitkiksi. Samalla kun hyppelin ristikoita, niin juttelin Julian kanssa, joten homma oli vähän sen mukaista. Näköjään minua pitäisi aina olla joku valvomassa, hahah!

Lupun jälkeen menin vielä pitkästä aikaa Pretalla. Ihana äiti oli sen jo harjannut, joten eikun varusteet niskaan ja menoksi! Viimeksi ratsastin Pretalla joskus kesällä ja se kerta oli suoraansanottuna aika hirveä :D Nyt Preta oli kuitenkin taas oma itsensä ja oikein miellyttävä ratsastaa. Tein sen kanssa kunnon treeniin ja heppa olikin ihan hikinen sen jälkeen. Tein sekä laukassa että ravissa paljon siirtymisiä, joissa Preta tuuppaa jännittyä ja lähteä juoksemaan alta. Myöskin temmonvaihteluita tuli tehtyä paljon ja väistöjä sun muita. Pretankin kanssa tulin samaa 17 metrin linjaa ja Putte oli aivan super! Kiitos Heidille pollen lainasta!

Myös tällainen Equilinen pipo tuli napattua mukaan.

Maanantaina oli jälleen Maijan kouluvalmennus. Minulla oli heti alkuverkasta alkaen vähän sellainen mututuntuma, ettei tänään oikein tunnu sujuvan. Jatkoin kuitenkin itsenäisesti verryttelyä hölkötellen ympäri maneesia ravissa ja laukassa. Maijan tultua jatkettiin taas samantyyppisillä asioilla kuten viimeksikkin eli ihan perusjutuilla. Tärkeintä oli taas, että hevonen liikkuu jalasta rehellisesti eteenpäin, taipuu kaarteissa ja kulkee suorassa. Miten näinkin yksinkertaiset asiat tuntuvat tuon hevosen kanssa välillä niin vaikeilta?

Teille on taas kattava valmennusvideo nähtävillä, joten tehtävistä en ala selittämään turhia. Lupu oli tällä kertaa huomattavasti hankalampi kuin viimeksi ja välillä tuntuin selässä jo puoleksi luovuttavan, enkä keskittynyt enää 100%sti. Ilman Maijaa olisin vienyt varmaan hevosen jo talliin :D En ole silti todellakaan mikään luovuttaja luonteeltani, joka varmaan ilmenee jo siinä, että ylipäätään jaksan aina yrittää uudelleen ja uudelleen, vaikka mitä tapahtuisikin. No, ei se valmennus mikään ihan totaalinen katastrooffi ollut, vaan oli siellä myös hyviäkin pätkiä. Valitettavasti kuitenkin ne epäonnistuneet pätkät jää enemmän kaivelemaan mieltä.. Lupu pitkästä aikaa keksi taas sen ihanan tempun, nimeltä: "En jaksa tehdä töitä, joten en tee mitään". Eli suomeksi; yritti jälleen pysähtyä, kun joutui laukannoston aikana säilyttämään pyöreyden, eikä saanut nostaa päätä ylös ja jännittyä.

Nyt pysähtelyt eivät johdu siitä, että hevonen olisi kipeä, vaan ihan selkeästi yrittää luistaa työnteosta. Mitään ongelmaa ei ole, kun mennään mukavuusalueella.. Valmennuksen jälkeen olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun, vaikkei se nyt oikeesti niin huonosti mennyt :D Ehkä vähän ylireagoin, mutta ette vaan tiedä kuinka paljon "pelkään" sitä, että Lupu ottaa tuon tavaksi. Siinä vasta purtavaa estekisoihin...

Myöhemmin Maija tuli vielä juttelemaan kanssani. Hän sanoi, että ulkopuolisen silmistä nämä ongelmat näyttävät paljon pienemmiltä, miltä ne saattavat minusta tuntua. Siksi hän ei välttämättä pidä niitä niin suurena ongelmana. Lupu on oppinut, milloin se pääsee luistamaan työnteosta, kun ratsastan sillä. Sitä asiaa ei korjata ihan hetkessä, joten tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea päättäväisyyttä, jotta saadaan hevonen tekemään pyydettyjä asioita ja työmotivaatiota parannettua.

Hieman nuutunut hevonen treenin jälkeen :D

Tänään menin maneesiin ratsastamaan ja Hanna oli siellä samaan aikaan katsomassa vähän perääni. Aloitin taas ravissa hölkäten vaatimatta kummempia ja tein jonkin verran siirtymisiä. Lopulta keräilin ohjat tuntumalle ja aloin vaatia enemmän liikettä eteen ja pyöreyttä ympyröillä, suorilla ja kiemuroilla. Tein myös samaa harjoitusta, kuin eilenkin eli väistän ensin käynnissä ja sitten heti siirtyminen raviin. Lupu oli aluksi aika vänkslä, mutta kun vaan jatkoi kärsivällisesti, niin pikku hiljaa hevonen alkoi tuntua paremmalta ja paremmalta. Siinä vaiheessa Hannakin sanoi, että "sehän ravaa hyvin".

Kirottujen välikäyntien jälkeen paketti oli taas levähtänyt käsiin ja jouduin aloittamaan suurinpiirtein nollasta. Lupu vänksläsi, eikä liikkunut rehellisesti eteenpäin. Aikansa sitä pyöriteltyäni herra rentoutui taasen ja pääsin aloittamaan laukkatyöskentelyn. Ensimmäinen laukannosto oli liian hidas ja Hanna käski tehdä se nuudelleen. Loput kerrat sujuivatkin paremmin. Ensin annoin mennä pitkin ohjin kevyessä istunnassa, jotta Lupu saisi ensin vähän vertyä. Sitten aloin työskentelemään enemmän ja oikea laukka sujuikin ihan jees. Vasen laukka oli jälleen se kompastuskivi, mutta aikansa vännettyä alkoi sekin sujumaan ihan kohtuudella.

XD Tää on vaan niin huippu kuva! Lupun mielipide kavalletista ;)

Hanna ehdotti vielä muutaman hypyn ottamista yhdelle pienellä pystylle. Ensimmäisellä kerralla tulin vähän liian himmaillen, mutta muilla kerroilla osuin hyvin esteelle, mutta esteen jälkeen kontrolli ja tasapaino olisi saanut tulla nopeammin. Muutaman kerran pysäytin ja peruutin esteen jälkeen, kun heppa kiskoi turhan paljon. Vasemmassa laukassa piti muistaa kaarteessa taivuttaa hyvin ja rauhoittaa tahti, ettei Lupu kaatunut sisäpohjetta vasten ja oikonut liikaa. Hannan mukaan noita miniesteitä saisi hypätä vaikka päivittäin muutaman kerran, niin että ne sujuisivat t ä y d e l l i s e s t i, koska siten isommatkin esteet sujuvat helpommin. (Tauon jälkeen meinaa olla asiat vähän ruosteessa.) Hyppyjen jälkeen vielä loppuravit, jotka sujuivat oikein hyvin! :)

Huomista estevalmennusta odotellessa!