Tiivistetty vuosi 2012

Noniin päätin kuitenkin tehdä tämmöisen postauksen, jossa käydään pääpiirteittään läpi vuosi 2012. Kokonaisuudessaan kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas ja meillä on mennyt hyvin Lupun kanssa. Syksyllä on ollut vaan vähän ongelmia, mutta niistäkin on selvitty kunnialla!

tammikuu:

Tammikuussa blogini oli vielä aika uusi ja nyt kun selailee noita vanhoja postauksia, niin ihan hävettää suunnattomasti. Teksti on aivan hirveää luettavaa, joka kohdassa hymiöitä ja huutomerkkejä ja kuvat on aseteltu miten sattuu. Teksti on vieläpä kirjoitettu lähes pötköön kaikki.. Minulla oli jopa hurjat 10 lukijaa :D Mutta jostakinhan sitä täytyy aloittaa!

Lupu oli ratsastaessa tosi huono ja liikkui epämääräisesti. Tuolloinen valmentaja väitti hevosen olevan kipeä, mutt ongelma oli vain siinä, ettei hevosta laitettu liikkeelle. Kun valmentaja lähti kahdeksi viikoksi ulkomaille, me kävimme Petra Aittolan ja Pekka Mäkelän valmennuksissa. He totesivat hevosen olevan vain pirun jäykkä. Näin meillä vaihtui aika nopeaa valmentaja ja pääsimme jatkamaan pitkästä aikaa taas kunnon treeniä. Kuun lopussa kävimme myös Sanna Backlundin reeneissä. Käytiin myös ekaa kertaa sinä talvena pulkkailemassa

helmikuu:

Jatkoimme Petran ja Pekan treeneissä käymistä. Lupu muuttui parissa viikossa jo huomattavasti paremmaksi. Kävimme kuitenkin Mintin reeneissäkin ja hän oli selvästi mustasukkainen siitä, että olimme käyneet muualla valmentautumassa.

Tässä kuussa oli kauheat pakkaset, välillä jopa -30 astetta! Äiti osti vihdoinkin uuden kameran ja blogiin alkoi ilmestyä enemmän kuvia ja videoita. Loppukuusta meille tuli reiluksi viikoksi saksalainen vaihto-oppilas :) Minut myös palkittiin Kultaisen Kavion gaalassa vuoden 2011 parhaimpana poniratsastajana.

maaliskuu:

Osallistutiin Lupun kanssa meidän ensimmäisiin koulukisoihin kotitallillamme. Menimme helpon C:n prosentein 62,5 ja napattiin ensimmäinen sija. Tässä kuussa ei tainnutkaan olla Petran treenejä, mutta kävimme sen sijaan Pekan treeneissä. Käytiin aloittamassa kisakausi Äimäraution alue/kansallisissa 100cm ja 110cm. Käytiin myöskin Kajaanissa hyppäämässä metri ja kymppi. Hiihtoloman vietin rippileirillä.

huhtikuu:

Huhtikuussa ei ollut ollenkaan kisoja, vaan treenattiin ahkerasti Pekan ja Petran silmien alla. Onnistuin kerran lentämään Lupun selästä ilman satulaa mentäessä. Kävin säännöllisesti itse hierojalla. Minulla oli myöskin konfirmaatio ja käytiin Rukalla laskettelemassa Pääsiäisenä. Postauksia tuli vain neljä huhtikuussa, joten bloggaaminen ei ollut kovin aktiivista.

toukokuu:

Meidän kotikenttä vihdoinkin suli ja käytiin pitkästä aikaa Ainon kanssa kunnolla Kisakankaalla maastoilemassa. Ensimmäiset ulkokisat hypättiin Pikkaralassa. Siellä menimme ensimmäisen 115cm luokan. Äimärautiolla oli myös kisat ja siellä menimme meidän ensimmäisen 120cm radan. Uusinta oli jo 130cm ja se oli minulle vähän liikaa, mutta selvittiin maaliin asti :)

Lupu täytti 7 vuotta. Jatkettiin reenejä Petralla ja Pekalla ja kerran kävimme Anen valmennuksessa. Yhdet Mintin treenitkin taidettiin vielä käydä. Loppukuusta oli Iisalmessa ensimmäiset kaksipäiväiset kilpailut ja niistä jäi oikein positiivinen mieli. 120cm luokka ei mennyt kovin hyvin, mutta sen sijaan 110 ja 115cm luokat alkoivat tuntua jo helpoilta.

kesäkuu:

Kesäloma vihdoinkin alkoi! Sen kyllä huomasi postaustahdissakin, kun postauksia tuli huomattavasti tiheämmin. Jatkoimme ahkerasti treenaamista ja kaksissa kisoissakin käytiin. Kokkolassa tuli ensimmäinen puhdas 120cm rata ja sijoituskin tarttui mukaan. Muutenkin Kokkolan kisat menivät hyvin ja joka luokasta napattiin sijoitus. Äimäraution kisojen verkassa onnistuin lentämään ilmavoltin hevosen selästä, mutta onneksi mitään ei sattunut.

Kesäkuussa myös päätimme, että Katja laitetaan myyntiin. Kokeilin ratsastaa Lupun kanssa pelkällä narulla, muttei siitä hommasta oikein tullut mitään. Petra laittoi minut treeneissään oikeasti ratsastamaan ja opin ratsastamaan Lupun oikeasti läpi, eikä vain  humputellen löysillä ohjilla.

heinäkuu:

Heinäkuussa meillä oli kolmena viikonloppuna useampi päiväiset kilpailut. Käytiin jopa Kemiönsaaressa asti kilpailemassa, jonne täältä on matkaa kymmenisen tuntia. Oli se kuitenkin hieno kokemus käydä isolla derbykentällä hyppäämässä isommissa kilpailuissa. Kisat eivät kuitenkaan mennyt ihan putkeen, mutta yksi sinivalkoinen sieltä saatiin matkaamme :) Erityisesti Rovaniemen kilpailut on jäänyt mieleen, kun voitimme tuhat euroa ja ensimmäinen 120cm voittokin irtosi.

Treeneissä ei käyty kesällä läheskään niin usein, kun kilpailuita oli aika paljon. Heinäkuussa käytiin muistaakseni kaksi kertaa valmennuksessa. Pekan treeneissä onnistuin lentämään isomman okserin jälkeen Lupun selästä. Kesällä meillä oli isona ongelmana Lupun roikkuminen oikeassa ohjassa, joka hankaloitti paljon ratsastusta eteenkin esteradalla.

Heinäkuussa oli myös vähän aikaa täälläkin lämpimämpää, eikä joka päivä vain satanut vettä. Käytiin myös ensimmäistä kertaa hyppäämässä Lupun kanssa kunnon maastoesteitä.

elokuu:

Elokuussa kävimme pariin otteeseen merellä uittamassa hevosia. Käytiin myös tekemässä muutama pitkä maastoreissu Kisakankaalle, jotka kestivät usemmiten n.3h. Katjaa kävi kokeilemassa yksi ostajaehdokas, jotka sitten myöhemmin ponin ostivatkin.

Taas käytiin vain kaksi kertaa valmennuksissa. Ratsastus tuolloin tuntui välillä aika hankalalta. Käytiin kaksissa useampi päiväisissä kisoissa: Tahkolla ja Kalajoella. Tahkolla hyppäsimme ensimmäisen 125cm luokan ja Kalajoella 130/120cm luokan, jotka sujuivat ihan hyvin. Kalajoen kisoissa pääsin taas saman tyylisen kilpailun finaaliin, kuin Rovaniemelläkin, mutta valitettavasti uusinnassa tuli kaksi puomia alas ja tonnin haaveileminen jäi siihen. :D

syyskuu:

Kauden "kohokohta" oli P-SM kilpailut, mutta ne menivät ihan penkin alle, joka harmitti minua aikalailla. Vastapainoksi kauden viimeiset ulkokisat Kiuruvedellä meni ihan hyvin. Siellä strattasimme ensimmäisen 130cm luokan, joka ei ollut mikään mallisuoristus, mutta maaliin päästiin kuitenkin. Huomasin, että 120cm radat tuntuivat jo todella helpoilta, eikä niissä enää ilmennyt suuria ongelmia.

Tässä kuussa emme käyneet kertaakaan valmennuksissa? Lupulla ilmeni suuongelmia ja ratsastuksesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Enkä sitten enää ratsastanutkaan Lupulla vaan pääasiassa juoksutin. Käytiin lopulta klinikalla raspaamassa Lupun hampaat. Katja lähti uuteen kotiin.

lokakuu:

Lokakuussa olen taas postaillut todella vähän. Olin Saksassa koulumme saksanopiskelijoiden kanssa 10 päivää. Kävimme iskän ja Päivin kanssa Jordaniassa syyslomalla myöskin 10 päivää +30 asteen helteissä. Lupulla oli reissujeni aikana vähän rennompaa.

Hevosrintamalla suurin muutos oli se,että uudeksi kuolaimiksi vaihdettiin hackamore, joka toimikin meillä jonkin aikaa. Kävimme kauden viimeiset kilpailutkin hyppäämässä hallissa. Kävimme kerran Pekan ja Sanna Backlundin valmennuksissa.

marraskuu:

Hackamorekaan ei oikein tuntunut siltä oikealta vaihtoehdolta ja edelleenkin yritettiin etsiä toimivaa kuolainta. Lupulla oli aika rentoa, eikä valmennuksissa pahemmin käyty. Kerran taidettiin Petran treeneissä käydä. Lupulla tuli taas näitä syksyn ongelmia ja pää alkoi mennä jumiin. Käytiin kerran klinikalla selvittelemässä mistä nämä jumit oikein johtuvat, muttei syytä löydetty. Saatiin matkaamme vain viikon kipulääkekuurin.

joulukuu:

Päästiin vihdoinkin aloittamaan taas treenaaminen. Hackamore jätettiin pois ja tilalle tuli kolmipala. Kävimme Pekalla kouluvalmennuksissa pari kertaa, joissa huomasin puutteita meidän sileäntyöskentelyssä. Kotona menimme puomeja ja kavalletteja ahkerasti. Hanna alkoi valmentamaan ja ratsuttamaan Lupua.

Pakkanen haittoi välillä aika paljon ratsastusta.Lupu alkoi yhtäkkiä pysähdellä ratsastaessa vähän väliä, mikä ei ole sille normaalia. Tästä tietenkin hätäännyin aikalailla ja varsinkin kun entinen valmentaja taas tuomitsi heti hevosella olevan mahahaava. Mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä, mikä hevosta oikein vaivaisi. Ratsastuksesta ei tullut mitään, kun Lupu vain pysähteli ja aina ratsastuksen jälkeen tuli vain pahamieli.

Onneksi Hanna oli meitä auttamassa ja tilasimme Lupulle akupunktiohoitajan. Akupunktio selvästi auttoi ja Lupu alkoi liikkumaan paremmin, tosin oli aika etupainoinen. Loppukuusta jouduin tekemään ison päätöksen valmentajien suhteen ja päädyin jättämään Petran pois.


Huhhuh tätä tehdessä meni kyllä aikaa ihan kiitettävästi! Toivottavasti tykkäätte! :)