Uusia tuulia

Olen aina kaikille sanonut, etten koskaan haluaisi muuttaa Äimärautiolle hevosen kanssa. Mitäs lokakuun alussa tapahtuikaan? Kettu muutti maalta kaupunkiin täysihoitotalliin ja näin ollen viiden vuoden Marttilassa asustaminen päättyi. Viihdyimme Hannan maneesilla erittäin hyvin nämä vuodet, myös kaikki meidän hevoset ovat siellä asustaneet. 

Mikä sitten sai meidät muuttamaan Äimärautiolle?

Suurimpana syynä oli valmentajien puute. Oulunsalossa minulla ei ollut enää ketään valmentajaa ja kun Hannakin muutti Järvenpäähän, niin olisimme jääneet ilman valvovaa silmäparia. Äimärautiolla olemme entuudestaan laukanneet Petran valmennuksissa ja siellä on myös vanha kouluvalmentajani Maija, jonka tallille muutimme. Tiina alkaa meidän kotivalmentajaksi esteillä, joten valmentajia löytyy läheltä! 

Viimeiset hetket Oulunsalossa

Olemme viihtyneet kaupungin hälinässä yllättävän hyvin. Suurin muutos on ollut se, että lähes aina on joku ratsastamassa yhtä aikaa. Olen toistaiseksi onnistunut kuitenkin välttämään pahimmat ruuhka-ajat. Viisi vuotta kun on tottunut melkein joka päivä yksin ratsastamaan, niin jo viisi ratsukkoa tuntui aluksi ruuhkalta. Onneksi maneesi on iso ja vielä pystyy menemään kentällä/maastoissa, niin tilaa riittää. Kettu on päässyt myös maastoilemaan, kun merituuli pitää ötökät poissa. Äimärautiolla on paljon myös kavereitani, joten on ollut mukava nähdä heitä useammin! 

Muuton yhteydessä tuli huomattua, kuinka paljon voikaan yhdelle hevoselle kerääntyä tavaraa. Tuli käytyä kaikki tavarat läpi ja osa lähtikin roskakoriin tai lahjoitin kavereille. Saatiin myös myytyä Lupun vanha Antareksen satula, joka on pitkään ollut turhan panttina.

Maalta kaupunkiin. Toka kuva uudelta tallilta, meri on ihan vieressä.

Foxi on syönyt koko meillä aikansa, sekä myös Hannalla ollessaan Havensin rehuja. Nyt kun Hanna lähti, niin Havensia ei oikein ole täälläpäin saatavilla. Meidän pitäisi pikku hiljaa vaihtaa rehumerkkiä, mutta vaihtoehtoja on niin monia, että iskee valinnanvaikeus.. Foxi on sen verran kuuma tapaus, ettei sille sovi kaura. F onkin Havensilta syönyt kauratonta mysliä ja nappulaa, molempia kisakaudella 2 litraa, sekä lisäksi mashia litran päivässä. Tämä ruokinta on ollut toimiva ja heppa näyttää ulospäin hyväkuntoiselta. Olemme alkaneet syöttää Foxille Marstallin hengitysteitä avaavaa mysliä mashin seassa, joka on ollut apu yskään.

Mitä rehua teidän kilpahevoset syövät? Maijan kanssa tehdään kuitenkin viimeinen päätös ruokinnasta, mutta haluaisin mielellään kuulla myös teidän kokemuksianne! Hihsistä ostimme lisää havensin mysliä, jottei ihan vielä tarvitsisi rehua vaihtaa. Nappulat jätimme nyt kokonaan pois, sillä ne ei Ketulle enää tuntunut maistuvan.

Isoveljen kanssa reippaasti talkoiltiin seuran kansallisissa kisoissa, itse en ollut hyppäämässä.

Mun herkkulakko loppui syysloman alussa, oih!

Petra tuli pitämään valmennuksia viikko muuttomme jälkeen. Osallistuimme vain yhtenä päivänä, sillä toisena päivänä Foxille oli varattu eläinlääkäriltä aika. Valmennus oli tällä kertaa klinikan hallissa. En ole siellä Ketun kanssa aikaisemmin hypännyt ja hieman jännitin kuinka paljon se kuumuisi pienessä hallissa. Alkuverkka sujui ravissa oikein kivasti. Laukassa Kettu alkoi kuumumaan, muttei kuitenkaan räjähtänyt täysin käsiin.

Ensimmäisellä kerralla kavallettilinjalle tullessani en osunut ensimmäiselle kavalletille, mutta sen jälkeen muistui taas mieleen, miten lyhyt kaarre tulee ratsastaa. Toisesta suunnasta tultaessa välit olivat ensin pidempiä ja sitten lyhenivät, joten minulla oli melkoinen työ saada Kettu odottamaan vikassa välissä. Yllättävän hyvin se kuitenkin tuli takaisin!



Kaikki tehtävät näettekin videolta, joten niistä ei sen enempää. Kettu oli melko villinä, kun ei oltu vähään aikaan hypätty (viimeksi Ypäjän kisoissa) ja esteet olivat sen verran pieniä, ettei ne Kettua hidastanut. Aika hyvin sain kuitenkin ratsastettua tehtävät läpi, eikä tarvinnut ottaa seis missään vaiheessa. Lopuksi tulimme yksittäisen isomman pystyn ja F hyppäsi sen upeasti! Viimeisen linjan okserilta kaareva neljä laukkaa pystylle ja siitä kahdella laukalla kavalletille jouduin tulemaan uudestaan, sillä F veti viimeisen välin kahden laukan sijaan yhdellä. Uudella yrityksellä virtahepo kuitenkin malttoi ottaa myös sen toisenkin askeleen.

Toisena päivävä suuntasimme treenejen sijaan Brunon luo. Hän on hollantilainen eläinlääkäri, jonka luona käytimme Foxin keväällä. Sen jälkeen F onkin liikkunut ja hypännyt hyvin ilman ongelmia. Halusimme kuitenkin viedä ennen Helsingin kisaa Ketun tarkastettavaksi.  F reagoi hieman vasempaa etujalkaa taivutuksissa, muttei mitään suurempaa. Molemmat etuset piikitettiin, sekä Bruno niksautteli hevosen läpikotaisin. Ohjeeksi saatiin kolme päivää kävelyä ja sitten takaisin normaaliin liikuntaan. HIHS:iin jäi siten vielä hyvin aikaa valmistautua.