Tosiaan viime viikonloppuna suuntasimme Yllärin kyydillä ensimmäistä kertaa kisaamaan jorpakon toiselle puolen. Matkaan lähdimme innokkaasti, mutta samalla vähän jännitti minkälaista kisaaminen olisi Ruotsissa. Menomatka tuntui menevän nopsaa, vaikka matkassa kestikin reilut 7h Umeåån. Matka sujui hyvin ja Foxi tykkäsi matkustaa kaverin kanssa, joka olikin jo viime syksyltä tuttu heppa.
Perillä sönkötimme vähän ruotsia ja englantia ja purimme tavarat paikoilleen ja veimme auton sähköpaikalle. Hevosilla oli jo tuttujen toimesta purut valmiina karsinoissa, joten purkaminen sujui nopeasti. Myöhemmin illalla kävimme ratsastamassa hevoset. Kisat olivat perjantailta jo ohitse, mutta verryttelyhalliin ei päässyt ratsastamaan, joten suuntasimme isolle ulkokentälle ratsastamaan, joka oli loisto kunnossa! Foxi oli yllättävän rauhallinen, vaikka pääsikin pitkästä aikaa kentällä menemään. F tuntui toimivan oikein hyvin ja suuntasimme ratsastuksen jälkeen pistämään hevoset lepäämään ulkojaboihin ja itse nukkumaan heppa-autoon.
Ketun oma maskotti.
Lauantaiaamuna kävimme tutustumassa paikkaan paremmin. Ratsastuskeskus oli valtava verryttely -ja kisahalleineen ja kolmine ratsastuskenttineen. Verkkahallista pääsi sisäkautta kisamaneesiin ja talleista pääsi myös sisäkautta halleihin. Ruotsissahan kunnat panostavat myös hevosharrastukseen, joten tilat olivat kyllä sen mukaisia. Vessoja ja pukutiloja löytyi joka lähtöön ja oli ravintolaa hallin yläkerrassa jne. Tallit oli rakennettu niin, että niiden väliin jäi kaunis sisäpiha, johon oli tehty kouluratsastuskenttä. Tallista kun astui sisään, roikkui katosta upea kristallikruunu. Puitteet olivat siis loistavat!
Suomijengi <3
Kävin aamupäivällä vielä ratsastamassa Foxin ulkokentällä, sillä yleensä se on niin mahdottoman virtainen ensimmäisessä luokassa. Ennen ratsastusta käytin Foxin vetchekissä, sillä Ruotsissa pitää heppa käydä aina näyttämässä eläinlääkärille, jos kisaa 120cm:n tai sitä isommissa luokissa. Hyppäsin iltapäivällä 130cm:n luokan ja Ylläri tuli auttamaan verryttelyssä. Verkkahalli oli jaettu pieneen sileänverkka-alueeseen ja hyppyalueeseen, johon sai mennä vain kuusi ratsukkoa. Sileänverkka oli todella ahdas, kun siinä oli kymmenisen ratsukkoa yhtäaikaa, mutta siitä onneksi selvittiin.
Kisamaneesi, sen takana oli poikittain verkkamaneesi.
Hieman räjähtäneen näköiset letit suorituksen jälkeen.
Tässä oli vähän "pienempi" kenttä, joka toimii kesäisin verkkana.
Foxi oli verkkahypyissä oikein hyvä ja jopa yllättävän rauhallinen. Itse jarrailin vähän liikaa käden kanssa verryttelyssä, mutta radalla onneksi muistin laukata. Montaa hyppyä Ketun kanssa ei tarvinnut ottaa ja sitten suuntasimmekin jo odottelemaan vuoroamme kisa-areenalle. Kohta tulikin jo oma vuoroni, tervehdin tuomaria ja sain lähtöluvan "Var så goda in" tai jotain vastaavaa :D Huomasin muuten myöhemmin luokkia katsoessani, ettei kukaan ruotsalaisista tervehtinyt tuomaria. Ilmeisesti se ei ole samalla tavalla pakollista kuin meillä. Suomessa tuomari voi jopa antaa varoituksen, mikäli jättää tervehtimättä.
Ykköselle tulin vähän lähelle ja kakkoselle otin yhden askeleen liikaa, josta tuli puomi matkaan. Kolmoselle F teki hienon hypyn, mutta sitten alkoikin alamäki. Paikat olivat hyviä, mutta silti puomi kopisi mukaan myös sarjan b-osalta, valkoiselta pystyltä, yhdeltä okserilta, viimeinen sarjakin kolisi kiitettävästi, mutta puomit sentään pysyivät kannattimilla. Koristeena kakun päälle vielä viimeinen okserikin tuli alas. Tuloksena siis viisi?! puomia, joka tarkoitti Ruotsissa hylättyä suoritusta. (Siellä tulee hylsy, jos tulee yli 16vrp) Teimme siis uuden virhepiste-ennätyksen... Ei ole yhtään Foxin tapaista ottaa noin monta puomia, Foxi oli todella epäskarppi ja olimme kaikki aivan ihmeissään radan jälkeen.
Sisäpihan koulukenttä.
Verkkahalli oli tuolla.
Päädyssä vasemmalla oli kisa-areena. Hevoset kulki sisäkautta myös, mutta eri reittiä.
Soitin Tiinalle myöhemmin iltapäivällä ja hänkin ihmetteli tapahtunutta. Päätimme kuitenkin nollata tilanteen ja katsoa seuraavana päivänä tilannetta uudelleen. Tottakai itseäni harmitti todella paljon ja suorastaan hävetti tulla Ruotsiin keilaamaan kaikki esteet. Foxi kuitenkin muuten käyttäytyi aivan normaalisti ja jalatkin olivat viileät ja kuivat ja verkassa se hyppäsi loistavasti.
Illalla katsoimme pääluokan, missä Ylläri hyppäsi hienosti ottaen yhden puomin mukaansa. Kävimme mäkkäristä hakemassa vähän sapuskaa ja paistoimme Rovaniemiläisten kanssa illalla vohveleita.
Sunnuntaina meinasi vähän jännittää tuleva suoritus. Päätin ratsastaa samalla tavalla ja olla kaikesta huolimatta paineistamatta hevosta radalla. F hyppäsi verkassa jälleen loistavasti ja itsekin muistin sujua paremmin. Radalla oli hyvä fiilis ja suoritus oli huomattavasti parempi. Tuloksena oli kaksi hipaisupuomia, F oli kaiken kaikkiiaan paljon skarpimpi, mutta puomit olisivat kyllä voineet silti pysyä paikoillaan. Vähän jouduin molemmilla kerroilla sujumaan eteenpäin linjoilla, jolloin puomit tuli matkaan.
Kettu otti rennosti startin jälkeen.
Menestystä ei tullut tälläkään kertaa, mutta hieno kokemus oli kuitenkin. Kotimatka tuntui paljon pidemmältä ja ajoimme pari kertaa harhaan ja bensa-automaattien kanssa meinasi olla ongelmia, mutta ei jääty onneksi matkan varrelle. Kisapaikasta jäi hyvä fiilis: ruotsalaiset olivat oikein ystävällisiä ja auttavaisia! He ovat todella yhteisöllisiä, mikä näkyi joukkuekilpailuissa ja yhteisissä grillijuhlissa. Ruotsalaisilla oli myös todella hienoja hevosia. Ehdottomasti pitänee käydä useamminkin Ruotsin puolella kisaamassa, sillä meillä on sinne suurin piirtein sama matka kuin kotimaan kisoihinkin :)
Ensi viikolla meillä on tosiaan klinikalle aika, toivottavasti ei löydy mitään isompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti