Vihdoinkin HIHS 2014

Olen pikkusen myöhässä tämän postauksen kanssa! :D Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeaa, sillä vastahan me oltiin tuolla hyppäämässä. 

Tosiaan SM:istä sain paikan HIHS:iin U25 tourille, joten minun ei erikseen tarvinut käydä karsintakilpailuissa. Alun perin luulin saaneeni paikan juniori touriin, mutta kutsua lukiessa asia lopulta selkeni. Aluksi vähän järkytyin, sillä en ollut koskaan aikaisemmin hypännyt hallikisoissa 125cm:n luokkaa isompaa, mutta Hanna oli sitä mieltä, että pystyisimme osallistumaan.

Heta kävi klippaamassa Foxin ennen HIHS:iä. Ei siitä paljoa karvaa irronnut, mutta olipahan ainakin siisti!

Foxi oli vähän yli-innokkaana lähdössä matkaan...

Keskiviikkona starttasimme matkaan kolme tuntia aikataulusta myöhässä, kun odottelimme kyytiä. Foxi pääsi siis tuttujen heppa-auton kyydissä matkustamaan, joten sen ei tarvinut yksin matkustaa trailerissa. Matka sujui ongelmitta, mutta perille päästyä vastassa oli pieni järkytys. Olimme tietoisia siitä, että hevoset majoittuvat ulkona, mutta se, ettei jaba-alueella ollut minkäänlaista valaistusta, otti hieman pannuun. Yleensä en jaksa valittaa tuhasta, mutta siinä vaiheessa, kun väsyneenä illalla saavuimme perille ja jäätävässä kylmyydessä ja pimeässä etsittiin hevosen boxia ja raahailtiin ylämäessä tavaroita, niin olisi melkein tehnyt mieli suunnata saman tien paluumatkalle :D

Vihdoin kun kamat oli saatu kasaan ja rannekkeet hommattua, kuulimme, että areena menee vajaan tunnin päästä kiinni. Ei muuta kuin hirveällä kiireellä puhelimen näytön valossa harjaamaan hevosta ja laittamaan varusteita päälle, jotta kerkeäisimme käydä ratsastamassa. Foxi oli juuri käynyt piehtaroimassa puruissa, joten puoleksi puruisen hevosen kanssa lopulta suuntasimme porukalla kohti areenaa. 

Foxi ei ollut moksiskaan erilaisemmasta kisapaikasta ja olikin ihan oma itsensä. Jotenkin tuntui epätodelliselta ratsastaa niin kirkkaalla kuitupohjalla, kun on tottunut ruskeisiin hiekkapohja versioihin, heh. Ratsastuksen jälkeen kävellessäni takaisin tallialueelle vastassa oli kymmenkunta hevosta taluttajineen, sillä tallialueen portit olivat menneet kiinni, eikä kukaan päässyt sinne sisälle eikä sieltä pois. 45 minuutin päästä portti saatiin auki, joten vihdoin pääsimme laittamaan hevoset yöpuulle.

Puolilta öin olimme viimeinkin scandicissa ja nälkä oli melkoinen, kun oltiin viimeksi syöty joskus päivällä. Kyllä muuten nukutti yöllä!

Ready to go!

Torstaina olikin sitten vuorossa ensimmäinen kisapäivä ja luokkana oli 130cm. Ihme kyllä minua ei hirveästi jännittänyt. Hanna ei päässyt Helsinkiin mukaan, joten pyysin Tiinaa avukseni verkkaan. Verkka oli kyllä yksi katastrofi! Ratsukoita oli n. 40 kappaletta  ja koko ajan sai pelätä jäävänsä jonkun alle. Voin vain kuvitella minkälaista aikaisempina vuosina Hartwall areenalla on ollut... En saanut yhtään ajatuksiani kasaan, saatikka rentoutumaan hevosen selässä, joten valmistautuminen ei onnistunut ihan nappiin. Meille tuli kaiken lisäksi vähän kiire, kun radankävelyssä piti juosta rata läpi, (kun sille oli asetettu aikaa reilu 10min), kunnes ensimmäinen kuulutettiinkin jo radalle. Foxi oli myös kaiken kukkuraksi juuri silloin ihan kauhea ratsastaa, joten radalle lähdin vähän huonoissa fiiliksissä.

Kaikki kuvat tästä eteenpäin lukuunottamatta viimeistä (c) Annika Wall, kiitos paljon kuvista!

Putkessa odotellessa Foxi kävi ihan kuumana, eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Radalle päästyäni koitin nollata hetkeksi kaiken, silitin hevosta ja rauhassa lähdin kohti ensimmäistä estettä. Minusta tuntui siltä, että laukkaan riittävästi, mutta järkytyin videota katsoessani, kuinka putputi vauhtia eteninkään... huoh. Kaarteissa himmailin oikein olan takaa ja sarjalle jouduinkin sitten hieman etenemään, mikä kostautui heti puomilla, jotka olivat "normaalia" kevyempiä. Loppusaldoksi tuli perusradalta 5vrp, joista yksi tuli enimmäisajan ylityksestä. Suorastaan ärsytti taas tuo himmailu, kun OR:n kisoissakin sain silloin yliaikavirheen... 

Perjantaina Petra tuli auttamaan valmennettaviaan, joten heti oli paljon varmempi olo. Tällä kertaa estekorkeus oli 135cm, eikä se näyttänyt hallissakaan liian isolta. Veryttelyssä oli huomattavasti rauhallisempaa edelliseen päivään verrattuna, joten pystyin panikoimisen sijaan keskittymään ratsastukseen. Edelleenkin Foxi oli vähän hankala verkassa, mutta pysyin luottavaisena siihen, että se radalla tuntuisi taas paremmalta.

Foxi käyttäytyi paremmin myös putkessa odotellessa, mutta edelleen sen kanssa sai pyöriä ympyrää. Ensimmäiselle esteelle lähdin vähän turhan kaukaa, mikä ei ole Foxin kanssa se ihanteellisin vaihtoehto. Kuitenkin toinen ja kolmas este sujui ongelmitta, kunnes neljännelle esteelle nyin väliin yhden ekstra askeleen ja Foxi joutui todella pinnistelemään päästäkseen okserista yli. Siitä Foxi otti sen verran nokkiinsa, että loppu rata oli täysin hevosen. Foxi otti ja lähti ja minä yritin tehdä epätoivoisesti puolipidätteitä, jotka menivät kuin kuuroille korville.

Lentävä Kettu!

Täysiä kohti viimeistä estettä.. Huomatkaa kuskin kärsivä ilme :D

Seuraava okseri keilattiin matkaan, kun Foxi tuli siihen niin kovalla paineella. Myös sarjan a-osa tuli alas. Sarjan jälkeen paineltiin taas menemään ja juuri ja juuri kerkesin saada hevosen jotenkin hallintaan ennen seuraavaa estettä. Epätoivoisesti jatkoimme rataa eteenpäin ja viimeinen linja sarjalta pystylle kuudella laukalla oli täysi floppi. Päätin, etten tee puolipidätteitä ollenkaan, sillä niistä ei ollut mitään hyötyä. Siispä paineltiin viimeiselle esteelle viidellä laukalla... Luultavasti jos olisin koittanut välissä hevosta pidätellä, niin tulos olisi ollut viisi ja puoli askelta.



Huh hengissä selvittiin, vaikka kamalaa olikin! Ei ollut kyllä yhtään hauska tunne, kun ei ollut minkäänlaista kontrollia hevoseen. Fiilis oli huono radanjälkeen. Petra yritti kuitenkin tsempata, sillä kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta näin isoissa kilpailuissa ja tällä korkeudella, joten siihen nähden tyytyväinen saisi olla. Tosin minä en ollut! Olisi tehnyt mieli kadota maanrakoon häpeästä, sillä rata oli vaan niin kamalan näköinen. Edelleenkin tekee kipeää katsoa se videolta.

Foxi näyttää hyvin tyytyväiseltä itseensä, minua ei paljoa näytä hymyilyttävän :D

"Hei näittekste kuinka lujaa menin?!"

En tiedä sitten oliko sillä uudella naruremmillä mitään vaikutusta asiaan, sillä Foxi ei ole vielä kertaakaan lähtenyt kisoissa noin pahasti kontrollista. En kuitenkaan pistäisi kaikkea varusteen piikkiin, sillä ratsastin muutenkin huonosti.

Meidän osalta kisat olivat sitten siinä. Kymmenen parhaan finaaliin ei päästy, mutta kisoihin lähtiessäni jo tiesin, että aivan nappisuoritusta vaadittaisiin sinne päästääkseni. En kyllä noiden ratojen jälkeen mitään 140cm:n luokkaa olisi mennyt hyppäämäänkään rämpimäänkään :D  Noh, yhtä kokemusta rikkaampana ollaan taas ja ensi kerralla varmasti kaikki on paljon helpompaa. Kuitenkin näiden parin minsan aikana oli todella mahtavaa päästä hyppäämään HIHS:iin ja varsinkin radankävelyssä fiilis oli huikea.

Paluumatkalle lähdössä.

Meidän kolmen poppoosta kukaan ei päässyt finaaliin, mutta jäimme kuitenkin sunnuntaihin asti hevosten kanssa Helsinkiin, kerta rannekkeet oltiin saatu joka päivälle. Lauantaina kävin aamulla ratsastamassa Foxin ja muuten sitä kävelytettiin useamman kerran päivässä. Kaiken kaikkiaan reissu oli opettavainen! Kotimatkalle oli kuitenkin erittäin mukava lähteä viiden päivän ulkona palelun jälkeen ;D