Kun mikään ei onnistu..

Nyt on muutaman viime päivän aikana tuntunut siltä, ettei edes yksinkertaissetkaan asiat tunnu onnistuvan. Tuntuu siltä, että ollaan saatu vähän takapakkia viime aikoina. Lupu on ollut todella hankala ratsastaa sileällä ja heittäytynyt oikein haasteelliseksi. Nyt olen vähän ihmetellyt, että mistä moinen käyttäytyminen johtuu. Voi olla, että hevonen on vain niin uupunut rankasta treenistä ja kisarupeamasta. Täytyy seurailla tilannetta ja katsoa miten hevonen jaksaa. Vielä olisi kolme kisaviikonloppua tulossa putkeen ja sitten saadaan vähän levähtää, kunnes hallikausi alkaa. Jos Lupu näyttää olevan väsynyt, niin Kiuruvesi jätetään varmaankin välistä. P-SM kisat lähestyvät ja toivottavasti siellä pääsemme starttaamaan.

Maanantaina ratsastin lepopäivän jälkeen kentällä. Aloitin käynnissä väistöillä. Tein neliöuraa, jonka tarkoituksena oli tehdä lieviä etuosakäännöksiä. Huomasi heti, että tehtävä oli Lupulle haasteellinen, kun suu alkoi heti venkslaamaan. Ravissa aloitin keventäen ympyrää pienentäen ja suurentaen. Pelkkä ravaaminen tuntumalla oli ihan ylitsepääsemätön ongelma... Yritin sitten kärsivällisesti jatkaa, vaikka hevonen ei liikkunut eteen ja vastusteli tuntumaa minkä kerkesi. Pari kertaa itselläni alkoi keittämään, mutta huomasin, ettei se ainakaan auta asiaa. Laukkakin oli hankalaa, vaikka menin vain ympyrällä tasaista tuntumaa hakien. Loppuvaiheessa laukassa hevonen antautui ja oli sen jälkeen tosi hyvä. Loppuraveissa Lupu tuntui taas tosi hyvältä ja pystyi lopettamaan ratsastuksen hyvällä mielellä, vaikka töitä sainkin tehdä.



Lopuksi tuli ihan kivaa ravia :)

Eteen alas venytys, ihana könötys <3

Tänään oli sitten 1000000 kertaa hankalampaa ja sain ihan itku kurkussa ratsastaa. Aloitin jälleen käyntiväistöillä. Jo käynnissä suun rauhoittuminen vei jonkin aikaa, kun pyysin enemmän pyöreyttä. Aloitin ravissa ihan pelkällä ympyrällä jälleen vaatien vain tuntumaa ja pyöreyttä, sekä aktiivista takaosaa. Eihän siitä tullut sitten yhtään mitään! Hevonen vain vänksläsi suullaan ja vastusteli kuolainta. Lisäksi jos otin lyhemmän ohjan ja pyysin hevoselta vähän pyöreämpää muotoa, enkä vain pää maassa laahausta, niin eihän se suostunut edes liikkumaan eteenpäin. Jos sain Lupun liikkumaan eteenpäin ihan reippasti, niin sitten en saanut tasaista tuntumaa. Päätin kokeilla, että onko laukkaaminen yhtään helpompaa, niin ei todellakaan ollut. Lupu pahimmillaan junttasi paikoillaan ja vähän hypähti pystyyn ja jos pyysin eteen, niin heitteli päätänsä vain taivaisiin.

Korvat höröön Lupu! :D

Tässä vaiheessa alkoi jo epätoivo iskeä, vaikka mitä yritin. Välillä siirryin käyntiin ja raviin, mutta mikään ei auttanut. Meinasin jo luovuttaa, kun kaikki vaan oli niin hemmetin hankalaa, eikä mikään onnistunut. Lopulta kun olin varmaan 40min yrittänyt saada Lupua toimimaan, niin laukkassa vihdoinkin alkoi sujumaan. Pystyin vaatimaan tuntumaa ilman, että suu olisi rauhaton. Päätin kokeilla ravia siinä toivossa, että sekin olisi nyt helpompaa. No eipä ollut.. Taas yhtä hankalaa kaikki. Ei muuta kun takaisin laukkaamaan, mutta nyt alkoi sitten pään viskominen. Kun vihdoin sain sen lopetettua, niin äkkiä siirtyminen raviin ja siiinä Lupu oli nyt ihan hyvä. Vaikka lopuksi sainkin hevosen toimimaan ihan ok hyvin, niin silti ratsastuksen jälkeen suututti hirveästi. En ollut yhtään tyytyväinen, kun yksinkertaisetkin asiat olivat lähes mahdottomia...

Huomenna katson tilanteen mukaan, että mitä teen. Ainakin käyn kentällä vähän pyörimässä siinä toivossa, että sujuisi edes hitusen paremmin.

Kaikki kuvat (c) Olga. Kiitos ihanista kuvista! :) Hyppykuvia Petran treeneistä on tulossa myöhemmin, en viitsinyt kaikkia ängetä samaan postaukseen.