Salo horse show 2015

Viime vuotiseen tapaan lähdimme kahden viikon kisaturneelle Etelä-Suomeen, ensin Saloon ja sitten Savonlinnaan.

Perjantaina odoteltiin kentän kuivumista

Salossa Kettu pääsi samaan tuttuun siirtotalliin majailemaan kisaviikonlopuksi. Perjantaina hyppäsimme päivän pääluokan 130cm. Edellisen luokan aikana taivas repesi ja vettä tuli kuin aisaa. Kenttä ei mitenkään voinut imeä sellaista määrää vettä. Meidän luokkaa siirrettiin monella tunnilla eteenpäin ja kenttää yritettiin huoltaa hyppykuntoiseksi. Itse mietin kauan perunko startin, sillä vielä ennen luokan alkua kenttä näytti melko mutaiselta. En käynyt edes rataa kunnolla kävelemässä, vain pari linjaa. Puolet lähtijöistä perui starttinsa, mutta itse päätin vielä olla perumatta ja katsoa sitten verkan perusteella, miltä näyttäisi.

Minulle meinasi tulla hieman kiirus, kun tosiaan niin moni peru starttinsa. Verkassa Foxi oli melko hyvä ja muiden ratoja seuratessani kenttä ei näyttänyt liukkaalta. Päätin sitten startata ja hyvä, että starttasin! Niin pitkä matka tulla Oulusta kisoihin, joten perumiskynnys on meillä aika suuri. Pohja tuntui pitävältä ja se oli ehtinyt vielä kuivua lisää ennen omaa starttiani.

Rata oli vähän rytmitön, mutta ihan kelpo kuitenkin. Uusinnassa en uskaltanut kovin kaasutella. Kettu otti sarjan b-osan alas, kun sarjaväli kävi ahtaaksi. Sarjat ovat Ketulle vaikeita, ne käyvät sille aina ahtaiksi, vaikkei sillä mikään suurin mahdollinen laukka olekaan. Se jotenkin hyppää sarjat hätäisemmin kuin muut esteet, joten joudun sitä usein auttamaan  äänellä ja tukemalla.

Lauantaina hyppäsin tutun ja turvallisen 130cm:n luokan arvostelulla 367.1. Perusrata meni hyvin kahdelle viimeiselle esteelle asti. En nähnyt kunnollista paikkaa kaarteesta tulevalle okserille. Minun olisi pitänyt vain malttaa, mutta sen sijaan tyrkkäsin hevosen huonoon paikkaan ja paikka jäi armottoman kauas. Takapuomihan sieltä tuli ronskisti mukaan. Perusradan viimeinen este oli vaihtoehtoeste: vesihauta oikaisten tai lankkupysty vähän pidemmällä tiellä. Päätin hypätä vesihaudan, sillä Ketulle se ei ole ongelma ja se olisi hyvää harjoitusta SM:iä varten. Kettu hieman kyttäsi kentälle ilmestynyttä vesihautaa, kun kävin näyttämässä sitä sille ennen omaa vuoroani. Radalla kuitenkin Kettu hyppäsi veden varmasti. Paikka jäi kuitenkin jälleen liian kauas ja veteen tuli astuminen. Näin päästiin perusradalta maaliin 8:lla virhepisteellä, ärhh.

Sunnuntaina oli vuorossa viime vuodesta tuttu Salo trophy 135cm arvostelulla AM5. Perusradalla oli melko paljon tekemistä: linjoja toisensa perään. Minulla on aina ollut Ketun kanssa linjat hankalempia kuin yksittäiset esteet. Olen kuitenkin oppinut pikku hiljaa ratsastamaan linjat oikeilla askelmäärillä, enkä ole enää niin usein ottanut väleihin extra-askelta. Ketun laukka on myös parantunut, se ei ole enää niin tikittävää kuin ennen ja se venyy enemmän ilman, että menisi kuitenkaan liian laa´aksi. Perusradalla ratsastin älyttömän tarkasti ja keskittyen, halusin todella saada nollaradan. Ja niinhän me saatiinkin, jes!

Uusinnan viimeinen este ei näy videolla, äitiä taisi hieman jännittää.

Radan jälkeen huomasimme Ketun polkeneen taas etukengän irti (Korpilahdella kävi sama juttu) ja kengittäjä tuli pistämään sen paikoilleen ennen uusintaa. Uusintaan pääsi useampi ratsukko, joista suurin osa oli rautaisia ammattilaisia. Halusin kuitenkin yrittää parantaa viime vuotista 7:tä sijaa ja ratsastaa aikaa uusinnassa. Uusinta sujui suunnitelmieni mukaan, Kettu hyppäsi hyvin ja nollahan sieltä irtosi! Menin luokan johtoon, mutta Kullo ja Hanna kiilasivat vielä ohitseni. Näin ollen sijoitus oli kolmas! Josko sitten ensi vuonna voitamme, mikäli kisaan osallistutaan ;)

Hyvä team Oulunsalo!

Jäimme katsomaan GP:n ja sen jälkeen ajelimme Salosta vähän matkan päähän majoittumaan yhdelle ihanalle koulutallille kolmeksi päiväksi. Seuraavana viikonloppuna oli Savonlinnassa kisat, joten Ouluun ei kannattanut välissä ajaa. Tallissa hevoset pääsivät vapaasti omasta karsinastaan tarhoihin ja Kettu näytti tästä tykkäävän. Ötökkäloimeakaan se ei tarvinnut, sillä tuuli piti inhottavat öttiäiset poissa. Oulusta Tiikku ja Sami majoittuivat samalla tallilla ja käytiinkin pohjoisen jengin kanssa Linnanmäellä väliviikolla, oli aivan huisin hauskaa!