Vuosi 2011

Noniin päätin tehdä siis postauksen minun ja Lupun kuluuneesta kahden vuoden taipaleesta. Laitan lähinnä kuvia aikajärjestyksessä vuodesta 2011 ja niistä voikin päätellä osakseen onko minkäänlaista kehitystä tapahtunut. Myöskään kovinkaan moni ei tidä minkälainen on ollut meidän ensimmäinen yhteinen vuosi, sillä silloin minulla ei vielä ollut blogia. Myöhemmin ajattelin myös toteuttaa jonkinlaisen videon, jos vain semmoisen näillä yksinkertaisilla videoneditointi taidoilla osaan tehdä. :D

Kaikkihan lähti siitä, kun päätimme lähteä tammikuun lopussa (2011) Hannan isän suosituksista katsomaan Lupua Hannan luokse Ranskaan. Tällöin minulla oli jo kaksi omaa ponia Katja ja Dani ja Danilla olin aloittanut syksyllä aluetasolla kilpailemisen. Tarkoituksena ei ollut vielä ostaa hevosta, eikä se ollut silloin ajankohtainen aihe. Kuinkas siinä sitten kävikään... Ranskassa olimme kolme ihanaa ja upeaa päivää Hannan ja hänen miehensä seurassa. Kokeilin Lupua kolmena päivänä ja heti jo ensimmäisellä kerralla tiesin, että tämä on minun hevonen. Olihan se hurja mennä ponin jälkeen niin ison hevosen selkään, mutta siltikin se tuntui niin omalta. Nyt kun koeratsastusvideoita katsoo, niin ratsastukseni on aivan järkyttävää katseltavaa.. Ratsastin ihan löysällä ohjalla ja kädet vispasi minne sattuu..

Eka ratsastuskerta

Kirahvi

Pikkuheppa

tyylillä mentiin!

Kaunis esteistunta.. ;)

Uudet hevosenomistajat :)

 Teimme viimeisenä iltana päätöksen siitä, että ostamme hevosen. Vielä seuraavana päivänä sain käydä kokeilemassa Lupua. Hevosen piti tulla Suomeen vasta Hannan mukana keväämmällä, mutta kas kummaa hevonen olikin jo parin viikon päästä Oulunsalossa :D

Hepan saapuessa.aloitin treenaamaan uuden hevosen kanssa ja Danin kanssa jatkoin myöskin treenaamista. Kuitenkin ajanpuute meinasi välillä olla ja Danille piti hankkia hoitaja/vuokraaja. Aluksi meillä oli Lupun kanssa kuolaimenlaitto ongelmia ja parhaillaan niiden laitossa saattoi mennä puoli tuntia :D Tietenkin aluksi oli hankalaa ponin jälkeen siirtyä hevosiin ja koko vuosi 2011 oli aikalailla tutustelua. Kävimme Lupun kanssa Mintin valmennuksissa ja kerran myöskin Sanna Backundin treeneissä ja aluevalmennuksissa. Mintti myöskin ratsasti Lupulla säännöllisesti.

Ihana laatu, mutta Lupu oli aika laiha poika tultuaan suomeen.

Pikkurääpäle

:DDD

Ahh kun laadukas kännykkäkuva. Ekoja kertoja Suomessa hepan selässä

Lupusta oli jännää aina maastoilla, sillä se ei aikaisemmin ollut pahemmin käynyt maastoilemassa

Ensimmäisenä vuonna Lupu värkkäsi paljon suullaan, mitä se tekee jonkinverran edelleenkin. Ohjastuntuman kanssa oli eniten ongelmia ja myöskin hevosen hallinnassa. Kaikki kesän kisat menimme tyylillä täysiä laukaten ja hevonen vain kiskoi ratsastajaa mukanaan. Kääntäminen tuntui hankalalta, niin kuin jotakin tankkeria olisi yrittänyt kääntää. Kesällä kiertelimme alue-estekisoissa lähinnä 90-100cm tasolla. Danin kanssa hyppäsin samoja luokkia ja kilpailin molemmilla. Kesällä myöskin satula alkoi käydä epäsopivaksi, mutta onneksi löysimme aika pian uuden, joka on meillä edelleenkin. Heinäkuussa sitten Lupulle tulikin kaviopaise ja siitä seurasi väkisinkin taukoa ja parit kisat taisi jäädä väliin. Loppukesästä olikin sitten useampi päiväisiä kisoja kuten Kalajoen venetsialaiset ja P-SM kisat. P-SM kisat menivätkin molempien heppojen kanssa täysin putkeen ja mukaan tarttu sekä ponien että nuortenhevosten mestaruus kultaa :)

Tässäkin kuvassa Lupu on jo paljon lihaksikkaampi!

Tais olla ekat kisat, jossa napattiin ruusukekkin mukaan, 95cm

Lieviä  kuuliaisuusongelmia ?

Kauden viimeisissä kilpailuissa hyppäsimme myöskin 110cm nollilla. Vieläkin radat tuntuivat siltä, että hevonen vain vie minua, mutta kehitystäkin oli jo tapahtunut. Kaikki kauden radat olivat nollia, joten siitä jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Loppuvuodesta Lupu alkoi olemaan jotenkin epämääräinen liikkeessä. Treenailusta tuli taukoa, kun valmentaja luuli hevosen olevan kipeä, vaikkei loppupeleissä ollutkaan. Loppuvuodesta ei siis tapahtunut Lupun kanssa juurikaan  mitään mullistavaa. Kuten ei viime vuonnakaan. Danikin lähti uuteen kotiin ensin koeajalle ja lopulta jäikin sitten sinne :)

Tällainen oli meidän ensimmäinen yhteinen vuotemme. Se ei ollut mitään kukkakedoilla tanssimista! Välillä tuntui siltä, että oliko kannattavaa ostaa nuori ja ei niin kokenut hevonen (Lupuhan oli tullessaan 5v, täytti 6v) vai olisiko ollut järkevämpi ostaa ns valmis kokenut kilpakonkari. Vaikka olihan Lupu käynyt 5-vuotis kaudella hyppäämässä menestyksekkäästi Racingia, mutta se oli silti vielä todella penikka käytökseltään. Kisapaikoilla se oli monesti ihan mahdoton ja äiti joutui sitä kauhuissaan taluttamaan, eikä se pysynyt trailerissa sisällä ilman kaveria. Kerran Lupu potkaisi vahingossa kisoissa äitiä silmään ja siitä selvittiin onneksi suht. lievin vammoin. Monet itkut tuli itkettyä, mutta ne onnistumisen fiilikset sai minut aina jatkamaan. Minähän en luovuta tämän hevosen kanssa! <3

Äiidin silmä kisapäivän jälkeen...

 Eihän vielä nytkään meillä ole vielä mikään saumaton yhteystyö, mutta luottamus on kuitenkin kasvanut puolin ja toisin. Viime kaudellakin oli omat hankaluutensa ja edelleen mietin, onko Lupu siltikin liian hankala minulle. Pärjäänkö sen kanssa? Vastauks näkyi kesän kisoissa, sillä pärjäsimme isommissakin luokissa hienosti. Lupu ja minä ollaan molemmat hyvin itsepäisiä ja on sanomattakin selvää, ettei se aina ole ihan paras mahdollinen yhdistelmä. Molemmat näytämme kyllä, jos jokin asia ärsyttää tai päinvastoin riemastuttaa. Lupulla on kuitenkin sydän täyttä kultaa ja se tekee lopulta kaikkensa vaikkapa esteradalla, mistä saan kiittää sitä äärettömästi. Vaikka meillä onkin paljon ollut vaikeuksia tämän yksilön kanssa, mutten osaisi kuvitella millaista elämä olisi ollut ilman Lupua. En vaihtaisi hetkeäkään toiseen ja tiedän, että Lupu tulee joskus vielä olemaan minulle se "elämäni hevonen". :)

Lupun lempikeikki ;)

Aira Toivolan istuntakurssilla

Lupuporo <3

Päätin, etten kirjoita mitään viime vuodesta tähän postaukseen, sillä siitä olen tehnyt jo oman tarkan kertomuksen. Jos et ole vielä lukenut meidän viime vuoden kuulumisia, niin tsekkahan tästä!