Tuurissa tuuria?

Tuuri taisi olla tänä vuonna ainoa uusi kisapaikka meille. Erittäin positiivisesti jäivät kisat mieleeni, järjestelyt olivat hyvät ja heti parjantaina paikalle saapuessamme kaikki oli selkeää ja ihmiset hyväntuulisia. Hienoa oli myös yleisömäärän runsaus, mitä harvemmin ratsastuskisoissa näkee. Kyläkauppa oli aivan vieressä, joten paljon oli myös tuiki tavallisia ihmisiä katsomassa hevosia.

Perjantaina järjestäjällä oli ongelmia pohjan pehmeyden kanssa. Pohjahan oli rakennettu vasta pari päivää ennen kentälle. Kaikkensa järjestäjät tekivät pohjan parantamiseksi koko viikonlopun ajan! Perjantain 130cm:n luokasta useat olivat peruneet starttinsa pohjan takia. Kyselin tutuilta, jotka olivat jo hypänneet, mitä he olivat pohjasta mieltä ja sanoivat sen olevan ihan kelvollinen.

Päätin olla perumatta starttiani ja keskeyttää sitten radan, jos pohja näyttäisi liian pehmeältä. Verkassa pohja oli ajoittain huono, mutta radalla en kiinnittänyt pohjaan negatiivisesti huomiota. Se piti ihan hyvin ja kettu hyppäsi jälleen superisti! Radalla meillä oli tosi hyvä meininki päällä, yhdellä linjalla ajauduin kaarteesta hieman liikaa ulos ja tyhmänä jäin vielä pitämään kädellä vastaan. Jäimme armottoman kauas jälleen kerran okserista ja takapuomi sieltä mukaan. Tätä pitää ensi talvena kyllä treenata, sillä tällä kaudella olen jättänyt Ketun monta kertaa liian kauas oksereista ja siitä on tullut ongelma esteiden noustessa. 

Hieman harmitti tuo yksi puomi, sillä muuten olisimme olleet luokassa toisia! Olin kuitenkin rataan todella tyytyväinen, sillä nyt uskalsin jälleen laukata eteenpäin. Ypäjän SM-kisoissa himmailin joka päivä semmoista humputihumputi -laukkaa, joten parannus oli suuri siihen verrattuna. Ja kyllä tuli huomattua kuinka paljon helpompaa kaikki oli radalla, kun laukka oli kunnossa!

Lauantaina oli jännä päivä, sillä hyppäsin avoimen 140cm:n luokan. Luokka siirtyi monella tunnilla eteenpäin, joten hyppäsimme illalla vasta yhdeksän aikoihin valaistuksessa. Verkassa en hypännyt montaa hyppyä, enkä kovinkaan isoa. Radalla päätin jälleen, että vain laukkaan ja laukkaan eteenpäin, sillä päästään jo melko pitkälle. Ja miten rata menikään? Meillä oli jälleen aivan uskomaton vire päällä ja tunne oli aivan mieletön! Meinasin radan jälkeen purskahtaa itkuun, sillä tunne oli vain niin hieno ja olin ylpeä pikku Ketusta ja itsestäni, kun ratsastin ajatuksen kanssa läpi koko radan.

Aamuisin oli hyytävän kylmää ja sumuista ja päivällä tarkeni jopa shortsit jalassa!

Etenin radalla niin sujuvaa laukkaa, että jopa sarjan jälkeen päätin jättää seuraavalta linjalta yhden laukka-askeleen pois. Perusradan viimeinen este tuli pienestä hipaisusta alas, emmekä päässeet jatkamaan uusintaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä olin niin tyytyväinen suoritukseemme. Huh, sain kyllä sellaisen adrenaliiniryöpyn ettei toista!

Niin siinä sitten kävi, että olimme nopein nelonen ja sijoituimme kolmansiksi, mahtavaa!

Sunnuntaina oli jännä päivä, sillä vuorossa oli joukkue SM mittelöt. Meillä oli super hyvä joukkue kasassa, mutta kuten sanottu, se ei välttämättä takaa mitään :D Minä ja Petteri hyppäsimme radan 120cm:n tasolla ja Katja ja Mari 130cm:n tasolla. Ketulle teki hyvää päästä hyppäämään helpommalla korkeudella pitkästä aikaa. 

Sunnuntaina GP:tä oli katsomassa paljon porukkaa!

Lähdin joukkueestamme ensimmäisenä, rata sujui erittäin hyvin. Toiseksi viimeisellä esteelle Foxi alkoi vähän turhan paljon kuumumaan ja tyhmänä jäin seuraavalla linjalla vain kädellä pitämään. Sitten tapahtuikin oikea emäkämmäys, mitä ei pitäisi enää sattua tuolla korkeudella. Tulin sarjalle kuudella ja puolella askeleella ja rymäytimme läpi a-osasta, jonka seurauksena jouduin kääntämään b-osasta ohi. Uudella yrityksellä kolmoissarja onnistui sitten hyvin. Ai että, kun hävetti! Miksi vieläpä joukkuekilpailussa näin piti käydä, sillä suorituksemme vaikutti koko joukkueen tulokseen.. Kyllä ärsytti oma ala-arvoinen ratsastus! Tämän takia harvemmin hyppään enää tuolla tasolla kisoissa, sillä tuntuu, ettei Kettu, enkä myöskään minä keskitytä kunnolla radalla.

Petteri hyppäsi joukkueen ainoan nollatuloksen, Mari sai muistaakseni 12 vrp, Katja 4vrp ja minä 8vrp. Jos olisin hypännyt nollan, olisimme päässeet mukaan mitalitaistoon, mutta aina ei voi onnistua!