HIHS-valmisteluja

Pienen kävelyloman jälkeen palasimme takaisin normaaliin sileäntyöskentelyyn. Kettu ei tuntunut enää kovin hyvältä paksulla nivelkuolaimella, joten kokeilin aikaisemmin pitkään meidän käytössä ollutta ohutta kolmipalaa. Kettu puri myös sillä kiinni kuolaimeen ja oli äärettömän vahva laukassa. Sileällä hieman välttelin laukkaamista, nimittäin siitä askellajista ei meinannut ilman gägiä tulla mitään. 

Kokeilin kaveriltani mm. D-kuolainta, suoraa kuolainta, sekä vähän erikoisempaa kolmipalaa, muttei mikään niistä tuntunut auttavan. Pyysin sitten Maijaa pitkästä aikaa ratsastamaan Ketulla ja laitoin sen vanhan kolmipalan sille suuhun, koska sillä kuolaimella Maija on aina ennenkin Ketulla ratsastanut. Maija joutui tekemään tosissaan töitä sileällä.

Maija kuitenkin sanoi, että sen liike tuntui paremmalta kuin viimeksi, mutta epäili "laukkaongelmien" johtuvan Foxin jäykkyydestä ja ilmojen viilentymisestä. Foxihan luonnostaan kuumuu aina laukassa, joten täysin laiskamatoa siitä ei saa. Kesällä se kuitenkin oli laukassakin suhteellisen hyvä ratsastaa myös normi nivelellä. Uskon, että myös kesän ahkera kisoissa hyppääminen rauhoittaa Foxia. Nyt syksyllä, kun ei olla juurikaan hypätty, niin hepalla on vähän turhan paljon energiaa. Maijalta tuli kin ohjeeksi työskennellä entistä ahkerammin sileällä, eikä tehdä vain sellaisia "hyvän mielen ratsastuksia". 

Pouni hieman pääsi liiraamaan ulos..

Tässä näkee hyvin, kuinka sisäkädellä vedän taaksepäin.

Pari päivää Maijan ratsastuksen jälkeen minulla oli ensimmäistä kertaa Tiinan valmennus! Hän halusi ennen estevalmennusta nähdä minut sileällä, joka kävi minulle enemmän kuin mainiosti. Viime kouluvalmennuksesta olikin jo reilu puoli vuotta aikaa, mikä kyllä näkyi omassa ratsastuksessa.

Aloitimme ihan perusasioista käynnissä taivuttamalla hevosta rehellisesti läpi ja samalla huolehtien, ettei hevonen kaadu sisäjalkaa vasten tai vastaavasti liiraa ulkoavuilta pois. Tiina oli erittäin tarkka jo käynnissä, että hevonen kulkee omilla jaloilla ja taipuu kropastaan rehellisesti. Aluksi Foxi vänkäsi vastaa, mutta antoi periksi ja oli melko hyvän tuntuinen! Foxi alkoi myös hankalampaan suuntaan eli vasempaan taipumaan koko rungostaan, eikä ainoastaan kaulastaan. Tiina painotti, että Foxin kaltaisella kuumalla  hevosella kannattaa työskennellä erityisen paljon käynnissä, sillä siinä askellajissa pystyn siihen parhaiten vaikuttamaan. Lisäksi käynnissä hommat pitää saada kuntoon ennen kuin voi siirtyä raviin. Näin ollen Foxi kuuntelee ravissa heti jo paremmin ja vältymme turhalta vetokilpailulta.

Hieman nauratti, kun ohjeeksi tuli "nyt ryhti kuntoon ja tissit näytille" :D

Ravissa jatkettiin samoja juttuja, mutta samalla minun piti huolehtia siitä, ettei F juokse altani pois. Minun piti muutaman sekunnin välein tehdä puolipidätteitä samalla jännittäen vatsalihaksiani, jotta Kettu pikku hiljaa malttoi odottaa pidempään. Tavoitteena on, että minun tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän käsillä yhtään mitään ja hevonen hidastaisi pelkän istunnan vaikutuksesta. Jos pidätteet eivät menneet läpi, kehotti Tiina ottamaan yhden kunnon pidätteen, niin että vauhti hidastuu selkeästi ja heti sen jälkeen rentoutua. Näin saatiin heppaa vähän herätettyä, ettei alta juokseminen ole mikään vaihtoehto.

Taivutuksissa minun tuli huomioida oma sisäkäteni. Sivulle viedessä käsi ei saa mennä sivulle ja taakse, vaan sivulle ja kohti "keskustaa", jotten jarruta taivuttaessa samalla hevosta. Tämä oli minulle hankalaa, sillä korjasin Foxin sisäjalalle kaatumista viemallä kättä taakse sen sijan, että olisin työstänyt sisäjalan läpi. Tähän olen nyt kiinnittänyt itse paljon yksin ratsastaessa huomiota, mutta vielä huomaamattani vien käden helposti väärään suuntaan. Toinen asia, josta sain palautetta oli pyöräilijän ranteet! Miten voikaan olla niin hankalaa pitää nyrkit pystyssä?

Onkos teillä jotain istuntavirhettä, josta saatte jatkuvasti palautetta?

Laukassa Foxi ei ollut läheskään niin miellyttävä ratsastaa, mutta kuitenkin Tiinan opastaessa pystyin sitä työstämään laukassakin vähän pidempään. Harjoittelimme myös vastalaukkaa, joka on Ketulle hankalaa. Se herkästi vaihtaa laukan, jos itse vähänkin horjahdan satulassa. Kettu ei millään oikeassa vastalaukassa haluaisi asettua vasemmalle. Vastalaukkaa tulee nyt taas harjoitella enemmän, sillä se on todella hyvää jumppaa hevoselle. 

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen Tiinan valmennukseen ja hänen tyyliinsä opettaa. Hän osasi hyvin havainnollistaa kaikki asiat, eikä mikään jäänyt epäselväksi. Kettu toimi varsinkin ravissa varmaan parhaiten ikinä tähän mennessä! Se oli äärettömän kevyt, taipui lopulta paremmin koko kropastaan ja kuunteli hyvin myös istuntaa. Vielä kun se joku päivä olisi sileällä  laukassakin yhtä hyvä!

Huh, hommiin jouduttiin!

Foxin kanssa emme pyri mihinkään oikeanlaiseen kouluratsastukseen, vaan siihen, että se olisi mahdollisimman rento ja vastaanottavainen avuille. Yritämme tulevan talven aikana panostaa sileäntyöskentelyyn erityisen paljon, sillä hyppäämisenhän Kettu jo taitaa. Haluaisimme kuitenkin siitä vielä entistäkin paremman ratsastaa esteradalla, jotta turhia puomeja tulisi mahdollisimman vähän.

Pari päivää kouluvalmennuksen jälkeen vuorosa oli hyppytreenit! Suuntasimme ensimmäistä kertaa Mirellan uudelle hallille, vitsit se oli hieno! Tarkoituksena oli siis tehdä viimeiset hyppytreenit ennen Helsingin kisoja, joten luvassa oli vähän ratatreeniä. Foxi oli sileänverkassa todella rento ja hyvä ja se liikkui hyvällä pohjalla oikein letkeästi. Verkkahyppujä tehdessä poni sitten rupesi kerämään kierroksia.. Hyppäsimme radan pienemmällä tasolla ennen esteiden nostamista. Foxi kuumui kuitenkin aivan älyttömästi ja rupesi kaarteissa kiskomaan minua irti satulasta. Jouduinkin pari kertaa pysäyttämään hevosen.



Tuttuun tyyliin Foxi alkoi keskittymään vasta, kun esteet nousi 130-140cm:n tasolle. Hyppäsimme radan ja se onnistui superisti! Pari kertaa F vähän oli kiinni puomeissa, mutta keskittyi vihdoin myös ratsastajaan. Halusin kuitenkin tulla uudestaan linjan pystyltä sarjalle. Halusin päästä sen tulemaan hieman rennommin, niin ettei minulle tulisi niin kova hätä sarjalla. Ketun kanssa linjat sarjalle ovat aina kaikista hankalimpia. Foxille jää aina sarjaväli ahtaaksi, varsinkin jos tulen yhtään liian kovaa sisään. Uusinta yritys ei ensimmäisellä kerralla onnistunut: tulin pystylle pienesti sisään ja jouduin turhan kovaa sujumaan sarjalle. Uudella yrityksellä pääsin vihdoin tulemaan sarjalle rennosti ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa!

Treenien jälkeisenä päivänä Äimärautiolla oli ihana laskuvesi, joten suuntasin ensimmäistä kertaa Ketun kanssa rannalle ratsastamaan! Oli älyttömän mahtava kokemus! Onneksi kerkesimme ennen talven tuloa edes kerran siellä menemään. Meidän tallilta on muutama sataa metriä tuonne uittopaikalle, kyllä kelpaa ensi kesänä siellä ratsastaa! Foxi sai päästellä hieman höyryjään ja mentiinkin sellasta kyytiä laukkaa, että oksat pois.



Tiistaina päivää ennen Helsinkiin lähtöä minulla oli vielä Tiinan kouluvalmennus. (linkki lyhyeen videoon) Se meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen kerta ja F liikkui ravissa ja ajoittain myös laukassa oikein kivasti :) Hyvällä mielellä pääsimme siis lähtemään kohti HIHS:iä, josta kuulette sitten seuraavassa postauksessa.