Maanantaina olin suunnitellut tekeväni kunnon koulutreenin Lupun kanssa. Noh mitäs sitten kävikään.. Aluksi heppa oli vielä ihan jees, kaikki sujui ihan hyvin, mutta olisin kuitenkin toivonut siltä vähän enemmän pyöreyttä. Ajattelin tehdä kerrankin vähän niitä haastavampia juttuja, kun yleensä tulee mentyä vähän sieltä mistä aita on matalin. Aloin tekemään ravissa sulkutaivutusta. Vasemmalle sujui paljon paremmin ja tekeminen oli vielä mukavaa, mutta oikeassa kierroksessa ilmeni sitten ongelmia. Lupu ei suostunut edes yrittämään yhtäkään askelta sulkutaivutusta ja meni ihan kuuroksi vasemmalle pohkeelle. Se myös välillä muka yritti väistää takaosalla, muttei suostunut asettumaan sisälle samanaikaisesti. Jäin tätä vain jankkaamaan ja jankkaamaan, eikä onnistunut millään kerralla. Kyllä siellä ihan ok pätkiäkin tuli, muttei kelvannut minulle :D Lopulta kävi niin, että itse suutuin hevoselle, kun mikään ei toiminut ja hevonen hermostui.
Tähän mennessä olin yrittänyt myös vääntää laukkaa, mutta oman räpeltämisen ansiosta siitäkään ei tullut mitään. Itselläni välillä keitti vähän liikaakin ja olisi pitänyt tulla vain selästä alas. Noh Lupu teki sitten asialle lopun, kun olin n.1,5 h hinkannut ja molemmat olimme ihan puhki. Lupu ei enää suostunut liikkumaan minnekkään ja teki niitä stoppeja, mitä silloin aikaisemmin teki. Oli kurjaa sen jälkeen pakottaa hevosta liikkeelle, sillä en halunnut lopettaa pysähtelyihin ratsastusta, jottei siitä taas tulisi tapaa. Ratsastuksen jälkeen ei ollut kovin kehuttava fiilis ja ei auttanut kun katsoa vain peiliin ja miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Tiistaina päätin eilisen episodin jälkeen laittaa Lupulle gramaanit. Tämä osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi, sillä kaikki jukurointi oli poissa ja sekä hevosella että ratsastajalla oli todella mukavaa. Vaikeuksia tuottaneet sulkutaivutuksetkin sujui helposti, ilman kiukutteluja. Lupu liikkui alusta loppuun niin hienosti, että olisi voinut ratsastaa sillä ikuisuuden.Vitsit, kun saisin sen joskus kulkemaan yhtä hienosti ilman gramaaneja! Kyllähän se välillä ilman niitäkin kulkee hienosti, mutta aina silti jossakin välissä yrittää vastustella. Gramaaneilla Lupu ei jukuroi vastaan ja tekee mielellään töitä. Ravikin oli niin super hienoa, varsinkin lopussa kun ratsastin eteen alas :)
Keskiviikkona piti olla Pekan valmennus, mutta se peruuntui pakkasen takia...huoh! No ajattelin sitten mennä maneesiin pakkasesta huolimatta tekemään "hyvän mielen" treenin. Jos hevonen ei toimi, niin silloin pitää muuttaa omassa ratsastuksessa jotakin, eikä syyttää hevosta. Keskityinkin paljon istuntaani ja käsien pehmeyteen. Pyrin liikkuttelemaan jatkuvasti pienesti sormiani, etten jää kädestä kovaksi, niinkuin yleensä meinaan jäädä. Ratsastin toppahousuilla ja ilman saappaita, joten se vähän haittasi ratsastusta, mutten kuitenkaan antanut asian häiritä.
Lupuhan toimikin sitten ihan mukavasti! Ei niin hyvin kun apuohjien kera, mutta sain siihen mukavan rennon fiiliksen ja pyöreyden. Vastusteluakin oli yllättävän vähän ja ratsastus oli jälleen mukavaa. Tein pari kertaa ravisulkuja ja nekin onnistui ihan kohtuullisesti :) Huomasin taas kuinka se oma fiiilis vaikuttaa ratsastukseen erittäin paljon! Jos muistan olla rauhallinen ja ratsastan nätisti, niin hevonen toimii hyvin, mutta jos minulla on huonopäivä ja hermostun, niin en silloin voi olettaa hevoseltakaan hyvää suoritusta. Lopuksi kävin vielä ihanassa auringon paisteessa kävelyllä Lupun kanssa.
Torstaina oli Hannan valmennus. Meillä ei oikeastaan ollut sellaista normi valmennusta, vaan pidettiin ns. harjoitusestekisat minulle :D Kävimme läpi hevosen verryttelyä ja sitä miten minun tulee valmistautua suoritukseeni. Aluksi siis aloitin itsenäisesti verkkaamaan ja hyppäämään verkkapystyä ja okseria. Kun verkat oltiin saatu suoritettua, niin tulimme sitten 12 esteen pituisen radan, joka sisälsi kaksi kertaa kahden laukan sarjan, suoranlinjan neljällä laukalla ja kaarevanlinjan kuudella laukalla.
Ensimmäinen rata tultiin 110cm korkeudella. Koko radan ajan hevonen oli jotenkin nihkeä, eikä vastannut kunnolla pohkeeseen, saatikka imenyt esteille. Lupu oli paljon laiskempi, mitä edellisillä hyppykerroilla. Täten välitkin meni ihan perseelleen... Kahden laukan sarja tyylikkäästi kolmella laukalla, kaarevalinja seitsemällä laukalla ja suora viidellä. Lisäksi ensimmäiselle esteelle tulin molemmilla kerroilla liian pohjaan. Tuntui jotenkin radan aikana siltä, että kaikki tehtävät tulee todella nopeasti, eihän meidän maneesi mikään valtavan kokoinen olekkaan...
Radan jälkeen keskusteltiin siitä Hannan kanssa ja hän painotti taas rohkeampaa laukkaa ja muuttamaan ekalle esteelle tietä, niin paikka onnistuu paremmin. Tultiin sama rata samalla korkeudella vielä toisen kerran. Ei nostettu esteitä tällä kertaa sen isommiksi. Toinen rata menikin jo huomattavasti paremmin ja kaikki välit pääsimme oikeilla askelmäärillä. Paikatkin onnistui hyvin, ainoastaan sarjalle toisesta suunnasta aloin vähän liian rajusti tuuppaamaan. Edelleen tuntui kaikki tulevan todella nopeasti naaman eteen ja radan jälkeen syke oli varmaan 1000 :D Viimeiseen rataan olin tyytyväinen ja Hannakin sanoi, että nyt se olisi voinut olla ainakin 10cm korkeampi. Minusta vaan tuntui, että ratsastin ihmeellisen huonosti välillä tai pikemminkin heittelehdin selässä minne sattuu :D
Tänään en käynyt ollenkaan tallilla ja Lupu sai vapaan. Sunnuntaina olisi sitten jälleen Hannan treenit. Huomenna koitan saada sen viimeksi lupailemani postauksen tehtyä :) Hyvää viikonloppua teille ihanille lukijoille! :)
oi että niin tuttu tunne toi miten sulla te maanantaina meni :D itekki hermostun hevoselle väärissä paikoissa, kun ite ei ratsasta kunnolla ja menee huonosti.. oon sitte ite aina yrittäny saada hyvän pätkän, lopettaa ja mennä vaikka maastoon että molemmille jää hyvä mieli:)
VastaaPoistaNo juu tuo on kyllä toimiva keino, että pyrkii vain lopuksi saamaan hyvän pätkän ja lopettaa siihen. En itekkään koskaan lopeta huonoon pätkään, mutta vaikka lopussa olisikin tullut pari kivempaa pätkää, niin siltikin se oma huono ratsastus jää vaivaamaan mieltä... Jo sitä joskus oppisi pitämään omat hermot kurissa ja lopettaa ratsastus tarpeeksi ajoissa, eikä vain hinkata samaa asiaa 1000kertaa niin että homma menee ihan plörinäksi! Maastoilunkin olen nähnyt toimivaksi ratkaisuksi huonona päivänä, siten molempien mielentila paranee huomattavasti :)
PoistaHanna sanoo melko usein "okei" :DD Hauska kun sitä alkaa oikeen ajatuksen kanssa kuuntelemaan.. Mutta hyvännäköistä menoa teillä ! :)
VastaaPoistaKiitos! :)itsekkin olen kyllä tuon huomannut :D:D monesti tosiian sanoo ensin okei ja sitten vasta jotakin muuta.
Poista