Ennen Ypäjän kisoja meillä oli syksyn ensimmäiset Petran hallitreenit, menimme Ketun kanssa vain toisena päivänä treeneihin. Ketulla oli tuttuun tapaan meno päällä. Tulimme ensin jumppalinjaa, jonka viimeistä okseria nostettiin reippaammin. Sekä minä, että Kettu olimme turhan hätäisiä esteiden väleissä, joten vikalle okserille emme saaneet kaikista rennointa hyppyä. Laskimme okseria hieman vikalle kerralle ja sitten tuli ihan kelvollinen hyppy.
Jumpan jälkeen tulimme radanpätkiä. Vikalla radalla jouduin ottamaan ennen viimeistä linjaa seis, kun F lähti pomppuloikkimaan kaarteessa ja puri vasempaan ohjaan kiinni. Uudella yrityksellä siitäkin linjasta selvittiin. Kettu hyppäsi lopulta ihan hyviä hyppyjä, mutta halliin siirtyminen aiheutti Ketussa ja minussa lievää "ahdistusta", jonka seurauksena meno oli turhan hätäistä.
Syksyt ekat hallikisat hyppäsimme Ypäjän karsintakilpailuissa. Viime vuonna saimme SM-kisoista paikan HIHS:iin, mutta tänä vuonna meidän piti koittaa onneamme karsinnoissa. Matka Ypäjälle perjantaina oli aivan hirveä! Pääsimme lähtemään vasta neljän jälkeen, kun minulla oli kolmeen asti ruotsin yo-koe. Siispä ajelimme 8 tuntia yötä vasten pimeässä ja hirveässä myrskyssä kisoihin.. Pelotti olla kyydissä, kun välillä ei meinannut nähdä missä tie oikein menee. Hengissä kuitenkin selvisimme perille.
Jumpan jälkeen tulimme radanpätkiä. Vikalla radalla jouduin ottamaan ennen viimeistä linjaa seis, kun F lähti pomppuloikkimaan kaarteessa ja puri vasempaan ohjaan kiinni. Uudella yrityksellä siitäkin linjasta selvittiin. Kettu hyppäsi lopulta ihan hyviä hyppyjä, mutta halliin siirtyminen aiheutti Ketussa ja minussa lievää "ahdistusta", jonka seurauksena meno oli turhan hätäistä.
Syksyt ekat hallikisat hyppäsimme Ypäjän karsintakilpailuissa. Viime vuonna saimme SM-kisoista paikan HIHS:iin, mutta tänä vuonna meidän piti koittaa onneamme karsinnoissa. Matka Ypäjälle perjantaina oli aivan hirveä! Pääsimme lähtemään vasta neljän jälkeen, kun minulla oli kolmeen asti ruotsin yo-koe. Siispä ajelimme 8 tuntia yötä vasten pimeässä ja hirveässä myrskyssä kisoihin.. Pelotti olla kyydissä, kun välillä ei meinannut nähdä missä tie oikein menee. Hengissä kuitenkin selvisimme perille.
Lauantaina kävin viiden tunnin yöunien jälkeen aamulla ratsastamassa Foxin, sillä perjantaina en kerennyt muuta kuin kävelyttämään sen. Oma luokka 130cm alkoi vasta illalla, joten päivällä seurasimme 120cm:n luokkaa, jossa oli 156 lähtöä ja luokka kestikin 6h.
Verkassa Ylläri oli auttamassa, Foxi oli aluksi todella rauhallinen. Gramaanit pois otettuani F tuli hieman vahvaksi, muttei pahasti kuitenkaan. Rata alkoi hyvin, kolmoselle tulin pienesti sisään, jolta oli kaareva 7:n laukan linja neloselle. Minun olisi kannattanut tehdä vähän kaarretta ja ottaa kahdeksas askel. Päätin kuitenkin sujua seitsemällä ja siitähän Kettu innostui :D Loppu radasta olikin sitten melkoinen työ saada heppa pidettyä kurissa. Foxi tuli kuumuessaan vahvaksi ja hieman hätäiseksi hypyissä, joten uusinnassa en viitsinyt kääntää niin tiukkoja teitä kuin olin suunnitellut. Puomit kolisi välillä, mutta päästiin kuitenkin tuplanolla tuloksella maaliin! Melkoinen työvoitto siis! Luokassa oli niin paljon lähtöjä, joten luokka jaettiin kahtia. Näin ollen sijoituimme 7:lle sijalle.
Kaikki viikonlopun radat postauksen lopussa koosteena.
Sunnuntaina oli vuorossa varsinainen karsintaluokka korkeudella 130 + 135cm. Toiselle kierrokselle pääsi vain 10 ratsukkoa, joten päätin ottaa sinne pääsemisen meidän tavoitteeksi eli suhteellisen nopean nollaradan. Radassa oli paljon tekemistä ja etenkin kaarevat linjat neloselta viidellä laukalla vitoselle ja siitä kuudella laukalla kutoselle tuotti monelle ongelmia. Lähdin vasta luokan lopussa, joten ehdin katsoa useamman ratsukon ennen kuin menin laittamaan heppaa kuntoon. Huomasin, ettei linjoilla kannattanut oikaista, sillä se näytti heti kostautuvan puomeilla.
Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä ja päätin vain säilyttää rennon, mutta reippaan laukan yllä. Ykkös este tuli nopeasti kaarteesta ja siinä oli valkoinen puomi päällä. Kettu tähän hieman kolautti, mutta muuten hyppäsi loppu radan upeasti! Ratsastin hyvin ajatuksella ja tarkasti suunnitelmieni mukaan. Viimeiselle sarjalle otin yhden ekstra-askeleen, mutta se kannatti, sillä näin Kettu mahtui ahtaaseen väliin paremmin ja pääsimmekin radan läpi ilman virheitä! Ja oltiin sen verran nopeita, että pääsimme mukaan toiselle kierrokselle 8:lta sijalta!
Toisella kierroksella ei ollut hirveästi kääntämismahdollisuuksia. Joko olisi pitänyt tehdä todella tiukkoja teitä tai sitten kiertää vähän kauempaa. Vähän mietiskelin vielä ennen radalle menoa, mitä teen. Olisi pitänyt päättää aikaisemmin kunnolla oma suunnitelma, sillä nyt menin pelkän fiiliksen mukaan ja näin ollen suoritus oli vähän laimea. Rata alkoi sujuvasti, kolmosen jälkeen en kääntänyt tiukkaa tietä sarjalle, sillä sinne tuli vähän lentävä hyppy. Näin jouduin kiertämään sarjalle pidemmän tien. Sarjan b-osa tuli hipaisusta harmikseni mukaan, tulin sinne hyvin sisään, enkä sen takia sanononut Ketulle "prr" välissä.. Olisi pitänyt sanoa, sillä F kuuntelee ääntä todella hyvin.
Loppu rata sujui hyvin ja maaliin päästiin yhdellä pudotuksella. Lopullinen sijoituksemme oli 7./72, johon olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä olimme kaikista toiselle kierrokselle päässeistä kokemattomin ratsukko. Tosin hieman kirpaisi, kun tuplanollia tuli vain yksi kappale, joten puhtaalla radalla, ilman tuota turhaa puomia, olisimme olleet toisella sijalla! Mutta tyytyväinen sai olla hevoseen, joka hyppäsi hienosti myös hallissa (viime keväällä halliradat olivat aivan kamalia Äimäraution kisoja lukuunottamatta) ja omaan ratsastukseen, sillä otin joukkue-SM kisoissa tekemästäni virheestäni opikseni. Ja parasta tietysti oli saamamme paikka HIHS:iin, minkä takia Ypäjälle oltiin tultukin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti