Oikotie onneen

Hellurei kaikille! Yritän nyt ehtiä teille kirjoittelemaan tässä välissä, kun aika on taasen hieman kortilla. Ystäväni Heidi on meillä koko viikonlopun, joten en hirveästi jouda käymään koneella. Olen todella iloinen, kun olen päässyt vihdoinkin ratsastamaan Lupulla! Vaikkei sillä ratsastaminen nyt mitään kauheaa nautintoa ole, niin siltikin mikään ei ole parempaa, kun päästä alottamaan jälleen treenaaminen oman hevosen kanssa :)) Nyt hevosen pitäisi olla täysin kunnossa, kerta vika ilmeni Lupun pääkopassa. Kuten vähän arvelinkin, hevonen koko ajan yritti vain luistaa työn touhusta, eikä siinä mitään varsinaista vikaa ollutkaan. No, saipahan hevonen reilu 3kk loman viettää treenaamisesta :D

Eli tosiaan keskiviikkona sain kiivetä pitkästä aikaa Lupun selkään. Minua jännitti ja pelotti aikalailla, että miten Lupu oikein liikkuisi. Aluksi Lupu kyttäsi kaikkea, kun maneesi paukkui tuulen takia. Lupu kuitenkin alkoi kulkea ihan ok hyvin ja ratsastin sitä aika varovaisesti, ettei se vain pysähtyisi. No, sitten tapahtui se mitä pelkäsin eniten... Lupu PYSÄHTYI... Ensimmäinen ajatus mitä mieleeni joulahti oli pari kirosanaa.. Sain Lupun taas jotenkin liikkeelle ja sama pysähtely toistui aina.. Löin melkein jo hanskat tiskiin ja mietin, mikä hittoa tuota hevosta vaivaa! (Anteeksi huono kielenkäyttö) Se on tutkittu korvista häntään asti, eikä mistään ole löytynyt mitään sellaista vikaa, joka tämän aiheuttaisi. Lonkankin pitäisi olla nyt kunnossa.

Äiti sitten kävi hakemassa Hannan paikalle ja siinä hetken tuumimme, mikä sitä vaivaisi. Seuraavan kerran kun Lupu pysähtyi, niin Hanna sanoi, että suutu sille ihan kunnolla ja anna kerran kunnolla raipasta sen takalistolle. Ja tämä toimi!! Karultahan tuo kuulostaa, mutta joskus sille hevoselle on näytettävä kuka on the boss. Lupu pysähteli vielä muutaman kerran, mutta sai aina raipasta, joten huomasi lopulta, ettei pysähtely kannattanut. Tämä pysähtely ei siis johdu siitä, että Lupu olisi kipeä, vaan pelkästään siitä huvittaako hevosta tehdä töitä vai ei. Ennen luulin sen johtuvan ensimmäisestä vaihtoehdosta, mutta nyt se paljastui, että Lupu on vain käyttänyt tilaisuuden hyväkseen. Liikkeessä ei ole mitään ongelmaa. Lupu pysähtyi heti, kun joutui oikesti tekemään töitä, eikä humputtelemaan löysin ohjin.

En saanut Lupua kuitenkaan ihan läpiratsastettua, mutta olin tyytyväinen kuitenkin lopputulokseen. Hevonen liikkui lopulta hyvin, vaikka pelkkä taipuminen olikin sille hankalaa.

 

Torstaina Hannan piti ratsastaa Lupulla, mutta päättikin pitää minulle valmennuksen. Aluksi Lupu vastusteli aivan kaikkia apuja, minkä kerkesi ja keksi mitä vain välttääkseen työn teon. Lupu oli edestä todella epätasainen, eikä suostunut taipumaan rehellisesti tai kulkemaan oikein päin. Hannan avustuksella yritin saada hevosen antautumaan, mutta se suostui kulkemaan ainoastaan pieniä pätkiä jotenkin sinnepäin. Lopulta päädyimme laittamaan hevoselle gramaanit, jottei se pystyisi enää luistamaan töistä. Ja TSADAAM kaikki toimi! Niinkuin mitään ongelmia ei koskaan olisi ollutkaan ja Lupu oli sika hyvä. Toki aluksi yritti luistella ja pysähtyi pari kertaa, mutta lopulta antoi periksi! :) Sen jälkeen ratsastus oli mukavaa ja sain sitä oikeaa fiilistä miltä Lupun pitäisi tuntua myös ilman mitään piuhoja!

Gramaanit olivat tällä kertaa meidän pelastus pitkästä alamäestä ja toisin sanoen "oikotie onneen". Tämä ei kuitenkaan jää tavaksi, vaan minun pitää saada hevonen ratsastettua samanlaiseksi ilman apuvälineitä. Siinä vain saattaa mennä hieman aikaa.. Nyt oli kuitenkin aika saada hevonen ratsastettua läpi. Hanna painotti, että gramaaneita voi käyttää silloin tällöin, kun hevonen vain vastustelee, eikä hommasta tule mitään. Mielummin kuitenkin ilman apuohjia ;)

Tänään tarkoitus oli mennä ihan kevyesti ja saada Lupu ratsastettua läpi. Lupu oli erittäin hankalalla päällä, eikä suostunut taipumaan eteenkään vasemmalle yhtään. Ai että, kun se on niin toispuoleinen hevonen! Lupu pysähtyi ainoastaan kerran tänään ja muutenkin liikkui tosi hyvin välillä! Huomasi kyllä, että sille oli yksinkertaisetkin asiat hankalia, mutta treeniä treeniä vaan! Lupu kuitenkin meni erittäin hyvin hetkittäin, mutta hetken päästä kulki taas pää pilvissä ja vastusteli minkä kerkesi. Lopuksi puolen tunnin taistelun jälkeen tuli vähän pidempi superhyvä pätkä, johon oli mukava lopettaa ratsastus!  :) Vitsit se oli hyvän tuntuinen niinä pieninä hetkinä, vaikka oli siinä kyllä hommaa. Eiköhän se tästä lähde pikkuhijaa sujumaan.

Nyt, kun heppa on viettänyt lomansa, niin alkaa ahkera treenaaminen kohti kisaratoja. Tiistaina meillä onkin pitkästä aikaa Pekan treenit ja vieläpä kotitallilla. Pekka tulee valmentamaan Hannaa ja samalla meidätkin, niin ei tarvitse lähteä Pikkaralaan viemään hevosta.