Kiirettä pitää

Huhhuh nyt olen ollut niin kiireinen, etten hädin tuskin ole edes konetta ehtinyt aukaisemaan. Viime postauksestakin on vierähtänyt aikaa ja sillä välin onkin tapahtunut vaikka ja mitä! Paljon olisi kerrottavaa, mutta koitan nyt vähän supistaa kuulumisia, jottei postauksesta tule ihan älyttömän pitkää.

Tosiaan viime viikonloppuna olimme Kalajoella venetsialaisissa hyppäämässä. Meillä oli kyllä oikein mukava reissu ja oli ihanaa kun kerrankin oli super hevosenhoitaja, Jutta mukana :) Ei tarvinut itse stressata hevosen varustamisesta jne. Lisäksi Lupu sai jokaisena päivänä hienot sykeröt harjaansa, kun itse en niitä oikein osaa tehdä. Perjantaina tulimme kisapaikalle hyvissä ajoin ja ehdin seurailemaan muiden startteja. Itse hyppäsin ensin ranrat tonnin 1-osakilpailun 110cm:n luokan arvostelulla A.2.0. Verkassa Lupu oli yllättävän kiva ja liikkui hyvin tuntumalla. Yleensä se kisoissa värkkää kokoajan suullaan, mutta nyt se oli koko viikonlopun oikein hyvä. Tosin välillä meinasin mennä hermot, kun Lupu oli taas niin kiinni oikeassa ohjassa. Rata oli ihan jees, jälkeen päin harmitti, kun en kääntänyt lyhyempiä teitä ja tempokin olisi saanut olla reippaampi. Mutta kuitenkin puhdas rata ja sijoitus 8/72 ja vihreä ruusuke kahmittiin mukaan.

Super hoitaja ja hienot letit! ;)

 Päivän toinen luokka oli 130/120cm eli perusrata isompana. Ennen luokan alkua olin ihan hysteerinen, että nauroin vaan ihan kokoajan. Ennen rataa vuorostaan iski kauhia "paniikki", että apuaa minne sitä on oikein ilmoittauduttu! Perusrata meni ihan ok hyvin, hevonen hyppäsi todella hyvin ja rehellisesti kaikki esteet, itse en vaan saanut oikeanlaista fiilistä ja tuntui, että koko rata on vaan yhtä sähläystä. Uusinnassa sitten en kääntänytkään suunnitelmiani teitä, kun edelleenkin itse olin ihan ulalla ja napsastiin yksi puomikin mukaan. Viimeiselle esteelle tuli aika iso kämmi, kun itselläni tuli yhtäkkiä kauhia kiire päästä maaliin ja lähdin puskemaan kohti estettä. Sen seurauksena tulimme huonoon paikkaan, mutta hienosti hevonen pelasti tilanteen, huh. Radan jälkeen oli todella kiukkuinen itselleni ja ihan hävetti kuinka huonosti ratsastin. Jutta ja äiti yritti tulla puhumaan minulle järkeä, ettei rata näyttänyt edes katastrooffiselta. Uskoin heitä vasta sitten, kun sain nähdä videolta ratani ja itse totesin samaa. Loppupeleissä ei estekorkeus tuntunut edes kovinkaan pahalta. Itse pitää vain saada enemmän rutiinia isommista radoista :) Olisimme sijoittuneet luokassa, jos olisin kääntänyt pikkaisen lyhyemmän tien jollekkin esteelle, kun olimme justiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Mutta turha sitä on alkaa jossittelemaan! ;)

Lauantaina päätin mennä sitten vain yhden luokan eli ranrat tonnin 2.osakilpailun. Jätin 120cm luokan väliin, jottei hevoselle tulisi liian rankka viikonloppu. Eilisen 130/120cm luokan jäleen 110cm näytti säälittävän pieniltä ja helpolta. Tänään itse pääsin paremmin aikaratsastuksen makuun ja sijoitus oli 5/80, ei paha siis ollenkaan! Illalalla venetsialaisten tapaan tietysti oli hieno ilotulitus, mutten itse sitä valitettavasti päässyt kunnolla näkemään. Nimittäin Lupu oli päättänyt hajottaa jabansa seinän ja se piti siirtää toiseen. Hevonen oli todella hermostunut kauhian paukkeen johdosta.

Sunnuntaina oli vuorossa ranrat tonnin 3.osakilapilu ja tällä hetkellä olin viidennellä sijalla yhteispisteissä. 10 parasta pääsi siis iltapäivällä olleeseen finaaliin. Nyt radassa oli oikeaa fiilistä ja pääsin kääntämään hevosta hyvin. Ensimmäinen este ei ihan mennyt putkeen, mutta muuten meni hyvin. Näin ollen sijoituimme tässä luokassa kolmansiksi ja varmistimme pääsymme finaaliin. Tässä välissä olikin useampi tunti aikaa levähtää ja Lupukin vaikutti väsyneeltä rauhattoman yön jäljiltä. Finaalissa ratsastettiin ensin perusrata 110cm ja kaikki jotka saivat nolla tuloksen pääsivät korotetettuun uusintaan. Perusrata meni tosi hyvin ja oli varmaan viikonlopun paras rata. Uusintaan lähdin asenteella, ettei meillä ole mitään menetettävää. Alku meni ihan hyvin, kunnes sarjalle tulimme ihan pohjaan ja a-osa putosi, tämän jälkeen tuli vielä yksi pudotus, kun heppa ei jaksanut nostaa kunnolla jalkojaan. Hevonen kuitenkin yritti parhaansa ja kyllä väsymyksen merkkejä oli havaittavissa. Monta rataahan se hyppäsi viikonlopun aikana.

Tietenkin itseäni harmitti hirmuisesti kaksi pudotusta, mutta aina ei voi onnistua. Tällä kertaa emme tulleet tonnia rikkaampana kotiin! :D Lupukin käveli traikkuun ihan suosiolla, että jes vihdoinkin päästään pois täältä. :)

Tämä viikko on ollut sitten rennompaa ja tällä viikolla onkin tapahtunut vaikka ja mitä. Lupulla mm. kävi hirnuva hammas katsomassa hampaat ja eihän siitä tullut yhtään mitään, kun Lupu olisi pitänyt rauhoittaa. Kuitenkin sen verran hän ehti katsoa, että Lupulla on joskus poistettu sudenhammas ja siitä on jäänyt joku ylimääräinen lerpake sen suuhun, joka vaikuttaa kuulemma todella oleellisesti kuolaintuntumaan. Tässä siis taitaa piileä syy siihen, että miksi Lupu on niin hankala suustaan. Eläinlääkäri ei ole huomannut suussa mitään poikkeavaa, mutta hän löysi heti. Lisäksi Lupun takahampaat ovat niin terävät, että ne ovat hinkanneet ikenen rikki ja suu voi olla aika kipeä. Lerpakkeen saa ainoastaan pois leikkaamalla, joten tämä leikataan pois heti, kun kisakausi loppuu.





Lisäksi Katja kävi eilen "ostotarkastuksessa" ,ponin jaloissa ei ollut mitään vikaa kuvissa. Röntgenissä huomattiin etujaloissa pieni hankosidevamma ja jännetupintulehdus, mutta kuulemma ennuste on todella hyvä. Nyt ponilla on siis 3viikkoa kävelyä ja sitten ravailua ja uudestaan kontrolli. Kuitenkin poni lähtee 11.9 kokeiluun mahdolliseen uuteen kotiin.

 Itse olen ollut tällä viikolla muutaman päivän reissulla Ruotsissa, sukulaisen hautajaisissa. Sen ajan Lupua on hoitanut Jutta. Kiirettä on siis pitänyt ja huomenna olisi sitten vuorossa P-SM kisat, peukut pystyyn! :)