Iisalmi 26-17.5

Iisalmen kisat on nyt kisattu ja mukava viikonloppu takana :) Väsymystä on kertynyt ihan kiitettävästi, mutta koitan nyt jaksaa töhertää tähän jotakin.

Perjantaina en mennyt kouluun ollenkaan, jotta ehtisimme rauhassa pakkailla ja lähtemään kisoihin. Essi lähti hevosellaan meidän kyydillä mukaan ja heiltä me saimme pakettiauton lainaan, jonne mahtui heinäpaalien lisäksi paljon paljon tavaraa. Pesin vielä ennen lähtöä Lupun uudestaan saippualla, kun eilen meni piehtaroimaan kuralammikkoon. Lupu kuivui nopeaa lämpölampun alla ja pääsimme lähtemään. Matka Iisalmeen pysähdyksineen kesti semmoiset kolmisen tuntia ja matka sujui mielestäni todella nopeaa. Kisapaikalla laitettiin hevoset jaboihin ja kärrätiin niihin turvetta ja vietiin vesiä. Myöhemmin kävimme Essin kanssa ratsastamassa hevoset. Lupu keskittyi kaikkeen muuhun, paitsi minuun ja ratsastuksesta ei tullut oikein mitään. Ratsastuksen jälkeen loput jutut kuntoon, hevosille ruuat ja lähdimme hotellille syömään ja heti nukkumaan.

Lauantaina herätys 6.50, enkä olisi millään jaksanut nousta ylös.. Pystyin syömään vähäsen aamupalaa, kun normaalisti en kykene syömään juuri ollenkaan. Essi meni ensimmäiset luokat ja olin häntä kuvaamassa. Minulla oli monta tuntia aikaa ennen omaa starttia, kun lähtöjä oli ihan kiitettävän paljon. Verryttelyssä Pekka oli auttamassa meitä. Hän käski laukata enemmän eteenpäin ja olla säätämättä käsillä liikaa. Ensimmäinen luokkani oli siis 115cm ja junnucupin 3-osakilpailu. Lupu liikkui hyvin radalla ja saimme puhtaan radan. 3-sija irtosi lopulta meille :) Kamerasta loppui valitettavasti akku, joten emme saaneet videota! :((




120cm meni omalta osalta aivan plörinäksi! Hei esteet nousi hurjat 5cm, niin mikä minulle oikein tuli? Säädin kädellä aivan liikaa ja tuli huonoja läheltä hyppyjä... Yksi puomi sitten putosi perusradalla... Voi että otti päähän! Ei niinkään se pudotus harmittanut, vaan se että mokasin omalta osaltani radan ihan täysin.. Pekan ilme kertoi paremmin kuin tuhat sanaa, ei kovin hymyilyttänyt..
Video otettiin kännykälläni, joka pätkäisi videon niin, ettei kolmatta estettä näe.

Sunnuntaina en olisi millään jaksanut mennä ratsastamaan ja lämmintäkin oli 22 astetta. Kävin taas kuvaamassa Essin radat ja auttamassa vähän verkassakin. Äiti kävi juttelemassa Pekan kanssa ja hän sanoi, että menen ainakin 110cm ja pitää katsoa päästääkö hän minua 120cm:n. Pekkaa oli kuulemma ihan hirvittänyt katsoa, kun ensin olin laittanut kaasua ja sitten jarruttanut kädellä jne. Kuitenkin hän oli tyytyväinen 115cm:n rataan. 110cm varkassa Lupu tuntui hieman laiskalta, mutta hypätessä vähän piristyi. En ottanut kuin muutaman hypyn ja sitten radalle. Radalla Lupu oli energinen ja liikkui hyvin. Toiselle esteelle tuli oma kämmi, kun itse oli hyppäämässä kaukaa ja hevonen ottikin vielä askeleen. Loppuradan muistin sitten malttaa odottaa esteitä. Sarjan jälkeen oli kuuden laukan linja vedelle. Lupu tuli isosti sarjalle joten otin vähän kiinni, jotta mahtuisimme kuudella laukalla vedelle. Lupu ottikin todella rajusti kiinni ja melkein pysähtyi. Pääsimme vedelle seitsemällä laukalla. Maaliin lopulta päästiin puhtaasti ja sijoituimme kolmansiksi. Palkintojen jakoon menin Hennan hevosella, kun Lupu oli jo jabassa. Ahh pääsin kimon hevosen selkään <3 Olen aina halunnut itselleni kimon hevosen :D Ehkä vielä joskus..




Pekka kehotti olla menemästä 120cm:n, koska tekemäni virheet voisivat sitten kostautua ja että jäisi hyvä mieli kisoista. Itse olin täysin samaa mieltä! Siltikin minua jäi vähän harmittamaan, kun en vain osaa ratsastaa :( Miksi värkkään aina sillä kädellä? Rupean ratsastamaan nyt niin, että sidon käteni jotenkin kiinni, etten pysty niillä värkkäämään turhia. On käteni jo rauhoittunut todella paljon vaikkapa viime vuodesta, mutta edelleenkin on paljon parannettavaa. Oikeasti minua ärsyttää todella paljon, kun mikä siinä 120cm on niin hirveää, että pitää alkaa sooloilemaan omiaan. Okei olenhan startannut vasta kaksi 120cm luokkaa, joista tämä oli kansallinen. Jotkut sanovan, että olen turhan itsekritiikkinen, mutta mielestäni pitää osata huomata omat virheensä ja yrittää korjata niitä. Haluaisin niin kovasti päästä hyppäämään 120cm rata puhtaasti ja siististi. Haluan kehittyä eteenpäin, mutta tuntuu vain siltä, että junnaan vain paikoillaan. Minulle ei riitä se, että "ehkä seuraavalla kerralla". Taidan olla liian tyytymätön suorituksiini ;D Olen kuitenkin vuodessa kehittynyt huimasti! Haluaisitteko, että tekisin meistä semmoisen kehitysvideon? Alkuun laittaisin minkälaiselta vuosi sitten meidän meno näytti ja lopuksi miltä se nyt näyttää :)

Kuvia tulossa myöhemmin paljon lisää, tässä muutama kuva sunnuntailta ©AK / ak.galleria.fi (kuviin kysytty lupa)

Kotimatka meni myöskin todella nopiaa. Iisalmen kisoista jäi todella positiiviset fiilikset. Mitään valittamista ei ollut ja kilpailut olivat järjestetty todella hyvin. Tosin kenttää kasteltiin välillä turhankin paljon, mutta onneksi pohja imi hyvin vettä. Mielelläni menen ensi vuonna uudestaan sinne kisailemaan. Mietimme äidin kanssa tuota junnucuppia, kun minulla olisi vielä ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä siinä, kun sijoituin nyt kolamnneksi. Mutta ongelmana onkin se, että kaikki osakilpailut ovat etelässä ja sinne on semmoiset 8-10h ajomatkat... Seuraava osakilpailu olisi ensi vkloppuna Liedossa, mutta siellä on vain yksipäiväiset kilpailut ja ei ole mitään järkeä lähteä ajamaan sinne asti yhden päivän takia. Taitaa olla niin, että junnucuppi jää tänä vuonna väliin. Keskitytään nyt täällä pohjoisessa kilpailemiseen ja niihin 120cm siisteihin ratoihin. Kisakausi on kuitenkin vasta aluillaan ja me tarvitsemme lähinnä rutiinia ja rutiinia.