Super fiiliksiä ja emämokia

Tämäkin viikko näyttää vain vierähtävän ohitse! Pahoittelen, etten ole kovin aktiivisesti bloggaillut ajan ja materiaalin puutteessa. Nyt kuitenkin voin ilmoittaa, että luvassa on niin videota kuin myös ratsastuskuvia! :) Viikkoon on mahtunut paljon hyviä kuin myös huonojakin hetkiä.  Minulla on ollut tällä viikolla jo kaksi valmennusta ja sunnuntainakin on vielä Pekan treenit. Hyvin estepainotteinen viikko siis.

Postauksen kuvista iso kiitos Julialle! Kaikki kuvat perjantailta.

Sunnuntaina Lupu oli erittäin hankala ratsastaa vapaa päivän jäljiltä. Hommasta ei meinannut vain tulla yhtikäs mitään ja itsekkin hermostuin kuin mikään ei toiminnut. Lopuksi heppa vähän suostui hyväksymään ohjastuntuman ja lopetin heti siihen. Ratsastuksen jälkeen ärsytti kyllä hitusen, sillä edellisinä päivinä Lupu oli kulkenut niin hyvin.

Maanantaina olikin melkoinen härdellipäivä. Itse ehdin kouluun vain pariksi viimeiseksi tunniksi, sillä minulla ei ollut kyytiä kouluun. Olin isän luona Iissä ja iskä oli Helsingissä ja äitipuoli sairaana. Heti koulun jälkeen koneen tehtyäni säntäsin kauhialla kiireellä tallille, koska Pekan valmennus alkoi vajaan tunnin päästä. En ollut syönyt edes koko päivänä mitään ja samalla kun talutin hevosta, yritin syödä omenaa.

Kato, kun hyppään hienosti!

Hei, mitä tuolla on??

Mörköjä!!

Kääk!

Vakava ilme :D Kuski näyttää olevan kauhusta jäykkänä ja heppa innoissaan!

Just ja just aijoissa kun ehdin maneesiin, niin Hanna ilmoitti että Pekka oli unohtanut tulla :D Hanna oli tehnyt radat ja kaikki valmiiksi.. mutta onneksi Hanna piti sitten minulle valmennuksen. Harjoiteltiin ihan erinlaista ratsastustyyliä, mitä olen itse tottunut menemään. Ratsastin enemmän kevyemmässä istunnassa, irti satulasta ja pidin käden rennompana. Aina jos hevonen yritti kiskoa vastaan, niin en lähtenyt vetokilpailuun, vain päinvastoin rentoutin käden ja annoin hevoselle tilaa. Ennen olen aina istunut esteradalla syvemmällä satulassa ja heti esteen jälkeen ottanut hevosen takaisin kontrolliin. Siitä on syntynyt hirveä verokilpailu ja lopputuloksena kädelle painava hevonen. Tällä uudella tyylillä Lupu oli paljon kevyempi edestä! Minun pitää vain muistaa ola välittämättä miten sen pää on esteradalla.

Koko tunti keskityttiin lähinnä minun istuntaani. Uusi tyyli tuntui paljon paremmalle ja radatkin olivat rennompia. Lopuksi tulimme erilaisia ratoja, joista viimeinen oli 110-120cm korkuinen.

Tiistaina päätin lähteä Lupuskan kanssa maastoilemaan ja tällä kertaa ihan yksin! Menimme lähinnä Pahajärventietä eestaas. Siltikin oli oikein mukavaa vaihtelua maneesissa pyörimiseen. Selvittiin jopa hengissä takaisin, eivätkä autot syöneet meitä. Lupu pelkää vastaan tulevia autoja ja se on aiheuttanut ongelmia aina välillä. Kauemmas maastoihin Lupun kanssa en uskalla kuitenkaan lähteä ilman kaveria. Laukattiin muutama pätkä ihan täysiä ja puhelimeni sovellus näytti vauhdin olleen lähemmäs 50km/h! Kyllä se siltä tuntuikin, nimittäin ei hepasta ennen noin paljon ole vauhtia lähtenyt, vaikka kovaa ollaan mentykkin.

Keskiviikkona läpiratsastin Lupun. Jostakin syystä tämä ratsastuskerta on lähes tyhjänpeitossa, enkä muista siitä juuri mitään :D Taidettiin kuitenkin mennä vähän vaikempia juttuja, mikä ei ollut kovin hyvä idea. Lupu oli aika laiskalla ja hankalalla päällä, eikä silloin olisi kannattanut alkaa turhia vääntämään. Kerran Lupu jopa pysähtyi kun itse annoin ihan ristiriitaisia apuja, eikä hevonen tiennyt mitä pitää tehdä.. Sain tilanteen rauhoitettua ja päätin vähän laskea vaativuusastetta. Lopuksi sitten heppa olikin superi!

Torstaina oli jälleen Hannan treenit. Tunnin aiheena oli hypätä isompia, sillä Hannan mielestä pienet esteet sujuvat jo liian hyvin :D Muutenkin pitäisi alkaa hyppäämään pikku hiljaa isompia, sillä tunnin aikana huomasi, ettei niitä oltu pitkään aikaan hypätty. Huh mitä säätöä! Alkuverkassa Lupu oli aivan kaamea suoraan sanottuna! Verkkaesteillä Lupu kuumui aika paljon, eikä hypyt olleet kovin kauniita. Se vain otti ja lähti ja pukitteli ja riehui... Onneksi pikku hiljaa hevonen alkoi rauhoittua. Hävetti vähän kun yhdelle pienelle ristikolle jäin ihan jälkeen hypyssä :D


Pikku hiljaa esteet alkoivat nousemaan sinne 110-120cm pintaan. Välillä jotkin hypyt tulivat vähänliian lähelle, jolloin puomi saattoi tulla mukaan. Kerran Lupu jopa kielsi, kun aikaisemmalla kerralla tulin pystylle vähän huonosti. Paikka olisi ollut hyvä, mutta jouduin itse maksamaan virheestäni. Loppupuolella otettiin mukaan myös kolmoissarja. Kerran tulin kaarteesta tosi huonosti kolmoissarjan ekalle okserille. Minä idiootti otin sitten vielä yhden askeleen, koska hetken mielijohteessa ajattelin "herranjumala, ei se voi päästä tästä yli" ja seurauksena menimme tyylikkäästi läpi okserista... Aivan kauhia emämunaus, ei voi muuta sanoa. Otti kyllä aivoon tällainen typerä virhe! Kuten Hanna on jo monet kerrat sanonut, minun pitäisi luottaa Lupuun enemmän. Kyllä se pääsee isommistakin esteistä yli, kunhan itse luotan siihen tarpeeksi. Ei se auta asiaa, että juuri sekunninsadasosa ennen estettä päätät, ettei se mene. Huoh!

No seuraavalla kerralla menimme ylitse ongelmitta. Kerran toisesta suunnasta käänsin ennen sarjaa hevosen äkkiä pois, sillä taas jänistin ja ajattelin, etten saa siihen sopivaa askelta. Viimeinen rundi kuitenkin onnistui tosi hyvin ja viimeinen okseri oli 130cm korkea. Ei se auta, kun vaan harjoitella näitä isompia esteitä! Kumpa olisi vain niin helppoa ajatella, että noniin ota rauhallisesti, kyllä se hyppää.. Kuitenkin valmennuksesta jäi ihan hyvä mieli, sillä onnistumisiakin tuli paljon.

<3

Tänään menin Lupuskalla ilman satulaa kevyesti. En tehnyt mitään hankalaa eli käytännössä menin vain ympyröitä yms. Lupu oli tositosi hyvä, kun vain itse muistin rentouttaa käteni. En ratsastanut kuin n.20min, sillä halusin vain hevosen hyväksi ja antaa paikkojen vertyä eilisen jäljiltä. Lupu oli ihmeellisen hyväntuulinen karsinassakin ja oli vain kerrankin korvat tötteröllä koko ajan.

Pahoittelen taas tätä kauheaa romaania! Ihme jos juku jaksaa aina lukea näitä. Toivottavasti saisin postaustahtia vähän tiiviimmäksi, niin ei tulisi aina näin pitkiä. Huomenna olisi ehkä tarkoitus mennä pihalla sään salliessa. Heidikin tulee meille jälleen yötä :)