lauantai 4. lokakuuta 2014

Pitkästa aikaa!

Hui kauhistus, kun olen jättänyt tämän blogin ihan unholaan... Useampi kuukausi on vierähtänyt ilman postauksia. En oikein tiedä edes mistä aloittaisin, sillä tuntuu vähän tökeröltä palata takaisin heinäkuuhun! Hirveästi olisi kisa -ja valmennusraportteja kirjoittamatta, mutten tiedä kiinnostaako teitä lukea niin vanhaa materiaalia? Toisaalta tuntuu tyhmältä jättää niin paljon asiaa välistä, jolloin muutama viime kuukausi jäisi melko lailla pimentoon. Ehkä päädyn kirjoittamaan erittäin tiivistetysti (ainakin yritän!) kisoista ja valmennuksista ja lätkäisen vain miljoona videota kaikkiin postauksiin. Eihän niitä kenenkään ole pakko lukea ;)

Lukion toinen vuosi on lähtenyt käyntiin ja siinä onkin varmaan suurin syy, miksen ole tänne rustaillut. Ei vaan ole ollut aikaa, eikä jaksamista kirjoittaa, ja kuten ennenkin minulle on käynyt - mitä kauemmin yrittää postauksen tekoa venyttää, sitä suurempi kynnys on tulla takaisin kirjoittamaan .Blogi on ollut joka päivä mielessäni, mutta ajatustasolle se onkin sitten jäänyt.. 

heinäkuun loppupuolisko

  • Rovaniemi arctic tour 18-20.7
Tallikissa olisi halunnut lähteä Rovaniemelle! Oli muuten hankalaa saada se tuolta pois :D
Olimme Rovaniemellä perinteisesti hyppäämässä jo viidettä vuotta peräkkäin ja ehdottomasti kuuluu lempparikisojen joukkoon! Varsinkin, kun viime vuodesta lähtien kansalliset luokat on hypätty upealla nurmikentällä. Harvemmin missään on noin hyvää nurmea, joka on vesisateen sattuessa melkeinpä parempi hypätä kuin kuivana. Foxi pääsi jabojen sijaan majoittimaan ihanassa kymmenen hevosen tallissa ja heppa pääsi kisojen aikana myös tarhailemaan, luxusta!


Kun Lapissa kerran oltiin, niin tietysti poroon piti törmätä. Meinasin jo lähteä itse karkuun juoksemaan, kun tollainen sarvipää vain hölkkäsi kohti! Kävi siinä edessäni pissalla, kääntyi takaisin ja lähti. :D

Jaba-aluetta, oikealla oli talli, jossa Foxi majoittui
Yläkenttä, jossa hypättiin alueluokkia.
Verkka ja kisa-areena kauempaa
Rovaniemeä ennen olimme kisanneet viimeksi kolme viikkoa sitten Savonlinnassa ja Salossa ja siellä kisaturnee oli mennyt paremmin kuin hyvin. Ehkä liiankin hyvin, sillä nälkä kasvaa syödessä ja odotukset olivat Rovaniemen kisojen suhteen korkealla. Olihan lähtijämääräkin pienempi kuin etelän jumboluokissa... Noh ei pitäisi koskaan vähätellä mitään, vaikka kyseessä olisi vaikka harjoituskisat! Viikonlopun aikana oli mukana niin huonoa tuuria kuin huonoa ratsastusta, joten kuski tiputettiin takaisin maan pinnalle. Epäonnistumiset kuuluu tähän lajiin, sille ei vaan mitään mahda!

F löysi poikakaverin! 
Kisakaapin päällä olleet herkut menivät parempiin suihin.
Perjantaina hyppäsin kaatosateessa 130cm:n luokan. Harkitsin jo startin perumista, sillä vettä oli tullut monta tuntia kaatamalla ja pelkäsin nurmen olevan liukas. Sain Mintulta lainaan kunnon pultit hokeiksi ja päätin suunnata kohti verryttelyaluetta. Edellisen luokan hyppääjiltä sain raportiksi, ettei nurmi ollut liukas, jotenka päätin sitten hypätä luokassa. Nurmi ei osoittautunut meidän ongelmaksi, vaan erittäin liukkaat ohjat! Jo verryttelyssä kirosin, kuinka ohjat ei pysynut kädessä, eikä ne pysynyt radallakaan.

Vettä tuli ihan kiitettävästi perjantaina.
Ensimmäistä kertaa ikinä olin onnellinen, etten päässyt yhden puomin takia uusintaan. Se tunne oli aivan kamala, kun yritti varsin energistä hevosta pitää aisoissa radalla, kun ohjat liustavat käsistä heti, kun saat ne kerättyä takaisin. Välillä koitin pitää ohjia nyrkeissää kiinni, muttei sekään auttanut. Viimeiselle esteelle pidin enää ohjien päistä vain kiinni ja silmät kiinni lähestyin estettä toivoen, että hevonen hyppäisi. Hyppäsihän se, ja lähdettiin äkkiä takaisin talliin kuivattelemaan.


Seuraavana päivänä vuorossa oli 135cm:n luokka. Vähän meinasi jänskättää ennen starttia, kun uhkaavat vesisadepilvet lähestyivät horisontissa, mutta luojan kiitos ne kiersivät nippa nappa kisapaikan. Sain Päivi Granatin auttamaan verkkaan ja radalle mentäessä oli hyvä ja rento fiilis. Naureskelin radalla toimihenkilöiden kanssa, kun kysyin missä onkaan tuomaritorni, jotta tietäisin minne päin tervehtiä. Edellisenä päivänä nimittäin mulla ei ollut mitään hajua, minne suuntaan käteni nostan.. :D 



Rata oli mielestäni todella sujuva ja olen siihen tyytyväinen. Kaksi turhaa puomia tuli mukaan, paikat olivat ihan hyviä, mutta Kettu ei vaan riittävästi nostellut jalkojaan. Puomit eivät kuitenkaan haitannut.

Sunnuntaina hyppäsin 130cm:n luokan. Minua jännitti pitkästä aikaa melko paljon, johtuen keskustelusta yhden henkilön kanssa. Omat ajatukseni harhaili jossain aivan muualla ja kirsikkana kakun päälle lähdin radalle näyttämään sitten, että kyllä me osataan, vaikka toiset sanoisivat mitä. Niinpä niin, vieläkin saa hävetä silmät päästä kyseistä rataa.. Jo radankävelyssä pohdiskelin yhtä kaarevaa linjaa tulenko sen kuudella oikasten vai seitsemällä tehden enemmän kaarta. Päätin sitten katsoa tilanteen mukaan, minkälainen hyppy linjan ekalle okserille tulisi. Tämä päätös johti totaaliseen black outtiin, ja jäin vain pitämään vastaan välissä. Tulos oli seitsemän ja puoli askelta, jolloin mentiin läpi seuraavasta pystystä. 



Ai että nolotti ja inhotti noinkin typerä virhe, jota ei pitäisi enää tuolla korkeudella tapahtua! Tuommoisen tilanteen jälkeen en osaa jatkaa ratsastusta, vaan menen ihan lukkoon, joten teinkin siinä sitten voltin ennen kuin jatkoin matkaa. Saman jutun siis toistin, minkä tein Äimäraution hallikisoissa viime keväänä, jolloin sain noottia siitä, kun volttasin epäonnistuneen hypyn jälkeen. Jotenkin tuossa rytäkässä katosi täysin rytmi, joten seuraavalle linjalle en viitsinyt heti jatkaa. Päätin jatkaa radan kolme vikaa estettä loppuun, okserin jälkeen Uku huusi verkasta, että Foxin suoja on auki. Ajattelin vain, että yksi solki kenties aukesi, joten päätin hypätä vielä viimeiset pari estettä, mutta maaliviivan ylittäessä kauhistuin kun näin miten pahasti suoja oli jalassa!

Kuvat sunnuntailta, kiitos Fiia Lappalainen!
Este nro 1
Este nro 2
Este nro 4 ja perhanan kaareva linja..
Holy shit! Kettun ilme on just sellanen, että nyt ei taida onnistuu tää hyppy.
Nyt näille voi ehkä vähän jo nauraa :DD Mun ilme on aika tuskainen!

Tuosta ois kyllä ollut melko mahdotonta jatkaa seuraavalle linjalle.. 


Ei paljoa naurattanut radan jälkeen. Kettu kävi niin kuumana, ettei ratahenkilökunta voinut ottaa suojaa pois jalasta, joten päätin mennä ottamaan sen heti verryttelyssä pois.



Itkuhan siinä radan jälkeen pääsi ja tunsin olevani täysin surkea ratsastaja. Fiilikset eivät siis olleet kotimatkalla järin hyvät. Tekevälle sattuu, mutta tuo rata oli täysi fiasko! Jälkeenpäin vähän naurattaa, kun yksi rata oli lähes tulkoon maailman loppu :D. Leuka rintaan ja treeniä vaan! Täytyy kuitenkin muistaa, että vasta toukokuun lopusta lähtien olen hypännyt tuolla korkeudella, joten se on kuitenkin vielä vähän harjoittelemista, vaikka pääasiassa hyvin on mennytkin. 

  • Mikko Piiralan valmennus 25.7
Osallistuin ensimmäistä kertaa Mikon treeneihin, kun hän tuli meidän tallille valmentamaan. Hyppäsimme maneesissa, sillä kentän pohja olisi vaatinut hirmuista kastelua. Teimme huolellisen alkuverryttelyn ravissa ja laukassa. Lyhentäminen ja pidentäminen suoralla ja kaarevilla urilla oli pääpainona. Sain Mikolta korjaukseksi mm. mukautua kädellä liikkeeseen paremmin, välttää sisäohjasta liikaa vetämistä varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa F on jäykempi, sekä vääntyvät ranteet saivat noottia. 


Kaikki puomi/estetehtävät näkyvätkin videolla. Kuten huomaatte, F kuumui hallissa melko paljon ja kun tehtävät tulivat lopussa melko nopeasti, niin F ei malttanut ravata ravipuomeja, vaan laukkaili niidenkin ylitse. Jee jee hallikausi täältä tullaan...! Minä myös tein hevosesta kuumemman, kun jäin useasti liikaa kädellä pitämään vastaan. Jotenkin kaikki tehtävät olivat aika kaoottisia, enkä ollut tyytyväinen suorituksiimme. Rentous puuttui menosta kokonaan ja Foxi oli ihan sairaan vahva edestä, plääh.

  • Itsenäisiä pikkuhyppyjä 29.7
Hyppäsin kentällä vähän yksittäisiä esteitä. Oma varustautuminen ei ollut parhaasta päästä ja muutenkin koko ratsastuskerta meni ihan plörinäksi. Kun yksin hyppään, niin oma keskittyminen ei aina ole parhaasta päästä, tässä on siis paljon petrattavaa! Tein aluksi vinohyppyjä innareiden välissä. Ekalla kerralla F ei oikein tajunnut minne suuntaan ollaan menossa, kun tiedotin suunnasta kehnosti ja sen jälkeen muuttui jotenkin hätäiseksi. Päätin parin toiston jälkeen vaihtaa tehtävää, sillä F ei tuntunut siinä omalta itseltään ja jotenkin tuntui jännittyvän. Tulin parisen kertaa innarin yksistään, viimeisellä kerralla esteitä nostettiin vähän korkeammiksi ja itse meinasin lentää kyydistä, kun F ponnisti niin voimakkaasti ylöspäin :D




Tosi tyylikästä ;D
Tulin vielä lopuksi yksittäisiä miniesteitä, joissa ei ollut vähintäkään ajatusta. Kuskilla ja hepalla sentään oli hauskaa, välillä on ehkä ihan hyvä olla ottamatta kaikkea niin vakavasti ;)



Okei tiivistetystä tämä taisi olla kaukana.. heh. Koitan raapustaa Raapustan viikonlopun aikana koostetta elokuusta, mikäli sellainen kiinnostaa? Elokuuhun mahtui mm. Maijan valmennuksia, Petran treenit,  ja kolmen viikonlopun kisaputki,

Kesä tule takaisin...

10 kommenttia:

  1. Kiva lukea kuulumisia pitkästä aikaa! Eli elokuuta kehiin vaan niin päästään ajantasalle =)

    VastaaPoista
  2. Just eilen mietin, että ootko sä kokonaan lopettanut bloggauksen :D Noista rovaniemen kisoista, niin tekevälle sattuu, ja sulla ei alla mikään helppo hevonen ole. Eikä sitä junnujen suomenmestaruutta tuurilla ole voitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Don´t worry en oo lopettamassa blogin pitoa! :) Tää tekee niin hyvää, kun saa vapaasti analysoida menneitä kisoja ja valmennuksia! Totta, ei niillä ammattilaisillakaan mene aina putkeen! Välillä on hyvä palata pilvilinnoista takaisin maan tasalle, kun oli vähän turhan suuret odotukset noiden kisojen suhteen :D

      Poista
  3. Tosi kiva kun postailit taas, sun juttuja on ollut ikävä :D ja jotenkin ihan lohdullista, etten oo ainut kuka toisinaan kämmii radalla! Muuten teidän meno on tosi varman ja helpon näköstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh kiva kuulla! kieltämättä itselläkin on ollut hirveä hinku tulla postailemaan! Ei sitä aina voi onnistua ja kaikki tekevät joskus virheitä, niistähän sitä oppii ainakin toivottavasti ;D

      Poista
  4. Todella kivaa kuulla kuulumisianne pitkästä aikaa! :) tosi sujuviltahan nuo teidän ratanne näyttävät pääasiassa, olipa hauska katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että vielä löytyy pitkänkin tauon jälkeen lukijoita, jotka oottelevat kuulumisia! :))

      Poista
  5. Jee ihanaa että sun blogi heräsi taas henkiin! Elokuun kuulumisia tulemaan vaan! :)

    VastaaPoista