Pikku hiljaa hyvä tulee

Nyt se loma sitten loppuikin ja on taas aika palata normaaliin arkeen--- Mun puolesta loma olisi saanut jatkua vielä ainakin toisen viikon ;) Lupu on ollut nyt pari päivää tosi kiva ratsastaa ja on tuntunut siltä, että pikku hiljaa ne palaset alkavat loksahdella taas paikoilleen. Jospa nämä vaikeudet alkaisivat vähitellen tästä hellittämään.

Sunnuntaina oli Hannan treenit ja tällä kertaa kokeilussa oli todella ohut kolmipala. Meidän oma kuolain on Sprengerin paksu kolmipala, mutta nyt Lupu on ollut sillä viime aikoina niin hankala, että on syytä kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Heti alkukäynneissä hevonen tuntui ihan eriltä, eikä pahemmin vastustellut ja oli kevyt edestä. Olin siinä vaiheessa jo ihan positiivisesti yllättynyt ja innostukseni vain kasvoi, kun siirryimme ravi ja laukkatyöskentelyyn. Aluksi aloitin kuitenkin aika maltillisesti, sillä olen todennut, että Lupu tarvitsee hyvän alkuverryttelyn ennen kunnon työstämistä. Pikku hiljaa aloimme tulemaan myös puomilinjaa ravissa ja laukassa. Huomasin heti, ettei Lupu ollut läheskään niin banaanimainen, kuin viime valmennuksessa. Se siis oli jotenkin paljon suorempi, eikä purrut kiinni kuolaimeen. Minun ei myöskään tarvinnut hulluna värkätä käsen kanssa, vaan riitti että pidin käden rauhassa paikoillaan.

Puomilinja nostettiin kavalleteiksi ja tämäkin sujui hyvin. Kerran itse mokasin ensimmäiselle puomille ja jumppalinja meni ihan plörinäksi, mutta kunhan vain muistin tuoda hyvin hevosen sisään, niin muuta ei tarvitsenutkaan tehdä. Linjan jälkeen työstimme hevosta aina ympyröillä. Hanna huomasi, etten kanna käsiäni tarpeeksi vaan pidän niitä liian alhaalla. Päinvastoin minun pitäisi nostaa ja kannatella kättäni paremmin ja aina kun hevonen vastustelee niin nostaa kättäni, eikä laskea. On Pekkakin asiasta huomauttanut joskus, mutta nyt koin varsinaisen ahaa elämyksen, kun yhtäkkiä hevonen toimi lähes tulkoon kuin unelma! Lupu ei ole koskaan ollut noin kevyt ja pyöreä edestä! Miten näinkin pieni asia, kun oman käden nostaminen hitusen ylemmäs ja istuminen kunnolla satulassa tuntien istuinluut voi muuttaa hevosen toimivuutta noin paljon!? Itse ihan häkellyin kun Lupu yhtäkkiä toimi super hyvin kuin taikaiskusta. Voiko muutenkin kuolaimen paksuus vaikuttaa hevoseen noinkin huomattavasti? En ole edes koskaan aikaisemmin ajatellut asiaa.



 Lopuksi hypättiin vielä kahta pystyä kahdeksikolla ja hypyt meni ihan jees.Esteet pidettiin kuitenkin aika maltillisilla korkeuksilla (max 110cm) Lupu ei oikein hiffannut, että kyseessä olisi "estevalkku", joten heppa oli aika laiskahko. Kerran tästä laiskuudesta johtuen tultiin vähän pohjaan, mutta muuten meni ihan jees. Kun Lupu joutui oikeasti työskentelemään, niin huomasi, että siltä meinasi moottori vähän sammua. Olin kuitenkin hevoseen todella tyytyväinen ja kuolainkin vaikutti hyvältä!

Tänään kävin poitsun kanssa vähän ulkosalla maastoilemassa. Tarkoitus oli mennä pellolle, mutta hetken siellä käveltäessäni lähdin suosiolla pois. Oli sen verran huono pohja, kun välillä hanki piti, mutta yhtäkkiä saattoi pettää. Siispä lähdettiin jälleen tutulle Pahajärventielle hihhuloimaan. Lupu toimi maastossakin tosi hyvin, vaikka käytössäni olikin meidän oma kuolain. Se tuli hyvin tuntumalle ja kulki kivasti pyöreänä. Yleensä en sen kanssa maastossa ollenkaan työskentele ns kunnollisesti. Heppa ei kuitenkaan ollut niin suora, kun eilen toisella kuolaimella.Lupu välillä pyöreämmin laukatessa innostui vetämään pari tosi pientä pukkiakin. Kerran otettiin vähän kovempi laukka pätkä, muttei ihan täysiä vedetty kuitenkaan.

Muuli <3

Takaisin pois päin tallilta kääntyessäni Lupu ei enää halunnutkaan mennä uudestaan van jumitti paikoillaan. Kärsivällisesti pyysin vain hevosta eteen ja lopulta se sinne sitten menikin. Lupua alkoi vähän sähläämään tämän jälkeen ja vain steppasi ja kiemurteli paikoillaan. Pyysin hevosta raviin ja sain Lupun taas toimimaan mukavasti. Lopuksi otettiin vähän eteen alas ravia reippaassa temmossa :) Lupu on ollut nyt ratsastuksien jälkeen tosi tyytyväisen oloinen, toivottavasti tämä sama putki jatkuu vielä pidempäänkin.

Keskiviikkona olisi sitten piiiiitkästä aikaa Pekan treenit ja tällä kertaa Pikkaralassa! En edes muista, milloin viimeksi ollaan siellä käyty, varsinkaan hyppäämässä. Vähän jänskättää miten meidän siellä käy, kun ollaan tänä vuonna oltu Pekan treeneissä vain kahdesti.... Huppista.... No, nyt ei ollakkaan oikein päästy matkustelemaan minnekklään, kun mamma on ollut sairaslomalla. Ihan hyvä siis, että Hanna on alkanut meitä valmentamaan. Harmittavasti hän lähtee 1,5 viikon päästä kuukaudeksi kilpailemaan hevostensa kanssa Etelä-Eurooppaan, jotenka meidän täytyy matkustella silloin vähän enempi ;)