Ensimmäinen vuosi!

Foxin kanssa tuli 6.12 täyteen yksi vuosi yhteistä taivalta! Vuosi on ollut kerta kaikkisen uskomaton, enkä olisi voinut kuvitella mitään tällaista. Foxi on jo nyt antanut minulle niin paljon ja olen sen kanssa päässyt kehittymään ratsastajana aivan uudelle tasolle. Olen iloinen siitä, että kerrankin osasin tehdä oikean ratkaisun hevosen vaihtamisesta. Vaikka vuosi on sisältänyt myös epäonnistumisia, niin kuitenkin onnistumisia  on ollut ylivoimaisesti enemmän.

Tein vuodestamme neljän minuutin koosteen. Oli aika vaikeaa tiivistää vuosi noin lyhyeen videoon, joten paljon jouduin jättämään materiaalia pois. Videossa on kuitenkin pääpiirteittäin vuosi 2014. En ole koskaan aiemmin tehnyt muuta kuin valmennusvideoita, joten antakaa vähän armoa tälle ensimmäiselle tekeleelleni. Movie makerin kanssa sain jonkin verran tapella, mutta sainpahan tehtyä!

Myöhemmin on tulossa ihan kunnon postausta kuluneesta vuodesta!

Vihdoinkin HIHS 2014

Olen pikkusen myöhässä tämän postauksen kanssa! :D Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeaa, sillä vastahan me oltiin tuolla hyppäämässä. 

Tosiaan SM:istä sain paikan HIHS:iin U25 tourille, joten minun ei erikseen tarvinut käydä karsintakilpailuissa. Alun perin luulin saaneeni paikan juniori touriin, mutta kutsua lukiessa asia lopulta selkeni. Aluksi vähän järkytyin, sillä en ollut koskaan aikaisemmin hypännyt hallikisoissa 125cm:n luokkaa isompaa, mutta Hanna oli sitä mieltä, että pystyisimme osallistumaan.

Heta kävi klippaamassa Foxin ennen HIHS:iä. Ei siitä paljoa karvaa irronnut, mutta olipahan ainakin siisti!

Foxi oli vähän yli-innokkaana lähdössä matkaan...

Keskiviikkona starttasimme matkaan kolme tuntia aikataulusta myöhässä, kun odottelimme kyytiä. Foxi pääsi siis tuttujen heppa-auton kyydissä matkustamaan, joten sen ei tarvinut yksin matkustaa trailerissa. Matka sujui ongelmitta, mutta perille päästyä vastassa oli pieni järkytys. Olimme tietoisia siitä, että hevoset majoittuvat ulkona, mutta se, ettei jaba-alueella ollut minkäänlaista valaistusta, otti hieman pannuun. Yleensä en jaksa valittaa tuhasta, mutta siinä vaiheessa, kun väsyneenä illalla saavuimme perille ja jäätävässä kylmyydessä ja pimeässä etsittiin hevosen boxia ja raahailtiin ylämäessä tavaroita, niin olisi melkein tehnyt mieli suunnata saman tien paluumatkalle :D

Vihdoin kun kamat oli saatu kasaan ja rannekkeet hommattua, kuulimme, että areena menee vajaan tunnin päästä kiinni. Ei muuta kuin hirveällä kiireellä puhelimen näytön valossa harjaamaan hevosta ja laittamaan varusteita päälle, jotta kerkeäisimme käydä ratsastamassa. Foxi oli juuri käynyt piehtaroimassa puruissa, joten puoleksi puruisen hevosen kanssa lopulta suuntasimme porukalla kohti areenaa. 

Foxi ei ollut moksiskaan erilaisemmasta kisapaikasta ja olikin ihan oma itsensä. Jotenkin tuntui epätodelliselta ratsastaa niin kirkkaalla kuitupohjalla, kun on tottunut ruskeisiin hiekkapohja versioihin, heh. Ratsastuksen jälkeen kävellessäni takaisin tallialueelle vastassa oli kymmenkunta hevosta taluttajineen, sillä tallialueen portit olivat menneet kiinni, eikä kukaan päässyt sinne sisälle eikä sieltä pois. 45 minuutin päästä portti saatiin auki, joten vihdoin pääsimme laittamaan hevoset yöpuulle.

Puolilta öin olimme viimeinkin scandicissa ja nälkä oli melkoinen, kun oltiin viimeksi syöty joskus päivällä. Kyllä muuten nukutti yöllä!

Ready to go!

Torstaina olikin sitten vuorossa ensimmäinen kisapäivä ja luokkana oli 130cm. Ihme kyllä minua ei hirveästi jännittänyt. Hanna ei päässyt Helsinkiin mukaan, joten pyysin Tiinaa avukseni verkkaan. Verkka oli kyllä yksi katastrofi! Ratsukoita oli n. 40 kappaletta  ja koko ajan sai pelätä jäävänsä jonkun alle. Voin vain kuvitella minkälaista aikaisempina vuosina Hartwall areenalla on ollut... En saanut yhtään ajatuksiani kasaan, saatikka rentoutumaan hevosen selässä, joten valmistautuminen ei onnistunut ihan nappiin. Meille tuli kaiken lisäksi vähän kiire, kun radankävelyssä piti juosta rata läpi, (kun sille oli asetettu aikaa reilu 10min), kunnes ensimmäinen kuulutettiinkin jo radalle. Foxi oli myös kaiken kukkuraksi juuri silloin ihan kauhea ratsastaa, joten radalle lähdin vähän huonoissa fiiliksissä.

Kaikki kuvat tästä eteenpäin lukuunottamatta viimeistä (c) Annika Wall, kiitos paljon kuvista!

Putkessa odotellessa Foxi kävi ihan kuumana, eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Radalle päästyäni koitin nollata hetkeksi kaiken, silitin hevosta ja rauhassa lähdin kohti ensimmäistä estettä. Minusta tuntui siltä, että laukkaan riittävästi, mutta järkytyin videota katsoessani, kuinka putputi vauhtia eteninkään... huoh. Kaarteissa himmailin oikein olan takaa ja sarjalle jouduinkin sitten hieman etenemään, mikä kostautui heti puomilla, jotka olivat "normaalia" kevyempiä. Loppusaldoksi tuli perusradalta 5vrp, joista yksi tuli enimmäisajan ylityksestä. Suorastaan ärsytti taas tuo himmailu, kun OR:n kisoissakin sain silloin yliaikavirheen... 

Perjantaina Petra tuli auttamaan valmennettaviaan, joten heti oli paljon varmempi olo. Tällä kertaa estekorkeus oli 135cm, eikä se näyttänyt hallissakaan liian isolta. Veryttelyssä oli huomattavasti rauhallisempaa edelliseen päivään verrattuna, joten pystyin panikoimisen sijaan keskittymään ratsastukseen. Edelleenkin Foxi oli vähän hankala verkassa, mutta pysyin luottavaisena siihen, että se radalla tuntuisi taas paremmalta.

Foxi käyttäytyi paremmin myös putkessa odotellessa, mutta edelleen sen kanssa sai pyöriä ympyrää. Ensimmäiselle esteelle lähdin vähän turhan kaukaa, mikä ei ole Foxin kanssa se ihanteellisin vaihtoehto. Kuitenkin toinen ja kolmas este sujui ongelmitta, kunnes neljännelle esteelle nyin väliin yhden ekstra askeleen ja Foxi joutui todella pinnistelemään päästäkseen okserista yli. Siitä Foxi otti sen verran nokkiinsa, että loppu rata oli täysin hevosen. Foxi otti ja lähti ja minä yritin tehdä epätoivoisesti puolipidätteitä, jotka menivät kuin kuuroille korville.

Lentävä Kettu!

Täysiä kohti viimeistä estettä.. Huomatkaa kuskin kärsivä ilme :D

Seuraava okseri keilattiin matkaan, kun Foxi tuli siihen niin kovalla paineella. Myös sarjan a-osa tuli alas. Sarjan jälkeen paineltiin taas menemään ja juuri ja juuri kerkesin saada hevosen jotenkin hallintaan ennen seuraavaa estettä. Epätoivoisesti jatkoimme rataa eteenpäin ja viimeinen linja sarjalta pystylle kuudella laukalla oli täysi floppi. Päätin, etten tee puolipidätteitä ollenkaan, sillä niistä ei ollut mitään hyötyä. Siispä paineltiin viimeiselle esteelle viidellä laukalla... Luultavasti jos olisin koittanut välissä hevosta pidätellä, niin tulos olisi ollut viisi ja puoli askelta.



Huh hengissä selvittiin, vaikka kamalaa olikin! Ei ollut kyllä yhtään hauska tunne, kun ei ollut minkäänlaista kontrollia hevoseen. Fiilis oli huono radanjälkeen. Petra yritti kuitenkin tsempata, sillä kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta näin isoissa kilpailuissa ja tällä korkeudella, joten siihen nähden tyytyväinen saisi olla. Tosin minä en ollut! Olisi tehnyt mieli kadota maanrakoon häpeästä, sillä rata oli vaan niin kamalan näköinen. Edelleenkin tekee kipeää katsoa se videolta.

Foxi näyttää hyvin tyytyväiseltä itseensä, minua ei paljoa näytä hymyilyttävän :D

"Hei näittekste kuinka lujaa menin?!"

En tiedä sitten oliko sillä uudella naruremmillä mitään vaikutusta asiaan, sillä Foxi ei ole vielä kertaakaan lähtenyt kisoissa noin pahasti kontrollista. En kuitenkaan pistäisi kaikkea varusteen piikkiin, sillä ratsastin muutenkin huonosti.

Meidän osalta kisat olivat sitten siinä. Kymmenen parhaan finaaliin ei päästy, mutta kisoihin lähtiessäni jo tiesin, että aivan nappisuoritusta vaadittaisiin sinne päästääkseni. En kyllä noiden ratojen jälkeen mitään 140cm:n luokkaa olisi mennyt hyppäämäänkään rämpimäänkään :D  Noh, yhtä kokemusta rikkaampana ollaan taas ja ensi kerralla varmasti kaikki on paljon helpompaa. Kuitenkin näiden parin minsan aikana oli todella mahtavaa päästä hyppäämään HIHS:iin ja varsinkin radankävelyssä fiilis oli huikea.

Paluumatkalle lähdössä.

Meidän kolmen poppoosta kukaan ei päässyt finaaliin, mutta jäimme kuitenkin sunnuntaihin asti hevosten kanssa Helsinkiin, kerta rannekkeet oltiin saatu joka päivälle. Lauantaina kävin aamulla ratsastamassa Foxin ja muuten sitä kävelytettiin useamman kerran päivässä. Kaiken kaikkiaan reissu oli opettavainen! Kotimatkalle oli kuitenkin erittäin mukava lähteä viiden päivän ulkona palelun jälkeen ;D

Hyvää joulua!

Toivoo Kettu ja Kirsi! :)

HIHS -valmistelut osa 2

Ninan valmennuksien jälkeen otin kuitenkin Hannalta vielä yhden valmennuksen. Halusin saada tutulta valmentajalta viime hetken ohjeet tulevia skaboja varten. Valmennus ei sujunutkaan ihan suunnitellusti, joten meinasi iskeä pieni paniikki viimeisinä päivinä. Yksi valmennus vaihtui kahdeksi ja pelkäsin sitä, että Foxille tulisi liikaa hyppyjä alle ennen kilpailuja ja se olisi väsynyt. Kisoissa väsymyksestä ei ollut onneksi tietoakaan, mutta viimeisten päivien sähläily saattoi ehkä näkyä suorituksissa.

Valmennuksen alussa päätimme kokeilla uutta tekniikkaa verrytellä kuumaa hevosta. Jälkiviisaana voin sanoa, ettei ainakaan kokeilla uudestaan kyseistä tekniikkaa! Tarkoitus oli tehdä maneesin ympäri kahdeksikkoa puomien yli laukassa, niin että minä pyytäisin hevosta jalalla koko ajan eteen isossa laukassa. Näin olisi ollut tarkoitus saada energiaa purettua Foxilta niin, että se olisi hypättäessä rauhallisempi. Noh kuten osasin aavistaa, niin Foxin kohdalla vaikutus oli päinvastainen. 

Laura ja tallikissa Lassi :)

Foxi kirjaimellisesti laukkasi maneesia pitkin täysiä ja minä kiikuin kauhuissani selässä :D Lopulta tehtävä päättyi siihen, kun meiltä hajosi gägiremmi! Ei voi olla totta, laskeskelin jo että meillä on tänä vuonna hajonnut tavaraa n. 600e edestä ellei enemmänkin, huhheijaa... Ihan älyttömän huonoa tuuria ollut mukana, kun on mennyt rikki varusteita kuolaimista jalustimiin asti. Remmin mentyä rikki iski paniikki, että mitäs nyt tehdään, mistä saan uuden samanlaisen remmin? Tallilla ei ollut yhtään ehjää gägiremmiä, joten laitoimme Hannan jonkin kuolaimen suuhun ja Hanna hyppäsi pitkästä aikaa Foxin kyytiin. 

Foxi oli laukkaharjoituksen jäljiltä ihan höyryissään ja ratsastuksesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Hanna otti Foxilla myös hyppyjä ja vasta ihan viimeiset hypyt olivat rauhallisia. Kävin itse vielä loppuravit ravailemassa, mutten halunnut hypätä, sillä kuolain ei tuntunut omaan käteen sopivalta.

Sovimme uudet treenit seuraavalle päivälle ja siihen mennessä minun piti hankkia uusi gägiremmi. Valitettavasti mistään ei löytynyt samanlaista nahkaista remmiä, vaan löytyi ainoastaan naruremmi. Hanna käski olla murehtimatta tilanteesta, mutta väkisinkin tämä härdelli pisti stressaamaan.

Seuraavana päivänä tunnustelin, miltä F tuntui uudella remmillä. Foxi tuntui aavistuksen huonommalta, mutta sillä täytyi nyt pärjätä. Laitoin verkkaan gramaanit ja niillä hyppäsin myös verkkahypyt. Aloitimme pienellä ristikolla, jonka edessä ja takana oli puomit. Myöhemmin tulimme myös okseria, jonka edessä oli puomi. Foxi hyppäsi normaaleita hyviä hyppyjä, eikä ollut yhtään hätäinen. 

Lopuksi tulimme vielä kaksi  kertaa radan ensin pienenä ja sitten vähän isompana. Isommalla radalla vikalle pystylle otin ylimääräisen askeleen, joten tulin sen vielä uudestaan. Toinen kerta oli jo parempi, muttei silloinkaan paikka täysin optimaalinen ollut. 

Treenistä jäi lopulta positiivinen fiilis kaiken sähläämisen jälkeen. Vähän kuitenkin mietitytti, miten kisoissa uusi remmi toimisi... Ensi postauksessa sitten vihdoin ja viimein itse kilpailuista :)

HIHS -valmistelut osa 1

Jei, vihdoin alkoi joululoma, joten päätin ottaa tavoitteeksi päivitellä blogia ahkerammin.

Oulun kisojen jälkeen Foxilla oli pari rennompaa päivää, jonka jälkeen meillä oli kotitallilla Nina Fagerströmin valmennukset parina päivänä. Itse en ole aikaisemmin Ninan valmennuksissa käynyt, joten vähän jänskätti, mitä tulevan pitää. Olisin joutunut olemaan molempina päivinä koulusta useamman tunnin pois, joten minut siirrettiin molemmiksi päiviksi viimeiseen ryhmään. Aikaisempi ryhmä olisi ollut tasoltaan tasaisempi, mutta ei minun ryhmän eri tasoisuus juuri haitannut. 

Foxi yritti syödä kameran.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme alkuverkan jälkeen ympyrällä laukkapuomeilla. Ensin tulimme puomeja vaihdellen keskeltä sisäreunaan tai vuorostaan ulkoreunaan, jolloin välit olivat pidemmät. Foxi oli yllättävän rauhallinen, vaikka tehtävää toistettiin usemman kerran. Toki se kävi kuumana, mutta oli kuitenkin ratsastettavissa. Hankalinta oli mennä ulkoreunasta puomit, sillä en seuraa laukassa kädellä riittävästi mukana, jolloin jään kädellä kiinni ja F joutui tekemään enemmän töitä. Heti oli paljon helpompaa, kun koitin vähän liioitellusti laittaa kättä eteenpäin. Puomeilla piti olla erityisen tarkkana, että tuin ulkopohkeella riittävästi hevosta ja johdin sisäohjalla kaaren suuntaan.

Tämän jälkeen  tulimme kahta ristikko kahdeksikolla ja päädyissä teimme aina ympyrän puomin kanssa. Foxi kävi kyllä kuumana! Heppa vaan tuntui katoavan alta ja hypyt olivat kovin kiireisiä. Foxista oli hurjan jännää, kun kotimaneesiin oli ilmestynyt katsomo ja siitä se otti vähän extra kipinää. Seuraavan tehtävän alku oli samanlainen, mutta se jatkui vielä neljän askeleen linjalla ja parilla esteellä, joiden jälkeen otettiin seis. Neljän askeleen linjalla jouduin päästämään Foxia turhan paljon etenemään, jonka jälkeen oli taas hankala pitää pakka kasassa. Sama neljän laukan linja toisesta suunnasta oli paljon sujuvampi.

Näin Oulunsalossa...

Jatkoimme myös muilla pienillä radoilla, mutta niistä en sen enempää rustaile tänne. Videolta kaikki olennainen jo näkyykin eli F oli koko valmennuksen aika villinä ja jouduin tekemään kovasti töitä, jotta sain pidettyä sen jotenkin rauhallisena. Lopuksi korjasin vielä samaisen neljän laukan linjan niin, että ratsastin jo edeltävän kaarteen rohkeasti eteenpäin. Näin heppa pysyi tasaisempana myös linjalla. Nina piti siitä, kuinka hyvin osasin korjata asiat ohjeiden avulla. Kunpa myös muistaisin samat jutut valmennuksien ulkopuolella..



Toisena päivänä hyppäsimme enemmän ratatyyppisesti. Aloitimme valmennuksen menemällä laukassa päätypuomin yli, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja mentiin ravissa parin puomin yli maneesin halki ja toisessa päässä jälkeen laukassa yhden puomin yli. Ravipuomeilla Foxi ei mainannut laukan jälkeen rentoutua ja sen seurauksena askel jäi kovin lyhyeksi ja F otti extra-askeleen väliin tai laukkasi niiden ylitse. Laukassa koko homma olikin sitten huomattavasti helpompaa, tosin Kettu meinasi  vähän villiintyä.

Verkkahypyt sujuivat rauhallisemmin kuin edellisenä päivänä, tosin edelleen oli kuskilla tekemistä. Kettu oli ihan kelvollinen ottaen huomioon, että hyppäsimme kotona. Verkkahyppyjen jälkeen tulimme pidemmän radan kahteen kertaan.  Tulimme ensimmäisten esteiden jälkeen kaarevan pysty-okseri -linjan ensin viidellä laukalla, jonka jälkeen hypättiin sarja. Sarjan jälkeen piti kasvattaa laukkaa suuremmaksi ja tulla samainen linja neljällä laukalla. Noh voitte vain kuvitella mikä höyrypää Foxista tuli sen linjan jälkeen! Oli pikkaisen hankalaa saada hevonen rauhoittumaan viimeisiä esteitä varten.


Lopuksi tulimme saman radan uudelleen vähän isompana. Rata sujui ehkä hitusen paremmin, mutta edelleen Foxilla oli kovin kiire ja teki normaalia huonompia hyppyjä. Olisin kieltämättä halunnut hypätä vähän isompia esteitä, kun HIHS lähestyi kovaa vauhtia Vähän siis jäi hampaan koloon, sillä luvassa oli kuitenkin areenalla 130-135cm:n luokat. Muussa tapauksessa esteiden korkeus ei olisi haitannut.

Nina oli todella mukava valmentaja ja hän tuntui pitävän Foxista. Kuitenkin olin ikävä kyllä hieman pettynyt, sillä odotin valmennuksilta enemmän. En tiedä olinko asettanut liikaa ennakko-odotuksia vai mikä oli syynä, mutten saanut loppujen lopuksi valmennuksista niin paljoa irti kuin olisin toivonut. Samat ohjeet olen saanut Hannalta ja Petralta, joten mitään uutta ei varsinaisesti jäänyt käteen. Eihän sitä tietenkään aina uutta voi saadakaan, mutta sen verran tyyriiltä valmennukselta olisin halunnut enemmän (ohjeita, vinkkejä jatkoon tmv). Kyselin muilta valmennuksissa ratsastaneiden fiiliksiä ja porukka oli aika kahtia jakautunutta. Mutta niinhän se on, ettei kaikki valmentajat sovi kaikille :)

Keiden valmennuksissa te lukijat käytte?

Lokakuun treenejä ja OR:n kisat

Heipä hei pitkästä aikaa! En ymmärrä miten taas onnistuin pitämään näin pitkän kirjoitustauon! Juuri, kun olin pääsemässä takaisin nykyhetkeen, niin nyt ollaan taas pari kuukautta myöhässä postauksien kanssa... Bloggaamattomuudesta on ollut melkeinpä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei niitä valmennuksia tule niin perin pohjin analysoitua ilman kirjoittamista, ainakaan omalla kohdallani. Tässä kolmen vuoden bloggailun aikana olen huomannut, että blogista on ollut paljon hyötyä. Olen kehittynyt myös kirjoittajana, mutta ennen kaikkea kehittynyt myös ratsastajana ehkä hitusen enemmän, kun olen pohtinut viikoittain omia vahvuuksia ja heikkouksia. Toki pohdin näitä asioita oman pääni sisällä, mutta en todellakaan näin perusteellisesti.

Vähän käytiin maastoilemassa, kun ei enää ollut itikat kiusana :)

Edelleenkään en halua vain skipata lokakuuta ja marraskuuta kokonaan, joten rustailen niistä treenipostaukset tänne, jotta pääsisitte vähän kärryille siitä, mitä ollaan tehty. Toivottavasti saisin parin viikon aikana kirittyä blogin reaaliaikaan :D Kirjoittaminenkin olisi sitten paljon helpompaa! On nimittäin hieman haastavaa muistella menneitä valmennuksia, kun en ole kirjoittanut niistä mitään ylös. Kesällä pidin kalenteria treeneistä ja kirjoitin sinne aina lyhyesti mitä teimme ja miten meni, mutta yllätys yllätys sekin jossain välissä jäi. Minulla alkoi perjantaina lukiossa uusi jakso, joka on onneksi vähän löysempi. Siispä aikaa pitäisi olla myös blogille enemmän.

Maijan treenit 12.9

Aikaisemmin oli jäänyt julkaisematta yksi koulutreenivideo syyskuulta. Tein siitä lyhyen koosteen musiikilla, niin ehkä sen joku jaksaa katsoakin ;) Foxi oli todella hyvä ravissa, mukavan letkeä ja pyöreä. Avotaivutuksessa jonkin verran vastusteli, mutta muuten olin tyytyväinen. Laukka sen sijaan oli ympyrällä mentäessä vielä rentoa, mutta avotaivutusta tehdessä se jännittyi ja tuli edestä vahvaksi. Lopuksi teimme laukassa todella pientä ympyrää ja samanaikaisesti piti pyytää laukkaa reilusti eteenpäin (ei näy kunnolla videolla, kun muistikortti loppui), mikä oli Foxille hankalaa. 

Laukassa pitää siis paljon työstää niitä vaikeampiakin juttuja nyt, kun heppa pysyy kuitenkin ratsastettavissa, eikä lähde kiitolaukkaa ympäri kenttää.

Petran treenit 6-7.10

Tyypilliseen tapaan ensimmäisenä päivänä teimme töitä puomeilla ja kavalleteilla, sekä lopuksi hyppäsimme jumppasarjaa. Laukassa työstimme ensin suoruutta keskihalkaisijalla laukaten isommin eteenpäin. Tämän jälkeen siirryimme linjalle, jonka ensimmäinen kavalletti hypättiin, sen jälkeen piti mennä ravipuomit ja niiden jälkeen taas laukassa yksi kavalletti. Ravipuomit tuottivat päänvaivaa! Foxi yritti laukata niiden yli ja pari kertaa pysähtyi ensimmäiseen väliin ihmetellen, miten ne jalat kuuluisi laittaa. Kyllä se siitä pikku hiljaa alkoi jotenkin sujumaan, kunhan tulin puomit keventäen ja tein voltin ennen puomeja. Jumppasarjalla Foxi yllätti meidät kaikki positiivisesti! Se ei kiirehtinyt väleissä ja hyppäsi tosi hyvin! Tulin linjan vain kolme kertaa, sillä Foxin kaltaiselle hevoselle saman tehtävän toistaminen ei ole ehkä se parhain tapa toimia.

Toisena päivänä oli vuorossa ratatreeniä HIHS:iä silmällä pitäen. Maneesin pohja oli kuitenkin vähän kova, joten mitään hirveän isoa ei hypätty.Verkkahypyt teimme yhdellä pystyllä, jonka edessä oli kahden laukka-askeleen päässä puomi. Foxi teki tällä tehtävällä tosi hyviä hyppyjä ja malttoi kivasti esteelle asti, joka oli lopuksi n.140cm.

Tämän jälkeen tulimme eri linjat läpi ennen rataa eli teimme aluksi pienempiä ratoja. Pysty - kuusi laukkaa - laine - kolme laukkaa - okseri, oli kaikista hankalin linja meille tällä kertaa. Eka välissä jouduin sujumaan enemmän ja toinen väli olikin sitten ahdas. Toisesta suunnasta linja oli huomattavasti helpompi, sillä kuuden laukan linjalla ei tarvinnut erikseen ajatella eteenpäin. Tulimme puoleksi saman linjan myös toisella tavalla: valkoiselta okserilta kaarevasti laineelle kuudella laukalla. Tosin tulin välin seitsemällä, sillä se tuntui siinä tilanteessa paremmalta ratkaisulta, heh. Okei, oli Petrakin samaa mieltä, sillä olisin joutunut kuudella niin paljon sujumaan, joten kolmen laukan linja olisi käynyt ahtaaksi.

"Joko lähtään treenaa?"

Tulimme vielä yhden pienemmän radan, jossa mukana oli kolmoissarja. Laine tuli tällä kertaa kuuden laukan linjalla alas, sillä edelleen jouduin liikaa sujumaan välissä. Linjalle olisi pitänyt tulla jo kaarteesta sujuvammin, jotta kuusi laukkaa olisi tullut kuin itsestään. Se on niin kiva nyppiä laukkaa siellä kaarteessa...! Linjan jälkeinen yksittäinen okseri puuttuu videolta jostain syystä, mutta sen jälkeen Foxilla rupesi vähän keittämään, enkä päässyt kolmoissarjalle sisään. Heppa jäi pomppimaan kaarteeseen, enkä enää kerennyt siihen jalalla reagoimaan, joten jouduin ottamaan seis, ärhh. Uudella yrityksellä pääsimme jatkamaan ja helpotti kyllä kummasti, kun oikaisin tietä hieman sarjalle. Viiden laukan linja kolmoissarjalta pystylle tuli helposti, kun hepalla oli niin paljon poweria laukassa.



Sitten pääsimme vimein varsinaista isompaa rataa hyppäämään. Kaikki sujui melko lailla nappiin viimeiselle linjalle asti, tosin kolmoissarjan c-osa tuli alas, kun heppa oli vähän liikaa menossa ja otin sen jälkeiselle pystylle vuorostaan kuusi laukkaa... on tää hankalaa! Ennen vikaa linjaa Foxi jäi taas vähän pomppimaan kaarteeseen, mutta olisin voinut siitä huolimatta jatkaa, kunnes F käänsi päänsä niin rajusti vasemmalle, että hyppääminen olisi ollut melko hankalaa. Se on kotona tehnyt noin pari kertaa ennenkin, muttei onneksi koskaan (vielä) kisoissa. Lopuksi tulimme pelkän viimeisen linjan uudestaan ja tällä kertaa kuuden laukan linja meinasi jopa käydä ahtaaksi, sillä annoin Foxin laukata välissä hieman liikaa.

Ihan sai olla tyytyväinen valmennuksen jälkeen, mutta kuten huomata saattoi, niin linjat tuottavat meille edelleen päänvaivaa.

Änkeän vielä tähän samaan postaukseen samalla viikolla olleet hallikansalliset, jotka olivat Äimärautiolla. Nämä olivat ainoat hallikilpailut ulkokauden jälkeen ennen HIHS:iä. Jälkeen päin ajateltuna olisi ollut hyvä käydä Ypäjällä yksissä hallikisoissa myös, mutta koeviikon takia ne jäi väliin. Hyppäsin kisoissa vain 120cm:n luokan, sillä halusin säästää hevosta, kun ennen Helsinkiä oli tiedossa vielä Ninan valmennuksen ja Hannan treenit. Onneksi menin pienemmän luokan, sillä pohja ei ollut kovinkaan hyvä.



Hanna pääsi auttamaan kisoihin, mikä oli iso plussa! Verkassa Foxi oli muistaakseni vähän vahva, mutta hyppäsi kuitenkin kivasti. Itse rata olikin yksi laimea esitys, kuin voikaan vain olla. Menin niin alitemmossa koko radan, jonka takia saimme perusradalta yhden aikavirheen?! Ja ikävä kyllä HIHS:issä kävi sama juttu.. Uusintaan ei oltaisi muutenkaan osallistuttu, mutta silti ärsytti. Otin molempiin linjoihin extralaukan, ei siinä, se ei näyttänyt videolla huonolta, mutta mikäli ensi kaudella halutaan hypätä jokunen 135-140cm rata, niin muutosta täytyy tapahtua. Foxin kanssa lisälaukan ottaminen - joihinkin väleihin - ei haittaa, mikäli se on suunniteltua, mutta kaarteissa ja esteiden väleillä pitää silti antaa hevosen laukata enemmän.

Onko kenelläkään lukijoista samaa ongelmaa eli liikaa himmailua laukatessa?

Juulia Jyläksen valmennukset

Syyskuun lopussa Juulia Jyläs tuli valmentamaan meidän tallille. Hän siis pitää myyntitallia Hollannissa, minne Lupukin reilu vuosi sitten meni. Juulian kautta Hanna aikoinaan myös osti Foxin, joten heppa oli jo ennestään tuttu Juulialle.

Näin syyskuussa, jipii!

Ensimmäisenä päivänä hyppäsimme pelkkää jumppasarjaa. Yllätyin positiivisesti, kuinka fiksusti Foxi oli myös useamman toiston jälkeen. Se nimittäin kuumenee monesti erittäin paljon, mikäli jotain tehtävää toistetaan useasti. Ainoastaan vasemmasta kierroksesta tultaessa jouduin välillä tekemään kaarteeseen muutaman voltin, jotta heppa ei vaan menisi lapa edellä kohti jumppista.

Keskityttiin siihen, että kaarteissa sain hevosen kunnolla sisäpohkeen läpi ja esteillä pysyn mahdollisimman pystyssä ylävartalolla.

Toisena päivänä hypättiin rataa. Foxi oli verkkahypyillä turhan villi ja epätasainen edestä. Esteiden jälkeen se lähti tuhatta ja sataa laukkaamaan. Kerran jouduinkin esteen jälkeen melkein kymmeneksi minuutiksi laukkaamaan ilman jalustimia kenttää ympäri niin kauan, kunnes hevonen rauhottui. Huh, ei päästä Foxi minua helpolla! :D

Tärkeintä kuuman hevosen kanssa on, ettei itse lähde siihen hössötykseen mukaan, vaan pysyn rauhassa pääkylmänä. Sain Juulialta aivan älyttömän hyviä vinkkejä tätä varten, joita on hieman hankala tekstin muodossa selittää. Tiivistetysti minun pitäisi ajatella kaikki hieman hidastettuna ja esteen jälkeen vain hengittää syvään, antaa hevosen laukata muutama askel ja istunnan tiivistämällä hidastaa hevosta. Tämän kun hoksasin, niin ero lopputuntiin oli hevosessa valtava! Se ei kiirehtinyt esteille, vaan odotti minua ja mikä parasta, esteen jälkeen se ei kadonnut ratsastajan alta. Myöskin minun tulee ajatella, että lähestyn estettä samalla lailla kuin puomia. Minun ei tarvitse paineistaa taikka kerätä vauhtia, jotta F pääsisi esteiden yli.

Fiilis oli aivan uskomattoman hyvä, sillä tajusin viimein, mitä lähden jatkossakin Foxin kanssa hakemaan ja mihin pyritään. Sain paljon kehuja siitä, kuinka hyvin pystyn muuttamaan omaa ratsastusta annettujen ohjeiden mukaisesti, ainakin valmennuksen aikana. Eri asia onkin sitten, miten muistan tämän jatkossakin korjata. Korjaus vaati vielä sen verran paljon ajattelua, joten automaattisesti se ei todellakaan vielä tule. 

Äiti ja Prinssi

Meidän ihana sinisilmäinen <3

Oli mukavaa kuulla myös Juulialta, että sovimme Foxin kanssa hyvin yhteen. Ei voi muuta sanoa, kuin hevosenvaihto oli erittäin onnistunut ratkaisu.

Nyt ollaankin sitten syyskuu käyty läpi. Lokakuussa meillä on ollut mm. Petran treenit, hallikansalliset, Hannan pari valmennusta sekä Nina Fagerströmin valmennukset. Vähän stressaa kisat, sillä eilen (sunnuntaina) hajosi gägiremmi treeneissä ja meinasin päätyä taas hevosen kanssa ilman suitsia laukkaamaan täysiä pitkin maneesia... Käytiin ostamassa uusi naruinen remmi, kun ei löytynyt nahkaista, joka meillä on ollut jo pitkään käytössä. Toivottavasti Foxi toimisi tmyös tuolla naruisella. Viime talvena meillä oli Hannan naruinen remmi käytössä, mutta se ei ollut ihan niin hyvä.

Tsemppi päälle ja kohti Helsinkiä vaan! Ollaan me ennenkin hengissä selvitty :)

Syyskuun treenejä

Ulkokauden kisojen jälkeen jatkoimme treenejä edelleen kentällä. Kaksi kuukautta oli HIHS:iin aikaa treeneilla ja tiedossa oli pidempi kisatauko. Kalajoen kisojen jälkeen käytimme Foxin Kaustisilla klinikalla vuositarkastuksessa, jotta mahdolliset pienet vaivat hoidettaisiin ennen Helsinkiä. Foxia ei taivutettu ollenkaan, vaan eläinlääkäri kävi Foxin läpi kiropraktisesti ja näin hoiti pahimmat jumit pois. Foxi oli jokseenkin toispuoleinen, eikä aivan kaikkia jumeja saatu auki yhdellä hoitokerralla. Seuraava kerta onkin sitten vasta HIHS:in jälkeen.

Hevonen oli siis täysin treenikunnossa, eikä tarvittu yhtään sairaslomaa, mahtavaa! Lupun kanssa oltiin vähän väliä saikulla, joten on ollut ihanaa, kun heppa on pysynyt täysin kisakunnossa koko kauden (*koputtaa puuta). Osteopaatti kehotti hierotuttamaan Foxin käsittelyn jälkeen, jotta kaikki teho saataisiin irti. Niinpä vakkari hieroja Kirsi Hölmström tuli hieromaan Foxin ja hän sanoikin, ettei F ole koskaan ollut niin hyvän tuntoinen.

Hannan estevalmennus 8.9

Pitkästä aikaa Hanna pääsi pitämään treenejä! Tehtävänä oli tällä kertaa vähän haasteellisemmat linjat, nopeilla kaarteilla. Esteet pysyivät tarkoituksella maltillisina. Minulla oli taas joku ihme ongelma maapuomeilla, kun en osannut laskea oikeita askelmääriä. Kuvittelin tulleeni linjan kuudella laukalla, vaikka todellisuudessa tulinkin sen viidellä. 

Lopuksi tulimme pitkällä lähestymisellä okseria, jota sitten nostettiin vähän reippaammin 140cm:n pintaan. Siinä ei ilmennyt mitään ongelmia. Minun on Foxin kanssa helppo tulla pitkiäkin lähestymisiä, eikä ole pelkoa siitä, ettenkö näkisi askelta. Viimeisellä rundilla este alkoi olemaan jo esteen kokoinen, jolloin en ihan uskaltanut laukata sitä kohti niin reippaasti kuin aikaisemmilla kerroilla.

Petran treenit 14.9

Ensimmäiset hallitreenit pitkään aikaan! Oli vähän masentavaa hypätä hallissa, hyi talvi tulee... Aloitimme kavallettilinjalla, jota tulimme eri askelmäärillä molemmista suunnista. Foxi oli aika villinä ja sitä sai pidätellä melko paljon, jotta pysyi housuissaan. Tämän jälkeen teimme erilaisia pieniä ratoja, jotka näkyvät videolla. Noottia sain epätasaisesta kädestä, mikä ei vaan meinaa pysyä paikallaan. 

Jumppalinjalle onnistuin ensimmäisellä kerralla survomaan kolmen laukan linjaan neljä laukkaa, joten tulin sen uudestaan niin, että vain rentoutin oman käden. Foxia ei tarvitse käskeä eteenpäin, jos jossakin välissä täytyy edetä, vaan pelkkä käden rentouttaminen riittää. Lopuksi tulin kerran jumpan vähän isompana. Minun täytyy muistaa esteiden jälkeen pysyä vakaana satulassa, kun helposti Foxin laukatessa huojun edestakaisin.

Mikon valmennus 20.9

Aloitimme ravityöskentelyllä niin, että vaihtelimme askelpituutta. Heti sain Mikolta kommenttia, että Foxin liike oli viime kerrasta parantunut huomattavasti. Jatkoimme ravityöskentelyä ympyrällä puomeilla ja puomien jälkeen piti ravata enemmän eteen ja vasta puomeille koota enemmän. Samaa tehtävää teimme myös laukassa.

Ihana syksyinen keli! Enää ei voi sanoa samaa..

Mikko kiinnitti erityisen paljon huomiota käsiini, sillä en myötää niillä tarpeeksi liikkeen mukana. Jätän kädet jäykästi paikoilleen, jolloin Foxi nakkelee enemmän päätään. Myös hypyssä pitäisi muistaa rentouttaa kättä enemmän. Kädet ovat aina olleet minulle se isoin ongelmakohta, joten sitä ei ole helppo korjata. Pikku hiljaa hyvä tulee, ovat ne sentään tasaisemmat mitä neljä vuotta sitten :D 

Ollaan me reenailujen keskellä pidetty hauskaakin!

Kaikki tehtävät näettekin videolla, joten niistä ei sen enempää. Kerran mokasin täysin lähestymisen yhdelle ristikolle, en vain nähnyt sille mitään askelta, heh. Muuten meno oli aika sujuvaa. Pitää vain muistaa laukata ne kaarteet, jotta pääsee odottamaan estettä, eikä toisinpäin. Minulla on myös Foxin kanssa pinttynyt tapa heti esteen jälkeen ottaa kiinni kädellä, vaikka huomattavasti sujuvampaa olisi antaa hevosen laukata muutama askel rauhassa ja sitten vasta tehdä pidäte. Tätä on hankala korjata, sillä se tulee niin automaattisesti. Ehkä vielä jonain päivänä...


Ensi kerralla sitten lisää valmennusmateriaalia, olettekohan jo ihan kyllästyneet näihin? Eipä me paljon muuta olla tehtykään. Kohtahan saan jo blogikirjoitukset kiinni nykyaikaan , wohoou!

Tallikirppis lopuillaan.

Onko teillä ratsastaessa jotain pinttynyttä tapaa, josta on vaikea päästä eroon?

Elokuussa 2/2

• Maijan estetreenit 20.8

Ennen Kiuruveden kisoja pyysin kouluvalmentajaani Maija Kärkkäistä pitämään minulle hyppytreenit, kun Hanna ei enää kyennyt pitämään. 

Teemana oli hevosen jumppaaminen. Aloitimme ravipuomeilla, F ravasi oikein letkeää ja mukavaa ravia, eikä yrittänyt laukkailla puomien yli. Kuten edellisessä postauksessa jo sanoin, ero oli suuri verrattuna edelliseen kertaan! Gägikuuri siis teki tehtävänsä ja tuon parin viikon kuurin jälkeen F oli jopa päinvastoin huonompi ratsastaa kolmipalalla.. :D Ravipuomien jälkeen otimme muutaman ravihypyn portille, jonka edessä oli puomi. Ensimmäisellä kerralla en osannut varautua niin voimakkaaseen hyppyyn, joten jäin vähän suusta kiinni.

Foxi menossa innokkaasti kohti estettä.

Esteen jälkeen mopo vähän lähti toisessa päädyssä.

Jatkoimme ravilähestymisiä "laiskan miehen jumppasarjalla", jossa oli normaalisti okseri ja pysty viiden laukan linjalla, mutta väleissä oli puomit innarivälein. Ensimmäisellä kerralla F oli vähän ihmeissään minne jalkansa laittaa, mutta heti seuraavilla kerroilla oli täysin hommassa mukana. Usemman toiston jälkeen tulimme radan: eri sarja ravista, laukassa puomi-portti, toinen puomi-pysty-puomi tehtävä ja lopuksi jumppalinja ilman välipuomeja. Jouduin linjalla tekemään yhden isomman puolipidätteen, sillä puomit eivät olleet enää hidastamassa ja F oli syöksymässä kohti okseria neljällä ja puolella askeleella. 

Ongelmaksi muodostuivat oma epävakaa istunta esteiden välissä, sekä Foxin syöksykiito toisessa päädyssä aina jumppalinjan jälkeen. Tuo perseeni pysyminen satulassa on ollut aina ongelmana, kun hyppään Foxilla. Se saa helposti kiskottua minut irti penkistä, mutta olisi silti tärkeää päästä istumaan satulaan. Jalustimilla killuminen ei ainakaan auta Foxin hidastamisessa esteiden jälkeen. 

• Kiuruveden kansalliset 23-24.8

Heti Äimäraution kisojen jälkeen seuraavana viikonloppuna oli Kiuruvedellä kilpailut. Lähdimme vasta lauantaiaamuna ajamaan kisapaikalle. Kisapaikka oli jo ennestään tuttu parin vuoden takaa, jossa muuten hyppäsin Lupun kanssa ensimmäisen 130cm:n luokkani. Siihen se sitten jäikin.

Kisapaikalla meillä oli hyvin aikaa laittaa tavarat kasaan ja seurailla kisoja ennen oman luokan alkua. Petran kanssa olimme sopineet, että hyppään vielä yhden 120cm:n luokan alle, kun pieni epävarmuus edelleen heijastui ratsastukseen.

Kettu ei paljoa stressaa kisoissa. Kisakuvia tulossa myöhemmin, kunhan saan ne ostettua! :)

Verryttelin oikein ajatuksen kanssa sileällä, jotta F tulisi oikeasti läpi, eikä vain vähän sinnepäin. Olen monesti estekisoissa vähän laiska verryttelemään, enkä vaadi asioita loppuun asti. Verkka onnistui hyvin ja sitten ei muuta kuin radalle.

Rata oli arvostelulla A.2.0, joten olin suunnitellut lyhyet ja nopeat tiet, jotka myös pääsin toteuttamaan. Ennen ykköstä F alkoi yhtäkkiä viskelemään päätään, mutta päästiin kuitenkin yli puhtaasti. Alkurata olikin erittäin sujuva ja kutosen jälkeen ehdin jo ajatella, että nyt menee hyvin. Ikinä ei pitäisi ajatella noin, sillä seuraava linja menikin pipariksi, kun tulin linjan kuuden laukan sijaan viidellä laukalla?! Näin en ole ikinä tehnyt kisoissa Foxin kanssa, vaan ennemmin olen ottanut yhden exra-askeleen. Kuten arvata saattaa Foxin kaltainen kuuma hevonen tuli linjan jälkeen erittäin vahvaksi. Jäin tyhmänä vain pitämään vastaan ja killumaan jalustimille sen sijaan, että olisin ottanut yhden kunnon pidätteen ja istunut satulassa. Näin ollen viimeiselle esteelle eli sarjalle kahdeksan laukkaa ajautui aivan liian lähelle, jolloin sarjan a-osa tuli alas. Pudotus otti niin päähän, etten edes viitsinyt välissä tasapainottaa yhtään vaan jätin hevosen yksin, jolloin b-osakin tuli alas... 

Prrrkele, että ärsytti! Aika olisi riittänyt voittoon ja itse munasin kaiken viimeisellä esteellä.

Seuraavaksi oli vuorossa 130cm:n luokka, joka oli myös aikaluokka. 1,2,3 ja nelonen sujuivat vielä mallikkaasti. Vitoselle käänsin lyhyen tien, joka onnistui hyvin. Kutoselle oli sama linja kuin edellisessä luokassa kuudella laukalla, mutta tällä kertaa nyin siihen seitsemän. Seiska onnistui hyvin, mutta sarjalle jäin liikaa pitämään kädellä, josta tuli taas molemmat puomit alas! Ja seuraavalta okserilta myös puomi! Viimeinen linja sentään onnistui, mikä oli sama kuin edellisessä luokassa. Tosin siihenkin väliin otin yhdeksännen askeleen...

Ei taaskaan sujunut sitten yhtään, ei kumpikaan luokka! Toisessa luokassa pidätteet eivät menneet läpi ja otin askeleen pois välistä/ajauduimme liian lähelle esteitä ja toisessa luokassa vaan pidin ja nyin väleihin liikaa askelia. Kultainen keskitie oli täysin kadoksissa.

Noiden ratojen jälkeen tuumasin, että käyn vaihtamassa sunnuntain luokan pienempään. Joten taas palattiin hyppäämään kahtakymppiä.

Sunnuntaina luokan vaihdoksen takia lähdin heti ensimmäisenä. Meinasi tulla kiire verryttelyssä, sillä en voinut verkata ennen radankävelyä, kun verkkakenttää huollettiin. Niinpä otin vain muutaman hypyn ja kiirellä menin radalle valmistautumaan. Tuomaritornissa kuitenkin säädettiin jotain, joten lopulta ravailinkin kisakentällä n.5-10min. Onneksi F ei kerennyt hyytymään tuossa, sillä vähän olisi ketuttanut, jos eka este olisi tullut alas.

Rata oli oikein sujuva, kultainen keskitie löytyi eli pääsin kaikki välit oikeilla askelmäärillä. Uusinnassa toteutin suunnittelemani tiet ja maaliin pääsimme 0-0 tuloksella, wohooou! Tuntui oikealta työvoitolta viime aikojen munailujen jälkeen. Niinhän siinä sitten kävi, että pidimme kärkipaikan luokan alusta loppuun saakka! Kiva kaatosade alkoi juuri ennen palkintojen jakoa, joten kerkesimme kastua litimäriksi. Oli tosi inhottavaa pakata kamat kasaan vesisateessa ja kuraisena lähteä matkaan. Siinä kiiruhtaessa unohdimme kameran kisapaikalle, mutta onneksi Kukkolat nappasivat sen mukaansa.

• Kalajoen venetsialaiset 29-31.8

Ulkokauden viimeiset kisat olivat Kalajoella -ehdottomasti yksi suosikkikisapaikoista! Jutta lähti perinteisesti mukaamme groomiksi, joten F sai joka päivä hienot letit harjaansa. Mukava reissu oli tälläkin kertaa, mikä huipentui lauantain sykähdyttävään ilotulitukseen. 

Äiti ja Kettu <3

Ja super groomi Jutta!

(c) Elli Kivari

Kolmen kopla :)

Perjantaina hyppäsin 130/120cm:n luokan. Foxi oli todella paljon menossa radalla, eikä minulla ollut paljoa vaikutusvaltaa. Pääsimme kuitenkin kaikki esteet puhtaasti ja linjat oikeilla askelmäärillä. Uusinnassa en kääntänyt suunnittelemiani lyhyempiä teitä, sillä en olisi saanut hevosta tarpeeksi takaisin. Foxi sai pariin otteeseen jopa kiskottua minut kunnolla irti satulasta. Tulos oli kuitenkin 0-0 ja viides sija. Ihan kelpo tulos siis!

Lauantaina oli 130cm:n aikaluokka. Olin suunnitellut jälleen tiukat tiet ja pakotin itseni myös toteuttamaan ne, vaikka kaikki esteet tulisivat alas. Meinasin nimittäin jänistää ja olisi tehnyt mieli vain kierrellä ja kaarrella rauhassa mukavuusalueella. Jos ei koita, ei voita! Noh radalla todellakin käänsin ne tiukat tiet ja aikakin oli ylivoimaisesti monta sekuntia voittajaa nopeampi, mutta minkäs teet jos muuten ratsastit huonosti, minkä seurauksena kaksi puomia tuli alas. 

Heti ykkösesteelle lähdin puskemaan, mikä on ehdottomasti kielettyä. F tuli sen seurauksena hirveän hätäiseksi ja kolisutteli melkein joka ikiseen puomiin. Ei siis yhtään tyypillistä Foxille. Ensimmäinen puomi tuli lopulta kuudennelta esteeltä, kun minulla ei taaskaan ollut minkään laista ajatusta linjalla. Ensin jäin pitämään liikaa, jonka jälkeen jouduin etenemään ja jäin okserista aivan liian kauas. Kahdeksas este tuli myöskin alas, sillä jäin kaarteeseen himmailemaan, eikä Foxilla ollut mahdollisuutta venyä leveästä okserista ylitse.



Sunnuntaina hyppäsin myös 130cm:n luokan arvostelulla AM5. Perusradalta tavoittelin nolla rataa, jotta pääsisimme korotettuun uusintaan. Radalla ratsastin huolellisesti ajatuksen kanssa. Rata oli aivan nappi suoritus viimeiselle okserille saakka. Okserille oli vähän haastavampi tie kaarteesta, joten radankävelyssä suunnittelin ottavani enemmän tilaa menemällä lähelle aitaa. Mutta mitä tekeekään Kirsi radalla? -On hurmioitunut hyvin menneestä radasta ja tulevasta nollasuorituksesta, oikaisee tien okserille, eikä näe askelta okserille. Ratsastaja lähtee puskemaan kohti estettä ja hevonen joutuu ottamaan miniaskeleen ennen estettä ja näin ollen puomi lähti matkaan. Hyvä minä!



Ja taas ärsytti radan jälkeen! Olisi pitänyt vain odottaa estettä rauhassa pää kylmänä, mutta ei. Olisi ollut niin kiva päästä uusintaan, kun vain kolme siihen lopulta pääsi. Positiivista ainakin oli, että pääsin hyppäämään kaikki radat "omalla korkeudella", eikä tarvinnut vaihdella luokkia pienempään. Siihen se positiivisuus sitten jäikin.

Yllä olevat kuvat (c) Krista Sumen

Kalajoen kisojen jälkeen ollaan pääasiassa vain treenailtu, sekä viikko sitten kävimme yksissä hallikansallisissa. Vajaan viikon päästä onkin sitten kauan odotettu ja pelätty HIHS!